Kuinka paljon olette valmiit joustamaan omista periaatteistanne kristinuskon hyväksi omassa elämässänne.
Tuolla toisessa ketjussa simerkiksi Aatteleppaite2.0 kertoi: "Kaste on vain nimenantojuhla jonka tosin tekee pappi,itsekkin olen kastettu kuten lapsenikin.
Ja vielä naispappi kastoi lapseni ja vihki minut ja vaimoni kotonamme,en kuulu kirkkoon,pappi on tuttu ja tietää minun vielä olevan ateisti,)
nyt ehkä toimisin toisin tuolloin vain isovanhempieni kunnioitukseksi,mutta kuten sanoit taikauskoa."
Itse lykkäsin kirkosta eroamista sen verran, että muutin pois sieltä, missä isäni oli kirkkoherra, enkä koskaan kertonut hänelle tai äidilleni eroamisestani. Kyllä he varmaan tiesivät, koska olen varma , että joku sisaruksistani kertoi. Koskaan vanhempani eivät ottaneet asiaa puheeksi.
Miten pitkälle te olettee valmiita menemään rauhan säilyttämiseksi?
Tuolla toisessa ketjussa simerkiksi Aatteleppaite2.0 kertoi: "Kaste on vain nimenantojuhla jonka tosin tekee pappi,itsekkin olen kastettu kuten lapsenikin.
Ja vielä naispappi kastoi lapseni ja vihki minut ja vaimoni kotonamme,en kuulu kirkkoon,pappi on tuttu ja tietää minun vielä olevan ateisti,)
nyt ehkä toimisin toisin tuolloin vain isovanhempieni kunnioitukseksi,mutta kuten sanoit taikauskoa."
Itse lykkäsin kirkosta eroamista sen verran, että muutin pois sieltä, missä isäni oli kirkkoherra, enkä koskaan kertonut hänelle tai äidilleni eroamisestani. Kyllä he varmaan tiesivät, koska olen varma , että joku sisaruksistani kertoi. Koskaan vanhempani eivät ottaneet asiaa puheeksi.
Miten pitkälle te olettee valmiita menemään rauhan säilyttämiseksi?
Vastaukset 81
Vanhimmat
Elämässäni on muutama ihminen joiden hautajaisiin menen sitten kun aika tulee ja jos hengissä olen itse. Näissäkin tapauksissa kunnioittamaan vainajaa, en rituaaleja,
Siinäpä se joustaminen uskonnon suuntaan minun osaltani.
Kun ottaa huomioon että minä olen ateisti ja rakkaani katolinen kristitty, niin kyllä siinä vähän joutuu joustamaan... Mut sopu on säilynyt kyllä ihan hyvin onneksi... Sitä jotenkin vaan oppii olemaan huomioimatta sitä. Monesti tekee mieli sanoa joistain asioista, mutta toisaalta en halua loukatakaan...
itse valitsisi puolisokseni ateisita. Avioliitto on niin kiinteä ja läheinen ihmissuhde, että kyllä niin tärkeästä asiasta kuin usko täytyy olla yhteinen näkemys.
Sen verran jumalatonta ja suvaitsevaa sakkia sukuni on ettei ole ollut tarvetta periaatteissani joustaa, ja en minä edes käyttäydy mitenkään ateistimaisesti (mitä se nyt sitten tarkoittaakin) heh. Yksi hellariystävä ja yksi muuten vaan uskovainen työkaveri minulla on. Hellariystävän kanssa emme puhu uskoasioista ollenkaan, ja työkaverini kanssa joustan siten että hänen uskonjuttuja kuuntelen hiljaa ja välillä nyökkäilen.
hän sinun ateistisia näkemyksiäsi?
EI! xD
vaikka täällä netissä välillä haistatankin hihhuleille paskat,en minä niin tekisi tosielämässä.
Mutta heillä ei ole mitään kunnioitusta meitä ateisteja kohtaan,me olemme paha heidän mielestään.
Jep, ja tämä työkaverini on muutenkin niin kova puhumaan ja huomaan joskus miten hänen poskensa ihan alkavat punottamaan kun hän saa rauhassa paasata minulle jumalattomalle jeesuksesta. Se on tavallaan aika huvittavaa kun oikeasti en edes kuuntele kaikkea mitä hän puhuu vaan ajattelen muita asioita.
