Energia voi järjestäytyä eri tasoihin. Energia voi olla hienossa tai karkeassa muodossa. Koska ihminen elää useassa energiatasossa samanaikaisesti, ovat nämä eriasteiset energiamuodot havaittavissa ihmisessäkin.
Ihmisellä on seitsemän energiakehoa.
1. meidän fyysinenkehomme.
2. Eteerinen keho. Se on muutaman sentin etäisyydellä fyysisestä kehostamme ja on fyysisen kehomme energeettinen jäljennös. Se heijastaa ihmisen elinvoimaa ja vastustuskykyään.
3. Astraalinen keho. Se ulottuu noin 30cm. päähän fyysisestä kehostamme ja sillä on hieno värähtely. Tämän kehon värähtely heijastaa tunteitamme, ajatustapaamme, emootioitamme. Voimme aistia toisen tunteita, nähdä unia, kyetä telepatiaan. Tämä keho voi irtaantua ruumiista, liikkua, nähdä, kuulla kliinisen kuoleman tai syvän meditaation yhteydessä.
4. spirituaalinen keho. Ajatustoimintamme, ajatuksemme muodostaa tämän kehon värähtelyn. Sielullisesti kehittymättömillä on heikko spirituaalinen keho
(2, 3, 4 nimitetään auraksi, energiakentäksi tai biokentäksi.)
5. Karmallinen keho. On sidoksissa aikaisempaan elämäämme ja käsitykseen ihmisen kohtalosta
6. Atmankeho.
7. Jumaluuden kipinä. Nämä muodostavat henkemme, sen sielun, joka vaeltaa elämässä ja siirtyy elämänmuodosta toiseen asettumalla eri fyysisiin kehoihin.
Kuollessaan fyysinen keho hajoaa ja sielu poistuu kietoutuneena kolmeen vaatteeseen. Eteerinen keho kuolee noin 4-5 päivässä, se hajoaa kappaleiksi. Keventynyt ja vapautunut sielu etenee kahden hienon hienon vaatteensa kanssa - astraali - ja spirituaalikehoon kietoutuneena. Astraalikehon elämän pituus riippuu sielun kehitysvaiheesta. Ihmisillä, jotka onnistuvat voittamaan himonsa ja elivät kunniallista ja ylevää elämää se kuolee nopeasti, mutta niillä jotka aina olivat himojensa orjia se elää pitkään. (kummitukset maan päällä) Kuoleman hetki koittaa kuitenkin sillekkin.
Tällöin vapautunut sielu siirtyy ajatuksen kehoon, joka on sen viimeinen vaate. Ajatuksen elämä on lyhyt kehittymättömillä ihmisillä, joilla oli pitkä astraalielämä ja pitkä kehittyneillä henkilöillä, joilla oli lyhyt astraalielämä.
Ihminen, joka on jättänyt hajonneen ajatuksen kehon hallitsee itsensä täydellisesti. Huomioiden menneisyytensä se ohjelmoituu uudelleen ja riippuen henkilökohtaisista tarpeistaan ja alistuen jälleensyntymislakiin se siirtyy uudelleen ajatuksen kehoon, sitten astraalikehoon. eteeriseen ja lopuksi johonkin fyysiseen kehoon ainoana päämääränä jatkaa kehitystään.
Ihmisellä on seitsemän energiakehoa.
1. meidän fyysinenkehomme.
2. Eteerinen keho. Se on muutaman sentin etäisyydellä fyysisestä kehostamme ja on fyysisen kehomme energeettinen jäljennös. Se heijastaa ihmisen elinvoimaa ja vastustuskykyään.
3. Astraalinen keho. Se ulottuu noin 30cm. päähän fyysisestä kehostamme ja sillä on hieno värähtely. Tämän kehon värähtely heijastaa tunteitamme, ajatustapaamme, emootioitamme. Voimme aistia toisen tunteita, nähdä unia, kyetä telepatiaan. Tämä keho voi irtaantua ruumiista, liikkua, nähdä, kuulla kliinisen kuoleman tai syvän meditaation yhteydessä.
4. spirituaalinen keho. Ajatustoimintamme, ajatuksemme muodostaa tämän kehon värähtelyn. Sielullisesti kehittymättömillä on heikko spirituaalinen keho
(2, 3, 4 nimitetään auraksi, energiakentäksi tai biokentäksi.)
