On kulunut 65 vuotta päivästä jolloin fasismi murskattiin. Kopeat saksalaiset natsiupseerit joutuivat 9.5.1945 nöyrtymään neuvostosotilaiden edessä ja allekirjoittamaan Berliinissä sopimuksen kaikkien fasistijoukkojen antautumisesta liittoutuneille. Taistelu, jossa neuvostokansa oli kantanut kaikkein raskaimmat uhrit, oli vihdoin viety voitolliseen päätökseen. Kiittäkää punaisen armeijan sotilaita, joiden takana seisoi maa, puolue, kansa. Kumartakaa syvään neuvostoihmiselle, joka ei murtunut fasistien edessä, vaan seisoi kuin kallio, kestäen kaikki iskut, koettelemukset, vaikeudet. Natsien sotakone jyräsi yli Puolan, Norjan, Ranskan ja Balkanin eikä sitä tuntunut pysäyttävän mikään. Vasta neuvostokansassa fasistipeto kohtasi vastustajan, joka osoittautui natseille ylivoimaiseksi. Neuvostoliitto pelasti koko maailman. Se oli mahdollista ainoastaan siksi, että Neuvostoliitossa oli luotu aivan uudenlainen ihminen, ihmiskunnan historian ensimmäisen järkiperäisesti järjestetyn yhteiskunnan tuote.
Suomen johtajat veivät kesäkuussa 1941 maansa hyökkäyssotaan fasistien liittolaisena Suomen kansan mielipidettä kysymättä. On Suomen ikuinen häpeä, että se oli yksi akselivaltioista, yksi natsien lakeijoista ja palvelijoista, yksi fasistien kaikkein auliimmista kanssarikollisista. Verilöylyjen vuonna 1941 Mannerheim ajoi joukkojaan teurastettavaksi kuin karjalaumaa lahtaamoon, koska hän, Ryti, Tanner, Kivimäki ja Witting tahtoivat valloittaa Neuvosto-Karjalan, tehdä siitä Suur-Suomen siirtomaan. Vuoden 1940 Moskovan rauha, pysyväksi Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien suhteiden pohjaksi tarkoitettu, oli suomalaisille sotarikollisille pelkkä paperilappu, jonka Mannerheimin natsisaappaat ja Rytin kiiltonahkakengät polkivat jalkoihinsa. Nämä miehet uneksivat Leningradin tuhosta, Karjalan valloittamisesta, Suur-Suomesta Vienanmereen saakka. Ne olivat vaarallisia, suuruudenhulluja, verisiä unelmia, joiden uhrit lasketaan sadoissatuhansissa!
Älkää unohtako miten miljoona syytöntä neuvostoihmistä menehtyi julmalla tavalla saksalaisten ja suomalaisten fasistien saartamassa Leningradissa. Se oli kansanmurha. Se oli rikos jonka muisto ei katoa milloinkaan. Ei, mitään ei ole unohdettu eikä anteeksi annettu. Ei Neuvosto-Karjalan keskitysleirejä, joihin venäläiset suljettiin kuolemaan nälkään ja tauteihin. Ei sitä hirveää hävitystä ja rosvoamista, jota suomalaiset Neuvosto-Karjalassa harjoittivat tuhoten kokonaisen sukupolven sosialistisen rakennustyön hedelmät. Ei puukkoa, jonka Suomi iski Neuvostoliiton selkään kesäkuussa 1941, kun punainen talonpoikien ja työläisten armeija yksinään taisteli maailman kaikkien kansojen puolesta fasistista aggressiota vastaan. Suomalaisia työläisiä ja talonpoikia tapattivat Karjalan verikentillä Suomen porvarit, jotka haaveilivat Neuvosto-Karjalan luonnonvarojen anastamisesta. Kymmeniätuhansia suomalaisia poikia uhrattiin ryöstösodan Moolokille Suomen kapitalistieliitin uneksiessa Neuvosto-Karjalan metsävaroista ja vesivoimasta teollisuutensa tarpeisiin.