Minä en ikinä pystyisi tuohon. Minä pimahtaisin.
Juu. Näin me ollaan erilaisia xD
Nostan hattua sinulle. Minusta ei olisi tuohon. Näinme ollaan erilaisia.
huumorillakkin ottaa,meidän työpaikalla tuollaiset hihhulit tosin naurettaisiin ulos.
Ei hän uskonasioista puhu silloin kun kahvipöydässä on muita. Jostain syystä hän juuri minulle haluaa saarnata, kai sitten siksi kun olen kertonut etten usko jumaliin. Yksi nainen työpaikalla sanoi myös olevansa ateisti, mutta samaan hengenvetoon kertoi uskovansa yliluonnolliseen kuten kummituksiin ja muihin henkiin. Minä olin hetken suu auki ja kysyin että miten hän sitten ei usko jumaliin kun kerran muuhun hömppään uskoo. Meni hiljaseksi.
Jos tuollaista joku alkaisi selittämään, niin luultavasti sanoisin, että ei kuulu työasioihin ja tuosta ei makseta palkkaa kuin kirkossa.
minun sanomiseni esille,kiitos,kait?
Mutta niin itse asiaan,tunnen olevani hyvä ihminen ja ainoa asia miksi tein sanomallani tavallani oli kunnioitus isovanhempiani kohtaan,nuo taikauskoiset toimenpiteet nimenantojuhlan eli kasteen yhteydessä eivät merkinneet minulle mitään,kuten eivät varmaan lapsillenikaan siinä muutaman kuukauden isässä.
Ja en minä esim isoäidilleni koskaan heittäisi mitään törkeää Jeesus läppää,vaikka en oikeastaan tiedä edes onko hän uskossa,mutta kunnioituksen vuoksi.
Tätä toivoisin noilta ovelta ovelle kiertäviltä kusipää hihhuleitakin,kunnioitusta;)
Otin sen ihan itseni vuoksi. Toivottavasti en loukannut sinua. Se ei ainakaan ollut tarkoitus. Olin iloinen, kun olit tuossa siassa noin rehellinen.
Sinun kirjoituksesi sai minut miettimään sitä, kuinka usein me ateistit joudumme vaimentamaan oman näkemyksemme tämän "yleiskristillisen" näkemyksen hyväksi.
Nimenomaan minua satuttavat tilanteet, jotka ovat täytsin uskontojen aluetta. Kuoleman kohdatessa et saa puhua sen lopullisuudesta, koska tuntuu, että se on hyvien tapojen vastaista. On kohteliaampaa puhua seuraavasta elämästä.
Tuntuuko kenestäkään samalta vai olenko minä vain liian kiltti?
Ja vielä kerran, en halunnut ainakaan pahaa sinulle, sait minut vain ajattelemaan.
Mutta vaan netissä. 18v ja erosin kirkosta. Jokainen tulkoon vakaumuksensa kanssa onnelliseksi. Oma parempi puolisko on ns tosiuskova, mutta ei meillä Dawkinsista tai Darwinista tapella joka ilta. Vaimo huikkaa kattomaan, jos tulee tv:stä evoluutiopläjäys. Jos joku tulee ovelle julistamaan, niin sohvalle istumaan ja testaan mitä pojat tietää luomisopin puutteista. Seli seliksi se aina menee, oli uskova kuinka älykäs ja koulutettu tahansa.
loukkaannu tälläisestä ollenkaan,päinvastoin on mukavaa että sanomiseni saavat jotkut ajattelemaan asioita.
Ainakaan omassa tapauksessani ei ole kyse muusta kuin kunnioituksesta isovanhempia kohtaan,en edes ajatellut omiennäkemysten vaimentamista.
Mutta itsekkin taidan olla liian kiltti,tai miten sen nyt ottaa,vastaan vain kysyttäessä,en tuputa omia näkemyksiäni kenellekkään,siis tosielämässä.
kirkosta 19 v ja hyvin on tullut toimeen,kaikilla tahoilla;)
Vaimo taitaa kyllä uskoa johonkin en ole ihan varma,en ole saanut selkoa näiden 20 vuoden aikana;)
Tai ainakin haluaa uskoa.
