Miksi Jumala ei anna elämääni mitään hyviä asioita? Monet ihmissuhteet menee pieleen, työ-asiat, välillä jopa terveys-asiat. En ymmärrä, miksi en tunnu onnistuvan millään elämänalueella, kun taas toisilla tuntuu kaikki menevän nappiin. Saadaan ihanne-puoliso, suloisia lapsia, työt menestyy, opiskelut ja jopa harrastuksissa saatetaan niittää mainetta. Ihmiset saa ihmeellisellä tavalla hyviä asioita elämäänsä. Minä en tunnu saavan yhtään mitään. Pelkkää räpellystä kaikki. Olen nähnyt sivusta, miten Jumala parantaa. Ihmeellisellä tavalla järjestyy asunto-asiat, työpaikka-asiat, taloudellinen tilanne jne. Tiedän ja uskon, että Jumalalle nämä asiat eivät ole mikään ongelma järjestää. Hän pystyy siihen kyllä, pikkusormeensa heilauttamatta.
Miksi minä en saa elämääni mitään tyydyttäviä asioita? Vaikka niitä olisi rukoilemassa monta eri ihmistä. Koskaan en saa mieleistä työpaikkaa. En löydä kunnollista puolisoa. En saa millään elämäni alueella aikaan mitään, mikä tuottaisi iloa. En koskaan pääse tekemään sellaista, missä saisin kukoistaa ja saada positiivista huomiota. Mikä minussa on siis vikana? Olen yrittänyt olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut, mutta kun nekin asiat tuntuu päätyvän jossain vaiheessa katastrofiin. Mistään, mitä yritän, ei pitkällä tähtäimellä seuraa montakaan hyvää asiaa. Voisiko joku kertoa, mikä minussa on pielessä??
Miksi minä en saa elämääni mitään tyydyttäviä asioita? Vaikka niitä olisi rukoilemassa monta eri ihmistä. Koskaan en saa mieleistä työpaikkaa. En löydä kunnollista puolisoa. En saa millään elämäni alueella aikaan mitään, mikä tuottaisi iloa. En koskaan pääse tekemään sellaista, missä saisin kukoistaa ja saada positiivista huomiota. Mikä minussa on siis vikana? Olen yrittänyt olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut, mutta kun nekin asiat tuntuu päätyvän jossain vaiheessa katastrofiin. Mistään, mitä yritän, ei pitkällä tähtäimellä seuraa montakaan hyvää asiaa. Voisiko joku kertoa, mikä minussa on pielessä??
Vastaukset 61
Vanhimmat
uskotko Jeesukseen?
Uskon kyllä.
Ei minunkaan elämäni nappiin ole mennyt. Ala-asteella saadut ystävät eivät enää syystä ja toisesta ole ystäviäni.
Uskovaa ystävää en elämääni ole saanut, sellaista jonka kanssa voisin kunnolla viettää vapaa-aikaa.
Työasiat eivät myöskään ole menneet nappiin. Ensimmäinen työpaikka oli isäni yrityksessä, kun en muutakaan löytänyt. Toinen oli lehtimyyjänä pelkällä proviikkipalkalla (onneksi nykyään ei nuin huonoa palkkausta ole tuossa työssä). Seuraava olikin sitten tule töihin kutsuttaessa. Ja edellisin oli sellainen että korkeintaan kesäisin oli joitain lomituksia, mutta niistäkään ei ollut varmuutta. Nytkin olen vuokratyöntekijänä, edelleenkin sama epävarmuus mukana työelämän kuvioissa.
Niin ja lapsiakaan ei ole siunaantunut.
Minustakin tuntuu että kaikilla muilla menee hyvin.
Sain tässä taannoin huomata omalla kohdallani mikä oli syynä siihen että jouduin työttömyyden ja lapsettomuuden pyörteeseen: ylpeys ja liika luottamus itseeni ja omiin kykyihini. Joudun nyt käymään kovaa nöyrtymisen ja nöyryytyksen koulua. Kiitollinen olen minäkin ollut kaikesta hyvästä mitä olen saanut.
Tällä hetkellä asun puolisoni kanssa ihan hyvässä talossa, jonka sijainti ainoastaan on huono. Jos asuisimme kaupungissa, saattaisi työnsaantimahdollisuudetkin olla paremmat.
Vaikka ainahan ihminen vaatii enemmän ja enemmän. Jos ei rahaa niin jotain muuta. Pitäisi olla tyytyväinen jos nykytilanteessa tulee hyvin toimeen ja pystyy olemaan perheensä kanssa tarpeeksi.
Olet oikeassa, että pitäisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen, mikäli jotenkin edes pärjää. Mä en vaan käsitä, miksi mikään ei voi toimia ja mennä niin kuin pitäisi. Eräskin työpaikka vei selvästi fyysistä terveyttäni alaspäin, vieläkin saan kärsiä siitä. Pelkään, että oon tehny terveydelleni jotain peruuttamatonta. Paikka oli ainoa, mikä silloin mulle aukesi ja jotain oli opiskelijan tehtävä, jotta pystyy kesällä elämään. Noh, sitten kerran profetoitiin, että tulen saamaan paikan joka on juuri minulle suunniteltu. Sainkin pyynnön tulla töihin. Aloitin työt sillä seurauksella, että siellä esiintyi suoranaista kiusaamista. Olen hakenut kauppaan ja muihinkin ihan perushommiin. Mutta ei, meikäläinen ei kelpaa mihinkään. Mun kohdalla ei ainakaan ole kyse siitä, että uskoisin omiin kykyihini. Arvioin mielelläni itseäni ennemmin alas- kuin ylöspäin. Ja kukaan kunnollinen, suomalainen uskovainen mies ei minusta kiinnostu.
Olisi edes joku sellainen alue, missä voisin loistaa. Olen juuri sellainen ihminen, kenen elämästä halutaan kokonaan vaieta esim. silloin jos on vieraita käymässä vanhempieni luona. Muiden kyvyille kyllä annetaan huomiota ja arvoa. Ilmeisesti mulla ei ole muille mitään annettavaa ja sekin mitä yritän, niin ei sitä tunnu kukaan arvostavan.
"Olisi edes joku sellainen alue, missä voisin loistaa."
loistamaan heti kun itse keksit missä voit loistaa. Älä odota muiden hyväksyntää, vaan ole itse tyytyväinen siihen mitä teet ja pidä se mieli niin muutkin rupeavat huomaamaan sen.
antikristillisen hengen alaisuuteen ja vietäviksi, Kristuksesta Jeesuksesta ja Isä Jumalasta pois päin.
Josta pitäisi jo kiireesti herätä ja ottaa suunta Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, Hänessä yhdeksi yhdistymisen suuntaan, mutta jota täälläkin kovasti vastustetaan.
entäs jos hankkisit itsellesi elämän.
Pois nurkista kuleksimasta ja toista sukupuolta kohti.
voisi heittaa masennuksen vaipan yltaan ja alkaisi vaikka vaihteeksi laskemaan siunauksiaan..
niita varmaan loytyy jos alat hakemaan.
ja katso vaikka nalle puh sarjaa ja erikoisesti aasi ihaata,jollekka ei mikaan ollut auringonpaistetta [omasta mielestaan]
ei kannata verrata toisten menestymista omaansa....ei kaikki ole aina milta nayttaa..
ja kuten saarnamies erkki leminen sanoi...nakoalapaikka hyva ---on kuoppa syva..
ja sielta paasee vain ylospain.blessings..l-h
Eniten häiritsee se, että musta tuntuu, miten mua hävetään. En ole varma, onko tämä vain oma ajatukseni vai onko tässä jotain perää. Sukulaisetkaan ei monesti tervehdi tullessaan vastaan. Muitakin merkkejä on. Mun kuulumisia ei kysellä, ne ei kiinnosta ketään. Kaikkia kiinnostaa vain ne ihmiset, ketkä ovat lahjakkaita jossain ja/tai saavuttaneet jotain. Vain heistä puhutaan ja vain he ovat jotain. Minunlaiseni näkymätön persoona ei vedä puoleensa kuin kärpäsiä ja jään joka kerta muiden ihmisten varjoon.
Kerrankin yrittämällä yritin sopia näkemistä erään sukulaiseni kanssa. Aina se lupasi ottaa yhteyttä sitten kun ehtii näkemään, jos nähtiin sattumalta kaupungilla. Näin meni varmaan pari kolme kertaa, ennen kuin saatiin sovittua tapaaminen. No, yritin sitten toisen kerran taas olla aktiivinen ja pyysin pientä apua yhteen asiaan. Lupasi että se onnistuu ja taas lupas ottaa yhteyttä kun sopii. Koskaan ei sopinut, koskaan se ei ottanut sitä yhteyttä. Aikaa kyllä riitti toisen sukulaisen näkemiseen ja auttamiseen. Viimeksikin kun sattumalta eksyttiin samaan porukkaan, ei paljoo osottanu tuntemisen merkkejä. Mitä muuta tästä voi päätellä kuin sen, että olen juuri sellainen luuseri-ihminen, ketä ei haluta edes kadulla tuntea?!