Fasismin tappio oli Suomen kansan voitto. Itsenäisen Suomen ensimmäisissä vapaissa vaaleissa maaliskuussa 1945 vasemmisto näytti voimansa ja alkoi yhdessä porvariston edistyksellisen osan kanssa rakentaa sitä hyvinvointi-Suomea, jota sosialistit olivat Suomessa vaatineet jo vuodesta 1917 lähtien. Neuvostoliiton voitto Suomen fasisteista mursi padot sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisen tieltä. Suomen kompromettoitunut natsimielinen johto hävisi sodan, Suomen kansa voitti rauhan. Siitäkin on tänä suuren isänmaallisen sodan voitonjuhlan päivänä syytä kiittää neuvostokansaa, kumartaa syvään neuvostoihmiselle, joka löi natsit, kukisti fasistit, murskasi fasismin.
Suomen johtajat veivät kesäkuussa 1941 maansa hyökkäyssotaan fasistien liittolaisena Suomen kansan mielipidettä kysymättä. On Suomen ikuinen häpeä, että se oli yksi akselivaltioista, yksi natsien lakeijoista ja palvelijoista, yksi fasistien kaikkein auliimmista kanssarikollisista. Verilöylyjen vuonna 1941 Mannerheim ajoi joukkojaan teurastettavaksi kuin karjalaumaa lahtaamoon, koska hän, Ryti, Tanner, Kivimäki ja Witting tahtoivat valloittaa Neuvosto-Karjalan, tehdä siitä Suur-Suomen siirtomaan. Vuoden 1940 Moskovan rauha, pysyväksi Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien suhteiden pohjaksi tarkoitettu, oli suomalaisille sotarikollisille pelkkä paperilappu, jonka Mannerheimin natsisaappaat ja Rytin kiiltonahkakengät polkivat jalkoihinsa. Nämä miehet uneksivat Leningradin tuhosta, Karjalan valloittamisesta, Suur-Suomesta Vienanmereen saakka. Ne olivat vaarallisia, suuruudenhulluja, verisiä unelmia, joiden uhrit lasketaan sadoissatuhansissa!
Älkää unohtako miten miljoona syytöntä neuvostoihmistä menehtyi julmalla tavalla saksalaisten ja suomalaisten fasistien saartamassa Leningradissa. Se oli kansanmurha. Se oli rikos jonka muisto ei katoa milloinkaan. Ei, mitään ei ole unohdettu eikä anteeksi annettu. Ei Neuvosto-Karjalan keskitysleirejä, joihin venäläiset suljettiin kuolemaan nälkään ja tauteihin. Ei sitä hirveää hävitystä ja rosvoamista, jota suomalaiset Neuvosto-Karjalassa harjoittivat tuhoten kokonaisen sukupolven sosialistisen rakennustyön hedelmät. Ei puukkoa, jonka Suomi iski Neuvostoliiton selkään kesäkuussa 1941, kun punainen talonpoikien ja työläisten armeija yksinään taisteli maailman kaikkien kansojen puolesta fasistista aggressiota vastaan. Suomalaisia työläisiä ja talonpoikia tapattivat Karjalan verikentillä Suomen porvarit, jotka haaveilivat Neuvosto-Karjalan luonnonvarojen anastamisesta. Kymmeniätuhansia suomalaisia poikia uhrattiin ryöstösodan Moolokille Suomen kapitalistieliitin uneksiessa Neuvosto-Karjalan metsävaroista ja vesivoimasta teollisuutensa tarpeisiin.
Fasismin tappio oli Suomen kansan voitto. Itsenäisen Suomen ensimmäisissä vapaissa vaaleissa maaliskuussa 1945 vasemmisto näytti voimansa ja alkoi yhdessä porvariston edistyksellisen osan kanssa rakentaa sitä hyvinvointi-Suomea, jota sosialistit olivat Suomessa vaatineet jo vuodesta 1917 lähtien. Neuvostoliiton voitto Suomen fasisteista mursi padot sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisen tieltä. Suomen kompromettoitunut natsimielinen johto hävisi sodan, Suomen kansa voitti rauhan. Siitäkin on tänä suuren isänmaallisen sodan voitonjuhlan päivänä syytä kiittää neuvostokansaa, kumartaa syvään neuvostoihmiselle, joka löi natsit, kukisti fasistit, murskasi fasismin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuolloin Saksa antautui sitä vastaan koko ajan taistelleille länsivalloille. Vanhalle liittolaiselle järjestettiin lavastus seuraavana päivänä. Silloin muisteltiin haikeina 23.8. 39 alkanutta yhteistyötä Wehrmachtin ja Puna-armeijan välillä. Yhdessä vallattiin Puola, että roikui! Puna-armeiaj hieman kärsi Talvisodassa, kun aseveli valmistautui hyökkäämään länteen, mutat sitten tulikin riemukulku Kanaalille. Ei ollut Puna-armeijan vika, ettei Saksa kyennyt hyökkäämään Kanaalin yli.
