Pedofiilien ja pappien rippisalaisuuskeskustelussa on otettava huomioon, että rippisalaisuus ko. tapauksissa on vain raukkamaisuuden ja narsismin suojelua. Ensinnäkin, miksi pedofiili haluaa ripittäytyä? Pedofiili ei menisi ripille, jos hän ei tuntisi tehneensä väärin. Raukkamaista ripittäymisessä on, jos pedofiili todella katuisi tekoaan, hän ilmoittautuisi poliisille, eikä kävisi tunnustamassa tekojaan papille. Ripittäytyminen on vain narsistisen ihmisen keino keventää omaa syyllisyyttään, sen aiheuttamaa ahdistusta ja saada hyväksyntää itselleen, ei teolleen.
Pedofiilin ripittäytyminen on halveksittavaa, sillä hän tietää, että papilla on vaitiolovelvollisuus. Pedofiili ei joudu edesvastuuseen, eikä saa kylmää rinkiä perseensä alle; "Että mitä jos se pappi sittenkin lavertelee". Kummallisella logiikalla papista tulee uhri, sillä hän joutuu kantamaan pedofiilin ristiä. Pappi voi tuntea jopa kieroa ylpeyttä ristin kantamisesta ja taas koko toiminnan keskipisteessä on narsismi; pedofiilin, joka haluaa keventää ahdistustaan ja papin, joka saa tuntea itsensä Jeesukseksi, joka kantoi toisten syntejä. Hengenmies ilmeisesti samaistuu mielummin esikuvaansa Jeesukseen, kuin lähtisi ilmiantamaan rikoksen tekijää. En oikein keksi muuta selitystä pappien vaikenemiselle. Rippisalaisuus on vain kilpi, jonka taakse pappi voi vetäytyä ja nauttia roolistaan Jeesuksena. Kuvottavaa. Oikean ja väärän erottaminen ei ole vaikeaa, mutta vaikeaa on se, että joskus oikein valitseminen ei ole itselle edullista. Äärimmäisen yksinkertaista, mutta ei helppoa.
Ripitäytyminen on perse edellä puuhun kiipeämistä. Eikö olisi kaikkien kannalta oikein, että ensin laitetaan rikoksen tekijä edesvastuuseen ja vasta sitten, viimeisenä huolehditaan hänen mielenrauhastaan (Minun puolestani pedofiili saisi kärvistellä henkilökohtaisessa helvetissään kuolemaansa asti, EVVK)? Sitä varten kai vankilapastorin virka on olemassa?
Summa summarum: Tärkeää ilmeisesti on vain pedofiilin mielenrauha ja papin omanarvontunto, mutta uhrit on unohdettu autuaasti ajat sitten. O Tempora, O Mores.
Pedofiilin ripittäytyminen on halveksittavaa, sillä hän tietää, että papilla on vaitiolovelvollisuus. Pedofiili ei joudu edesvastuuseen, eikä saa kylmää rinkiä perseensä alle; "Että mitä jos se pappi sittenkin lavertelee". Kummallisella logiikalla papista tulee uhri, sillä hän joutuu kantamaan pedofiilin ristiä. Pappi voi tuntea jopa kieroa ylpeyttä ristin kantamisesta ja taas koko toiminnan keskipisteessä on narsismi; pedofiilin, joka haluaa keventää ahdistustaan ja papin, joka saa tuntea itsensä Jeesukseksi, joka kantoi toisten syntejä. Hengenmies ilmeisesti samaistuu mielummin esikuvaansa Jeesukseen, kuin lähtisi ilmiantamaan rikoksen tekijää. En oikein keksi muuta selitystä pappien vaikenemiselle. Rippisalaisuus on vain kilpi, jonka taakse pappi voi vetäytyä ja nauttia roolistaan Jeesuksena. Kuvottavaa. Oikean ja väärän erottaminen ei ole vaikeaa, mutta vaikeaa on se, että joskus oikein valitseminen ei ole itselle edullista. Äärimmäisen yksinkertaista, mutta ei helppoa.