5. Karmallinen keho. On sidoksissa aikaisempaan elämäämme ja käsitykseen ihmisen kohtalosta
6. Atmankeho.
7. Jumaluuden kipinä. Nämä muodostavat henkemme, sen sielun, joka vaeltaa elämässä ja siirtyy elämänmuodosta toiseen asettumalla eri fyysisiin kehoihin.
Kuollessaan fyysinen keho hajoaa ja sielu poistuu kietoutuneena kolmeen vaatteeseen. Eteerinen keho kuolee noin 4-5 päivässä, se hajoaa kappaleiksi. Keventynyt ja vapautunut sielu etenee kahden hienon hienon vaatteensa kanssa - astraali - ja spirituaalikehoon kietoutuneena. Astraalikehon elämän pituus riippuu sielun kehitysvaiheesta. Ihmisillä, jotka onnistuvat voittamaan himonsa ja elivät kunniallista ja ylevää elämää se kuolee nopeasti, mutta niillä jotka aina olivat himojensa orjia se elää pitkään. (kummitukset maan päällä) Kuoleman hetki koittaa kuitenkin sillekkin.
Tällöin vapautunut sielu siirtyy ajatuksen kehoon, joka on sen viimeinen vaate. Ajatuksen elämä on lyhyt kehittymättömillä ihmisillä, joilla oli pitkä astraalielämä ja pitkä kehittyneillä henkilöillä, joilla oli lyhyt astraalielämä.
Ihminen, joka on jättänyt hajonneen ajatuksen kehon hallitsee itsensä täydellisesti. Huomioiden menneisyytensä se ohjelmoituu uudelleen ja riippuen henkilökohtaisista tarpeistaan ja alistuen jälleensyntymislakiin se siirtyy uudelleen ajatuksen kehoon, sitten astraalikehoon. eteeriseen ja lopuksi johonkin fyysiseen kehoon ainoana päämääränä jatkaa kehitystään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi olemme näin 'ootteja'?
Miksi emme oikeasti tiedä olemuksestamme juuri mitään? Emme tajua elämän mysteeriota, emme hahmota keitä me edes olemme. Me matkimme sukupolvesta toiseen edellisten sukupolvien "hyväksi" koettuja tapoja, ajattelemme heidän ajatuksiaan, mutta ennen noita itsestäänselvyyksiä; me näemme aina saman valmiin maailman. Kenen se maailma on ja kenen ehdoilla rakennettu ja miksi juuri tälläinen?
Vapaus kaikkoaa syvemmin ajatellen vain tässä suhteessa kauemmas ja lisää kysymyksiä. Mielikuvitukselliset 'astraakehot' sun muu ihmismäinen selitys eivät anna mitään todellisia vastauksia.
"Miksi emme oikeasti tiedä olemuksestamme juuri mitään?"
Ehkä siksi, että aineellisuuteen astunut yksilöitynyt henki menettää muistonsa, etteivät ne liiaksi häiritsisi uuden yrityksen alkua.
Tuo merkitsee ikuista kiertoa.
Karmaa sataa tuutin täydeltä kaikille, sillä olosuhteet, jotka johtuvat karmallisuudesta edes auttavat lisäämään huonoa karmaa. Rikkaat eivät pysy rikkaina ilman petosta ja huijausta, köyhiä riivaava köyhyys, joka ajaa rikkollisuuteen ja muuhun huonoa karmaa kasvattavaan.
Mihin siis täällä pyritään ja kenen ehdoin? Taitaa olla niin, ettei omamme ei olekkaan täällä omaa ja se on suurin "syntimme".
Karmasta tuli mieleen oma elämäni.
Minulla on isosisko, joka on aina ollut ykkönen. Palvottu kohde, jonka rinnalla minä olen aina ollut se ruma tyttö. Niin on jopa ääneen sanottu minun kuullen.
Siskostani kasvoi ilkeä, katala, juoni, ahne, hävytön, varas, petturi ja hänen ainoa päämäärä elämässä on valloittaa kaikki, saada kaikki ja olla paras.
Siskoni 42v. saa aina kaiken. niin hävytön kun loppujen lopuksi onkin ja oman aseman tavoittelija, miehet lankee häneen yksi toisensa jälkeen. Olen menettänyt monta rakkauden kohdettani hänelle, koska hänellä on ollut tarve ne minulta pois hurmata.
