En niin tunne helluntailaisuutta, mutta jonkun verran siihen olen tutustunut ihan mielenkiinnon vuoksi.
Helluntailaiset kun pitävät itseään alkuseurakunnan "jäänteenä" tai sitten lopunajan seurakunnan "esiseurakuntana". Mutta yhtäkaikki, varsin oikeaoppneena, ja hyvin neo-ortodoksina itseään pitävät helluntailaiset saavat kuitenkin muutmassa asiassa muut kristityt hämmennyksiin.
Ensinnä tulee näköja kuulohavaintoon se että kaikki opettaa kaikkia ja varsinkin samasta asiasta aivan eri tavalla (teologisessamielessä), vaikka ei välttämättä niillä kaikilla ole edes valmiuksiasiihen. Sanan opettaminen on vastuullista ja se joka opettaa vääräin... niin... mutta jotenkin tämä ollaan vaan onnistuttu unohtamaan. Ehkäpä helluntailaisuudessa opettamisen vastuu riittää jos vaikka "tekee parhaansa", vai käsitinkö väärin?
Toinen mielenkiintoinen on kasteoppi. Vanhoillisilla helluntailaisialla on se vankkumaton käsitys ja opetus, että vain kastettu on kelpaava Jumalan valtakuntaan, eli kasteen ottanut on pelastuskelpoinen. Voidaankin sanoa, että vanhoillishelluntailaisilla ja esim. luterilaisialla on sama kasteoppi pelastumisen näkökulmasta. Mainittakoon se, että nuoremmat ja enemmän lukeneet/opiskelleet, toki myöntävät että kaste ei ole pelastuksen edellytys.
Kolmas mielenkiintoinen havainto on se, että oppimattomuutta arvostetaan ja annetaan "hengen avata" Raamattua, joka riittää opetukseksi.
Ja sitten on ne armolahjat. Jumala niitä jakaa kenelle jakaa, mutta heluntailaisilla ei ole vanhimmistoon pääsyä jos ei kielillä puhu, vaikka Paavali sanoo että kaikii eivät puhu. Armolahjat ovatkin status ja se on "must" juttu, ja jos ei luonnollisesti puhu kielillä niin sitten väkisin. Eli uskallan väittää että valtaosa vaan mölisee ja pitää älämölä, eikä siinä ole PH:llä mitään asiaa tai vaikutusta. Mitähän tämä on Raamatun valossa? Se on profetomista jos siinä on "jumalallinen" sanoma - jota usein onkin ja värisevällä äänellä - ja silloin tämä profeetta on väärä profeetta. Ja sama koskee profetoimista jota myösviljalti harrastetaan mieluusti, vaikka sitten vaan kun muutkin profetoi.
Tämä on se joka helluntailaisuudesta jää käteen sekä näkyy. Kaivaako helluntailaisuudelle hautaa helluntailaiset itse "oman lihan toiminnalla", vai ovatko helluntailaiset todellakin oikeassa? Tätä pohdin.
Helluntailaiset kun pitävät itseään alkuseurakunnan "jäänteenä" tai sitten lopunajan seurakunnan "esiseurakuntana". Mutta yhtäkaikki, varsin oikeaoppneena, ja hyvin neo-ortodoksina itseään pitävät helluntailaiset saavat kuitenkin muutmassa asiassa muut kristityt hämmennyksiin.
Ensinnä tulee näköja kuulohavaintoon se että kaikki opettaa kaikkia ja varsinkin samasta asiasta aivan eri tavalla (teologisessamielessä), vaikka ei välttämättä niillä kaikilla ole edes valmiuksiasiihen. Sanan opettaminen on vastuullista ja se joka opettaa vääräin... niin... mutta jotenkin tämä ollaan vaan onnistuttu unohtamaan. Ehkäpä helluntailaisuudessa opettamisen vastuu riittää jos vaikka "tekee parhaansa", vai käsitinkö väärin?
Toinen mielenkiintoinen on kasteoppi. Vanhoillisilla helluntailaisialla on se vankkumaton käsitys ja opetus, että vain kastettu on kelpaava Jumalan valtakuntaan, eli kasteen ottanut on pelastuskelpoinen. Voidaankin sanoa, että vanhoillishelluntailaisilla ja esim. luterilaisialla on sama kasteoppi pelastumisen näkökulmasta. Mainittakoon se, että nuoremmat ja enemmän lukeneet/opiskelleet, toki myöntävät että kaste ei ole pelastuksen edellytys.