Tiedän, ettei tämä tieto erikoisesti lohduta, mutta sanon nyt kuitenkin. Et ole ajatuksiesi kanssa yksin. Tänä aikana erikoisesti on yllättävän paljon ihmisiä, joiden elämä omasta mielestään on sivuraiteella ja vaikuttaen mieleenkin. Toinen on katkera ja toinen masentunut.
Ihan sivullisena ymmärrän hyvin, jos ihmistä kotellaan todelisesti eli elämään on tullut sairautta, läheisten ihmisten menhtymistä, taloudellisia vaikeuksia hyvästä taloudenpidosta huolimatta jne...nämä koetelevat ihmistä.Mutta, nämä tapaukset onneksi on harvinaisia.
Mutta, suurinosa näistä ihmisisä,- joktka eivät ole tyytyväisiä arkeensa on sellaisia, että sivullisena katsoen heillä tulisi olla tyytyväisyyttä mielessään. On "elatus ja vaatteet" ja hieman ylikin, mutta ne asiat ei toisaalta ole täyttyneet, jotka reagoittavat häntä ja mieletä.
Täällä päin paljon keskustelua on aktivoinut aihe seurustelu ja kumppanin valinta ja sen kriteerit.Tiedän kumppanin etsijöitä, jotka todennäköisesti koskaan eivät tule löytämään sitä oikeaa,- koska kriteerit ovat korkealla ja perus ongelma on ymmärtämättömyys tältä alueelta. Nimittäin tosi asia on, että ihminen on raakile ja täysin kasvamaton seurustelu vaiheessa ja enen sitä. Todellisuudessa hyvän puolison löytää ihminen ollessaan aviossa ja elettyään siinä pitkäkestoisesti. Juuri lähisuhde kasvattaa ihmistä eniten ja laajemin.
Tietysti se yksi kriteeri tulee olla kumppanissa eli lupautua parisuhteessa kasvun tielle.Jos tätä lupausta ei ole, niin koko parisuhde ei tule onnistumaan ja juuri nämä ihmiset etsivät uutta puolisoa ja entiset puolisot on kierrätyksessä.Odottavat löytävänsä valmiin kasvaneen ihmisen rinnallleen,- joka kasvattaisi hänetkin.
Olet oikeassa, että ihan täällä Suomessakin on tosi karuja tilanteita ihmisillä. Yhden nuoren vanhemmat ovat tappaneet ihmisen. On saatettu menettää joku perheenjäsen, on alkoholismia ja ties mitä muuta. Yleensä nämä ihmiset kärsivätkin masennuksesta tai jopa itsetuhosta jossain vaiheessa elämää. Mua vaan suoraan sanoen joskus ärsyttää eniten muut uskovaiset ihmiset. Miksi he suhtautuvat alentuvasti niihin, kenen elämässä on masennusta tai sairautta? Ei tietenkään kaikki, mutta kyllä uskovaistenkin piireissä esiintyy paljon epäluuloja ja kaukaa kiertämistä. Heti ollaan käsiä desinfioimassa, kun on jouduttu kosketuksiin juopon kanssa.
Jotenkin nää parinvalinta jutut tuntuu olevan aika hankalia uskovaisten piirissä. Siellä kun ei samalla lailla aleta iskemään, flirttailemaan tai näytetä kiinnostusta kuin maailmassa. Siellä lähinnä liikutaan ensin pitkään samoissa porukoissa, kunnes tajutaan, että tässä voisi olla jotain ja sitten ollaankin kohta kihloissa.
Osa näyttää löytävän puolison netistä.
Onhan niitä asioita, mistä pitäisi olla kiitollinen. Mutta kyllä se ajatus syö mun sielua, etten kelpaa omana itsenäni omassa perheessäni. Sitten oon aina ihan ihmeissäni, että miten esim. jonkun kaverini vanhemmat näkevät mussa hyviä puolia ja saan niin hyvää kohtelua. Ja miten helppoo on olla jonku toisen perheen kanssa.
Niin, ihminen on siitä ihmeellinen kapistus, jos ihmiseltä puuttuu näkökyky elämämäänsä/itseensä niin ihminen ei todella näe itseään oikeassa valossa. Tästä alueesta on hyvä opetus Luuk 11:34.
Jos ihminen ei näe, niin vaikka tälle ihmiselle siunaantuisi arkeensa mitä ihmeellisimmät rikkaudet ja tapahtumat,- jotka onnelistuttavat hänet , niin tämä hyvä ja positiivionen tila ei kestä ihmisessä kauan.Tavallaan tämä ihminen turtuu helposti ja tilanne luisuu samaan tilaanteeseen kuin oli aiemmin.
Tähän asiaan liittyy kun kuuntelee ihmistä,- jolla on omaisuutta ja rikkautta ja menestystä ja puheittensa mukaan hän on paikkakunnan köyhin ja sorretuin ihminen. Kirjat/levyt eivät myy, suosio on liian alhaisella tasolla, koska kukaan ei huomaa/huomioi häntä jne.. ja juuri hänelle on sattunut ne huonot puolisot, jotka ovat kierrätyksessä ja nykyinenkin on jo lähdössä.
Ymmärrän, että suurin ongelma ihmisessä yleensä on, että ihmisen on erittäin vaikea olla ja pysyä tyytyväisenä todellisuuden kanssa. Siis jus siinä olosuhteessa, jossa elää arkeaan.Hankalinta tässä on se, kun Jumala on aivoittanut sen todellisuuden ihmisen arkeen ja tähän liittyy, ettei ihminen voi muuttaa todellisuutta,- vaan on kasvettava se hyväksymään. Jos ihminen ei hyväksy todellisuutta, niin vääjäämättömästi ihminen alkaa paeta sitä valhemaailmaan monin eri tavoin.
Ymmärrän, miten Raamatussa on ihmiselle ohjeistus, miten löytää se todellisuus ja erikoisesti miten elää todellisuudessa,- ettei joutuisi pakenemaan sitä.
Raamattu, tai UT ei lupaa kovin paljon niinkään maallisia asioita Jeesukseen uskoville, sehän toi apostolien aikaan jopa vainoa. Ei se lupaa sitä että kaikki ihmiset ovat kivoja sinulle, pitävät ystävänä ja facebookissa kavereita tuhansia sekä muutenkin kaikki pitävät sinua hyvänä tyyppinä ja vastakkainen sukupuoli jumaloi.
Pyhän hengen Raamattu lupaa lahjoittaa ihmisen sydämeen ja uudestisynnyttää hänet. Mutta kaikista selvin lupaus on viisaudesta Jaakobin kirjeessä. Ehtona siinä vain se että anoo epäilemättä, niin Jumala antaa auliisti viisautta. Ja silloinhan elämä kivaa kun ei tarvitse olla sellainen paukapää kuin jumalattomat ja aivan sama miten ne idiootit suhtautuvat. Ja kyllä kirjoittaminenkin sujuu viisaana aivan toisella tavalla kuin tyhmänä äimistellessä.
Juuri siksi ateistit sekä uskottomat ovat täysiä idiootteja siinä mitä kirjoittelevat nettiin ettei Jumala ole antanut heille viisautta. Aivan tajuntonta jääräystä heidän juttunsa ovat keskenään keskustelupalstoilla kun joku ei pidä siitä, joku siitä ja sitten yritetään saada joltain jotain eikä se kuitenkaan sitten ole se synnin teko kaikille niin aulista eikä auvoista. Ei tarvitse kovin nettiä selailla kun näkee että täysiä taukkeja uskomattomat ovat juttuineen eikä heidän jutuistaan tule mitään muuta kuin oksettava olo.
Jospa opetteleisit tanssimaan. Humpat, valssit, tangot, foxtrotit ym. "vanhojen tanssit". Menisit tanseihin.
Tanssiharrastus on yksi miellyttävä sosiaalisen kanssakäymisen muoto.
Siellä tapaa monenlaisia poikia ja joiden kanssa voi tarinoida rytmillisen liikunnan ohessa. Naisille on yleensä varattu tunti heidän hakuvuoroa, jolloin voi hakea itse henkisesti miellyttävää juttukaveria.
Alkuun voisit katsella seurustelukummppanijuttukaveriksi tietoista ateistia tai maan päällä asuvaa uskovaa.