Ripitäytyminen on perse edellä puuhun kiipeämistä. Eikö olisi kaikkien kannalta oikein, että ensin laitetaan rikoksen tekijä edesvastuuseen ja vasta sitten, viimeisenä huolehditaan hänen mielenrauhastaan (Minun puolestani pedofiili saisi kärvistellä henkilökohtaisessa helvetissään kuolemaansa asti, EVVK)? Sitä varten kai vankilapastorin virka on olemassa?
Summa summarum: Tärkeää ilmeisesti on vain pedofiilin mielenrauha ja papin omanarvontunto, mutta uhrit on unohdettu autuaasti ajat sitten. O Tempora, O Mores.
Vastaukset 43
Vanhimmat
ei mitään lisättävää
Niinpä niin. Sillä aikaa kun lapsenraiskaaja keventää oloaa Jeesuksen varamiehelle, niin uhri on TÄYSIN sivussa unohtettuna, hyljättynä, vammautuneena koko loppuiäksi.
Sitä paitsi toisen ristin kantaminen on täysin moraaliton teko! Kukaan ei voi ottaa toisen tekemää rikosta omille harteilleen.
Minun seurakunnassani ei ole rippiä, johon mennään, mistä puhut? Jostain vanhanaikaisesta elokuvastako, jossa on rippikoppi ja pappi siellä sisällä?
Mutta näitä koppeja tuskin kaikista kirkoista löytyy?
Rippi luterilaisessa kirkossa
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.
Luterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla kuka hyvänsä, sillä jokaisen kristityn katsotaan olevan yleisen pappeuden mukainen pappi. Vapaaseen rippikäytäntöön on vaikuttanut myös se, että rippiä ei luettu sakramentteihin. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä. Rippi ja sielunhoito luetaan papin erityisiin tehtäviin.
Luterilaisen käsityksen mukaan ripissä on kaksi osaa:
1. synnintunnustus
2. synninpäästö
Kaksivaiheinen rippikäsitys sisältää käsityksen rippikäsityksen kritiikin, joka kohdistuu katumuksen määrittelyyn ja hyvitystöihin. Luterilainen kirkko kritisoi keskiaikaista tapaa, että ripissä tuli yrittää tunnustaa kaikki synnit. Lisäksi hyvitystoihin suhtauduttiin kriittisesti, koska kansanomaisen käsityksen mukaan se oli osa anteeksiantoa. Lisäksi keskiaikaisen anekaupan kritiikki tehosti hyvitystöiden kritiikkiä.
Luterilaisessa kirkossa pidettiin pitkään tärkeänä, että jokainen ehtoolliselle osallistuva ripittäytyy ennen messua. Tästä tavasta syntyi vähitellen tapa aloittaa messu yhteisellä ripillä.
Rippiä käsittelee Augsburgin tunnustuksen artiklat 10 ja 11.
Ripin vastaanottaja julistaa synnintunnustuksen jälkeen syntien anteeksiannon Pyhän Kolminaisuuden nimessä.
[muokkaa] Julkirippi
Kirkon vanhoissa katekismuksissa julkirippiä - jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön - pidettiin hyödyllisenä. Upsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on "ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon." Hänen mukaansa sitomista "ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi." [1] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin 1800-luvulla[2]
[muokkaa] Rippisalaisuus
Rippi on erittäin yksityinen tapahtuma. Kirkot ovat perinteisesti vaatineet tiukkaa rippisalaisuuden hoitoa papeiltaan. Katolisessa kirkossa käytössä oleva rippituoli korostaa ripin yksityisyyttä.
Suomessa evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa eikä myöskään henkilöä. Pappi ei siten voi kertoa käyneensä tietyn henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua. Ripissä kuultua asiaa ei saa paljastaa minkään syyn nojalla, olipa tunnustettu rikos miten törkeä hyvänsä. Rippisalaisuus on murtamaton myös tuomioistuimessa ja menee muun muassa ohi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta siten, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katumus#Rippi_luterilaisessa_kirkossa
mitään lisättävää. Paitsi se, että narsisti ei tunne koskaan tehneensä väärin. Mutta tuo kuvio, jonka kuvasit, on ihan nappiin.