Minun on pakko ihailla teitä, jotka selviytyvät tuollaisesta. Minulle se olisi liian suuri kynnys. En voisi elää ihmisen kanssa, joka uskoo johonkin yliluonnolliseen. Minulle se on niin epärehellistä, että en voisi luottaa tällaiseen henkilöön missään muussakaan asiassa.
Olen kai kummallinen. Voin kyllä olla muuten tekemisissä uskovien kanssa, mutta noin läheisessä suhteessa se ei olisi mahdollista.
nyt ilmene jokapäiväisessä elämässä,vaimoni tykkää muuten syödä kosolti vihanneksi minä en;)
Ei se ateismi ole niin iso asia, että koko elämä sitä pitäisi miettiä yötä päivää. Jumalusko puuttuu ja se siitä. Eri "vakavuusasteen" uskovia pyörii ympärillä mutta mitä me niistä. Hyvin harvoin ihmiset mainitsee mitään omasta jumalkäsitteestään eli monen kohdalla se vakaumus pitää päätellä tavoista jne.
paitsi jääpuikkoon perseessä,se ehtii sulaa ennekuin siihen ehtii tottua;)
vanhapiika lespo
Minulle se vaan on sellainen tosi peruskysymys elämäsä, etten voisi sopeutua tuollaiseen. On muutama sellainen asia, joista en osaa tehdä kompromisseja jos puhutaan läheisestä ihmissuhteesta.
Yksi on tämä uskonkysymys ja toinen on suhtautuminen eläimiin.. En myöskään voisi jakaa oloani sellaisen kanssa joka kannattaa Natoa tai ydinvoimaa. Joutuisin tosi ristiriitaan siinä. Olen varmaan vähän skitso näiden juttujen suhteen, mutta jotenkin en jaksa ajatella jatkuvia kompromisseja näin perustavaa laatua olevissa asioissa koko ajan. Oikeistolaisuus on varmaan yksi listaan kuuluvaasia myös. Ei tulisi mitään.
Sovitaan niin, jos se helpottaa sinun oloasi.
koen kuuluvani aika äärioikeistoon en kumminkaan kristilliseen sellaiseen,ja mitä tulee ydinvoimaan olen varma ettei se ole järkevää 1000 v katseella mutta elämme nyt ja nyt se on järkevintä.
Natosta taas saisimme turvaa,mutta ehkäpä suututtaisimme itänaapurimme toisaalta,Suomelle parasta voisi olla 200 ydinkärkeä,kuten juudeallekin.
"Kuoleman kohdatessa et saa puhua sen lopullisuudesta, koska tuntuu, että se on hyvien tapojen vastaista. On kohteliaampaa puhua seuraavasta elämästä.
Tuntuuko kenestäkään samalta vai olenko minä vain liian kiltti?"
- Tuntui aika kornilta, kun kävin äitini ruumista katsomassa ruumishuoneella, niin harras uskovainen siskoni sanoi, että kyllä äiti tietää, että kävit siellä. Jäin ihan sanattomaksi. MITÄ siihen osaa sanoa?
pystynyt menemään katsomaan isoisäni ruumista,olin ainoa kymmenen joukosta kuka niin ei voinut tehdä.
En ota mielipide-eroja ollenkaan sellaisina käänteentekevinä asioina esimerkiksi sinun kanssasi. Tulen hyvin toimeen erilaisuuksiemme kanssa ja katson sinut kuitenkin jonkinlaiseksi ystäväkseni. Emme ole tavanneet, mutta olemme vaihtaneet enemmän mielipiteitä kuin monen päivittäisen tapaamani ihmisen kanssa. Koen, etä tunnen sinua edes hiukan.
Läheisen ihmisen kanssa minulla on toisin. Olen niin kiltti oikeasti,että varmasti stressaantuisin erimielisyyksien välttelyssä ja toisen huomionnottamisessa.
varmasti paremmin kuin kukaan työpaikassani jossa olen ollut lähes 20 vuotta,en ole ollut heille yhtä rehellinen.
Tässä se on helppo keskustella kun emme ole kasvokkain,mielelläni tietenkin olisin.
että on pakko mennä. En tiedä miksi. Oli se aika kauhea tilanne. Ei ne olleet jäähyväiset, en sitä sellaiseksi kokenut, mutta kun näin ruumiin, niin ihan karmi. Silmät olivat puoliavoimina ja suu auki. Niin pieni ja hento. Samanlainen kuva, kuin jossain uutiskuvissa joukkomurhissa kuolleista. Silmät avoinna.
