Yritin viime vuonna itsemurhaa ja kukaan ei huomannut mitään. Mulla oli unilääkkeitä ym. jotka nielaisin loppuviikosta, heräsin seuraavana päivänä, olin nukkunu melkein vuorokauden ja poikakverini ihmetteli etä taisin olla tosi väsynnyt kun nukuin niin kauan ja en herännyt ollenkaan! Normaalisti herään tosi helposti pienempääkin ääneen. Tuntuu ettei toi ollu sattumaa, että heräsin, koska mun läheinen ukki kuoli seuraavana maanantaina. Mun suru on ollut koko ajan sietämätön ja mietin vaan, et jos onnistuisin niin pääsisin ehkä hänen luokseen. Mutta toisaaltaan muistan kun ukkini mielestä itsemurhan tehneet joutuu helvettiin.
Ei mua kaivattais edes, koska poikakaverini haluaa myydä talomme ja lähtisimme eri teille (menee niin huonosti, että luulen et olisin jo helvetissä), en oo pitkään aikaan ollut puheväleissä äitini tai siskoni kanssa ja mulla ei oo ollenkaan kavereita. Jos mut tapettai ja heitettäis johonki ojaan niin ei kukaan kaipais mua tai ihmettelis missä mä oon
Ei mua kaivattais edes, koska poikakaverini haluaa myydä talomme ja lähtisimme eri teille (menee niin huonosti, että luulen et olisin jo helvetissä), en oo pitkään aikaan ollut puheväleissä äitini tai siskoni kanssa ja mulla ei oo ollenkaan kavereita. Jos mut tapettai ja heitettäis johonki ojaan niin ei kukaan kaipais mua tai ihmettelis missä mä oon
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.