liittoudu ja varustaudu. Jos haluat sotaa, säästä puolustusmenoissa, kuten ennen Talvisotaa tehtiin ja jätä liittoutumatta, niinkuin myös tehtiin ennen Talvisotaa. Muista myös, että historia ei ole loppunut. Jonain päivänä olemme jälleen sotilaallisessa konfliktissa Venäjän kanssa. Sen on venäläisten perinteinen suhtautuminen pieniin naapureihinsa ja historia vakuuttavasti osoittanut.
Jos haluat rauhaa,
näkijät
4190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän voisi lisätä senverran ettei meillä olla vieläkään lopetettu sotakorvauksien maksamista hyökkääjälle.Nykyään puhutaan saimaankanavan vuokrasta,lähialuerahoista tai vaikkapa saimaan vesien virtauksien korvauksista.Toisinsanoen maksamme kanavavuokraa omasta kanavasta minkä hyökkääjä meiltä ryösti.Vesimaksua maksamme vuoksesta virtaavasta vedestä mikäli virtaus ei ole optimaali.Toisinsanoen jos sataa paljon vettä on juoksutettava lisää ja samalla myös joudumme maksamaan tästä korvausta venäläisille.Jos taas on kuiva vuosi joudumme taas maksamaan koska vettä ei voidakkaan juoksuttaa vesipulan takia.Tässäkuussahan meille Suomalaisille mätkäistään taas 50-vuotta lisää maksamista kun uusi korotettu (rutkasti) "kanavavuokrasopimus" allekirjoitetaan.Suomeenhan tullaan oikein isolla porukalla uutta rahastusautomaattia juhlimaan.
Kyllä Suomi on hyökännyt itsenäisyytensä aikana Venäjälle useammin kuin sieltä on hyökätty Suomeen (sieltä on tultu Suomeen päin vain yhden ainoan kerran, itse asiassa), ja Ruotsin vallan aikana Ruotsi hyökkäsi venäläisiä vastaan suunnilleen yhtä monta kertaa kuin Venäjä Ruotsia vastaan. Myytti Suomesta uhrina ja Venäjästä hyökkääjänä (31.11.1939 ei muuten edes hyökännyt Venäjä vaan Neuvostoliitto, johon Venäjä kuului sen yhtenä osana) ei kestä kriittistä, kiihkotonta tarkastelua. Suomi rikkoi Tarton rauhan tukemalla Itä-Karjalan kapinallisia. Suomi rikkoi Moskovan rauhan hyökkäämällä Natsi-Saksan liittolaisena Neuvostoliittoon. Muistettakoon vielä että Suomi sanoi yksipuolisesti irti YYA-sopimuksenkin. Suomella on sopimuksenrikkojana pitkät perinteet aina siitä saakka, kun suomalaiset 1900-luvun alussa pettivät laillisen hallitsijansa, Venäjän keisarin, ja liittoutuivat terroristien (sosiaalivallankumoukselliset, bolševikit) ja Venäjää vastaan sotineiden vihollisten (Japani, Saksa) kanssa.
Neuvostoliittoa ei olisi v. 1939 ollut edes olemassa ilman suomalaisia. Oli Suomen vika, etteivät valkoiset venäläiset Judenitšin ja Mannerheimin johdolla vapauttaneet Pietaria bolševikkien käsistä v. 1919, kun se olisi vielä ollut mahdollista, jos suomalaiset vain olisivat auttaneet, kuten Mannerheim tahtoi. Suomen silloinen hallitus nimittäin tahtoi neuvotella Suomen ja Venäjän suhteista mieluummin bolševikkirikollisten kuin valkoisen Venäjän edustajien kanssa. Bolševikkien kanssa suomalaiset keinottelivat itselleen edullisen Tarton rauhan v. 1920 (rikkoakseen sitä lähes heti tukemalla Itä-Karjalan kapinaa bolševikkeja vastaan). Tarton rauhan raja ei kuitenkaan voinut jäädä pysyväksi, koska se tehtiin Venäjän tilapäisen heikkouden aikana ja siten että Suomen raja määriteltiin vaarallisesti kulkemaan aivan Pietarin suurkaupungin edustalla. Neuvostoliitto yritti vv. 1938-1939 neuvotella suomalaisten kanssa rajan korjaamisesta, ensin epävirallisia teitä, sitten virallisesti Moskovassa syksyllä 1939 - turhaan. Suomalaiset katkaisivat neuvottelut; seurauksena oli talvisota ja Moskovan rauha, jossa Suomi menetti paljon enemmän kuin mitä Neuvostoliitto syksyllä 1939 vaati.