Tajusin vaan sen, että häntä ei ole enää. Ja toisaalta se oli helpotus, koska hän sairasti niin kauan.
kuoli kun siirsi pesukonetta jota itse olin luvannut mennä "huomenna" siirtämään,hän ei vanhana jääränä malttanut odottaa.
Välimme olivat hyvin syvät,hän kasvatti minut.
Minkäs teet. Ei elämää voi hallita. Mutta kun sinulla oli hyvät välit isoisäsi kanssa, niin eikö kaikki ole kuitenkin ookoo?
Luin kerran jutun eräästä leskestä, joka hän sanoi, että tuntuu kauhealta kun viimeisen kerran kun hän näki miehensä elossa, heillä oli riita. Mies kuoli työmatkalla kolarissa. Sellainen saattaa jäädä möykyksi mieleen.
ei kannata ruveta esittämään teatteria edes ruumiin vierellä. Etkö uskalla olla ateisti tosipaikan tullen?
Mikäli on todellinen ateisti. Eihän tuo edesmennyt riidan osapuoli enää muistele torujasi, jos häntä ei ole oplemassa misään. Et taida Kössö sittenkään olla ihan 100 %. No et olekkaan - sinnunkin Jumala on pannut aavistuksen iankaikkisuudesta!
Hannuska
"Jos joku tulee ovelle julistamaan, niin sohvalle istumaan ja testaan mitä pojat tietää luomisopin puutteista."
:D Kunnon hiillostusta..
Esitän tällä palstalla jyrkemmin mielipiteeni kuin IRL. Tosielämässä sitä vähän miettii enemmän, miten toinen suhtautuu ja pyrkii olemaan loukkaamatta toisen tunteita. Se kyllä johtuu siitäkin, etten tosielämässä tunne yhtään niin vastenmielistä hihhulia kuin mitä täällä pyörii. Tämä palsta tuntuu vetävän puoleensa uskovaisista sitä kaheleinta porukkaa.
Vanhemmat kuuluvat kirkkoon ja heille aika suoraan kerron mielipiteeni kristinuskosta. Eivät ole loukkaantuneet, mutta eivät he kyllä mitään oikeita kristittyjä olekaan. Eivät usko jeesussatuihin, vaan kuuluvat kirkkoon tavan vuoksi.
Ne hymyilee kadulla kun näkee mut/sut, mutta osa hymyilee jo etukäteen sitä pakanoitten grillijuhlaa, jonka rakas taivaallinen isä kuulemma järjestää. Lestat kattoo muita pää kallellaan ja ne ei usko vaan ne tietää, että tuokin menee ikuiseen helvettiin.
kirkosta johon en ollut itse liittynyt, niin kerroin siitä kotona. Äiti sanoi, että nyt susta tuli sitte pakana, (ei sen kummempaa meteliä), mutta siskoni haukkui ja huusi, että kuinka voit tehdä äidille tällaista!
Voi perkele sentään, eikä tuo edes tarjoutunut maksamaan kirkollisverojani.
Minua parri siskoani syytti erikoisuudentavoittelusta. Se tuntui aika pahalta todellisten tapakristittyjen suusta. Samaa he kyllä toitottivat kun kerroin kasvissyönnistäni.
Tällä hetkellä en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Homoseksuaalisuuteeni toinen näistä sisarista suhtautui kuin seiskalehden paljastuksiin. En oikein jaksanut sitä.
Tiina?
Sori tuo otsikko, mutta onko kasvissyönti erikoisuudentavoittelua? Nappaa seuraavan kerran salaatit siskosi lautaselta, jos joskus tapaatte.
Ei tuo minunkaan siskoni mikään älyn jättiläinen ole, hän uskoo jopa että jumala käyskenteli eedenin puutarhassa aatamia ja eevaa hakemassa. Mutta siis. Minua ottaa päähän, että jos eroan jostain yhdistyksestä, johon en ole itse liittynyt, niin joku alkaa haukkumaan siitä.
En, mutta yksi nimistäni on Kristiina. Ei taida auttaa?