Myös ystäväni onkin ollut pian hänen ystäviä. Tosin mikään hänen suhteista ei kestä kun hetken... hänen kaksoi luonteensa ei voi kauaa näytellä sitä ihanaa, viatonta enkeliä. Piru tulee aina esiin.
Mutta kun itse, ihmisiin pettyneenä erakoidun ja haluan olla yksin maailmassa. siskoni saa kaiken ja enemmän. Omaisuuttakin kertyy ihan vaan ihmisten hyvästä sydämestä annettuna. kuten antiikkia, koruja, tauluja ym.
Mikä on minun karma?
Etten katkeroituisi, olisi kateellinen tai jotain muuta? Ehkä karmani onkin antaa takaisin. Ottaa pois häneltä se, mikä on aina kuulunut minulle. Oppia uskomaan itseeni.
En ole ruma. Onhan minuun miehet ihastuneet, monikin. Mutta kun he näkee siskoni, olen kakkonen. Ehkä olen oppinut väistämään, luovuttamaan, mutta katson asian aina niin, että jos mieheni sokeutuu siskostani, hän ei ole minun arvoinen.
(siskoni on naimisissa. Hänellä on kolme rakastajaa, omaisuus on pääasiassa varastettua, hänellä on ollut noin 112 mies suhdetta takana, ei naisystäviä kuin hetken, sillä hän viettelee kaikkien miehet ym.)
Näitä vaan tulee usein pohdittua, että miksi raha menee rahan luo? Miksi valloittaja valloittaa aina? Miksi kiltit tytöt eivät saa mitään?
En halua elää siskoni elämää. En nauttisi siitä. Minulle riittää hyvä mies, terveys ja turvattu talous. Mutta en saa edes sitä.
Pitääkö siis antaa takaisin vaiko oppia hyväksymään ja ymmärtämään?
Tänään taas olen katkera, kun hän vei minulta miehen (HÄN ON NAIMISISSA!!!) mutta yritän ymmärtää, -mies ei ollut arvoiseni, hänkään.
Ehkä ennen oli toisinpäin?
Ehkä ennenkin oli näin?
Ehkä ensikerralla en halua syntyä samaan aikaan?
Mitä arvoa on rahalla tai monella miehellä kun ei niitä kuitenkaan saa mukaansa sinne toiselle puolelle. Siskosi elää illuusiossa. Yritä sinä löytää elämällesi merkitys.
Olenkin yrittänyt, olisikin se niin helppoa.
Aina saa pelätä, että kun on löytänyt mukavan miehen, jonka kanssa voisi elää onnellisena (ei väliä, vaikka ei rahaa ja mainetta olisikaan) tulee siskoni ja viettelee miehen. Sitä jo ihan odottaa... oikeastaan jo tutustuttaakin heidät heti toisiinsa, että tietää, missä mennään.
Toki voin olla köyhä ja yksin, sillä siskoni vie kaikki ystävänikin.
Olenko onnellinen? En.
Onko siskoni? Ei ikinä, sillä kaikissa on aina vikaa. Vain hän on täydellinen.
Oravan pyörä pyörii. Voi kumpa voisin muuttaa kauas pois, mutta en uskalla lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin, ilman työtä.
Ehkä karmani on taistella vastaan. Löytää sisältäni oma piru. Enkelten aika alkaa olla kohdaltani ohi. Kaaoksesta syntyy järjestys.
Saat vain takaisin samalla mitalla. Mutta rajoja voi asettaa.
Jos miesystäväsi hairahtuvat siskoosi eivät he ole sinun arvoisiasi eikä heidän rakkautensa ole aitoa. Hekin juoksevat illuusion perässä.
Yritä löytää sisäinen rauha. Millä tavalla? Kaikilla on omat tapansa, en voi neuvoa kun en tiedä millainen olet. Jotkut löytävät rauhan uskosta, jotkut jostain muusta. Yritä olla fokusoimatta siskoosi. Jätä katkeruus. Hän ei ole sinua parempi, hän on vain erilainen.
Ehkä löydät työpaikan jostain muusta kaupungista.
Sananlasku että rehellisyys maan perii, ei taida pitää paikkaansa, liiallinen kiltteys katsotaan vain heikkoudeksi, röyhkeät omavoitonpyyteiset pärjäävät ja tallovat kiltimmät jalkoihinsa. Myös minä olin perheen musta lammas ja syntipukki, veljeni oli perintöprinssi joka ei koskaan tehnyt väärin, onneksi hänestä tuli ihan mukava ihminen.