***Paitsi se, että narsisti ei tunne koskaan tehneensä väärin***
Narsisti tuntee tekojensa seuraukset ahdistuksena ja voi jopa tuntea tulleensa uhriksi. Hän TIETÄÄ tehneensä VIRHEEN, mutta ei TUNNE tehneensä VÄÄRYYTTÄ. Siinä se iso ero.
"— Psykopatia on persoonallisuushäiriön muoto, joka on sairaalloisen narsismin ääripää. Se on yhdistelmä pinnallista viehätysvoimaa, itsekeskeisyyttä sekä myötäkärsimyksen, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puutetta."
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2009/2009-09-24/teemat/Pahan-varjossa
Olen Lauermanin kanssa samaa mieltä. Psykopaattia ahdistaa kiinnijääminen, ei aiheuttamansa toisten kärsimys.
Mutta ahdistaako psykopaattia tai narsistia oikeastaan mikään? Kun Pahuuden anatomiaa luin, niin jotenkin siitä selvisi, että narsisti luottaa itseensä niin paljon, että ajattelee selviävänsä mistä vaan. Ja ikävä kyllä he usein selviävätkin.
Hyvä kysymys. Voi olla, että psykopaattia ei todellakaan ahdista mikään. Ainoa mistä hän saa tunne-elämyksen on oman itsen miellyttäminen. Psykopaatilta puuttuu kyky tuntea surua tai empatiaa. Psykopaatti tuntee VAIN nautintoa... En tiedä.
Kun psykopaattia katsoo, minulle ei kyllä tule mieleen mikään onnellisuuden perikuva, jolla olisi kaikki kunnossa... huhhuh teidän juttujanne...!
Oletkos psykopaatteja paljonkin katsellut? Tuli mieleen eräs erittäin sairas psykopaatti-ihmishirviö Ed Gein (oli muuten syvästi uskonnollisen perheen lapsi) naapureiden ja tuttavien mukaan hiljainen ja ystävällinen ja ahkera mies. Totuus oli jotain aivan muuta...
Heikkohermoiset älkää googlettako :(
tunnepuoli on häiriintynyt sillä tavalla, että hän ei kykene tuntemaan empatiaa. En nyt löytänyt sitä juttua, jossa Lauerma sanoi, että psykopaatti voi katsoa vaikka minkälaista lapsen kidutusta videolta ilman että pulssi nousee.
http://www.tietoportti.com/Mielenterveys-videot-zknUf5Oogbo.html
Meidän juttujamme? Kuka on väittänyt, että psykopaatti olisi onnellisuuden perikuva? Ei kukaan. Totesimme, että psykopaatti kykenee tuntemaan ainostaan narsistista mielihyvää. Mielihyvä ei ole synonyymi onnellisuudelle.
Psykopaatti on ts. tunnevammainen, persoonallisuushäiriöinen ihminen. En sano, että persoonallisuushäiriöstä KÄRSIVÄ, koska hän ei siitä kärsi. Hänen vaikutuspiiriinsä joutuneet ihmiset kylläkin.
Ed ei ollutkaan ihan kuka tahansa. Oli naamarit ja kaikki! Uskomatonta miksi ihminen voi muuttua.
Totta kai rippisalaisuus on välttämätön! Ei kai kukaan rikollinen tunnustaisi yhtään mitään, jos papilla ei olisi rippisalaisuutta. Ja jos ajatellaan vaikka jotain pedofiilia, on toki parempi, että hän tunnustaa ja saa kulla tehneensä väärin ja että väärin tekeminen pitää lopettaa, kuin se, että hän salaa tekonsa. Nyt ainakin papilla on mahdollisuus yrittää vaikuttaa tekijään.
Omassa kirkossani katumuksen sakramentti vaatii halun ja yrityksen lopettaa synnin tekeminen. Jos näitä ei ole, papin pitäisi erottaa henkilö ehtoollisyhteydestä.