Senpä takia en olekaan heidän kanssa tekemisissä kuin pakollisissa tilaisuuksissa. Lähetin toiselle kirjeen, jossa kerroin, etten halua yhteyttä vuoteen 2013 mennessä. Sitten arvioin tilanteen uudelleen. Tarvitsin todellakin irtiottoa ja omaa rauhaa.
Mäkään en pysty syömään lihaa. Syötkö kalaa?
En. Mulla pistää hanttiin syödä kavereita. En näe oikeudekseni vaatia yhdenkään olennon kuolemista minun ruokkimiseksi. Eettiset syyt siis ovat taustalla. Syön kyllä luomumunia ja maitotuotteita, mutta noiden maitotuotteiden kanssakin välillä mietin. Yritän satsata luomuun.
Äitini kuoleman jälkeen tein sisaruksilleni (heitä on useita) selväksi, etten halua olla missään tekemisissä enää heidän kanssaan. Vuosien mittaan on ollut melkoista menoa, joten ajattelin laittaa pelin poikki. Kuitenkin jokin aika sitten soitin yhdelle siskoistani, joka on ollut se, joka on ollut inhimillisin. Kyllä hänkin on valintoihini joskus aika ilkeästi puuttunut, mutta ei kuitenkaan niin, kuten nämä toiset. Oli ihan mukava keskustelu, varsinkin kun emme tarttuneet näihin vanhoihin kiistoihin.
Minä en ymmärrä sellaista, että olisi pakko olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Ne ovat ketkä haluavat, mutta ei se mikään pakko saa olla.
Pakko tunnustaa, että syön lihaa. Mitä nyt pitäisi tehdä?
myöhään kaikkihan tietää että maailmanloppu tulee v 2012;)
No voihan vihta. Silti sovittu mikä sovittu. Eipähän tarvitse sitten lähteä jatkoja arvioimaan.:D
itse olen sitä mieltä ettei mikään ole perhettä tärkeämpää,ei mikään.
Sinä teet juuri niin kuin sinusta tuntuu. Niin minäkin teen. Nämä asiat tulevat ihmisestä sisältä. Niissä on vain kuunneltava itseään. Jokainen tekee omat päätöksensä.
Kaikilla ei ole kivoja sukulaisia. Tai ainakaan sellaisia, keiden kanssa olisi mitään yhteistä.
asioissa,tuli vain mieleen,tsori;)
Asia on paljon perheestä kiinni. Meitä on monta sisarusta. Vain kahden kanssa en halua mieluusti olla teemisissä. Loput kolme ovat kovasti rakkaíta ja tärkeitä. En kuitenkaan ole sydänystävä heidänkään kanssa.
Minulla on sellainen kummallinen tilanne, että olin aikanaan seitsemänkymmentäluvulla vaihto-oppilaana ja se perhe, missä olin, tuntuu enemmän omalta perheeltä minulle kuin oma perheeni. Menen nytkin kesällä tapaamaan "sisariani ja isääni" sinne ja olen tosi innoissani. "Äiti" kuoli muutama vuosi sitten ja se oli kauhea isku minulle. Paljon vaikeampi asia kuin oman äitini kuolema pari vuotta sitten.
kaksi sisarusta,ja minä olen meistä radikaali olen aina ollut sellainen toisinajattelija ja ääripää.
Mutta sisareni on sisareni ja antaisin henkeni hänen puolestaan olkoon vaikka kysymys hänen lesboudestaan josta en niin välitä,mutta veri on vettä sakeampaa,ja niin sen on oltava,aina.
Hyvä jos sinulla on noin hyvin asia. Olen iloinen puolestasi.
aina ollut hieman sellainen "cosa nostra" mies mille perhe on tärkeintä;)
Mä en ole koskaan syönyt lihaa, lapsena pistin aina suun kiinni kun yritettiin syöttää. En ole tottunut lihan makuun, se maistuu pahalta. Ja nykyään en edes pysty syömään lihaa siitäkään syystä kun näen aina silmissäni sen eläimen. Joko lehmän syömässä onnellisena pellolla heinää isoine pitkäripsisine silmineen, tai suloisen possun tai keltaisen kananpojan. Mutta kalaa syön silloin tällöin se ei sillälailla herätä minussa tunteita niitä kohtaan.
"mutta veri on vettä sakeampaa,ja niin sen on oltava,aina."
- Miten niin "on oltava"? Kuka sen määrää? Ei ketään pakolla rakasteta.