Varmasti Itä-Euroopassa juhlitaan 50 vuotista aikaa NL:n kansanvankilan osana. Miksi siitä mahdettiin niin innolla luopua, Degtjarjov?
8.5.1945 päättyi sota Saksan antauduttua liittoutuneille.Stalin veti herneen nenäänsä ja vaati uuden antautumisen jossa heidän edustajansa oli mukana.Itä-Euroopan miehitys jatkui -90 luvulle asti.Kansat oli rautaesiripun takana.
Kapitalistivaltiot tahtoivat antaa Neuvostoliitolle näpäytyksen, mutta neuvostoliittolaiset, jotka olivat kantaneet suurimman taakan kamppailussa fasismin murskaamiseksi, kärsineet suurimmat tappiot ja tuhonneet eniten natsijoukkoja, vaativat, että antautumissopimus oli allekirjoitetettava Berliinissä, fasistisen aggression keskuksessa. Niin tapahtuikin. Rautamarsalkka Georgi Žukov otti vastaan saksalaisten edustajat. Seremonioita seurasivat pitkään kestäneet juhlat, joissa lopulta liittoutuneiden upseerit, myöskin rehevä kansanmies Žukov, panivat tanssiksi. Puna-armeijalaiset osoittautuivat tanssijoina ylivoimaisiksi verrattuna jäykkiin britteihin ja amerikkalaisiin. Vallitsi innostunut, helpottunut, hilpeä tunnelma: fasistit oli vihdoinkin kukistettu, saksalainen militarismi lyöty maahan, natsipeto kuristettu omaan pesäkoloonsa. Neuvostoliittolaiset uskoivat, että nyt alkaisi yhteinen jälleenrakennustyö demokraattisen Euroopan nostamiseksi jaloilleen. Kapitalisteilla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Rautaesirippu kohosi länsivaltojen armeijoiden miehittämän Euroopan osan eteen.
valtavasti liitosta natsien kanssa. Nyt se halusi osoittaa olleensa ratkaisevassa asemassa natsien kukistamisessa. Jos Stalinin tahto olisi toteutunut, hän olisi vallannut Euroopan Saksan ja länsivaltojern uuvutetttua toisensa. Nyt hän joutui tyyytymään vain itäisen Euroopan orjuuttamiseen.Se tie oli pian kuljettu loppuun ja kommunismi rakensi oman tuhonsa.Edes Stalinin luoma rautaesirippu ei pelastanut kommunismia.
http://www.deprec4ted.net/wp-content/uploads/2008/10/reichstag-flag.jpg
Venäläisillä oli Berliinissä kelloja käsivarrsissaan useampiakin eri merkkejä ja eri aikaa näyttäviä......
"NL oli hyötynyt valtavasti liitosta natsien kanssa."
Eli hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa oli reaalipoliittisessa mielessä Neuvostoliitolta viisas teko?
"Nyt se halusi osoittaa olleensa ratkaisevassa asemassa natsien kukistamisessa."
Neuvostoliitto, joka kärsi sodassa suurimmat tappiot ja kävi Saksaa vastaan suurimmat taistelut, tahtoi tietenkin, että saksalaiset antautuisivat Wehrmachtin kukistaneen neuvostoarmeijan edustajille.
"Edes Stalinin luoma rautaesirippu ei pelastanut kommunismia."
