Suomi Saksan paras liittolainen ensimmäisessä maailmansodassa

Nämä kolme toimivat yhteistyössä tuhotakseen laillisen järjestyksen Venäjällä, sen järjestyksen jota C. G. Mannerheim lojalistina ja patrioottina - ne ovat sama asia - puolusti kahdessa sodassa, tai oikeastaan kolmessa, koska v. 1918 Suomen puhdistaminen punaisista, bolševikkien aateveljistä, oli Mannerheimin näkökulmasta vain alku muunkin Venäjän vapauttamiselle bolševikkien punaisesta rutosta. Mannerheim olisi Tampereen ja Viipurin valtaamisen jälkeen kernaasti jatkanut heti kohti Pietaria, ottanut itselleen ja suomalaisille kunnian vanhan kotikaupunkinsa vapauttamisesta. Mutta Saksa, jonka kanssa Siperiasta vapautuneen maanpetturi Svinhufvudin johtama senaatti oli Mannerheimin selän takana tehnyt sopimuksen alistaen Suomen täydellisti Saksan valtaan, Saksan alusmaaksi, ei tätä sallinut, sillä se halusi pitää Venäjällä vallassa bolševikit, jotka olivat suostuneet luovuttamaan Saksalle Ukrainan, Baltian maat ja Suomen.

Pettyneenä Suomen joutumiseen alusmaaksi Saksalle, jonka hän uskoi ja toivoi kärsivän tappion maailmansodassa, Mannerheim siirtyi lyhyeksi aikaa maanpakoon. Kun Saksa romahti marraskuussa 1918, Mannerheim hankki Suomelle uskottavuuden ja tunnustuksen entente-maiden silmissä. Valtionhoitajana hän alkoi jälleen suunnitella marssia Pietariin. Mutta suomalaiset harasivat vastaan. Vallankaappaus ennen Ståhlbergin perustuslain ja presidenttiyden vahvistamista olisi ollut Mannerheimin ainoa mahdollisuus saada suomalaiset tukemaan historiallista hankettaan. Mahtoiko Mannerheim myöhemmin, kun bolševismi jäi - kiitos suomalaisten - elämään ja voimistumaan aina hänen kuolemaansa saakka, katua sitä mitä jätti tekemättä kriittisenä v. 1919? Suomi on pikkuherrojen maa, tapasi Mannerheim sanoa. Suomi oli myös keinottelijoiden maa. Suomalaiset pikkuherrat keinottelivat saksalaisten ja bolševikkien kanssa, mutta eivät nähneet suuria linjoja, tulevaisuutta. Mannerheim näki, koska ymmärsi Venäjää ja historiaa.

Mannerheim olisi muiden venäläisten valkokenraalien rinnalla voinut kukistaa bolševikit, palauttaa Venäjän kunnian - mutta myös tehdä Suomesta suuren ja vahvan. Mannerheimin Suomi, joka olisi vapauttanut Pietarin, olisi saanut palkkioksi Venäjän Karjalan suomenkieliset alueet. Mannerheimin Suomi oli ollut valkoisen Venäjän liittolainen samaan tapaan kuin Suomi turvasi Neuvostoliittoa ystävällismielisenä puskurivaltiona YYA-sopimuksen aikana. Viron, Latvian ja Liettuan pysyvää eroa Venäjästä Mannerheim sen sijaan epäili. Tässä hän ennakoi Stalinin ratkaisua, Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, Suomen jättämistä itsenäiseksi. Mannerheim ymmärsi syksyllä 1939, että Neuvostoliiton asenne Suomea kohtaan oli toinen kuin Baltian maita kohtaan, Neuvostoliiton ehdotukset Suomelle toisenlaisia. Siksi hän kannatti myönnytysten tietä. Kun Mannerheim - ohi presidentin, pääministerin, hallituksen ja eduskunnan - syksyllä 1940 vei Suomen de facto Natsi-Saksan liittolaiseksi ja kun hän kesällä 1941 hyökkäsi im Bund natsien kanssa Neuvostoliittoon, hän ei tehnyt sitä siksi, että olisi pitänyt saksalaisista, vaan siksi, että hän edelleen vihasi bolševikkeja ja toivoi käsillä olevan viimeinkin tilaisuuden heidän kukistamisekseen. Venäläisiä Mannerheim ei vihannut, toisin kuin suomalaiset.

Luultavasti jo Saksan tappiot talvella 1941-1942 selvittivät Mannerheimin pään. Joka tapauksessa v. 1942 Mannerheim alkoi sabotoida akselin sodankäyntiä ja epäsuorasti auttaa Stalinia. Hän kieltäytyi hyökkäyksestä Leningradia ja Sorokkaa vastaan, vaikka Airolla oli jälkimmäistä varten hyvä ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Suomi oli kesäkuuhun 1944 saakka täysin passiivinen, Saksan loinen, joka vaati viljaa ja aseita, mutta ei antanut mitään vastineeksi, samaan aikaan kun Wehrmacht vuoti kuiviin etelässä. Mannerheimin ainoa virhe oli olettaa, että samanlaista "istumasotaa" (Sitzkrieg) voitaisiin Suomen rintamalla jatkaa Saksan tappioon ja/tai rauhan tuloon saakka. Siksi suomalaiset ja päämaja yllätettiin pahasti 9.6.1944, suorastaan housut kintuissa. Suuri osa Kannaksen armeijasta lyötiin muutamassa päivässä hajalle, täydellinen tappio kävi lähellä. Mutta suomalaiset suostuivat Moskovan välirauhan ehtoihin helpommin, kun sodan häviö oli ensin koettu luissa ja ytimissä.

Suomella oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Venäjän sisällissodan vielä jatkuessa, maailmanhistoriallisen ratkaisun avaimet käsissään. Mutta Suomi on pikkuherrojen ja keinottelijoiden maa. Vain Mannerheim oli poikkeus. Ei ole sattumaa, että suurin suomalainen oli myös suuri venäläinen.