Siis nyt riitti paskanjauhantajuttujen lukeminen minun osaltani Ristinvoitosta (tällä kertaa nro 18)
1) RV:ssä oli juttu "Keskikertaisuudesta kohti koskettavaa kristillistä taidetta""Imagine 2010 etsi taiteilijan ja seurakunnan yhteyttä"
2) Jutussa oli mm. "Kristillinen taide on huonoa".
3) "Kun menestyvät taiteilijat lähtevät , jäljelle jäävät harrastajat. Tuloksena on väistämättä taidetta, jolla on arvo sinänsä, mutta joka ei ole omiaan lisäämään taiteen arvoa ja merkitystä seurakunnan, saati yhteiskunnan silmissä".
Herätti ehkä hieman ihmetystä, kysymyksiä, että mitähän tässä nyt oikein halutaankaan sanoa, sen verran umpimielistä tekstiä juttu oli, joka haiskahti hieman "oma lehmä ojassa" tempaisulta.
Onko niin, että näissäkin Jumalan antamissa luovuuden lahjoissa pitää alkaa seurakunnissa karsinoimaan tyyliin, kuka on huono, kuka keskinkertainen ja kuka hyvä tai peräti erinomaisen hyvä ja sen perusteella tietysti voi sitten Jumalan alttarille lahjojaan tuoda.
Tuon jutun perusteella taiteilijat halutaan siis arvottaa juuri näin. Arvotuksen perustana ilmeisesti on tämä tyypillinen kahtia jako, mikä on maallisessakin mielessä - eli sillä ei ole väliä, kuinka lahjakas olet eri taiteen alueilla tai mikä kutsumuksesi laatu oikeastaan onkaan, vaan sillä sattuuko sinulla olemaan, vaikkapa taiteen maisterin paperit takataskussa.
Mitä helvettiä kohdassa 3 olevat lauseet tarkoittavatkaan?? Siinähän kierretään kuin kissa kuumaa puuroa tyyliin: "Kyllä, kyllä kaikki taide on arvokasta, mutta onhan nyt ammattitaiteilijan tekemällä taiteella sentään arvo verrattuna harrastelijoiden teelmiin. Eihän seurakunnalle nyt voi olla sellaista merkitystä jonkun harrastelijan aikaansaannoksilla kuin jos joku ammattilainen apurahoja anellen saa aikaan teoksen/vuosi."
Pidä tunkkisi Titta Tunkkari minun puolestani, kommenteillasi saat ne viimeisimmätkin taiteilijat ulos seurakunnasta! Sitäpaitsi, en pidä hänen kommenttejaan minkään arvoisina, jos tässä nyt aletaan arvottamaan oikein kunnolla.
Millä ihmeen perusteella kohdassa 2 jutusta lainatun perusteella kristillinen taide on huonoa - kuka tällaisen sammakon suustaan päästi? Mihin te oikein pyritte tällaisilla jutuilla?
Tiedättekö, jos alatte kristillisissä yhteisöissä arvottamaan ihmisten kykyjä täysin samoin perustein kuin mitä maallisissa yhteisöissä tehdään, kuljette täysin sysimustassa metsässä.
Jumalan asettama seurakunta ei totta totisesti ole sellainen, jossa ihmisiä karsinoidaan, arvotetaan ties millaisin perustein. Tehän tukahdutatte ihan kaiken, mitä seurakunnissa voisi olla kasvamassa tai syntymässä! Tällä tavalla toimien niin taiteen alueilla kuin ihan millä muilla alueilla seurakunnissa pääsevät lahjojaan käyttämään vain ne, joilla on esittää joku todistus erinomaisuudestaan.
Minä olen kristitty taiteilija, itseoppinut ja lahjakas enkä vain yhdellä alueella, vaan monella (ja yllätys, yllätys arviot eivät perustu pelkästään itsearviointiin). Kovalla työllä, ansiotyön ja perheen paineiden puristuksissa (voisi muuten ottaa moni saarnaajakin esimerkkiä kutsumustaan ajatellen tästä kahden työn tekemisestä, ei menisi seurakunnilta niin paljon rahaa heidän palkkojensa maksamiseen), täysin itse kehittelemälläni tekniikalla olen pian yltämässä siihen, että aion tulla hyvin pian esiin.