Nyt 5 vuotias tyttäreni julisti olevansa ikuisesti vegaani kun kaksi viikoa sitten sai mielestään pahaa lihaa.
Tänään kysyin että maistuuko sunnuntaina grillikylki,rakastaa sitä..kuulemma maistuu.
Itse syön lihaa ja aika paljon,se on mielestäni hyvää.
Miksi kala on eriarvoinen eläin kuin lehmä,eikö kaikilla tulisi olla samanlainen elämän arvo??
ps,olen syönyt indonesiassa niitä linnunalkioita,se oli iljettävää en kerro mitenkään että mollaisin näkemysiäsi vaan juuri sinun näkemyksiesi puolesta,en syö enää.
Toisaalta olen myös syönyt rottaa jota kohtaan monelta ihmiseltä ei juuri hellyyttä hery.
Oon kai sitten saanut lapsena pahan makuista lihaa tai äitini luovutti liian helposti. Mutta sitä en osaa sanoa miksi kala menee jotenkin alas mutta muut elukat ei, se on korvien välissä oleva mysteeri. Miltä muuten ne linnunalkiot maistuivat. Oliko ne niitä jotka olivat vielä munissa?
määrää mutta olettaisin että perhettään tulee rakastaa yli kaiken.enemmän kuin muita.
On minullakin vaikeuksia syödä esim maksaa,se ei maistu ei millään.
Ehkä niissä linnunalkioissa olis sekin iljettävää että ties mitä söi,jos olisin ollut ennakkoluuloton,,??
"mutta olettaisin että perhettään tulee rakastaa yli kaiken.enemmän kuin muita"
- En minä ole sukulaisiani valinnut. Miten niin "tulee" rakastaa? Ihan uskonnollista tekstiä. Yksi sisaruksistani on sellainen josta todella pidän, mutta en niistä muista. Eivätkä he minusta, vaikka ovatkin uskiksia, joiden kai "kuuluisi" pitää minusta. Toivottavasti emme koskaan enää tapaa.
Periaatteessa voisit syödä synteettistä lihaa? Jos sen takia eläin ei olisi kuollut? Kiinnosti vain, tämä ei ole mikään aukomis- tai saivarteluviesti.
Ymmärtääkseni riidellessä tarvitaan aina kaksi osapuolta. Vaikka uskovaiset sisaresi olisivat hyvin fanaatikkoja eivätkä ymmärtäisi sinua, voisit saarnata ateismisi aatetta olemalla fiksu ja sovinollinen.
On outoa että sisarukset ovat noin riidoissa, että pitää toivoa ettei koskaan tarvitsisi tavaat heitä. Kertoo persoonallisuudestasi jotakin! Ei ainakaan ole mainosta ateismille. Ei ihme että ainoa ystäväsi ja seuralaisesi ovat netti ja virtuaaliystävät. Et tule toimeen kenekään kanssa muuten kuin näin etäältä.
Säälin!
"kavereitasi". Kun luomuämyli ei enää tuota tarpeeksi ja kana lakkaa munimasta, kirves tai sähköanturi vaanii kulman takana noita "ysäviäsi".
Olet typerä ja ilkeä ihminen.
Kun ämyli lakkaa rouskuttamasta vihantaa tai kanasi kopsautetaan päättömäksi, niin eihän sitä ole sitten enää olemassa. Oletetan että olet ateisti ja et usko elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Liha on vain möykky bio-orgaanista massaa, joka hajoaa pian atomeiksi ja luonnon kiertokulkuun.
Turha sitä on jäädä tunteilemaan.
Olette outoja ateisteja.
Joskus on vaan niin, ettei "kemiat kohtaa" ihmisten välillä. Miksi täytyisi silloin kiusata itseään ja muita tapaamalla näitä ihmisiä, joiden kanssa ei oikein jutut mene yksiin?
Minullakin on paljon sisaruksia ja kaksi heistä on sellaista, joiden kanssa en ole tekemisissä muulloin kuin suvun tapaamisissa. Se on kaikille parempi.
Siinäpä sitä eroa ateistille ja kristitylle. Ateisti kunnioittaa elämää, kristitty ei. Muutahan tuosta ei voi ymmärtää ja suoraan sanottuna eipä edes yllättänyt.
