Näin alussa jo sanon, että siis tätä uskontoa voisi soveltaa sellaiseen muotoon, joka on itselle mielekäs :) Uskonto muistuttaa jossain määrin wiccaa, mutta eroja löytyy.
Mieleiseni uskonto ei olisi niinkään “uskonto”, vaan enemmänkin aate. Tämä aate ei sisältäisi mitään tiettyä oppikirjaa, kuten raamattu tai koraani. Aatteen/uskonnon etiikka kuuluisi tiivistettynä näin: “Tee mitä tahdot, mutta älä vahingoita”. Aatteen mukaan olisi myös suositeltavaa auttaa heikompaa ja tehdä hyviä tekoja.
Aatetta saisi kannattaa kuka tahansa, eikä siihen tarvitse sitoutua. Aatteen kannattaja voi siis halutessaan muuttaa mieltään ja lakata kannattamasta tätä aatetta.
Aate olisi todella suvaitsevainen ja sen kannattajat laajakatseisia. Aatteen kannattajat toimisivat passiivisina ja “taka-alalla”, eivätkä puuttuisi muihin aatteisiin tai uskontoihin, tai kritisoisi niitä. Käännyttäminen ei olisi suvaittavaa.
Jokainen aatteen kannattaja saisi soveltaa tätä aatetta/uskontoa oman mielensä mukaan, kunhan perus idea luonnon kunnioittamisesta säilyisi sellaisenaan. Luonnollisesti ihminen on myös osa luontoa, joten toisia tulisi kunnioittaa ja rakastaa.
Seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta pidettäisiin normaaleina, hyvinä ja luonnollisina asioina. Ketään ei syyllistettäisi eikä muiden asioihin puututtaisi.
Aatteessa/uskonnossa ei olisi jumalaa, eikä ketään tai mitään yliarvoista henkeä, jota tulisi palvoa. Kaikki olisivat tasavertaisia keskenään ihonväriin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, ikään tai varallisuuteen katsomatta.
Aatetta/uskontoa saisi harrastaa yksin tai ystävien kanssa, jokainen omalla tavallaan. Aate/uskonto perustuisi pragmatismiin. Aatteen kannattajia ei voisi yleistää, sillä aate itsessään perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Mieleiseni uskonto ei olisi niinkään “uskonto”, vaan enemmänkin aate. Tämä aate ei sisältäisi mitään tiettyä oppikirjaa, kuten raamattu tai koraani. Aatteen/uskonnon etiikka kuuluisi tiivistettynä näin: “Tee mitä tahdot, mutta älä vahingoita”. Aatteen mukaan olisi myös suositeltavaa auttaa heikompaa ja tehdä hyviä tekoja.
Aatetta saisi kannattaa kuka tahansa, eikä siihen tarvitse sitoutua. Aatteen kannattaja voi siis halutessaan muuttaa mieltään ja lakata kannattamasta tätä aatetta.
Aate olisi todella suvaitsevainen ja sen kannattajat laajakatseisia. Aatteen kannattajat toimisivat passiivisina ja “taka-alalla”, eivätkä puuttuisi muihin aatteisiin tai uskontoihin, tai kritisoisi niitä. Käännyttäminen ei olisi suvaittavaa.
Jokainen aatteen kannattaja saisi soveltaa tätä aatetta/uskontoa oman mielensä mukaan, kunhan perus idea luonnon kunnioittamisesta säilyisi sellaisenaan. Luonnollisesti ihminen on myös osa luontoa, joten toisia tulisi kunnioittaa ja rakastaa.
Seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta pidettäisiin normaaleina, hyvinä ja luonnollisina asioina. Ketään ei syyllistettäisi eikä muiden asioihin puututtaisi.
Aatteessa/uskonnossa ei olisi jumalaa, eikä ketään tai mitään yliarvoista henkeä, jota tulisi palvoa. Kaikki olisivat tasavertaisia keskenään ihonväriin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, ikään tai varallisuuteen katsomatta.
Aatetta/uskontoa saisi harrastaa yksin tai ystävien kanssa, jokainen omalla tavallaan. Aate/uskonto perustuisi pragmatismiin. Aatteen kannattajia ei voisi yleistää, sillä aate itsessään perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silloin ei olisi Jumalaa, vaan olisi ihmisiä, jotka naisivat milloin ja mitä huvittaa ilman mitään rajoja...!
Milloinkas Jumala on kieltämässä ihmisiä tekemästä mitä huvittaa? Lähiaikojen uutisoinnista päätellen
lastenkaan hyväksikäyttöjä ei ole toppuutellut.
Eiköhän sitä järjen käyttöä voi soveltaa ihan kaikkeen, niinkuin tähänkin. "Aha! Jumalaa ei ole, joten saan naida ketä/missä/milloin huvittaa!" Niinkö? Jumalako saa sinut käyttämään TERVETTÄ JÄRKEÄ? Minä kun luulin, että se olet sinä itse.
n