Jos juttu luistaa, sen ohessa tulee esille kaiken maailman ongelmia pohdittavksi. Ja sehän ei tietenkään ole vaarallista, jos syntyy hyvä ystävyyssuhde ja ehkä myös rakkauskin alkaa. Tanssiharrastusta ei silti kannata lopettaa. Tanssiessa ja keskutellessa toisten kanssa hyvän ystävän lisäksi, se voi edistää eteenpäin ihmisluonteen ymmärtämystä. Itsenä ja toisen.
Kyllä selviät, mikäli vain et käperry itseesi. Rohkeasti toisten sekaan "sähläämään". Näilä neuvoilla et kyllä töitä saa tai asuntoa. Mutta se on harhaluulo, että kenellekään ne tipahtaisivat taivaasta.
Hehee, viimeinen lauseesi sai miettimään, että pitäisiköhän sitä kirjoittaa kirja? Siinä sais tehdä jotain kivaa konkreettisesti. Kunhan vielä keksis jonkun aiheen.
Kysyt aivan ensimmäisenä, että miksi Jumala ei anna sinulle mitään hyvää. Lopuksi kysyt, että mikä sinussa on vikana.
Kirjoituksesi sisältö on pääosin nurinaa siitä että miksi minä en saa, ja muut saavat.
Ainakin vakava asennevamma. Mietippälapsuuttasi oliko sinulla siskoja/veljiä "jotka aina saivat sitä ja tätä" ja sinä et saanut. Olet nimittäin syystä taikka toisesta vakiintunut UHRIN asemaan. Kadehtiessasi muita et näe lainkaan sitä hyvää mitä sinä olet Jumalalta saanut. Kateus on johtanut pysyvään katkeroitumiseen, jota et ymmärrä pitää syntinä. Ei ihme että menee pieleen.
Olen monesti lähtenyt toiveikkaalla ja positiivisella mielellä esim. uuteen työhön. Olen kiittänyt tuosta mahdollisuudesta ja yrittänyt olla tyytyväinen. Vaikeaa olla enää tyytyväinen, kun kaikesta kiitollisuudesta huolimatta yksi vie terveyttä alas ja toisessa kiusaaminen on arkipäivää. Tiedän ihmisiä, kenellä on huonommat arvosanat todistuksissa kuin mulla. Silti hekin ovat päässeet hyvään ja mieluisaan työpaikkaan jopa ilman haastattelua, pelkällä työhakemuksen postittamisella. Mulle samaisista paikoista tulee vain kieltävä vastaus. Raamatussa sanotaan selvästi, miten Jumala haluaa antaa lapsilleen hyviä asioita. Miksi tämä ei toimi mun kohdalla?
Jumalan kyllä tarjoaa mutta kun on oikein pahasti haavoittunut ei kykene ottamaan vastaan. Sä olet selvästi viestiesi perusteella jo valmiiksi kyyristynyt ottamaan iskuja vastaan. Tämän vastapuoli vaistoaa heti ja toimii.
Kiitollisuus on sydämen (tunne) tila joka ei toimi tahdon alaisesti.
Ajatusmaailmasi osoittaa, että ajattelet vielä lihallisen ihmisen tavoin, mutta kun luet evankeliumeja, Jeesuksen omia Sanoja, jotka Hän sanoo elämänleiväksi, niin sinä alat muuttua. Sinä alat katsella Jeesusta ja muutut päivä päivältä Hänen kaltaisekseen ja sen jälkeen et masennut, vaikka et saisi mitään itse haluamaasi. Taivaasta annetaan kaikki heille, jotka totisesta sydämestä etsivät Jumalan valtakuntaa ja totisesti kaikki on paljon parempaa kuin se, mitä me itse osaamme pyytää.
Todellinen Jeesuksen seuraaminen on USKOMISTA kaikkeen mitä Jeesus opettaa ja sen uskomisen tieltä omien järjenpäätelmien hylkäämistä. Jeesuksen seuraajat ovat lastenkaltaisia, jotka uskovat kaikessa ihanaan ja rakkaaseen Isäänsä.
Kaikilla on kovat ajat silloin, kun laki piiskaa Jeesukseen, mutta totisesti voit olla varma, että kaikki muuttu. Uskovaisen elämä on rauhan ja rakkauden elämää ja uskovaisen tie on ihmeellinen, sillä iloa on päänpäällä tarjolla koko tien ajaksi.
Puhun kokemuksesta ja olen ajatellu samalla tavalla kuin sinäkin, ennen uudestisyntymistä, joten voit luottaa, että kaikki muuttuu ja sen muutoksen tekee Jumala.
Jos Jumala ei anna sitä viisautta minkä auliisti sanassaan luvannut, niin turha silloin haaveilla mistään muutakaan. Jos sitä joutuu pölvästinä taapertamaan, levottomana hössäämään kaikenlaista typerää eikä mikään tunnu oikein onnistu järkevästi, niin tosiaan turha odottaa että Jumala antaisi hienoa autoa, kivan sekä hyväpalkkaisten työn sekä ihania ihmisille ympärille. Ei tietenkään ellei Jumala ole ensin täyttänyt sitä minkä luvannut.
Ja toisaalta tärkeintä kyllä se viisaus olisi. Ei se tyhmänä olo ole ilo kellekään ja säälittävää katsoa uskomattomia ja heidän älyttömiä pyrkimyksiään kaikenlaisissa typerissä touhuissa.
on nöyrä asenne.
Et nosta omaa viisautta korkeaan asemaan, vaan odotat Jumalan antamaa viisautta. Se tulee. Lue evankeliumeja ja lue niitä niin paljon, että Jumalan Sana tulee tutuksi, eikä kukaan kykene sinua eksyttämään sielullisiin oppeihin. Jumala antaa Pyhän Hengen heille, jotka sitä Häneltä anovat, opettamaan ja kirkastamaan Jumalan Sanan. Ensin on puhdistus ja sen jälkeen astia saa ihmeellisen voiman ja viisauden, eli uusiluomus saa alkunksa ja alkaa kasvamaan sydänpäivää kohti.
monisivuisia neuvoja, mutta jos sinulla on todellinen usko sydämessäsi, sinulle maistuu Herran sana, ja vielä, jos sinulla on seurakunta, ja olet siellä tasaarvoinen muiden kanssa, vaikka ei sitten korokkeelle nostetakkaan, iloitse uskostasi, Jeesuksesta, hengellisestä kodista, toisilla vaikka kuinka tahtoisivat, ei ole hengellistä kotia. Iloitse Jumalastasi, jos vähääkään on laulunlahjoja, ota laukirjat esille ja laula, laula sydämesi kyllyydestä, se ravitsee sitä joka sinussakin elää aina ja iankaikkiseti. Elämä on täällä maanpäällä kuitenkin lyhyt, kiitä Jeesusta ja vie kaikki asiat kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Siunaa seurakuntaa, sen työntekijöitä, lähetys-saarnaajia, ja niitä jotka menestyy ympärilläsi, siunaa heitä, rukoile ja kiitä Jeesusta joka antoi kaikkensa ja luopui kaikesta tähtesi, ajattele Häntä, kuinka paljon sai kärsiä syntiemme takia. Ja kuinka Jumala koroitti kirkkauteen, niin sinutkin, kiitä joka tilassa.
Facebookkia, sinne voi rakentaa koko maailman kattavan rukouspiirin jotka keskittyvät vain sinun elämän laatusi parantamiseen.
Viimeisin ja huonoin teko on jäädä yksin. Kukaan ei voi pakottaa liikkeelle. Itse on tartuttava itseään niskasta kiinni.
Mutta sitten kun kavereita alkaa olla ja tanssiharrastuskin sujuu, on välillä lepuuttavaa mietsikellä itsekseen. Silloin voi lukea vaikkapa kaunokirjallisuutta. Siinä on yksin ollessa koko maailma edessä. Matkustat kaikilla mantereilla kirjojen henkilöiden perässä. Tapaat loistoa ja kurjuutta, typeryyttä ja viisautta. Romaania lukiessa voit ummistaa silmiäsi ja kuvat kaukaisista maista tulevat eteesi. Olet yksin ja tuhansin ihmisten kanssa yhtä aikaa.
Jos tapaat elämässäsi uskovaisen ja joka alkaa käännyttää sinua, tee tiukkoja kysymyksiä ja vaadi vastauksia. Älä tyydy siihen, että ei tarvoitse tietää. Aina täytyy tietää. Tietämättömyys on pahe. Käyttäydy ystävällisesti, mutta ole tiukka. Vaadi tietoa, mihin suuntaan käännyttäjä kuuluu heti keskustelun alussa. Utele, miksi juuri se pelastaa eikä toinen suunta. Älä heti hurahda vaan tutki vertaileia ajatuksia ja kirjallisuutta. Jos tunnet vetoa uskontoon, käy mahdollisimman monen lahkon tilaisuuksissa ja koeta selvittää heidän todellista vilpittömyyttä. Vertaile uskomuksia todellisen tiedon kanssa rinnakkain.
