Kirkkoon kuulumattomuutta on turha sotkea ateismiin. Uskoa voi ilman kirkkoakin, aivan kuten ateisti voi olla kuulumatta mihinkään järjestöön.
Kirkkosta eroaminen ei siis kaikilla tarkoita jumalan kieltämistä, vaan voi tapahtua muista eettisistä syistä.
Aika harvalla eroaminen on pelkkä rahakysymys.
Eroaminen voi johtua siitä, ettei katso kirkkoa ja sen palveluja tarpeelliseksi, tai ei hyväksy kirkon hierarkiaa tai kirkon sisällä tapahtuvaa toimintaa.
Kirkkosta eroaminen ei siis kaikilla tarkoita jumalan kieltämistä, vaan voi tapahtua muista eettisistä syistä.
Aika harvalla eroaminen on pelkkä rahakysymys.
Eroaminen voi johtua siitä, ettei katso kirkkoa ja sen palveluja tarpeelliseksi, tai ei hyväksy kirkon hierarkiaa tai kirkon sisällä tapahtuvaa toimintaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on paljon uskovaisia, jotka eivät kuulu kirkkoon, ja kirkon jäsenissä on ateisteja, jotka on liitetty lapsikasteessa, mutta eivät ole viitsineet erota.
Ajatus, että uskovainen tarvitsisi kirkkoa ja pappeja itsensä ja Jumalan väliin, on vain kirkon rahan- ja vallanhimoista keksintöä.
Totta. Lisäksi ateismi ei ole Jumalan kieltämistä, vaan uskon puutetta.
Kun vielä otamme huomioon, että luterilaisuus on katolisesta kirkosta erkaantunut LAHKO, ei edes raamatun mukaan LAHKOlaisilla ole mitään mahdollisuuksia "pelastua".
Ei lahko sillä kirkoksi muutu, että sen nimessä on sana "kirkko".
Suomessa on mm. adventtikirkko, jota kaikki pitävät lahkona.
Jaha, pelastuminen ei olekaan enää katolilaisten mielestä kiinni Jessen hyväksymisestä vapahtajana, vaan oikeaan klubiin kuulumisesta. Mikäpä tuossa. Sanonta hedelmistään puu tunnetaan lienee myös tuttu, ja jos katolisen kirkon historiaa katsoo niin voidaan hyvin kyseenalaistaa kenen asialla ollaan...
Onko joku ateisti tai kirkosta eronnut tällaista muka joskus väittänyt? Itse en ole törmännyt.
Uskovaiset kyllä sen sijaan tykkäävät korostaa, että "80 % suomalaisista on kristittyjä". En oikein laskisi itseäni koripalloilijaksi vain sen takia, että maksan koripalloseuran jäsenmaksua, jos en kuitenkaan ikinä kyseistä peliä pelaa...
On selvä asia, ettei ev.luterilaisella kirkolla pidä olla mitään monopoli- tai valtiokirkkoasemaa uskontomarkkinoilla.
Uskonto on enemmän henkilökohtaista. Kuuluminen ev.luterilaiseen kirkkoon ei tee ketään autuaaksi.
Tuskin kirkosta eroon liittyy välttämättä mitään hengellistä muutosta aikaisempaan.
Kyse voi olla pettymyksestä. Kirkko ei vastaa odotuksia jollain tärkeällä alueella. Siellä ei ole sosiaalisesti, henkisesti tai hengellisesti mielekästä olla mukana.
Ehkä on löytynyt itselle paremmin sopiva seurakuntayhteys. Ei kirkon jäseneksi vauvana kastettu automaattisesti pysy kirkon jäsenenä.
Joillain harvoilla kirkosta eroaminen tapahtunee liittyen uskoon tuloon tai uskon menetykseen. Itse olen uskossa oleva kirkosta eronnut ja aiemmin olin uskossa oleva kirkkoon kuuluva.
Minä en ole koskaan satuja todeksi uskonut ja olen tyytyväinen, että ymmärsin aikoja sitten erota kirkosta.
Se on turhaa puhetta, että kirkko tekisi paljon hyvää. Kyllä sillä rahamäärällä, jonka valtio ja jäsenet kirkolle antavat, pystyisi tekemään paljon enemmän hyvää. Kirkko käyttää rahat oman organisaationsa pyörittämiseen ja omaisuuksien hankintaan.
että huomasin, etten uskonut mihinkään uskontoon. Vähän aikaa mietin, olenko ateisti, agnostikko vai uskonnoton. Varmaan ateisti on näistä lähinnä minua.
Samoin suurin osa tuttavapiiristäni, jotka ovat eronneet kirkosta, ovat ateisteja. Kun tilastot osoittavat, että muut lahkot eivät kasvata jäsenmääräänsä, on luonnollista olettaa ateismin olevan vahvassa kasvussa.
Monet kuvittelee, että ateistit laskevat jokaisen kirkosta eronneen ateistiksi. Mä olen ateisti, enkä kuvittele niin, enkä ole tavannut ketään toistakaan ateistia, joka olisi niin väittänyt. Toisaalta kirkon jäseninä on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan. Ja vielä suurempi määrä niitä, jotka uskovat omalla aivan eri tavalla kuin mitä kirkko opettaa.