Et taida ymmärtää pointtiani. Etkö ymmärrä, että pedofiili hakee ripittäytymisellä helpotusta OMALLE ahditukselleen? En ymmärrä logiikkaasi:
***Ja jos ajatellaan vaikka jotain pedofiilia, on toki parempi, että hän tunnustaa ja saa kulla tehneensä väärin ja että väärin tekeminen pitää lopettaa, kuin se, että hän salaa tekonsa. Nyt ainakin papilla on mahdollisuus yrittää vaikuttaa tekijään***
Ei kai pedofiili lähtökohtaisestikaan mene tunnustamaan syntejään, jos ei tiedä tehneensä väärin. Vai mitä tarkoitat? Menee kertomaan tehneensä väärin minkä jälkeen pappi kertoo hänen tehneen väärin? HÄH?
Voisimme yhtä hyvin väitellä siitä, saako toivomuskaivon toive- tai tunnustuskirjeitä käydä lukemassa. Oli sitten kyseessä vuohen kivesten puristelu, voodoonukkeen neulojen työntäminen, tarotkortit, kristinusko... Kaikki samaa typerää ja sokeaa taikauskoa rituaaleineen, tai kuten sinä hienosti sanan rituaalin korvaat sanalla sakramentti. Tuntuuko sana rituaali liian pahalta kenties?
"Tärkeää ilmeisesti on vain pedofiilin mielenrauha ja papin omanarvontunto, mutta uhrit on unohdettu autuaasti ajat sitten."
Täällä tärkeää avatuista keskusteluotsikoista päätellen (samalla logiikalla) on vain ripittäytymisen ja kirkon mustamaalaus. Ei näy keskustelun aloituksia uhreista. Eikö teitä kiinnosta miten uhria autetaan, tai onko kellään tietoa?
"Ensinnäkin, miksi pedofiili haluaa ripittäytyä?"
Taitaa olla toissijainen kysymys, itsekin käytät sitä keppihevosena ripittäytymisen haukkumiseen.
missukkakin kantaa huolta ripin ja kirkon mustamaalaamisesta, eikä pidä itsestäänselvänä, että papin pitäisi unohtaa oma napansa ja pelastaa se mitä pelastettavissa on: saattaa tekijä oikeudelliseen vastuuseen ja pelastaa mahdolliset muut uhrit. v***u te hihhulit osaatte välillä olla oksettavia.
No mutta täytyyhän tässä asiassa katsoa nenäänsä pidemmälle. Ketä ja mitä se auttaisi, että rippisalaisuudesta luovuttaisiin?! Tekijät eivät sitten enää voisi ripittäytyä, mutta silloinhan teot pysyisivät vaan entistä visummin piilossa! Sehän nyt tässä käytännössä on ideana, että ihmiset saadaan tunnustamaan. Silloin papillakin on mahdollista tehdä edes jotain. Esimerkiksi nyt omassa kirkossani voidaan ääritapauksessa kieltää katumuksen sakramentti ja tekijä voidaan erottaa ehtoollisyhteydestä. Näin kuuluu tehdä, jos tekijä ei aidosti kadu ja pyri parannukseen. Ja jos tähän ei mentäisikään, ainakin pappi pystyy keskustelemaan tekijän kanssa ja voi yrittää saada tämän ymmärtämään, että touhun on loputtava. Onhan tämä nyt paljon parempi vaihtoehto kuin se, että teot pysyvät hautaan saakka piilossa.
Entä jos ei lopu, pappi tekisi hyvän ja miehisenteon käräyttämällä paskasäkki viranomaisille, papin osakkeita lisäisi reippaasti viellä lisää se että vastoin kaikkia säädöksiä ja salassapitovelvoitteita saataisiin touhulle piste!
Mitä kirkon maineesta jos pedo sillä saataisiin pysäytettyä ?
>Esimerkiksi nyt omassa kirkossani voidaan ääritapauksessa kieltää katumuksen sakramentti ja tekijä voidaan erottaa ehtoollisyhteydestä. Näin kuuluu tehdä, jos tekijä ei aidosti kadu ja pyri parannukseen. <
woow, mikä karsea rangaistus! älkää nyt helkatissa erottako törkeän rikoksen tekijöitä ehtoollisyhteydestä!!
