Novelli:
Katsoin itseäni peilistä ja alahuuli repsotti pahaenteisesti laitoksella uhaten. Tämä oli ihan jatkuvaa. Olin kolmekymppinen tyttö ilman statusta, perhettä ja lapsia. EI, minulla ei ollut takana huostaanottoa ja poliisi halusi terapiaa. Kuinka naurettavaa, ei ollutkaan häneltä sellainen sana, jota hän sai hokea. Ei, mua ei saa esittää tällä tavalla. Miltähän mahtaisi tuntua kuolla hallusinoivaan suggestioon? Ei, mutta näinhän saan oikeutta. Maavoimat esim. vastustavat vammaisten takia yksityisyydensuojan loukkaamista. Tukiviittomat on siis opeteltava jo ennen armeijaa. Sellainen on eräs käsitys yksityisyydensuojasta. Tästä syystä linnaan kannattaa mennä ensin. Siis aihealue on perheen puolesta kuoleminen? Ja sitten et saisi vielä fyrkkaa sellaisesta tuettomuudesta ja tapailusta?
Päivä vaihtui yöksi ja miettiminen jatkui... Miksi kuolla sukupuolikäsityksen virheeseen? Siksi kuolema on ihanaa, kun se päivän ja yön tuska poistuisi. Mikä tuska? Kysyi pieni ääni päässäni. Sellainen halu nähdä ja kuulla maailmaa, mutta jotenkin toisin se sanottiin... Mulle tätä elämää ja siten kuolemaa ei sitten koskaan tullutkaan. Nyt joku innostui sitten, mun pitkäaikaissairaan ja juoruiltaan rahan ahneen tappammisesta, oikein toden teolla. Millä siihen nyt enää kykenisi? Ihmeteoilla... Syöpä jäytää mun niveliä, sekin on tahallaan levitetty muhun. Ei, edes, kansallispeliä en ymmärrä. Mun peli on silloin seksi, mitä sitten? En kysy tällaista ensiapua. Kevät myrsky pauhaa ulkona, se ei ole mun oma, se on vain lainassa. Multa otettiin vähän liikaa lainaan, mutta se on satua. Miksei ole elämää ilman valmiutta rakastaan ja huoneettomaan tyhjyyteen? Tavallinen normi-ihminen on aika kaukainen kuvatus, kun on ihmiskuntakin. Lapsia ei ohjata enää ilman mediaa ja mun sisaret ei koskaan saa rauhaa.
Mä yritin elää transversiittina, itki edesmenneet vanhukset maailman hautaan. Miksi kuvailla tällaista päivittäin ilman lomia. He eivät ihan osanneet sitä elämää ilman sukupuolta jatkuvien mediaongelmien takia. Voinko unohtaa tällaisen aavikoituvan sukupolven, joka tuijottaa toinen toistaan kadun kulmassa eläimellisellä ekologialla itseään? Pornografia pitää yllä elämässäni jalkopäätä, yhä, vielä ja silti. Mutta toimisiko kenenkään maailma still-verbillä tai adjektiivilla, kun meillä on Sir Arthur ja pyöreä päisyys. Sanonta jonka äitini opetti oli: Tästä ei tule koskaan mitään ilman yllätyksiä, turha kuvitella, että asiat menevät koskaan niin kuin haluat. Jotkut ihmiset eivät saa niitä muutoksia sitten koskaan, mä olen sellainen. Joskus on maanantai ja siihen on aina apuna kohdunpoisto. Mulle taas pakkomielteinen jatkuva uhraaminen. Mä nyt haluaisin ne mun huumehommat, ne ei katsos ole rikoksia.
Sitten seurailuun, voi haista paska, huusi nuoriso... Kammottava kummitus sisälläni, täytyy varmistaa, että hirviöni lähtee laitokseen vähän muita etuajssa. Ettei mikään mene pilalle.... Terroristi: huusi postinjakaja. Täällä on oikeus yksityisyyteen ja autot heiluttivat kaupan pihalla vilkkujaan. Kunpa mäkin olisin joskus aamuvirkku. Sairaus se on mielläkin! Koulun pihalla lapset huusivat tulevaisuuden pelkoaan, mä ajattelin myönteisesti unohtaa sen hypnoosillani. Voi kuinka kaunis ja upea olinkaan tänään? Toistatko jotakin muuta traumaa itselläsi, kuin kuolemaa? Saako sellaista kysyä? Miksi haluat, uhkaaminen ja uhraaminen. Ja näin peli on seis. Wautsi vau, itsemurha on kaikille ratkaisu.