Olin jopa harkinnut, että toisin työni ensiksi esille jossain seurakunnassa, mutta ko. juttu sai minut täysin toisiin aatoksiin. En aio nyt enkä vastakaan tulla esiin srk:ssa, enkä aio mainita sanallakaan, että olen joskus sellaiseen edes kuulunut, sen verran ihmisten kykyjä aliarvioivaa tekstiä mm. kyseinen juttu oli.
Oikeastaan ajatukseni voisi kiteyttää ao. Raamatun kohtaan ja se kertonee kaiken.
Matteus 7:6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä
1) RV:ssä oli juttu "Keskikertaisuudesta kohti koskettavaa kristillistä taidetta""Imagine 2010 etsi taiteilijan ja seurakunnan yhteyttä"
2) Jutussa oli mm. "Kristillinen taide on huonoa".
3) "Kun menestyvät taiteilijat lähtevät , jäljelle jäävät harrastajat. Tuloksena on väistämättä taidetta, jolla on arvo sinänsä, mutta joka ei ole omiaan lisäämään taiteen arvoa ja merkitystä seurakunnan, saati yhteiskunnan silmissä".
Herätti ehkä hieman ihmetystä, kysymyksiä, että mitähän tässä nyt oikein halutaankaan sanoa, sen verran umpimielistä tekstiä juttu oli, joka haiskahti hieman "oma lehmä ojassa" tempaisulta.
Onko niin, että näissäkin Jumalan antamissa luovuuden lahjoissa pitää alkaa seurakunnissa karsinoimaan tyyliin, kuka on huono, kuka keskinkertainen ja kuka hyvä tai peräti erinomaisen hyvä ja sen perusteella tietysti voi sitten Jumalan alttarille lahjojaan tuoda.
Tuon jutun perusteella taiteilijat halutaan siis arvottaa juuri näin. Arvotuksen perustana ilmeisesti on tämä tyypillinen kahtia jako, mikä on maallisessakin mielessä - eli sillä ei ole väliä, kuinka lahjakas olet eri taiteen alueilla tai mikä kutsumuksesi laatu oikeastaan onkaan, vaan sillä sattuuko sinulla olemaan, vaikkapa taiteen maisterin paperit takataskussa.
Mitä helvettiä kohdassa 3 olevat lauseet tarkoittavatkaan?? Siinähän kierretään kuin kissa kuumaa puuroa tyyliin: "Kyllä, kyllä kaikki taide on arvokasta, mutta onhan nyt ammattitaiteilijan tekemällä taiteella sentään arvo verrattuna harrastelijoiden teelmiin. Eihän seurakunnalle nyt voi olla sellaista merkitystä jonkun harrastelijan aikaansaannoksilla kuin jos joku ammattilainen apurahoja anellen saa aikaan teoksen/vuosi."
Pidä tunkkisi Titta Tunkkari minun puolestani, kommenteillasi saat ne viimeisimmätkin taiteilijat ulos seurakunnasta! Sitäpaitsi, en pidä hänen kommenttejaan minkään arvoisina, jos tässä nyt aletaan arvottamaan oikein kunnolla.
Millä ihmeen perusteella kohdassa 2 jutusta lainatun perusteella kristillinen taide on huonoa - kuka tällaisen sammakon suustaan päästi? Mihin te oikein pyritte tällaisilla jutuilla?
Tiedättekö, jos alatte kristillisissä yhteisöissä arvottamaan ihmisten kykyjä täysin samoin perustein kuin mitä maallisissa yhteisöissä tehdään, kuljette täysin sysimustassa metsässä.
Jumalan asettama seurakunta ei totta totisesti ole sellainen, jossa ihmisiä karsinoidaan, arvotetaan ties millaisin perustein. Tehän tukahdutatte ihan kaiken, mitä seurakunnissa voisi olla kasvamassa tai syntymässä! Tällä tavalla toimien niin taiteen alueilla kuin ihan millä muilla alueilla seurakunnissa pääsevät lahjojaan käyttämään vain ne, joilla on esittää joku todistus erinomaisuudestaan.