Aikajanassa kirjallisesti korkeampiin "voimiin" liitoksissa, kunnes voimasi lopahtivat uskomaan moista.
Aika ja materia tuntee itsensä vain oikeamielisten uskontosuunnista riippumatta kaiken samalla kertaa
ymmärtäen ja vähäosaisempia älynlahjoiltaan neuvoen, ystävällisesti. Ymmärsitkö tällä kertaa taaskaan
mitään. Vaikka rauhan puolesta säilyttämiseksi, blondisein henkisesti. Äärettömän ystävällisesti.
ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. Synti tuo rauhattomuutta, ei rauhaa, jonka vain Jumala voi antaa.
Vai ei ole mulla rauhaa, enemmän on mulla rauhaa, kuin uskovalla puolisollani. Mutta ei kai se mitään todista. Pistä tutti suuhun ja mene nukkumaan pikkutenava.
Missäs kohti joku on sanonut olevansa rauhaton? Et siis ilmeisesti ollenkaan hiffaa aloituksen aihetta ja sisältöä. Luepa uudelleen ja pinnistä oikein kovasti niin jospa se oivallus sieltä pullahtaisi.
jos luimistelet. Itse ole kiihkouskovainen ja en mielistele ateisteja, en edes sukulaisia. Oma sisareni lienee vieläkin ateisti, mutta ei häntä loukkaa uskovaisuuteni. Myös itse annan hänelle jumalattomuusrauhansa. No, turhaan sinäkin sitten pelkäsit olla oma itsesi. Ei sukulaisesi ole, vaikka uskovaisia lienevätkin, suhtautuneet valintaasi typerällä tavalla. Kyllä jokaisella on oikeus ratkaista iäisyysasiansa miten parhaiten näkee.
Helppohan sinun on sanoa. Ei Suomessa ole mikään ongelma puhua uskostaan tai vääntää uskovan elämänkatsomukseen liittyviä asioita ihmisille. Sehän on arkea ja normaalia. Mutta teepä sama ateistina, niin huomaat, että sinun katsotaan rikkovan yleisiä sopivaisuussääntöjä, jos puhut yleisesti kuolemasta lopullisena asiana tai ehdottelet kirkon ja valtion eroa ja lasten kirkkoon liittämistä vastaan.
Eipä ole sama asia ei.
Se on sellainen asia, että välillä ihan ahdistaa, kun tajuaa, kuinka helposti niin moni on höynäytettävissä. Ja jos puhut järjen sanoja, joudut katseiden ja epäilyksen kohteeksi.
Hihhulin on helppo olla. Ja hihhulit todellakaan eivät myöskään säästä muita mielipiteiltään. He kun eivät ajattele muita ja muiden tunteita niin kuin ateistit tuntuvat näiden mommenttien perusteella tekevän. Uskonnothan ovat itsekkyyttä ja narsismia. Kaikki lähtee ajatuksesta-minä-.
Maailma on täynnään julkijumalattomia ihmisiä, miten ateistit mukamas olisi sensuhteen poikkeava..???
Kukaan ei pidä ateistisuutta senkummallisempana juttuna, vai onko niin, että tämä palsta on pullollaan
sellaisia ateisteja, jotka kuvittelevat olevansa jotain erikoista, kun ovat ATEISTEJA ???
Ettet vain nyt sekoittaisi lesbouttasi ateismiin..
Eipä yllätä, ettei fundis ymmärrä.
Koitapa panna se pieni järkesi äärimmilleen ja mieti näitä meidän yhteiskunnan tapoja ja traditioita. Kaikki traditiot on uskonnot varastaneet itselleen joten niihin liittyvät rituaalit ja asiat ovat uskonnon värittämiä.
Kyllä kuule kansalla kulmat nousee, jos poikkeaa näistä rituaaleista ja traditioiden käytännöistä.
Ethän sinä niitä huomaa, kun elät syvällä näiden hullutusten sisällä.
Tapakristitty on taas traditioiden orja ja järkyttyy, jos tuervallisia tradioita ryhdytään muuttamaan, koska se aina tarkoittaa ylimääräistä ajattelua ja mielipiteenmuodostusta. Sitä ei tavallinen tapakristitty halua tehdä.
Jokohan nyt meni sinun pieneen pääfhäsim tämä asia vai oletko todella täysin uskon sumentama.