Ei pelastanut, ja tulee vielä sekin aika, jolloin Nato-rautaesirippu, jonka takana Venäjän reunavaltiot tällä hetkellä ovat, kaatuu ryskyen. Sitten koittaa uudelleenjärjestelyjen aika Itä-Euroopassa, vanhat ongelmat ja kiistat saadaan ratkaistua, kun Amerikka ei enää sekaannu Euroopan asioihin.
Toine nnäytti Moskovan aikaa ja toinen seisoi!
Ryssillä olikin Berliinissä todelliset Aatamin kaksikiviset kellot käytössään. Vaikka kuinka illalla veti niin aamulla seisoi... Kaikkea vedettiin mikä liikkui. Niinpä 70% sotilaista sai SP-taudin kotiinviemisikseen ja tästäkin "salajuonesta" syytettiin saksalaisia.
saksalaisilta ryöstetyt kellot. Se, että jokaisella saksalaisella oli kello, oli ryssille suuri ihmetyksen aihe. "Uri,uri", heh huusivat aina ensiksi ja nappasivat kellot itselleen. Vasta sitten ehdittiin muuhun ryöstöön ja raiskauksiin.
kansalaisuutta ja muuttaa Kööpenhaminaan sillä Suomi sai loistavan torjuntavoiton
http://www.aamulehti.fi/uutiset/urheilu/katastrofialku-turnaukselle-leijonat-havisi-tanskalle-1-4/178454
http://www.youtube.com/watch?v=IRhKR4-w-3Q&feature=PlayList&p=2E83A210FDEF21C6&playnext_from=PL&index=0&playnext=1
tarkastelee rintamalle lähdöstä kieltäytyneitä siviilejä. Heidät ammuttiin muitta mutkitta.Kaikkiaan Leningradin rintamalla ammuttiin 36 000 miestä ja naista syksyn -41 ja talven -42 aikana.
Berlin 1945:
http://img381.imageshack.us/i/berlin529ga.jpg/
http://www.youtube.com/watch?v=czrRm2EAIxo
voitonpäivä 16.5.1918
piikkikypärät. Kyllä asenteesta näkyy että saksalaiset sotavoimat sen sodan voitti. Ja eikös eduskunnassakin sodan jälkeen saksalaiset oli kypärät päässä kunniapaikoilla - se oli vähän kuin paluu ruotsivallan aikaan.
Hauskinta siinä on se että typerä Venäjän Tsaari kuvitteli voittavansa Saksan ja Itävalta-Unkarin vaikka oli kärsinyt Japanin Sodassa tappion. Tsaari hyökkäsi Galiciaan ja Itä-Preussiin mutta ajoikin oman kansansa ikuiseen turmiion.
siitä millaista on olla venäläisten voittama mm. näin:
"Hoeringstrasse 22. Sitä ei ole poltettu, ainoastaan ryöstetty, ammuttu. Seinistä kaikuu valitus, puoliksi vaiennut: äiti on haavoittunut, vielä elossa. Pieni tytär on patjalla, kuollut. Kuinka moni on ollut sen päällä? Plutoona, komppania, ehkäpä? Tyttö on muuttunut naiseksi, nainen ruumiiksi... Äiti anelee, 'sotilas, tapa minut! '" -Alexander Solzhenitsyn," Preussin yöt "
-voittajan häivekuva kunnianpäivistä.
http://www.allworldwars.com/image/026/Molotov-Ribbentrop.jpg
kunnian hetkiä.
Ja jos ei natseilla olisi ollut useita rintamia Balkanilla, Lännessä, Pohjois-Afrikassa, Atlantilla ja ties missä. Jos kaikki voimat olisi voitu keskittää Neuvostoliittoa vastaan niin miten sitten olisi käynyt "tämän urhean kansan"? HAHAHAHAH
Voi olla että oli Suomen voitto myös. Nooh eipä Suomi koskaan sotaa halunnutkaan joten mitäpä väliä. Saksa ja Venäjän ne sitä sotaa Molotov-Ribbentrop sopimuksella tavoittelivat.
Unohdit Italian rintaman jonne Saksa joutui myös lähettämään joukkoja. Suomi oli Saksan paras liittolainen. Romania oli raaka-aineissa paras koska Saksan sotakone pyöri pitkälti Romaniasta saatavasta öljystä.