Kolmas mielenkiintoinen havainto on se, että oppimattomuutta arvostetaan ja annetaan "hengen avata" Raamattua, joka riittää opetukseksi.
Ja sitten on ne armolahjat. Jumala niitä jakaa kenelle jakaa, mutta heluntailaisilla ei ole vanhimmistoon pääsyä jos ei kielillä puhu, vaikka Paavali sanoo että kaikii eivät puhu. Armolahjat ovatkin status ja se on "must" juttu, ja jos ei luonnollisesti puhu kielillä niin sitten väkisin. Eli uskallan väittää että valtaosa vaan mölisee ja pitää älämölä, eikä siinä ole PH:llä mitään asiaa tai vaikutusta. Mitähän tämä on Raamatun valossa? Se on profetomista jos siinä on "jumalallinen" sanoma - jota usein onkin ja värisevällä äänellä - ja silloin tämä profeetta on väärä profeetta. Ja sama koskee profetoimista jota myösviljalti harrastetaan mieluusti, vaikka sitten vaan kun muutkin profetoi.
Tämä on se joka helluntailaisuudesta jää käteen sekä näkyy. Kaivaako helluntailaisuudelle hautaa helluntailaiset itse "oman lihan toiminnalla", vai ovatko helluntailaiset todellakin oikeassa? Tätä pohdin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarkistaa "tietosi" helluntailaisuudesta ja sen opista.
Tietosi on vajavaista ja olet erehtynyt monessa asiassa.
Oli tuossa keskustelun avaajalla tietyllä tavalla hiemn yksipuolinen kuva helluntaiseurakunnasta, eli siinä mielessä kirjoittaja sekä helluntaiseurakunnat ovat samalla linjalla :) Mutta paljon siinä oli asiaakin jonka voin tunnistaa, joka varmasti näyttää em. kaltaiselta sellaisen ihmisin silmin joka ei helluntaiherätystä ja sen historiaa sekä kirkkokäyttäytymistä tunne.
Helluntailaisuus rakentuu (tai on rakentunut) tiettyjen vahvojen persoonien varaan. Herätyskokouksissa mm. kädennostatus (koska Jumala on sokea?) näyttää pääosaa, että seuraavassa kokousessa voidaan sanoa että "Taas tuli xx ihmistä uskoon". Kädennostatukset ovatkin tärkeämpiä saaraajalle kuin Jumalalle,voidaanpohtia.
Nämä "uskoontulleet" ei edes tiedä että he ovat tulleet uskoon, kukaan ei jää uskoontulon jälkeen heidän vierelleen. Kätellään aj sanotaan että "Muista käydä kokouksissa,kyklläs e siitä uskonelämä lähtee". Ja thats it. Jumala on suvereeni kaikissa asioissa, ja uskoon ei tulla vain itse päättämällä vaikka niin helluntapiireissä opetetaan, vaan siinä vaikuttaa Jumalan suuri armo ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Ratkaisukeskeinen kristillisyys on saanut tietyllä tavalla vääristyneitä muotoja, jotka näkyvät selvimmin juuri helluntailaisuudessa. Tunnen ihmisä jotka ovat tulleet uskoon, ja sitten taas tulleet, ja taas.... josta helluntaipiirit puhuvat "uudistumisesta". Uskoonkun voi tulla vain kerran. Myös kielilläpuhumiseen pakotetaan, ja jos ei ala "mölistä" niin jopa närkästytään. Kun taas siinä onnistutaan saamaan henkilön suusta jokin käsittämätön sana, julistetaan värisevällä äänellä että "Kun minä rukoilin hänen puolestaan, niin hänen suustaan alkoi virtaamaan uusia kieliä...". Tämä on tuttua "helluntaiteologiaa".
Kokemukseni perustuu hellutaiserakluntaan johon minut aikanaan on kastettu, sen ahdistavaan piirin ja "vapaaseen tapaan" ylistää ja ilmaista Jumalaa, kunhan se vaan tapahtuu oikealla tavalla :) Lähdin helluntaiseurakunnasta ja löysin oman hengellisen kodin, joskin helluntaiseurakunnalla oli oma merkityksensä omassa hengellsiessä elämässäni,sekäystävyyssuhteissani jotka ovat runsaat. Jumala johtaa ihmisiä sekä seurakuntaan että jostakin seurakunnasta pois. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Aloitusviestissä oli hyvä analyysi helluntailiikkeestä. Analyysin monet ajatukset näkyvät palstan kirjoittajien keskuudessa.