>Ja jos tähän ei mentäisikään, ainakin pappi pystyy keskustelemaan tekijän kanssa ja voi yrittää saada tämän ymmärtämään, että touhun on loputtava. <
touhun on loputtava? ihan kuin puhuisit jostain karkkivarkaudesta. touhu loppuu, kun idiootti heitetään häkkiin tai pakkohoitoon, jota nykytilanteessa ei tapahtuisi, kun papinperkele ei kerro nimeä tai muuta 'suoraan tai välillisesti tekijän tunnistamiseen' johtavaa tietoa.
yhä enemmän ihmetyttää tämä kuuluisa kristillinen rakkaus, jossa rakastetaan omia ja syljetään uhrien ja kansalaisvelvollisuuksien päälle, ja paapotaan törkeiden rikosten tekijöitä, kun onhan heilläkin sielu yhyy buhuu. nyt pitää mennä oksentamaan, niin pahasti ottaa mahaan tuo vajakkius taas...
"papin pitäisi unohtaa oma napansa "
Viestini ei siis mennyt jakeluun? Ok. Jatkakaa toki mässäilyä ja kuvittelua, mulle tais nyt riittää tämä aihe.
Niin, mutta jatkossa kukaan rikollinen ei enää paljastaisi papille touhujaan. Ei kyse ole tässä nyt tippaakaan kirkon maineesta, vaan siitä, että koko rippisalaisuuden idea on, että on parempi, että rikokset tunnustetaan, kuin että niitä ei tunnusteta. Rippisalaisuuden murtamisella ei kukaan voittaisi mitään.
Ok, toivottavasti oksentaminen auttoi ja olet taas tolkuissasi...
Tiedän kyllä, että ateistille ehtoollisyhteydestä erottaminen on yhdentekevää, mutta sitä se ei ole sellaiselle, joka uskoo.
"touhun on loputtava? ihan kuin puhuisit jostain karkkivarkaudesta."
Itse asiassa en puhunut mistään erityisestä teosta vaan synneistä ja katumuksen sakramentista ylipäänsä. Mutta käytännössä sama pätee, oli sitten puhe karkkivarkaudesta tai pedofiliasta tai murhasta. Kaikki voi tunnustaa papille ja pappi ei kerro mitään eteenpäin.
poisteta ilmoitusvelvollisuutta kaikilta ammattiryhmiltä?
Ja onko sinulle tullut mieleen, että tuo rippisalaisuus kattaa myös sellaiset tilanteet, jossa uhri kertoo papille mitä hänelle on tapahtunut.
En osaa yleisesti ottaa kantaa siihen millä ammattiryhmällä pitäisi tai ei pitäisi olla ilmoitusvelvollisuus. Mutta papilla pitää ehdottomasti olla oikeus pitää salassa hänelle ripissä uskotut asiat. Minusta meidän ortodoksien käytäntö tässä on kyllä siinä mielessä hyvä, että katumuksen sakramentti on selkeästi muusta kanssakäymisestä eroitettu tilanne, joten ei ole ongelmaa siitä mikä salaisuus on uskottu "ripissä" ja mikä on muuten vain kerrottu sen ulkopuolella. Ripin ulkopuoliset asiat minusta pitää voida kertoa eteenpäin, jos on laittomuuksista kyse.
Totta kai rippisalaisuus kattaa myös uhrin kertomat asiat. Yleensäkin kaikki katumuksen sakramentin yhteydessä puhuttu tulee pitää salassa, puolin ja toisin. Mutta kyllä minusta papin velvollisuus on, jos uhri kertoo mitä hänelle on tapahtunut, kannustaa häntä viemään asian poliisille ja uskoisin, että näin yleensä menetelläänkin.
Mitä hyvää on rippisalaisuudesta seurannut esim. pedofiilien uhreille ? Ja mitä hyvää on siinä että pedo käy pastorille kertomassa että taas kävin vähän naapurin poikaa.. ?