Suomi rikkoi Moskovan rauhan, jota suomalaiset kutsuivat - kutsuvat - kuvaavasti "välirauhaksi", ja ryhtyi kesällä 1941 Natsi-Saksan liittolaisena Suur-Suomea tekemään, valtaamaan Venäjältä siirtomaita. Suomalaiset yrittivät saksalaisten kanssa edetä Vienanmeren rantaan katkaistakseen yhteydet Murmanskiin, ja Syvärillä suomalaisten oli tarkoitus kohdata saksalaiset, jotta Leningrad jäisi suurmottiin ja kukistuisi. Nämä ja muut Saksan ja Suomen yhteisen Operaatio Barbarossan tavoitteista jäivät saavuttamatta, kiitos Moskovan rauhan, joka tarjosi suomalais-saksalaisille joukoille paljon huonommat lähtöasemat hyökkäykselle pohjoisessa kuin mitä Tarton rauhan rajat - tai venäläisten syksyllä 1939 ehdottamat korjatut rajat - olisivat olleet. Talvisota pelasti Neuvostoliiton jatkosodassa. Jatkosota myös osoitti, että venäläisten pelot Suomen suhteen vv. 1938-1939 olivat olleet oikeutetut. Suomi antoi kuin antoikin v. 1941 auliisti käyttää itseään suurvallan hyökkäysalustana tämän käydessä Neuvostoliiton kimppuun. Suomi myös harjoitti miehittämässään Venäjän Karjalassa vv. 1941-1944 täysin Natsi-Saksan mallin mukaista rotupolitiikkaa, joka määritteli venäläiset - Itä-Karjalaan jääneen väestön enemmistön - "epäkansalliseksi" ainekseksi, jonka sopi sulkea keskitysleireihin nälkään ja tauteihin menehtymään.
Suomalaiset eivät pysty kohtaamaan totuutta historiastaan eikä Suomen suhteesta Venäjään, Suomen perustajaan ja luojaan. Ilman Venäjää ei olisi Suomea. Ilman Pietarin kaupunkia ja kysymystä sen turvallisuudesta Ruotsia ei olisi koskaan jaettu, sen itäistä puoliskoa liitetty Venäjään ja nimetty Suomeksi, tehty Suomen autonomista valtiota Venäjän yhteyteen, niin että Suomen kansakunta ja kansallinen, omakielinen kulttuuri saattoivat sen suojissa vähitellen kehittyä. Sanotaan että Venäjä on Suomelle velkaa sen osan Karjalasta, joka kuului Suomelle lyhyen aikaa vv. 1920-1940. Mutta Suomi on Venäjälle koko olemassolonsa velkaa. Venäjä tuntee Suomea kohtaan erityistä myötätuntoa, niin kuin ainakin isä poikaansa, vanhempi lastaan kohtaan. Valitettavasti suomalaiset eivät vastaa näihin tunteisiin samalla tavalla. Suomalainen venäläisviha, joka pohjimmiltaan johtuu suomalaisten alemmuuskompleksista suuremman ja vanhemman kulttuurikansan edessä - kansan, joka kaiken lisäksi on itse luonut Suomen kansan perustamalla Suomen valtion - istuu syvässä, ja kaikkein pinttyneintä se on niiden joukossa, jotka kannattavat Suomen liittymistä Venäjää piirittävään sotaliitto Natoon.
... mutta ei meidän tule alkaa oikoa kärsimiämme vääryyksiä tällaisten "Vesimaksujen" takia, kyllä me ne eurot mieluummin maksamme, kun aiheutamme poliittisen myrskyn Pohjolaan. Se on huomattavasti kallinpaa, myös rahallisesti.... Vaikka Venäjä ei ole enää Supervalta, vain Suurvalta. Ei meidän kannata alkaa hyvitystä pyytämään (vaikka se meille kuuluukin), koska siitä voi syntyä ainakin ulkopoliittisesti suurempi "hävitys." Kyllä me ne eurot moninkertaisesti heiltä sitten otamme pois muualta.