Katsoin itseäni peilistä ja alahuuli repsotti pahaenteisesti laitoksella uhaten. Tämä oli ihan jatkuvaa. Olin kolmekymppinen tyttö ilman statusta, perhettä ja lapsia. EI, minulla ei ollut takana huostaanottoa ja poliisi halusi terapiaa. Kuinka naurettavaa, ei ollutkaan häneltä sellainen sana, jota hän sai hokea. Ei, mua ei saa esittää tällä tavalla. Miltähän mahtaisi tuntua kuolla hallusinoivaan suggestioon? Ei, mutta näinhän saan oikeutta. Maavoimat esim. vastustavat vammaisten takia yksityisyydensuojan loukkaamista. Tukiviittomat on siis opeteltava jo ennen armeijaa. Sellainen on eräs käsitys yksityisyydensuojasta. Tästä syystä linnaan kannattaa mennä ensin. Siis aihealue on perheen puolesta kuoleminen? Ja sitten et saisi vielä fyrkkaa sellaisesta tuettomuudesta ja tapailusta?
Päivä vaihtui yöksi ja miettiminen jatkui... Miksi kuolla sukupuolikäsityksen virheeseen? Siksi kuolema on ihanaa, kun se päivän ja yön tuska poistuisi. Mikä tuska? Kysyi pieni ääni päässäni. Sellainen halu nähdä ja kuulla maailmaa, mutta jotenkin toisin se sanottiin... Mulle tätä elämää ja siten kuolemaa ei sitten koskaan tullutkaan. Nyt joku innostui sitten, mun pitkäaikaissairaan ja juoruiltaan rahan ahneen tappammisesta, oikein toden teolla. Millä siihen nyt enää kykenisi? Ihmeteoilla... Syöpä jäytää mun niveliä, sekin on tahallaan levitetty muhun. Ei, edes, kansallispeliä en ymmärrä. Mun peli on silloin seksi, mitä sitten? En kysy tällaista ensiapua. Kevät myrsky pauhaa ulkona, se ei ole mun oma, se on vain lainassa. Multa otettiin vähän liikaa lainaan, mutta se on satua. Miksei ole elämää ilman valmiutta rakastaan ja huoneettomaan tyhjyyteen? Tavallinen normi-ihminen on aika kaukainen kuvatus, kun on ihmiskuntakin. Lapsia ei ohjata enää ilman mediaa ja mun sisaret ei koskaan saa rauhaa.
Mä yritin elää transversiittina, itki edesmenneet vanhukset maailman hautaan. Miksi kuvailla tällaista päivittäin ilman lomia. He eivät ihan osanneet sitä elämää ilman sukupuolta jatkuvien mediaongelmien takia. Voinko unohtaa tällaisen aavikoituvan sukupolven, joka tuijottaa toinen toistaan kadun kulmassa eläimellisellä ekologialla itseään? Pornografia pitää yllä elämässäni jalkopäätä, yhä, vielä ja silti. Mutta toimisiko kenenkään maailma still-verbillä tai adjektiivilla, kun meillä on Sir Arthur ja pyöreä päisyys. Sanonta jonka äitini opetti oli: Tästä ei tule koskaan mitään ilman yllätyksiä, turha kuvitella, että asiat menevät koskaan niin kuin haluat. Jotkut ihmiset eivät saa niitä muutoksia sitten koskaan, mä olen sellainen. Joskus on maanantai ja siihen on aina apuna kohdunpoisto. Mulle taas pakkomielteinen jatkuva uhraaminen. Mä nyt haluaisin ne mun huumehommat, ne ei katsos ole rikoksia.
Sitten seurailuun, voi haista paska, huusi nuoriso... Kammottava kummitus sisälläni, täytyy varmistaa, että hirviöni lähtee laitokseen vähän muita etuajssa. Ettei mikään mene pilalle.... Terroristi: huusi postinjakaja. Täällä on oikeus yksityisyyteen ja autot heiluttivat kaupan pihalla vilkkujaan. Kunpa mäkin olisin joskus aamuvirkku. Sairaus se on mielläkin! Koulun pihalla lapset huusivat tulevaisuuden pelkoaan, mä ajattelin myönteisesti unohtaa sen hypnoosillani. Voi kuinka kaunis ja upea olinkaan tänään? Toistatko jotakin muuta traumaa itselläsi, kuin kuolemaa? Saako sellaista kysyä? Miksi haluat, uhkaaminen ja uhraaminen. Ja näin peli on seis. Wautsi vau, itsemurha on kaikille ratkaisu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
taas tätä...seuraavaksi tulee varmastikin nimimerkki Mi....