Enemmän on hyötyä siitä jos pastori kipittäisi siltä istumalta poliisin pakeille ja kas - pedolla ei enään seuraavalla viikolla olisi mahdollisuutta tehdä syntiä ? Lapsi säästyisi , pappi saisi kruunun ja pedolla ei olisi mahdollisuutta tuottaa enempää vahinkoa, ..
Useampi uskis väittää että pedofiliaan syyllistyneet ei oo oikeita uskovaisia - oikeat uskovaiset ei syyllisty pedofiiiaan ? Jos pedo ei ole todellinen uskovainen niin paljon sellaselle merkkaa ehtoollisyhteydestä erottaminen ? Häh ?
***Ketä ja mitä se auttaisi, että rippisalaisuudesta luovuttaisiin?! Tekijät eivät sitten enää voisi ripittäytyä, mutta silloinhan teot pysyisivät vaan entistä visummin piilossa!***
No minulla nyt tuli mieleen ensisijaisesti uhrit. Kuka hyötyy tunnustuksesta, joka pysyy kuitenkin salassa vaitiolovelvollisuuden vuoksi? Rikollinen, joka taas kerran haluaa keventää ainoastaan OMAA taakkaansa. Mikä tässä on niin vaikeaa sisäistää?
Kerro nyt hyvä ihminen, mitä hyötyä on tunnustuksesta, joka ei johda edesvastuuseen. Minä en ymmärrä, joten valaise minua.
sitämieltä, ettei papilla tulisi olla minkäänlaista rippisalaisuutta tuonkaltaisen teon tehneen kohdalla !
Mielestäni on ihan järjetöntä edes puolustaa tuollaista ripittäytymistä ! Raamattu ei puolla tuollaista
vaan varoittaa olemasta osallisena toisten synteihin ja sitä ollaan silloin, kun syntiä aletaan salata !!!
Onneksi olkoon! Olet varmasti ensimmäinen uskovainen, jonka kanssa olen sama mieltä. CHEERS sille!
Sitä tuo rippisalaisuus on.
Ripittäytyjä: Älä kerro kenellekään, mutta raiskasin juuri pikkutytön.
Pappi: En toki, mutta ehkä sinun kannattaisi mennä tunnustamaan poliisille.
Ripittäytyjä: Enkä mene, saisin potkut töistä, enkä saisi enää tavata kummilastani.
Pappi: Mutta jospa kuitenkin...
Ripittäytyjä: En voi. Haluan vaan saada synninpäästön.
Pappi: Sitä en voi sinulle antaa, jos et aidosti kadu.
Ripittäytyjä: Kadun tietysti, olenhan minä uskovainen, mutta kuten pappi hyvin tietää, niin aidoinkin uskovainen lankeaa joskus ja tämä kummilapseni on vastustamaton...
Raamatussa on kohta siitä, miten seurakunnan sisällä syntistä tulee kohdella. Minusta se systeemi on paras.
Eipä tule minullekaan mieleen Raamatun kohtaa, joka perustelisi papin rippisalaisuuden. En kuitenkaan ole sitä täällä kumoon äänestämässä.
Oletko sinäkin sitä mieltä, että katumattomat käyvät ripillä?
Valaisun voi antaa vain henkilö omista motiiveistaan kun noin tekee.
oli niin paljon kirjoitusvirheitä kun väsyneenä nopeasti tekstasi.
>Oletko sinäkin sitä mieltä, että katumattomat käyvät ripillä? <
oletko sinäkin sitä mieltä, että sillä on mitään väliä, jos hlö ei kadu niin paljon että menisi käräyttämään itsensä? rikoshistoria kun tietää paljon tapauksia, jossa välittömästi murhan tehtyään tekijä on itkenyt, katunut ja voinut pahoin siitä mitä on tehnyt, mutta koska pääsi pälkähästä, on jatkanut toimintaansa.
jos kiinnostaa enemmän, niin katso engl. wikin lista massamurhaajista ja klikkaile lisätietoa henkilöistä. poliisille ilmoittamatta jättäminen on rikollisen suojelua ja uhrin päälle tallomista. katumuspuuskat eivät estä uusia rikoksia, eivät tehneet niin esim jeffrey dahmerinkaan tapauksessa vain yhden mainitakseni.