Onhan se aina niin, että vaikka ne olisivatkin vähän niin kuin "pummeja" (Venäjä) on pelannut omilla säänöillään, eikä niiltä kannata kaikkia takaisin alkaa vaatimaan ja jos Karjalasta on kyse, sen takaisin saaminen heikentäisi vain turvallisuuttamme, saisimme sen sitten ilman venäläisiä tai todennäköisesti venäläisineen päivineen. Jos venäläiset taas siirtyisivät sieltä Venäjälle olisi siellä suuri katkerien ihmisten lauma politikoimassa Suomea vastaan.
Nato ei varmasti sotkeentuisi vastaavanlaisiin kiistoihin vaikka olisimme Naton täysijäsen. Se ei liene lämpenevän millään Karjalan palautuksella, joten koko aihe ei kuulu Nato aiheeseen.
Ollaan me ainakin fiksuja, vaikka puolensa tulee pitää, siitä on tavallaan tässäkin kyse ei provosoida, ei itse tulla provosoiduksi, mutta sensuuri ei toki tule kysymykseen enää, kuten se oli synkinpinä YYA-vuosina.
http://www.saulmasson.org
ennen Talvisotaa ettei SUOMEN KANSSA, KUKAAN HALUNNUT LIITTOUTUA.
Talvisodan aikana ranskalais- englantilaiselle retkikunnalla oli kova hinku tulla "auttamaan Suomea". Joka tarkoitti Ruotsin rautamalmin omimista pois Saksalta ja avata toisen rintaman Pohjolassa saksalaisia vastaan. Tästä oli britit tehneet suunnitelman jo 1930-luvulla. Suunnitelmaan alkuperäisesti kuului myös, että Neuvostoliitto olisi miehittänyt koko Suomen. Ei ne suursodassa, nyt Saksan lisäksi halunnut Neuvostoliittoa vihollisekseen edes sankarillisen Suomen vuoksi, vaikka täällä vielä tänäkin päivänä jotkut luulevat, "että näin meinasi käydä."
Talvisodan rauha ehdittiin kuitenkin tehdä, koska tämä liittoutuneiden hyvinkin arveluttavasta todellisesta tuesta oltiin epävarmat ja siinä tehtiin oikein. Saksasta sotamarsalkka Göring (Ranskan operaatioiden jälkeen kesällä 1940 Valtakunnanmarsalkka tai "Suurmarsalkka".) oli salaisesti yhteydessä Suomeen ja piti tärkeänä, että Suomi tekee rauhan pikaisesti jolloin se säilyttää itsenäisyytensä, koska myöhemmin Saksan ansiosta Suomi tulisi olemaan aivan toisenlaisessa asemassa - paljon vahvempi. Ilmeisesti saksalaiset olivat epävirallisissa yhteyksissä myös Neuvostoliittoon viestineet "Lopettakaa jo tai me hermostumme, emmekä haluaa, että Itämerellä konflikti jatkuu ja se saattaa jopa laajentua." Näin saksalaiset, epävirallisesti ja salaisesti ilmeisesti kypsyttivät Neuvostoliiton tekemään rauhan, muussa tapauksessa totta tosiaan suursota olisi levinnyt koko Skandinaavian ylle, myös Ruotsin ylle.
Myöhemmin jatkosodan aikana Mannerheim totesi, että mitä Göring lupaa se tapahtuu, jotenkin näin vaikka Hän epäonnistui sitten muussa, mutta ulkopoliittisesti oli taitava ja totta puhuva. Puhdas huijari ei ole hyvä peluri, eikä politiikko, sillä sellaisten kanssa ei kukaan edes haluaa ”pelata”, eikä häntä voida ottaa vakavasti.
Suomi oli siis lähtökohdaltaan puolueeton pakostakin.
Miten oli sitten Puolan laita, joka liittoutui länsiliittoutuneiden kanssa?
Josta puolalaiset saivat epärealistista jämäkkää peräänantamattomuutta ja katteettoman turvalisuuden tunteen.( Vertaa nykypäivän Eestiä, tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että minä heille pahaa haluaisin, on vain toteamus.)
Saksa olisi halunnut neuvotteluita jossa oli kyse "vain" Puolan käytävästä? Sen lisäksi Hitler alunperin ei suunnitellut koko Puolan kokonaan nitistämistä. Puolan peräänantamattomuus sai aikaan sen. He eivät suostuneet edes neuvottelemaan saksalaisten kanssa asiasta, vain mielessä ranskalais-englantilainen tuki...
Millainen on elämä ollut Puolassa esim. 1939-1990 ja millainen se elämän laatu on ollut vastaavan ajanjakson aikana Suomessa? Siinä vastaus Natoosi.
-masson
http://www.saulmasson.org