Olen myös erakoitunut, en luota ihmisiin. Katkeruudesta olen päässyt, olen löytänyt oman tapani elää. Uskonto ei ainakaan ole hyvä ratkaisu, itse aloin touhuta kaikkea mikä kiinnostaa, pidin myös rakastajia, en halunnutkaan kiintyä luottamuspulan takia.
Ostin asunnon ja mökin, niissä on ollut tekemistä.Olen vaihdellut asuntoja usein ja aina voittanut kaupoissa, siitä on tullut minulle yksi elämän sisältö. Sitten tuli itseäni nuorempi mies, en välittänyt alkuun hänestä yhtään, pidin leikkikalunani, ajattelin että aika aikaa kutakin.
Mutta hän väitti sinnikkäästi rakastavansa, aloin viimein luottaa ja heltyä. Nyt otan hyvät hetket hänen kanssaan miettimättä huomista. Suhde on kestänyt kymmenen vuotta.
Olen vieläkin liian kiltti, siksi kartan tilanteita missä joutuisin hyväksi käytetyksi, en oikein osaa sanoa ei, enkä kieltää apuani tarvitsevilta, niitähän riittää jos antaa alun, olen oikea riesojen kerääjä, onneksi olen viime ajat saanut olla rauhassa.
Voisitko ottaa etäisyyttä sisareesi, minä laittaisin välit poikki kokonaan säästääkseni itseäni.
Hän ei tule koskaan muuttumaan, ota se huomioon, vanhemmiten huonot puolet vain korostuvat.
Jaksamista sinulle.
ei oikeastaan ole kiinni siitä tekeekö hyvää vai pahaa. Elämä kun jatkuu kuitenkin teki mitä hyvänsä. Mutta se mitä "kutsuu" luokseen sitä saa. Raha menee esim rahan luo. Ihminen voi olla kuinka ilkeä hyvänsä mutta jos hän elää "rikkaasti" ja osaa käsitellä rahaa oikealla tavalla on hän rikas. Aina. Vain jos hän alkaa pelätä menettävänsä rahansa hän köyhtyy.
Näiden kaikenmaailman Arittojen mukaan sinä olet itse suunnitellut elämäsi ennen syntymääsi. Uskokoon kuka haluaa. Arittojen mielestä sinun elämäsi on nyt oppia millaista on olla katkera ja kateellinen ja siskosi elämä on oppia olemaan helppo nakki.
Itse en tietenkään usko näitä karma höpötyksiä. Aritta kertoo sinulle lisää mielenkiintoisia ajatuksiaan jos vaan kysyt. Toivottavasti et sekoa niihin.
harvemmin se elämä menee suunnitelmien mukaan. Tarkoitus on että yritämme elää niin hyvän elämän kuin mahdollista. Meidänhän on päästävä eteenpäin eikä tallattava paikallamme. Mutta elämä tuo eteemme erilaisia vaihtoehtoja koko ajan ja helposti valitsemme väärin.
Toinen mahdollisuus on sitten se (mihin sinä kait uskot) että kaikki vain tapahtuu emmekä me voi millekään asialle yhtään mitään. Mieluimmin olen mukana elämäni suunnitelmissa.
Tuotuaan karmallisen kehon päivätajuntaan ihminen kykenee näkemään ykseyttä ja alkaa toimia oikein. Se tuodaan fyysiseen elämään eettisen elämän kautta. Nämä kehot on kuitenkin toteutettava fyysisessä todellisuudessa, jotta osoittaisi olevansa riittävän vahva ja läpäisisi "ahtaan portin". Karmisen kehon toteuttaminen fyysisessä elämässä jo saattaa riittää.
Atminen keho ja sitä hienovireisempiä kulkuvälineitä on niillä jotka ovat sellaisen kehittäneet mestarien suosiollisella avustuksella. Muilla sellaista ei ole.
Avainsana hengen kehoasioiden oikeanlaiseen kehitykseen on eettinen elämä. Patanjalin joogasutrien kaksi ensimmäistä vaihetta yama ja niyama, joka tarkoittaa eettistä elämää, ovat tärkeimmät. Eettiset teot antavat impulsseja hengen kehojen kehittymiseksi, muuten niitä on mahdotonta saada syntymään. Siksi siitä on puhuttu eri uskonnollisten ja filosofisten järjestelmien puitteissa hyvin paljon.