Pidä silti hauskaa. Nauti elämästä niissä puitteissa kuin voit. varo hyväksikäyttäjiä. Pidä päätäntävalta aina itselläsi.
Minäkin olen vuosia toivonut ja rukoillut suurta Lotto voittoa ja kaikkea rahavoittoja arvoilla ym. Mutta mitään suurta en ole koskaan saanut, muutamia euroja vain ja aina on häviölle jäänyt niissä peleissä. Vaimoakin olen rukoillut itsellen sitäkään en vain ole saanut, enkä mitään mainittavaa työtäkään ole saanut josta voisin olla ylpeä, vain jotain toisarvoista työtä mitä nyt kukaan muu ei suostuisi tekemään. Eli kaikki on mennyt päin honkia rukouksistani huolimatta.
Mutta Jumala sanoo että Hän pitää meistä huolen! No........mitä minulta sitten puuttuu? Tarkastellaanpa asiaa tarkemmin! Minulla on oma koti, oikein omakotitalossa. Minulla on auto (Lada), jolla tulen hyvin toimeen ja pääsen sinne minne mun tulee päästäkkin. Rahaakin on sen verran ettei velaaksi ole tarvinnut elää ja on harrastuksiinkin riittänyt (savikiekko ammunta). joka on suhteelisen kallis harrastus. No........vaimoa ei ole, mutta tarviiko perheetön poikamies vaimoa? Niin... mitäs minä hänellä tekisin kun ei tosiaan ole tuota perhettäkään?
Niin että yhteenvetona taitaakin olla niin, että Jumala on siunannut minulle kaiken mitä minä tarvitsen. Itse olen vain nostanut tarpeeni korkeammalle, mitä todellisuudessa tarvitsen. Eli minulla on kaikkea mitä minä tarvitsen ja siitä minun pitää olla kiitollinen Jumalalle!
Jos tarkemmin ajattelet asiaasi myös, niin voit tulla samaan tulokseen kanssani. Monta kertaa me itse ruinaamme sellaista mitä emme tarvi, vaan meillä jo on se mitä ruinaamme, mutta emme vain sitä huomaa kun olemme niin suuruuden hulluiksi tulleet. Olen montakertaa miettinyt sitä, jos voittaisin lotossa 2 miljoonaa, niin mitä minä sellaisella rahalla itse tekisin. Olen tullut siihen tulokseen että en yhtään mitään, vain vahinkoa sellainen voitto sielulleni aiheuttaisi. Varmaan ylpistyisin ja ties mitä tekisin, kun niukkuudessa on tottunut vuosikymmeniä elämään ja sitten yht äkkiä olisinkin niin rikas. Siinähän voisi vaikka järkikulta joutua koville? No, on parempi tyytyä siihen mitä Jumala on siunannut, sillä se on meille kullekin parhaaksi, sillä Jumala tietää mitä me todella tarvitsemme ja sen Hän meille totisesti antaa.
Hei Pete!
Kiva kun palasit palstalle.
Tuohon edelliseen.
Onnellisuus on monesti itsestä kiinni......
Kiitos viestistäsi! Itsellä on kyllä tavotteet ollu aika matalalla, enkä muista koskaan rukoilleeni itselleni sitä lottovoittoakaan. Onhan mulla periaattessa katto pään päällä, ruokaa, vaatteet jne. Olen yrittänyt olla kiitollinen kaikesta tästä. Olen kiittänyt jostain työpaikasta, jos sellaisen olen saanut. Mutta, miksi se päätyy aina huonosti?? Miksi en koskaan pääse tekemään mitään mielekästä? Itsekin tehnyt niitä hommia, mitkä monet muut kiertää kaukaa. Yhdessä paikassa sain tehdä asioita mistä pidin, mutta esimies itse oli työpaikka-kiusaaja. Minua on siis kiusattu työpaikalla samoin kuin joitain muitakin. En silti koe olevani varsinaisesti uhri, koska osasin kyllä puolustaa itseäni. Silti tilanne aiheutti aikamoista arvottomuutta. Sitten on kokemusta huonosti palkatusta provikka-työstä jne. Provikka-työstä en hyötynyt taloudellisesti mitenkään. Mihinkään oikeaan työhön, mihin laitan hakemusta, en saa vastausta tai se on kielteinen.
Siinä suhteessa olen ylpeä itsestäni, että minimi-korvauksista huolimatta olen pärjännyt ilman velkaa.
Olen löytänyt käytettynä monia vaatteita, hyöty-esineitä jne uskomattoman halvalla. Asun kaupungin yhdellä parhaimmista paikoista hyvin edullisesti.
Tunnen itseni vain niin älyttömän turhaksi ja arvottomaksi ihmiseksi. Jos mulla olisi käden ulottuvilla tappavaa ainetta, niin vetäisin sen juuri nyt. Jos tänään kuolisin, se tuskin olisi menetys kellekään.
Mun asiat ei kiinnosta ketään, kukaan ei välitä. Ihmiset välittää vaan niistä ihmisistä, ketkä saavuttaa elämässään jotain. He ovat niitä hyviä tyyppejä, kenen kanssa kannattaa hengata. Esim. suvussakin puhutaan vain niistä, kenellä menee hyvin. Heille kyllä annetaan huomiota ja kehuja, kaikkea positiivista palautetta. Tämmöinen minunlaiseni luuseri ei kiinnosta ketään. Munlaisista ihmisistä ei ole muille mitään mainitsemisen arvoista kerrottavaa. Pyörä pyörii vain niiden ympärillä, ketkä ovat onnistuneet saavuttamaan jotain tai ovat muuten jotenkin cooleja ihmisinä.
"No........vaimoa ei ole, mutta tarviiko perheetön poikamies vaimoa? Niin... mitäs minä hänellä tekisin kun ei tosiaan ole tuota perhettäkään?"
Hyvin hokattu..:) Taidanpa myös käyttää seuraaviin mies uteluihin.....
Pelottaa oikein mitä nämä nykyiset poliitikkomme saavat lopulta aikaan palvellessaan yksi ison rahan etuja kansan vahingoksi.
Tämä "markkinavoimat" nimellä tunnetun vaarallisen pedon palvonta ja pelko on levinnyt maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Valtionjohtajat ovat jo polvillaan sen edessä. Kaikki kansat alistetaan sen tuhovoimien uhreiksi.
Työtä ei voi järjestää ihmisille koska kaikki valtioiden rahat menevät casino-peliin. Kun ei ole työtä ei ole rahaakaan ja kun rahaa ei ole niin normaali kulutus loppuu ja kun kulutus loppuu ei tuotteita tarvitse enää valmistaa. Maailma on jo täynnä kaikenlaista rojua, ja casinossa voittaneet huristelevat ristiin rastiin maapalloa suihkukoneiden avulla. "Hyvinvoinniksi" kutsuvat tätä kaameutta.
Miten se Jumala sanoikaan jumalien kokouksessa?
Neiti masenteuneelle muistutan, että meidän arvomme ei riipu ihmisten arvostuksesta.
Onhan sinulla ilmeisesti ruoka, lepo, vapaa-aika ja raikas ilma sekä juoma? Jos ei ole niin, rukoile Herraa niin Hän kyllä tahtoo ne sinulle antaa. Ja tulet varmasti saamaan ne.
En tiedä, miksi Sinulla asiat ovat noin? Jeesus Kristus sanoi kuitenkin näin:
Luuk. 11:13
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Oletko enemmän anonut muuta kuin Jeesuksen sisäistä tuntemusta?
Monet uskovat ovat todistelleet, että Jeesus tai Jumala ei auta. Se on totta. Työtä ja palkkaa pitää olla jotta pärjäisi. Tämä on perustotuus.
Valitettavasti Suomessamme on parikymmentä vuotta jatkunut korkea työttömyys. Jumala on sallinut sen, pitäisi uskossa olevan sanoa. Yksittäinen yritys palkkaa ja valkkaa suuresta massasta itselleen edullisimman työvoiman. Kukaan ei kanna huolta täystyöllisyydestä, vaikka tekemätöntä työtä riittää.
Tälllaisiin seikkoihin mikään jumala ei koskaan ole kiinnittänyt huomiota. Kansalaisten oma toiminta voi muuttaa tilannetta.
Siihen jos tulee vielä työpätkissä työkiusaamista, tilanne voi näyttää lohduttomalta. Toivoisin sinulle hyviä kaveruussuhteita ja tarmoa painia vaikeuksien keskellä.
Jos Jumala ei anna sinulle tyydyttäviä asioita, lakkaa pyytämästä ja ala järjestää ja hankkia näitä asioita itse.