Liikkeen kriisi ei ole järjestöpuolella. Uskonnollisen uskottavuuden ongelmat näkyvät järjestöllisessä hajoamisessa.
Siksi haetaan kiivasti ratkaisua uskon sisällön painotusten muuttamisesta. Se onkin vaikea juttu. Tekipä joku mitä hyvänsä, hän astuu aina vetelälle suolle. Tilannetta ei auta yhtään yleinen uskontojen vetovoiman haalistuminen. Reaalinen elämä myös moraalisten käsitysten alueella ajaa raamtun ohi ja yli. Tällä on suuri merkitys ja jolla uskomukset ovat eläneet näinkin pitkään. Tiedollisella alueella raamatulla ei ole enää mitään sanottavaa ollut pitkiin aikoihin.
Seksuaalisten kysymysten alueella raamattuun tiukasti pitäytyvät joutuvat yhä ahtaammalle. Raamatun mukaan seksuaalisuus reaalielämässä on miltei suurempi synti kuin uskonnottomuus. Mitä luonnollisin vietti olisi suurin pahe, mitä voi olla. Ja sitten paljastuu, että juuri uskonnollisten järjestön piirissä tapahtuu joukkomitassa seksuaalisen käyttäytymisen räikeitä muotoja. Eikä siinä kaikki. Kirkot, seurakunnat ja papit ovat tienneet törkeyksistä ja uskon nimissä salanneet niitä.
On oletettavaa, että helluntailaisten keskuudesta paljastuu ennenpitkää väärinkäytöksiä. Parempi olisi, että asioista tietävät ilmoittautuisivat viranomaisille. Menneitä ei voi korjata, mutta tulevaa voi parantaa avoimuudella.
Palstalla yksi suunta hakee helluntailiikkeeseen puhdasta uskoa. Se poistaisi UT:n keskeisen ihmisen Jeesuksen ja se korvattaisiin jumalalla. Sillä haetaan sitä, että jumalalla on erilainen moraali kuin ihmisellä. Tällöin ei tarvitsisi pitäytyä ihmiselämän arvioinnissa vaan voisi siirtää katseet suoraan "taivaisiin". Lähestyttäisiin ihmisille traagisten yhdysvaltalaisten uskonlahkojen käytäntöä. Näiden äärioppien edustajien äänitorvena palstalla esiintyy jaikal ja muutama muu.
Ei ole helppoa helluntailaisen tepastella Suomen maan kamaralla. Maa kun kuitenkin on todellista, mutta taivas on toistaiseksi kuvitteellinen.
Samalla soinnilla kuin merihukka. Nyt on tässä vaiheesa hyvä painottaa sitä, että uskonnoista kiinnostuneena ja itse uskovana olen tehnyt havaintoja jotka perustuu omiin silmiin ja omiin korviin. Jos kirjoitukseni poikkeaa ns. HC-helluntailaisen käsityksestä, on silloin kaksi vaihtoehtoa:
1) olen kuullut ja nähnyt täysin väärin, tai
2) olen kuullut ja nähnyt täysin oikein.
Uskon että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, koska näkö ja kuulo pelaa minulla hyvin. Jos teksti kiusaa, kannattaa katsoa helluntailaisuutta välillä ulkopupolisen silmin. Joskus ihminen tulee omaan asiaan hyvin sokeaksi, tai ryhmä tulee itselleen sokeaksi.
Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, josta tässä on aika surullinen mutta hyvin opettava kertomus sekä kirjoittajan omakohtainen kokemus, vai sanoisinko todistus.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/146-syntynyt-helluntailaiseksi
Uskon Jumalaan, uskon armahtavaan ja laupeaan Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen. Mutta en usko moninkaan ihmisiin jotka puuvan omien tarinoidensa mukaan Jumala äänellä, varsinkaan niihin en usko jotka kertovat olevansa Jumalan valittu tai suuri ja armoitettu profeetta. Sellaisia Jumalan miehiä ja -naisia on tokiolemassa, mutta ne eivät mainosta omaa paremmuuttaan tai yli-karismaattisuuttaan. Se on heille armolahjaksi annettu koska he osaavat ja tietävät miten sitä suurta ja kallista armolahjaa käytetään. Heitä haluan siunata.