Minä olen kristitty taiteilija, itseoppinut ja lahjakas enkä vain yhdellä alueella, vaan monella (ja yllätys, yllätys arviot eivät perustu pelkästään itsearviointiin). Kovalla työllä, ansiotyön ja perheen paineiden puristuksissa (voisi muuten ottaa moni saarnaajakin esimerkkiä kutsumustaan ajatellen tästä kahden työn tekemisestä, ei menisi seurakunnilta niin paljon rahaa heidän palkkojensa maksamiseen), täysin itse kehittelemälläni tekniikalla olen pian yltämässä siihen, että aion tulla hyvin pian esiin.
Olin jopa harkinnut, että toisin työni ensiksi esille jossain seurakunnassa, mutta ko. juttu sai minut täysin toisiin aatoksiin. En aio nyt enkä vastakaan tulla esiin srk:ssa, enkä aio mainita sanallakaan, että olen joskus sellaiseen edes kuulunut, sen verran ihmisten kykyjä aliarvioivaa tekstiä mm. kyseinen juttu oli.
Oikeastaan ajatukseni voisi kiteyttää ao. Raamatun kohtaan ja se kertonee kaiken.
Matteus 7:6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turha kitistä ja höpöttää joutavia jostain maistereista, kun sellaisesta ei lehdessä ollut mainintaa. Tekstisi ilmaisee vain, että olet itseoppinut ja sinulla on huono itsetunto paremmin koulutettujen edessä. Huono taide on kristillisenäkin huonoa. Moni luulee itsestään liikoja ja yrittää sellaista, mihin kyvyt eivät riitä. Ei jokainen ole laulaja tai näyttelijä. Sitten kun uskova löytää oman alansa, hän voi itseoppineenakin olla juuri oikeassa paikassa, mutta siihen asti muut ehkä joutuvat kuuntelemaan paljonkin epävireistä laulua tai katsomaan kömpelöä näyttelemistä, jos ns. taiteilija ei tajua omia rajoituksiaan.
Voi sinua, miksi viitsit vaivautua höpöttelemään aamuvarhain ja ihan asian vierestä, ehkeipä kyvyt muuhun riitä.
Kuuleppas, kuka viitsii lähteä taidekouluihin kuuntelemaan tuhanteen kertaan pureskeltuja ja oksennettuja juttuja ja vääntämään niitä iänikuisia, kaavamaisia tekniikoita, ainoastaan ne, joilla on niin huono itsetunto, etteivät luota itseensä ja omiin kykyihinsä ottaa asioista selvää.
Taidekouluthan ovat täynnä näitä turhautuneita "ammattitaiteilijoita", joiden on pakko opettaa, kun eivät ole kyenneet elantoansa ansaitsemaan ns. taiteellaan. tutkinnoistaan huolimatta. Taidekouluissa he sitten leikkivät vastentahtoisesti pedagogeja, vaikka kaikista parasta olisi kaikille, että pysyisivät pois antamasta vääränlaista kuvaa koko taidemaailmasta nuorille innokkaille ihmisille. Nämä katkerat, epäonnistuneet taiteilijat, jotka opettajina puuhailevat ovat sitten muuten viimeisen päälle katkeria ihmisiä, sen huomaa siitä, kun oppilaaksi tuleekin joku, joka on heti alkumetreillä monta kertaa lahjakkaampi kuin opettaja itse. Tämän katkeruuden huomaa mm. siinä, kuinka he kuluttavat suurimman osan tunneistaan jossakin takahuoneissa lymyillen, myöhästelevät ja ehkä korkeintaan 10 min. saattavat saada suustaan ulos jotain järkevääkin.
Vanha viisaushan kuuluukin, SE JOKA OSAA TEKEE JA JOKA EI OSAA, OPETTAA. Tämä pätee myös taidemaailmassa, ne jotka todella ovat lahjakkaita, eivät yksinkertaisesti jouda kuluttamaan aikaansa kuuntelemalla jonninjoutavia jorinoita jossain opinahjossa.
Onneksi minulla on niin hyvä itsetunto, ettei taiteen tekemiseni tällaisista RV:n tapaisista möläyttelyistä kaadu yhtään mihinkään eikä muistakaan tölväisyistä, päinvastoin saan lisää uutta pontta tekemisiini ja se on tarpeen, sillä kiirettä pitää heinäkuun alussa pidettävään näyttelyyn. : ) ; )