Olen yrittänyt edistää asioita ihan itse, huonolla menestyksellä. Ehkäpä sitten pitäisi yrittää vielä enemmän ja aktiivisemmin. Myönnän etten ole ollut asian suhteen täydessä terässä ja vielä enemmän voisin yrittää.
Yksi ongelma on se, että usko omiin kykyihini on mennyt mm. tuon kiusanteon myötä. Nolaamista vieraiden ihmisten edessä, nimittelyä, halveksuntaa ja valehtelua. Haluaisin päästä yli, mutta miten?
Ongelmaa ei paranna yhtään se, että muita sisaruksiani kehutaan vieraille ja heidän taitojaan ja kykyjään ihaillaan ja tuodaan esiin. Mä olen se näkymätön läntti tapetissa, josta ei ole muille mitään erityistä kerrottavaa. En ole yhtä hyvä kuin muut ja piste! Haluaisin vain, että minustakin voitaisiin olla ylpeitä ja että minäkin voisin kokea olevani arvokas jonkun silmissä. Koen tästä asiasta todella suurta tuskaa ja pari päivää sitten olisin ollut valmis tappamaan itseni, mikäli olisin siihen varman keinon keksinyt.
Asenteesi on vakavasti kohtaloonsa alistuva. Tuosta loasta pitäisi päästä pois erilaisten hoitojen avulla. Yksin se ei tule onnistumaan eikä omilla voimillasi. Perussyyhän on täydellinen luottamattomuus itseesi ja usko predestinaatioon. Taustatietoa ei ole riittävästi, mutta pelkästään se että olet kokenut olevasi perheen musta lammas, kertoo vakavasta itsetuntovauriosta. Tämän selsivvämiseen tarvitse ammattiapua ja vertaisryhmän tukea. Rakastava tiedostava ja luottava yhteys omaan itseesi on kadoksissa. Tunne-elämän puolella on jotakin, josta et ole vielä kertonut meille.
Perheessämme arvostetaan kovasti sellaisia hengellisesti näkyviä ihmisiä. Sellaisia jotka tekevät kovasti työtä hengellisellä saralla mieluiten näkyvällä tavalla. Mua suorastaan oksettaa se näkyvällä paikalla olevien ihmisten ihannointi ja kehuminen. Ihan ku joku takarivin rukoileva mummo ei olisi yhtä arvokas.
"Meidän Jaakkopa se toimii seurakunnan työntekijänä", "Meidän Sirpa se on käynyt monivuotisen Raamattukoulun", "Meidän Matti se vaan vetelee tuolla ylistystä". Kivahan se on tuntea ylpeyttä tuollaisista ihmisistä, varsinkin jos ovat vielä omia lapsia, mutta eikö niillä näkymättömillä ihmisillä oo mitään hengellistä arvoa?! Kiva olla osa sosiaalista ja aktiivista sukua, kun itse nyt sattuu olemaan persoonaltaan täysin toisenlainen. Musta tuntuu, että mun epä-aktiivisuutta hävetään. En ole tuollainen näkyvä ihminen. Usein saa kuulla ihmetystä siitä, että mitä, ootteko te samasta perheestä? Miten te ootte noin erilaisia? Niin, siinä sitä riittää ihmisillä ihmettelemistä.
viestit tästä ketjusta ja aarrrgh!
Kenen elämää elät? omaasi,sukulaisten,työkavereiden, kavereides?
Älä hyvä ihminen mieti mitä muut ajattelee, ne ei ole sun pöksyissä!
Äläkä mieti niin paljon mitä muut saavat, keskity siihen mitä sulla on, mitä olet saanut, älä vain yritä olla kiitollinen siitä mitä on...vaan ole! Voin taata että tässä maailmassa on miljoonia joilla on asiat vielä huonommin kun sulla. Ja jo tästä maasta löytyy niitä joilla on asiat huonommin kun sulla.
Ihminen joka jaksaa märistä omaa kohtaloaan ei ole masentunut...masentuntu ihminen ei nimittäin edes jaksa , eikä kykene tekemään sitä. Sulla on itsesäälikohtaus, jonka voit vain sinä itse selättää, muuttamalla ajatusmaailmaasi positiivisemmaksi. Sanotaan että sääli on sairautta, niin myös itsesääli.
Ongelma näyttäisi olevan nyt kyllä sinussa, eikä Jumalassa. Sinulta puuttuu usko (ei pelastava, mutta toimiva) ja ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle. Katso itse tuota tunnustusta, jota tuot esille. Minä nyt olen vain tällainen...ei ikinä mitään hyvää minulle...kukaan ei välitä...Se on voimakasta epäuskon saarnaa. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja se näkyy ihmisen elämässä muuttuneessa todistuksessa, jopa silloin kun olosuhteet ovat häntä vastaan. Todista esimerkiksi näin: Jumalalle minä olen rakas - Hänelle olen arvokas - Minä olen ainutlaatuinen - Olen Voittaja Kristuksessa - ei minulta mitään puutu jne. Sillä sinä olet sitä mitä itsestäsi ajattelet ja mitä suullasi puhut. Ryhdy lukemaan Jumalan Sanaa ja todista sen lupauksia suullasi, niin saat nähdä, että myös olosuhteesi muuttuvat.
Suurelta osin pelkkää höpöhöpöä.
Mene hetkeksi pehmeään suonsilmään, tartu siellä korvistasi kiinni ja ala nostamaan. Jos sieltä nouset tällä konstilla, niin neuvosi on oikea. Jotakin asiaakin siinä toki oli, mutta perusvirhe neuvossasi oli itse itsensä suosta nostaminen. Avaaja tarvitsee ehdottomasti ammattiapua ja vertaisryhmän tukea tilanteeseensa.
Olet siis sitä mieltä, että Jumalan lupauksiin tarttuminen eli usko on itse itsensä auttamista. Minusta ja Raamatusta se on juuri päinvastoin (vanhurskas on elävä uskosta). Silloinhan sinä et yritä itse mitään. Otat vain vastaan sen mitä Jumala on sanonut ja ryhdyt elämään sitä todeksi. Ihmisten avusta ei ole paljoksi, mutta Jumalan lupaukset kantavat. Juuri siksi me eksymme, koska emme tunne Kirjoituksia, emmekä Jumalan voimaa. Siunausta sinulle,
on monen asian summa. Ensimmäisenä tarvitaan HALU parantua, silloin vain lääkkeistä, lääkäristä ja vertaisryhmistä on apua. Perus pessimististä luonnetta ei edes lääkkeet korjaa, eikä lääkkeet korjaa sitäkään jos ihminen haluaa rypeä itsesäälissä pönkittääkseen omaa minäänsä.
Itsesäälii on tehokas tapa tuoda itseään esille, kaikki ne huonot puolet... voi miten paljon asioita löytyy ja paljon puheen aihetta kuinka huono mä olen ja plaplapla, siinähän saa oikeen loistaa. Harva suomalainen osaa kehua itseään, yleensä se jää pariin lauseeseen..valittaa me kyllä osataan, vaikka kirjan verran, koska onhan se hienoa että juttua piisaa ja puhe pysyy minussa..vaikka nekatiivista onkin.
Hyvä itsetunto ja tyytyväisyys omaan minään on sitä että on tyytyväinen siihen että itsestä ei ehkä tule positiivista lausetta kun yksi virke mutta että sekin on tehokkaampi kun kirja valitusta.
Mä en todellakaan muiden ihmisten läsnäollessa murehdi vain kohtaloani tai valittele elämääni. Päinvastoin. Useiden seurassa saatan olla tosi hiljainen ja mun ongelmahan on se, etten isommassa seurueessa osaa tuoda itseäni oikein esille millään tapaa. Tyydyn sit olemaan hiljaa ja seurailemaan sivusta. En todellakaan hae seurassa huomiota ja sääliä puhumalla negatiivisesti itsestäni. Yleensä ne muut on puheliaampia ja puhelee ittestään monin verroin enemmän ku minä. Nimenomaan kun haluaisin sitä positiivista huomiota, positiivisten asioiden kautta. Mutta minkäs teet, jos ei saa. Ihmisillä ei oo aavistustakaan, mitä kaikkea minä mielessäni haudon. He pitävät mua tasapainoisena ihmisenä.
Mutta välillä tämäkin hymy hyytyy ja tulee täydellinen romahdus. Itkuun on tullut purskahdettua keskellä katua tai kesken vierailun, vaikka olen yrittänyt taistella vastaan. Ja minä en todellakaan pienistä tai helposti itke. Mua pidetään vahvana ihmisenä.
haluat huomiota mutta et ole valmis avaamaan suutasi koska et tunne oloa kotoisaksi isossa porukassa?
