Ei aivan. Pankkiautomaattikortti esim. tehtynä
viivakoodi-versiona ei olisi mitään muuta eroa
kuin: lukutapa.
Viivakoodia käytettäisiin valon edessä, se
luettaisiin kuten kirja kirjastossa ennen
lainausta tai tuote kaupan kassalla, tai esim.
varastotyössä käytetään viivakoodin lukua.
Automaattikortissa tarvittaisiin normaalisti
tietysti salasana lisäksi.
Hyvä havainto, että mikrosirusta tulisi paljon
eri viivakoodeja, jos info vaihdettaisiin.
Mietipä sitä, jos hajotat mikrosirun, miten
paljon tietoa häviää?
Entä jos hajotat viivakoodi-kortin vaikka
leikkaamalla saksilla? Kortti toimii edelleen,
kun yhdistät osat saksilla.
Entä jos leikkaat mikrosirun tai
magneettinauhakortin saksilla? Ei taida toimia
enää.
Entä valmistus-kustannukset? Sähköttömät kortit
taatusti halvempia.
Koska molemmissa tapauksissa suurin osa tiedosta
on aina kuitenkin pankilla tai muulla
palveluntarjoajalla, niin miksi siirtää siitä
muuta kuin avain-osa asiakkaalle?
Lopulta, tiedonsiirrollisesti optisen siirron
pitäisi olla kaikkein tietoturvallisin. Optiset
siirtojohdot ei tietääkseni säteile, joten niitä
on hankala kuunnella.
Sähkö on minusta tietyllä tavalla huono massa-
käyttöön jaettuna tele-teknisesti, koska laadun
on mahdotonta olla riittävän hyvä, että
tietoturva olisi taattu.
Siksi, kun mahdollisimman paljon tästä
sähköisyydestä siirretään harvemmaksi, eli
palvelun-tarjoajalle, niin laadun pitäisi
parantua.
Tavallaan olen siis ihminen, joka käytän
tietotekniikkaa ja sähköisiä viestintä-muotoja,
mutta haluan mahdollisuuden olla niistä täysin
irti, silloin kun en tarvitse.
Hyvinhän tämä onnistuukin, kun käy esim. laskut
maksamassa internetissä, tähän ei tarvitse mitään
pankkikortteja kannella mukana, kunhan on Sampo-
pankkini lisä-salanakortti (ei sähköinen,
sisältää pelkästään kertakäyttöisiä tunnuslukuja)
siirtoja varten mukana.
Lyhyesti vielä, en saa sähköstä terveys-oireita,
mutta olipa naurettavaa lukea vertauksia, että
sähköä käytetään sairaaloissa jotenkin
hoitomuotona myös, kun oli uutisointia viimeksi
noista sähkö-oireista kännyköistä ja muista
sähkökentistä.
Tuossa vertauksessa ontuu se, että tuommoiset
sähkölaitteet, mitä käytetään
terveystarkoituksiin, eiköhän ne ole
laadullisesti täysin eri asia, kuin kentät mille
ihmiset altistuu kodeissaan.
Tämmöisillä yrittää teollisuus selvästi aiheuttaa
kiistanalaisuutta ja hämmennystä tuohonkin
aiheeseen.
Enemmän ihmiset sähkökenttien poistosta
kiinnostuisi, jos todettaisiin niistä tietoturva-
haittoja kuin näitä harvemmille tulevia
terveyshaittoja (leukemiaa, syöpää, päänsärkyä
jne.)
Voihan olla, että on tahoja, jotka vaatii, että
kenttiä pitää olla...
Ilmeisesti ainakin USAssa.
viivakoodi-versiona ei olisi mitään muuta eroa
kuin: lukutapa.
Viivakoodia käytettäisiin valon edessä, se
luettaisiin kuten kirja kirjastossa ennen
lainausta tai tuote kaupan kassalla, tai esim.
varastotyössä käytetään viivakoodin lukua.
Automaattikortissa tarvittaisiin normaalisti
tietysti salasana lisäksi.
Hyvä havainto, että mikrosirusta tulisi paljon
eri viivakoodeja, jos info vaihdettaisiin.
Mietipä sitä, jos hajotat mikrosirun, miten
paljon tietoa häviää?
Entä jos hajotat viivakoodi-kortin vaikka
leikkaamalla saksilla? Kortti toimii edelleen,
kun yhdistät osat saksilla.
Entä jos leikkaat mikrosirun tai
magneettinauhakortin saksilla? Ei taida toimia
enää.
Entä valmistus-kustannukset? Sähköttömät kortit
taatusti halvempia.
Koska molemmissa tapauksissa suurin osa tiedosta
on aina kuitenkin pankilla tai muulla
palveluntarjoajalla, niin miksi siirtää siitä
muuta kuin avain-osa asiakkaalle?
Lopulta, tiedonsiirrollisesti optisen siirron
pitäisi olla kaikkein tietoturvallisin. Optiset
siirtojohdot ei tietääkseni säteile, joten niitä
on hankala kuunnella.
Sähkö on minusta tietyllä tavalla huono massa-
käyttöön jaettuna tele-teknisesti, koska laadun
on mahdotonta olla riittävän hyvä, että
tietoturva olisi taattu.
Siksi, kun mahdollisimman paljon tästä
sähköisyydestä siirretään harvemmaksi, eli
palvelun-tarjoajalle, niin laadun pitäisi
parantua.
Tavallaan olen siis ihminen, joka käytän
tietotekniikkaa ja sähköisiä viestintä-muotoja,
mutta haluan mahdollisuuden olla niistä täysin
irti, silloin kun en tarvitse.
Hyvinhän tämä onnistuukin, kun käy esim. laskut
maksamassa internetissä, tähän ei tarvitse mitään
pankkikortteja kannella mukana, kunhan on Sampo-
pankkini lisä-salanakortti (ei sähköinen,
sisältää pelkästään kertakäyttöisiä tunnuslukuja)
siirtoja varten mukana.
Lyhyesti vielä, en saa sähköstä terveys-oireita,
mutta olipa naurettavaa lukea vertauksia, että
sähköä käytetään sairaaloissa jotenkin
hoitomuotona myös, kun oli uutisointia viimeksi
noista sähkö-oireista kännyköistä ja muista
sähkökentistä.
Tuossa vertauksessa ontuu se, että tuommoiset
sähkölaitteet, mitä käytetään
terveystarkoituksiin, eiköhän ne ole
laadullisesti täysin eri asia, kuin kentät mille
ihmiset altistuu kodeissaan.
Tämmöisillä yrittää teollisuus selvästi aiheuttaa
kiistanalaisuutta ja hämmennystä tuohonkin
aiheeseen.
Enemmän ihmiset sähkökenttien poistosta
kiinnostuisi, jos todettaisiin niistä tietoturva-
haittoja kuin näitä harvemmille tulevia
terveyshaittoja (leukemiaa, syöpää, päänsärkyä
jne.)
Voihan olla, että on tahoja, jotka vaatii, että
kenttiä pitää olla...
Ilmeisesti ainakin USAssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.