Hermann Göring aikanaan sanoi että "Ilman Romaniaa emme voi lähteä sotaan". Sota loppui siihen kun brittien ja jenkkien ilmavoimat pommitti Romanian öljykentät ja Saksan öljyjalostamot hajalle.
Jos Lenin ei olisi aikanaan saannut Azerbaijanin öljykenttiä Venäjälle niin ja jos Azerbaidzan olisi säilynyt itsenäisenä ja tehnyt liiton Hitlerin kanssa niin Stalin olisi ollut kusessa.
Kuitenkin 900 000 azeria taisteli Saksaa vastaan. 600 000 heistä kuoli. Yksi oli tunnettu kenraali Hazi Aslanov.
>Suomi oli Saksan paras liittolainen. <
Oli ja ei ollut.
Suomessa oli noin 200 000, joidenkin lähteiden mukaan vieläpä kaikkein parhaiten varustettua, saksalaista sotilasta ja heillä oli 6-12 kk varastot kaikkea mahdollista materiaalia. Se oli aika paljon tuossa vaiheessa sotaa eli syksyllä 1944. Niinpä monetkin taisi esitettää noiden joukkojen siirtoa euroopan areenalle, sodan tositoimiin. Nikkelin saannin varmistaminen oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeää joukkojen pitämiseksi Suomessa. Lisäksi Suomen herättämä epäluulo rauhantunnustelujen suhteen oli omiaan lisäämään varautumista erilaisiin suunnitelmiin Suomen pitämiseksi rintamassa mukana vaikka väkisin eli jopa miehittämällä.
Sodan loppupuolella Saksalla oli tosin kanttia pitää 28 divisioonaa joukkojaan Kuurinmaan motissa. Toki sieltä jonkin verran siirrettiin meriteitse kalustoa poiskin, mutta olisi tuolle arsenaalille luullut olevan käyttöä muuallakin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinmaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:BagrationMap2.jpg
Suomella ja Saksalla oli yhteinen vihollinen.
Italialla ja Unkarilla oli tavoitteita Balkanilla. Hitler olisi pysytellyt pois Balkanilta jos Jugoslavia olisi säilynyt ystävällisenä valtiona tai neutraalina.
Lisäksi jos Mussolini ei olisi hyökännyt Balkanin kimppuun mutta joka tapauksessa sota Balkanilla oli väistämätön koska aika moni Saksan liittolainen halusi sitä vaikka Hitler selvästikin ei.
Operaatio Barbarossan piti alkaa huhtikuussa mutta sitä siirrettiin kun jouduttiin auttamaan italialaisia Kreikassa. Tämä vei noin 700 000 miestä Balkanille pois Operaatio Barbarosasta.
Ilman Balkanin rintamaa olisi Adolf Hitler varmasti tuhonnut Neuvostoliiton 1941 ja varsinkin jos Operaatio olisi alkanut huhtikuussa kuten oli suunniteltu.
Tarkoitan siis että Suomen tavoitteet sopi Saksan sotasuunnitelmiin. Italian tavoitteet Pohjois-Afrikassa ja Balkanilla eivät sopineet.
Missä oli Saksan NATO-joukot Punaisella torilla?
Ainakaan minä en sellaisia onnistunut näkemään...
Te venäläiset saisitte kiittää amerikkalaisia! sillä jos amerikka ei olisi lähtenyt toiseen maailmansotaan olis saksa tuhonnut teidät
Jenkitkin sai monesti turpaan. Hitlerin virheet ne on jotka pelasti.
Puhutaanko tässä koko ajan siitä sodasta, jonka Hitler ja Stalin yhteisellä sopimuksella aloittivat?
yhteistä voitonjuhlaa ehdittiin viettää vain Puolassa. Aatu piru vaihtoi puolta ja ryssät juhlivat nyt länsimaiden Aatusta saavuttamaa voittoa. Väittävät olleensa siinä vaiheessa Aatun vastapuolella.
mitä parempaa Neuvostofasismissa oli verrattuna nazismiin.