Miksi sä haluat tuolta isolta porukalta hyväksyntää? ota se sieltä mistä saat, äläkä pistä nenääsi paikkaan missä edes sinä et tunne oloasi hyväksi.
Jumala-yhteydessä 60 vuotta eläneenä tiedän mitä puhun. Masennuksesta tiedän myös yhtä ja toista.
Varsin moni ns. uskova on omavanhurskas, ei siis yksin Kristukseen autuutensa toivon rakentava. Tilan ulkoisina tuntomerkkeinä on, että ihmisteoin ja ihmisten edessä pelehditään, mutta
ei olla kuitenkaan ristinkantajia itsensä kieltäneinä.
Sellaiset ihmiset usein hengellistävät lähes kaiken, aivan kuin ihminen olisi jokin henki.
Me olemme ihmisiä, meillä on henki sielu ja keho, kaikilla on omat tarpeensa ja omanlaisensa hoito.
Masennuksessakin on monta elämän jättämää haavaa ja kipua kohdattava jotta paraneminen voisi edistyä.
Hengellistäminen on pakoa todellisuudesta mielikuvitusmaailmaan, josta on pahimmillaan seurauksena sairauksien paheneminen kun sairas ei täytä näiden "henki" koohottajien asettamia mittapuita.
Jeesus ei koohottanut kenekään kimpussa kolpöteeraamassa, vaan hän tiedusteli ansimmäisenä sairaalta mitä tämä halusi hänen tekevän. Kun sairas kertoi että hän haluaisi tulla terveeksi, silloin Jeesus paransi hänet.
Masennuksen hoito on ammatti-ihmisten työtä, jonka lisäksi sairas tarvitsee ymmärtäviä kuuntelijoita joilla on samakaltaisia kokemuksia itsellään, siis vertaisryhmän tuen.
Opettele ensiksi kuuntelemaan mitä sairaalla on asiaa. Kukaan ei tarvitse sinun valmiita neuvojasi, joita jakelet yläviistosta terveenä nuorena ja kokemattomana ihmisenä.
Kuunnellaan mitä sairaalla on asiaa, lähdetään siitä liikkeelle. Masennuksesta toipuminen vaati ammattiauttajan apua ehdottomasti. Aivan liian pitkään pähkäillään ja kuunnellaan kaiken maailman
neuvojia. Aika vastaanotolle viipymättä, sieltä ohjataan jatkohoitoon kunhan ensin laajojen testien avulla kartoitetaan millaisesta ongelmasta on kysymys. Pelkissä testeissä menee jo pari viikkoa. Ei nämä ongelmat netissä selviä :-))))
Useinhan on näin, että on jokin selitttämätön paha olo (möykky), joka aktivoituu tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Pähkäilemällä näitä oireita yksin taikka huonossa sakissa, ei päästä ihmettelyä pidemmälle.
Pahinta mitä olla voi on alkaa neuvomaan mitä SINUN pitäisi nyt tehdä, tyyliin "sinuna minä...". Kun näin pitkälle on jo päästy että saa suunsa auki, niin enää puuttuu se että kertoo ongelmastaan oikeille ihmisille jotka voivat auttaa. Vertaistuki on hyvää esilääkitystä, monella on omia käytännön kokemuksia siitä mikä itseä on auttanut.
olen väärä neuvomaan, kun itse olen kaiken saman läpi käynyt. Ajatukset mitä tämä ihminen käy lävitse on nuoren ihmisen oman paikan etsimistä. Siihen ei ole lääkettä.
En tiedä masennuksesta, mutta tiedän totaalisesta loppuun palamisesta, musitin menetyksestä, unen puutteesta. Kun vahva, johtavassa asemassa oleva, kaiken hallitseva ihminen menettää oman itsensä kontrollinen, on tärkeintä pyytää apua, mutta myös muuttaa itseänsä ja ajatteluansa, ei ne pillerit, lääkärit tai vertaisryhmät sun elämän asennetta muuta, vaan SINÄ itse, ne vain auttavat.
Joten ÄLÄ tule sanomaan että en tiedä asiasta mitään!
Ja toisekseen, en neuvonut, vaan kysyin miksi jonkin ryhmän, missä ei edes viihdy, hyväksyntä on tärkeää?
Niitä on edellä paljon esitetty. Niihin ei ole lisättävää.
Yksi juttu voisi olla. Tämä on spekulointia. Jos on huono itsetunto, se voi johtaa mainitsemiisi käytöstilanteisiin.
Olisi tärkeää selvittää itselle niitä syitä, miksi itsetunto on alhaalla. Oletkin tuonut niitä esille.
Sitten pitäisi vastata ja väitellä itsensä kanssa, oletko sinä syyllinen huonoon itestuntoosi.
Kummassakin tapauksessa siitä johtuu seurauksia. Oletan, ettet ole syypää, siis käyttäytynyt öykkärimäisesti tms..
Pitäisi lähteä itsetunnon kohottamisesta. Se olisi kait perustaltaan sitä, että teet jotain ja voisit olla iloinen tai tyytyväinen itseesi. Osaat jotakin ja se huomataan. Ja vaikka ei huomattaisi (ei ainakaan heti) olisit itse tyytyväinen itseesi.
Voisi ajatella, että esim. menet sellaiseen harrastukseen, josta pidät. Sieltä saa tyydytystä ja siellä on samaa harrastavia ja joiden kesken paremmin voisi kommunikoida.
Kansansanonnassa esitetään, että kun langan päästä saa kiinni eikä löysää, niin sen voi kerätä rullaksi
On mulla kyllä joitain kavereita, joilta saan positiivista huomioo ja palautetta. Nyt kun tarkemmin miettii. Mutta mun oma perhe, vanhemmat ja muut. Jään aina syrjään. Eikö sua yhtään häiritsisi, jos jäisit aina sivuun omassa perheessäsi sekä suvussasi? Aina joku toinen menee ohitsesi ja aina ne muut vievät kaiken huomion kyvyillään ja taidoillaan. Miltä susta tuntuisi, että olisit perheen ainoa lapsi, josta ei muille mainita oikein mitään? Sen sijaan sun kuullen jatkuvasti kehutaan muita sisaruksia muille. Kerrotaan miten hyvin heillä menee, miten joku on taas päässyt lehteen tai vastaavaa. Itse olisit ainoa, joka ei saa edes kunnollista työpaikkaa, puolisoa ja muita hyvän elämän elementtejä. Sitten kerrasta toiseen katselet vierestä, miten kaikki ihastelee ja on ylpeitä niistä muista. Pakosti sitä tuntee itsensä alhaisemmaksi, kuin muut. On mua myös vertailtu muihin.
Tätä traumaa syystä tai toisesta kohtaan ja jollain tavalla noudatan muuallakin elämässä. Se että ihminen on hiljainen, ei tarkoita sitä, että hän ei halua huomiota. On paljon olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskalla tai osaa tehdä aloitetta, mutta kaipaavat silti huomiota ja tunnetta, että heidät huomataan. Ala-asteella muistan tilanteita, missä olen ollut pois koulusta sairauden takia, eikä ope ole edes huomannut poissaoloani! Itse yritänkin ottaa kaikki huomioon ja koulussa oon yrittäny tutustua niihin muihin hiljaisiin, jotka jollain lailla jättäytyy pois porukasta.
Kerrankin menin kaverini kanssa yhteen hengelliseen tilaisuuteen. Annoimme molemmat numeromme yhdelle järjestäjälle, jotta hän voi laittaa tekstareina viestejä tulevista kokouksista.
Kerran sitten oli kaverilleni soitettu ja pyydetty oikein henkilökohtasesti mukaan johonkin tilaisuuteen ja oli varattu ihan autostakin paikka häntä varten. On sanomattakin selvää, ettei mua pyydetty koko tilaisuuteen ollenkaan mukaan tai varailtu paikkoja autosta. Eikä tuo järjestäjä ollut mitenkään enemmän tuon kaverini tuttu kuin minunkaan. Kaverini kysyi sit jälkeenpäin, että sainko minä kutsua tilaisuuteen. Joo, en saanut!
Vanhempani ovat myös sanoneet jotain leimaavia termejä siitä, millainen muka olen. Vaikka minä tekisin mitä, niin minusta tuntuu etten täysin kelpaa. Mainitaan nyt vielä, että toisella vanhemmistani on diagnosoitu persoonallisuushäiriö.
neuvot. Masennus alkaa ajatusmaailmasta. USKO on uskomista LUPAUKSIIN ja luottamista Jumalaan. Masentunut ei jaksa oikein tehdä muuta, kuin sääliä itseään, tai suurra jonkun asian takia, eli ajatusmaailma on väärällä uralla ja siitä seuraa yleensä jopa fyysinen aineenvaihdunta häiriö, eli välittäjäaineiden puutos, tai toimimattomuus.