En ymmärtänyt kysymystäsi, "sillä on mitään väliä".
Esimerkkitapauksestasi, pinnalliset katumuspuuskat eivät todellakaan estä tulevia tapahtumia. Toki itselle voi valehdella katuvansa.
olen edelleen sitämieltä, että katui tai ei katunut, on tekijä saatettava poliisin tietoon, eikä siinä rippisalaisuudet riitä.
Jos joku todella aidosti katuu ja tekee parannuksen elämässään, hänelle tulee tehdä selväksi, että hänen on kärsittävä tekonsa rangaistuskin - Jumalan vaikuttama synnintunto saa aikaan sen, että ihminen katuu aidosti ja tunnustaa tekonsa ja on valmis vastaamaan teoistaan.
Tiedän tapauksen, jossa isäpuoli, joka ei ollut uskossa, uskoontultuaan tunnusti tekonsa ja kärsi
rangaistuksensa. Samoin niitä, jotka varastaessaan tai muuta vahinkoa aiheuttaessaan, ovat
vielä vuosien päästäkin menneet ja selvittäneet asiansa näiden henkilöiden kanssa, joita kohtaan
ova vääryyttä tehneet ja sopineet ja korvanneet tekonsa.
Pedofiilin uhriksi joutuneen kannalta katsoen asia on sellainen, että sitä ei korvata mitenkään.
Jumala voi kyllä kuitenkin uhriksi joutuneen parantaa ja eheyttää sisäisesti, jos hän tulee uskoon
ja eri seurakunnissa on tälläisiä henkilöitä, niin, että nyt kun tämä asia on esille tuotu, uskon, että ne, jotka ovat esilletuoneet kokemuksensa, ovat yhtälailla sellaisia, joiden hyväksikäyttäjinä ovat olleet muut, kuin sen seurakunnan tai minkään muunkaan seurakunnan papit tai maallikot.
>En ymmärtänyt kysymystäsi, "sillä on mitään väliä". <
tai et halunnut ymmärtää. uudestaan hiukan uudelleenmuotoiltuna: ripin pitäisi olla hyvä asia, ainakin tekijälle itselleen, muille siitä tuskin on mitään apua jos tekijä ei itse mene käräyttämään itseään. ja koska lukuisista tapauksista tiedämme, että pedot ja massamurhaajat voivat ensi alkuun järkyttyä teostaan ja katua sitä ihan oikeasti ja syvästi (vaikka itse kirjoititkin vain pinnallisesta katumisesta), mutta itsesuojeluvaisto käskee voimakkaammin pelastaa oman perseensä kuin mennä istumaan loppuiäkseen linnaan. tällaisessa katumuspuuskassa ihminen voi uskoutua jollekin, vaikka lähisukulaiselleen tai papille. edellämainituille on uskouduttu suljetuissa yhteisöissä iät ajat, mutta että papeilla on jopa oikeudet oikeudet olla 'rikoskumppanina'. se on väärin.
ymmärrän että haluat puolustaa seurakuntien johtohenkilöitä ja rikollisia uhrien kustannuksella. onhan se havittu, kuinka uskovaisen moraali ulottuu liian usein ainoastaan oman navan ympärille. olet näemmä myös oikeusministerin kanssa eri mieltä rippisalaisuudesta. hän olisi valmis muuttamaan kirkkolakia lasten turvaksi, mutta missukkaa pedofiilin paha olo itkettää enemmän.
"ripin pitäisi olla hyvä asia, ainakin tekijälle itselleen, muille siitä tuskin on mitään apua jos tekijä ei itse mene käräyttämään itseään."
Olen samaa mieltä. Olettaisin että katuva (kun kerran katuu) pyrkii muuttamaan käytöstään ja tämä käytös mistä nyt puhutaan, tuskin omalla yrittämisellä ilman ulkopuolista pakotusta ja seuraamista onnistuu.
ihmisen luulet olevan senkaltaisen, että hänelle uskottu pedofilia pysyisi salassa..?