Itse jouduin kokemaan erittäin syvän masennuksen nuorena, uskontietä kulkiessani. Olin uskovainen ja halusin seurata Jeesusta ja olin nähnyt, että Jeesus ei koskaan kadehtinut ketään, ei ollut pienimmässäkään määrin katkera, mutta minulla niitä tunnetiloja oli toisinaan. Nuorten ihmisten asiat, kun eivät useinkaan vastaa toiveita, sillä kaikki on vielä niin alkumatkaa ja jopa aineelliset asiat saattavat olla hyvinkin puutteenalaisia ja ovatkin nuorilla, jotka eivät ole syntyneet esim. rikkaaseen perheeseen, josta saavat kaiken tarvitsemansa.
Raamatusta sain kertatoisensa jälkeen lukea, että Jeesus pysyi tyytyvväisenä kaiken keskellä. Hän sieti pilkat ja ivat ja toisinaan Hänelle ei ollut paikkaa mihin päänsä olisi rauhassa kallistanut lehvähtää ja kansajoukot seurasivat jatkuvine uteluineen ja kyselyineen Häntä ja mitä kaikkea Hänen olikaan siedettävä, niin silti Hänestä kuvastuu koko ajan vapaus ja rauha.
Minusta sen sijaan ei kuvastunut ja aloinkin valittaa siitä Jeesukselle. Pyysin, että auta minut samanlaiseksi kuin olit Itse Ihmisen Poikana ollessasi. Hän auttoi. Koin yhdeksän kuukauden puhdistuksen ja se muutti koko elämäni. Koko ajatusmaailmani puhdistui ja muistan, kun sen puhtauden tultua ihmettelin kauan aikaa, että miten on mahdollista, että ihminen onkin näin selkeä, yksinkertaisen selkä ja miten on mahdollista, että ihminen onkin kykenevä ajattelelmaan käskyjen mukaan, eli rakastamaan itseään, lähimmäistään ja Jumalaa yli kaiken. Oikeastaan se ihmettely ei ole loppunut, vaikka olen elänyt nyt tälläisenä uutena aika paljon yli 20 vuotta. Uudelleen en ole joutunut sidotuksi lihanajatuksiin ja se on täydellinen vapaus. Jeesuksen usko pitää ihmisen vapaudessa.
Kehoitaisinkin sinua lukemaan vain evankeliumeja, sillä niissä puhuu Itse Jumala ja saat oppi tuntemaan Hänet ja saat nähdä, että Jumalan Sana puhdistaa, eli raivaa vanhaa totuttua tieltään ja antaa uuden ja suuren muutoksen ihmiseen.
Raamattu kertoo, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin tulette saamaan sieltä kaiken ja tuo on toteutunut täydellisesti kohdallani. Voin kirkkain silmin kertoa, että saan elää yltäkylläisyydessä ja senhän Jeesus omilleen lupaakin. Hän kertoo tulleensa sen takia, että meillä olisi elämä ja rauha ja yltäkylläisyys.
Jeesus on elävä Jumala ja joka rukoilee Hänetä apua, saa luottaa avun tulemiseen. Rukoilija ei saa olla kaksimielinen mies, joka rukoilee ja samalla kieltää rukousvastaukset.
Elämäntilanteesi on tuttu. Sadattuhannet suomalaiset ovat samassa koukussa jos se nyt yhtään lämmittää. Useimmat kokevat samaa tavalla tai toisella, mutta pääsevät vanhempana niistä irti omin voimin.
Spekuloin taas. Siksi koska ilman henkilökohtaista keskustelua ei voi saada täydellistä kuvaa.
Olet tavallaan koulu- ja kotikiusattu. Ainakin jossain määrin. Lapsi on syytön. Varsinkin jos aikuiset tahtoen tai tahtomattaan sanovat epämiellyttäviä lausuntoja.
Peruslähtökohta itsetunnon "sairastumiselle" on oma herkkyys. Keskimääräistä herkempi ihminen haluaisi olla hyvä ihiminen, tuottaa toisille mielihyvää ja odottaa myös saavansa muilta hyväksyntää.
Varsinkin läheisten typerä vähätteleminen murtaa psyykeä. Lapsi ei osaa laittaa vastaan tai puolustautua. Kierre on valmis.
Sairaus etenee. Itsetunto on heikko nuoruusikään tullessa. Jostain kumman syystä aikuiset vaistoavat sellaisen ihmisen ja ottavat enemmän tai vähemmän hänet nokittavakseen. Suku huomaa kuoreensa vetäytyvän ja arkuuden ja jota "mollaamalla" voi korostaa itseään ja nimenomaan toisten kuullen.
Sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä voitolle itsestäsi. Sanot olevasi myös ylivilkas ja rohkea. Se kuuluu kuvioon. Sitten eka "mollauksesta" käperryt ja jopa itket. Itkeminen on hyvä. Se helpottaa. Itkemisestä ei kannata ottaa murheita. Hyvä ihminen itkee. Painut vuosi vuodelta syvemmälle. Tauti muuttuu itsesääliksi. Juuri siihen mitä sanoit aikaisemmin. Itsestäkin alkaa tuntua, että ei kelpaa kenellekään. Elämän keskipisteeksi muodostuu odottaminen, että sinut huomattaisiin ja lausuttaisiin hyviä sanoja. Psyyken täyttää sanaton kerjääminen. Älkää enää vähenkyskö minua. Miksi aina ja aina tulee joku vähättelevä lausunto ja jota seuraa ehkä jo unettomia öitä.
Spekulaatioehdotuksia:
Älä odota, älä kerjää huomiota. Ole oma itsesi tuttavien tai sukulaisten seurassa. Muutaman viikon kuluttua alkaa tuntua jo paremmalta.
Älä alistu mollaamiseen. Silloin tauti on jo paha, jos mollauksesta menee hengitys ja aivot lukkoon, eikä voi muuta kuin odottaa tilanteen menevän ohi.
Älä käännä poskeasi. Se on väärä ohje. Pidä pintasi. Opettele sanomaan vastaan. Ei tarvitse ryhtyä riidanhaastajaksi vaan ainoastaan omaksi itsekseen. Voit sanoa jotain; Nyt suu kiinni tai tuliko hyvä mieli tai sanot että vai niin ja lähdet kävelemään tai mitä vain. Pääasia kunhan ilmaiset, että olet olemassa etkä enää alistu. Etkä näytä sellaista ilmettä, että kerjäät hyväksyntää. Opit oman itsesi esille tuomisen kokemuksen ja erehdysten kautta.
Hyväksyntä tulee siitä kun toiset huomaavat että sinua ei voi käyttää oman itsensä korostamiseen. Joitakin tuttuja menetät. Niitä "psykpaattiluonteita" jotka elävät tunne-elämäänsä toisen alistamisella. Uusia tuttuja tulee sitä enemmän.
Kun koet ensimmäisen vastarintasi, vaikka henkeä salpaisi, ja kävi kuinka kävi, teit itsellesi teon. Huomaat jälkeenpäin, että uskallinpa olla oma itseni.
Huonoa itsetuntoa seuraa aina alistuminen ja alistajat tunnistavat saaliin. Katkaiset tämän ketjun poikki. ja loppu etenee itsestään.
Jonkin ajan kuluttua huomaat, ettet kanna kaunaa menneistä, mutta et halua enää rypeä menneessä vaan katsot eteenpäin. Vanhempiesi kanssa ei tarvitse katkaista välejä mutta enää sinun ei tarvitse alistua heidän tyhmälle käytökselle. Vanhempien kunnioitus ei ole alistumista vaan tasavertaista suhdetta. Sanot hyviä sanoja toisille ja alat kokea pikkuhiljaa saavasi itsekin kannustusta. Enää mieltäsi ei täytä pelkästään kehnot kokemukset. Ja mkä parasta. Ajatuksistasi katoaa hiljalleen tulevien tilanteiden pelko.
Älä mene alkuun uskonnolliseen tai muuhunkaan järjestöön tai hyppää niistä heti pois, jos siellä on "nenäpystyihmisiä". Kuten olet varmasti näitä palstoja lukiessa huomannut, useimmat ns. "tosi-tietävä-uskovat", lähinnä Jeesuksen ihmisyyden kieltäjät ovat julmia kavereita pohjimmiltaan. Heille kelpaisit vain raha-automaattina, josta he lypsäisivät sinua häpeää tuntematta.
Missä tahansa yhteisössä pitää olla jäsenten tasavertaiset suhteet.
Myöhemmin kun itsetuntosi paranee ja osaat pitää puoliasi, osaat paremmin toimia jossain järjestössä ja joissa aina tuppaa olemaan joku toisia parempi.
tsemppiä
Okei, eli sun neuvo on, että asiat selviää ja ratkeaa kun lukee evankeliumeja? Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus sulla!
sanojasi.
Ajattelen nimittäin samoin.
"Hengellistäminen on pakoa todellisuudesta mielikuvitusmaailmaan, josta on pahimmillaan seurauksena sairauksien paheneminen kun sairas ei täytä näiden"henki"koohotajien asettamia mittapuita."
Sinä jos todella olet elänyt Jumala-yhteydessä noinkin kauan kuin 60 vuotta olet varmasti kokenut siinä monia eri vaiheita. Nyt näyttää siltä minusta että kyseessä on tyypillinen tilanne uskonyhteisössä elikkä sielunhoitajalle halutaan töitä.
Me suomalaiset ollaan vähän tällaista peruskateellista kansaa. On sopimatonta sanoa että menee hyvin.
Näkisin että ko.tilanteessa on pakko olla muiden mieliksi vähän allapäin ja on pakko antaa toisten auttaa. Kateus on nimittäin ikävä tunne. Näen että masennuksen syy on henkisessä väkivallassa. Ilman masennusta syyllistäjät joutuvat kohtaamaan oman todellisuuden.
"Jeesus ei koohottanut kenenkään kimpussa kolpöteeraamassa, vaan hän tiedusteli ensimmäisenä sairaalta mitä tämä halusi tämän tekevän."
Juuri näin. Sielunhoitajat tarvitsevat sairaan ja masentuneen vaikka sairas masentunut ei sitä itse haluaisi tässä tapauksessa.
Vertaistuki olisi aivan välttämätön tko.tilanteessa. Jo se parantaa kun tietää että on o.k.tahtoa itselleen hyviä asioita ja saada ne. Kun ensin hyväksyy ne tarpeet toisissa on helpompi hyväksyä ne itsessä.
hyvä ohje. Vielä lisäisin anteeksi antamisen tuohon. Kaunaa kantamalla kehä on valmis. Täytyy olla valmis myös itseänsä tarkastelemaan kriittisesti, käsitellä asia, antaa sen olla, ja hyväksyä että kukaan ei ole täydellinen, et myöskään sinä. Tie on pitkä, mutta kannattaa. Itsellä kärjistyi kaikki sonta pitkään vihaan, joka ajan myötä olis ollut tappava kohdallani. Annoin anteeksi kaiken, myös itselleni...koska lähemmin tarkastelu osotti en todellakaan ollut puhdas pulmunen ja paljon syytä on myös minussa.
Anteeksi antaminen, unohtaminen ja eteenpäin meneminen.
En ymmärrä aloitustasi. Jos tahdot perheen niin perustat sellaisen. Mikään Jumala ei siinä auta muitakaan. Tiedätkö edes miten lapsia tehdään?
Ei muuta kuin laitat Treffit-palstalle ilmoituksen niin johan alkaa tapahtua. Ei niin että monet ihmiset käskyttävät Jumalaa sinun asioissasi. Tee itse niille jotain, neiti masennus. Rukous ei ole auttanut ennenkään.
Ja missään tapauksessa sinun ei kannata enää itkeä työpaikan perään ja syyttää muita kiusaamisesta, kun eivät hiljaista ihmistä huomaa vaikka hiljainen ihminen toivoisi sitä. C`moon... ei kukaan ole ajatusten lukija.
Ala ajattelemaan toisten kannalta asioita. Kun pääset töihin niin älä enää valita sitä että joudut tekemään ne työt mitkä ei toisille sovi. Sinulle annetaan töitä koska olet niitä vailla.
Kun ja jos et saa positiivista palautetta niin saako muut? Teet toisille niin kuin itsellesi toivoisit tehtävän.
Ole rehellinen... Kysyit mikä sinussa on vikana. Sinä syytät muita ja ehkä syyttä. Olet kiinnostunut vain itsestäsi.
Jumala on antanut ruokaa, juomaa ja vaatteita, sekä monelle esim. sisätilat joissa oleskella. Vaikka näistä toisinaan on niukkaakin, niin silti on selvää, että osan rakkautensa teoista on Jumala jättänyt ihmisten tehtäväksi. Kuten esim. eläinten hoidon, luonnosta huolehtimisen ja lähimmäisestään välittittämisen, samoin kuin ihmisen itsestään. Mutta Jumalaa tulisi kuitenkin rakastaa yli kaiken. Oman Poikansakin Hän on antanut, ettei yksikään hukkuisi, vaan uskoisi Häneen, joka on tie totuuteen ja elämään.
Jumala myös rakkaudessaan sulkee ovia, jotka Jumala näkee, että ihminen ei vielä ole valmis niihin, tai sitten Jumala haluaa testata sen millainen ihmisen motivaatio on asioiden suhteeen? Kääntyykö ihminen Hänen puoleensa siinä?
Kyllä Jumala sallii toisinaan sellaistenkin asioiden tapahtua, jotka eivät ole Hänen mielensä mukaista ja rukouksessa esitetty. Mutta siihen ei sisälly Hänen tahtonsa mukaisten tekojen siunausta.
Tsemppiä ja onnen pipanoita sinulle!
meneminen ole uskovaisten "etuoikeus". Myös ateistisesti Raamatun Jumalaan suhtautuvalla atestilla voi olla, ja usein onkin, "ihannepuoliso", he mentyvät opiskeluissaan, työssään ja harrastuksissaan. Heillä on suloiset ja hyvin pärjäävät, lahjakkaat lapset jne.
Yksi, mikä ateistilta puuttuu, ja johon uskova on oikeutettu, on hengellinen hyvä eli uskon lahja, ja siihen Raamattukin kehoittaa ennenekaikkea panostamaan.
Ottaisin esiin sellaisen näkökulman, että syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen luomakunta muuttui radikaalisti, jonka seurauksena kaikki muuttui hankalammaksi. Voisi varmaan sanoa, että hyvä ja paha taistelevat jatkuvasti keskenään.
Tavallaan kuvaamasi tilanne todistaa myös tästä todellisuudesta. Kaikki jää ikään kuin puolitiehen eikä mikään natsaa. Tämä kuuluu siis tavallaan taudinkuvaan. Tiedän, ettei se paljoa lohduta, jos kerron, että juuri elämän vaikeus on sitä, mikä laittaa ihmisen jättämään toivonsa Jumalan käteen. Jos elämä olisi vain myötäistä, eipä ihminen luultavasti muuta kaipaisi kuten esim. Jumalan lupaamaa toivoa paremmasta. Ehkäpä siksi Jumala sallii myös vastoinkäymisiä. Hyvä on kuitenkin muistaa, että kaikki sinunkin kokemasi on Jumalan tiedossa (Matt. 25:40).
Monesti miespuolisena itsekkin olen sivusta saanut katsoa lukuisat kerrat, kun sellainen vastakkaisen sukupuolen edustaja joka voisi omasta mielestä itsellekin sopia, ottaa jonkun toisen, kyllä siinä paskaksi itsensä tuntee vaikka se ei mikään iso juttu olisikaan, mutta se kun se sama asia aina vaan toistuu, olihan Abraham & Saarakin jo ikäloppu ja lapsen saannin hetkellä, mutta että ihan jo ylipäätään puolison saamisen kohdalla voisi olla helpompaa, joo ...tulee mieleen kun aina veistellään että "Herra siunasi hänelle puolison" "Jeesus järkkäsi" olen itse joidenkin tapausten kohdalla sitä mieltä että itse ne sen ominpäin valitsee, kun vaan tulee sopivan "miellyttävän näköinen Uskis" kohdalle, ei Jeesus siinä välttämättä auta, pitää olla vain ulkonäöllisesti viehättävä, ei ne uskovaisetkaan "itsekkin olen" minkään rumiluksen kanssa halua naimisiin eikä perhettä perustaa siinä missä ateistitkaan, ei se Jeesuksen sana kait siinä paljoa silloin paina, luulen🤔 joo... on se tosi perseestä kun saa sivusta katsoa kun toisia siunataan oikein kunnolla, pitää vaan koittaa hallita tunteet että ei sielunvihollisen valtaan joudu, nehän on VAAN TUNTEITA, jotka voi nakata Jeesuksen huomaan,🙏
Niinhän Raamatussakin Mooseksen kirjassa kerrotaan kuinka Herra huomioi toisen veljen uhrilahjat, ja toinen tuli katkeraksi ja surmasi😥 Ei minultakaan muuta puutu "omasta mielestä" kuin vaimo, mutta heti kun näkee miten toiset löytävät puolison, nousee vihastuneisuuden ja kateuden tunne, sielunvihollinen ottaa valtaa ompa vaimoa tai ei, ja se pitäisi kyetä hallitsemaan, 🤔