Hei!
Olen kiinnostunut uskon asioista ja olen koko ajan menossa lähemmäksi jumalaa. Se on pitkä tie, luulisin, eikä se ole helppoa. Mitä enemmän olen tekemisissä uskon asioiden kanssa, sitä levollisemmalta tunnen oloni. Itselläni onkin kavereita, jotka eivät usko jumalaan. Olen ennen kuulunut myös tähän kastiin ja olen harrastanut juopottelua sun muuta vastaavaa. Nämä kaverit eivät oikein ymmärrä omaa juttuani, eivätkä arvosta sitä. En kuitenkaan halua hylätä heitä. Mutta aina kun olen heidän kanssani moraalini alkaa taas horjua ym. heidän seurassaan on hauskaa, mutta jotenkin uskon että se ei ole minulle hyväksi. Mitä minun tulisi tehdä? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? oletteko pystyneet pitämään ystäväsuhteita yllä, jossa teitä ei oikein yhdistä muu kuin menneisyys?
Olen kiinnostunut uskon asioista ja olen koko ajan menossa lähemmäksi jumalaa. Se on pitkä tie, luulisin, eikä se ole helppoa. Mitä enemmän olen tekemisissä uskon asioiden kanssa, sitä levollisemmalta tunnen oloni. Itselläni onkin kavereita, jotka eivät usko jumalaan. Olen ennen kuulunut myös tähän kastiin ja olen harrastanut juopottelua sun muuta vastaavaa. Nämä kaverit eivät oikein ymmärrä omaa juttuani, eivätkä arvosta sitä. En kuitenkaan halua hylätä heitä. Mutta aina kun olen heidän kanssani moraalini alkaa taas horjua ym. heidän seurassaan on hauskaa, mutta jotenkin uskon että se ei ole minulle hyväksi. Mitä minun tulisi tehdä? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? oletteko pystyneet pitämään ystäväsuhteita yllä, jossa teitä ei oikein yhdistä muu kuin menneisyys?
Vastaukset 18
Vanhimmat
heti sillä ihmiset, joiden seurassa on hauskaa, ovat saatanasta.
Miten perustelet sen?
Kiinnostaa tietää oikeasti...
Pitäisikö uskovan elämä olla vain "ei hauskaa"?
Minulla on kyllä säilynyt monivuotinen ystävä, mutta hän menee kapakkaan ja minä en, ja se on vähän eri juttu. On luonnollista että ihminen joka menee kapakkaan, ja juo yhden oluen ottaa pian toisenkin oluen, ja kun hän humaltuu, hän usein tekee myös sen mukaisia tekoja. Ei se ole mitenkään omituista, olipa ottaja uskovainen taikka ei ollut. Seurakuntaan saa mennä, ja sellaiseen olisi hyvä mennä jossa on kahvitarjoilu tilaisuuden lopussa, että siellä voisi jutella uskovaisten ja vaikka papinkin kanssa. Tulisi keskustelututtavia siinä kahvipäydässä...! Ne kaverit jotka menevät kapakkaan, saattavat ainakin suurin osa lähteä omille teilleen jos et mene mukaan kapakkaan, koska heillä ei ole uskoa ja he jatkavat sillä tiellä. Tutki rauhassa uskon asioita, voisit rukouksessa kertoa Jeesukselle kysymyksiäsi ja epäilyksiäsi, käyttää siihen vaikka minuutin tai pari päivästä. Hyvää tutkimusmatkaa, toivottavasti löydät Jeesuksen, ja uskon elämäsi muuttuu niin vahvaksi, että et lopulta näe enää samanlaista hohtoa mennä enää sinne kapakkaan, kuin edetä uskon tiellä...!
Jeesus opetti meitä rakastamaan lähimmäisiä niin kuin itseämme! Ei hän kehoittanut rakastamaan ja liikkumaan vain 'samanhenkisten' kanssa. Jeesus itsekin liikkui kaikenlaisten, "huorien ja pahantekijöidenkin" seassa...mitähän varten? Ehkä sinullakin on pieni tehtävä olla 'valonnäyttäjänä' ystävillesi.
Jos pelkäät 'saastuvasi ' ystäväsi seurassai se tarkoittaa vain, että uskosi ei ehkä ole oikeaa sydämen uskoa vaan ennemminkin mielen uskomusta (ennakkoasenteita; ihmisten tuomitsemista hyviksi tai pahoiksi tms.).
Juopottelukin on asia, joka jää pois itsestään kun avaudut todelliselle uskolle eikä siitä tule mitään ongelmaa olemaan! Jos tunnet, että ystäviesi seura ei kiinnosta enää, niin uskalla myös silloin lopettaa se ja etsi tilalle uusia ystäviä, mutta älä pakota itseäsi suuntaan eikä toiseen ainoastaan näkemyseroista johtuen!
Ateistien seura voi olla haastavaa, mutta joskus on hyvä nähdä asioita monesta eri näkökulmasta. Mitään sokeaa uskoa en näe henkilökohtaisesti mitenkään suosittavana, vaan jokaisen tulisi kuunnella omaa sisimpäänsä, sillä vain sieltä se "jumalan ääni" kuuluu, kunhan vain luottaa siihen ja ennen kaikkea haluaa kuulla sen sanomaa.
Jeesus Kristus on Jumala ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.Usko Jeesukseen niin saat elää ikuisesti!!! Lue Raamattua!
Mutta Raamattu sanoo että seurakuntalaiset ovat yhtä, ja heidän pitäisi olla paljon yhdessä, ateistithan vastustavat uskonasioita, ja jos et ollenkaan liikkuisi uskovaisten seurassa ja oppisi uusia asioita Raamatusta, niin mitähän siitäkin lopulta tulisi? Toisilta uskovaisilta myös oppii, ja sanotaanhan sitä, että seura tekee kaltaisekseen.
Ja raamatun mukaan esim. orjuus on sallittua. Hallelujaa!? Otapa selvää ateisteista, ennenkuin alat kirjoittaa tuollaista.
Kiitos vain mutta ateistit eivät tarvitse mitään "valonnäyttäjiä". Tätä voi olla vaikea ymmärtää, kun elää omassa haavemaailmassa ja luulee kaikkien muidenkin kuuluvan siihen.
Toistaiseksi uskovaisten seura on ollut haastavampaa minulle, on yritetty tuputtaa vaikka mitä lööperiä, pakotettu kirkkoihin ja muuta tällaista. Kukaan ateisti ei ole koskaan udellut minulta mitään maailmankatsomuksestani ja jatkan samaa linjaa. Joten epäilen vahvasti, että ateistien seura olisi jotenkin haastavaa. Ellei sitten uskovainen tee siitä itse ongelmaa.
vanhurskauttaan ja iloaan ja rauhaansa. Samoin tutki Raamattua, että tuntisit tahtoaan paremmin Pyhän Hengen opettamana sitä anoen ja rukoillen. Rukoile Jumalan johdatusta, käy kastella Jeesuksen nimessä ja ano Pyhän Hengen kasteta ja armolahjojaan ja Hengen hedelmää kiittäen ja täyttyen Hengellään.
Kuten jo aikaisemminkin sanoin, että en haluaisi niistä luopua, ja heissä on paljon hyvääkin. Mutta he suuttuvat jos en näe heitä tarpeeksi ja se missä heitä näkisin on aina liittyen juopotteluun jollain tavalla. He eivät oikeastaan tee muuta sosiaalista hommaa. Sitten tuntee jotenkin syyllisyyden tunnetta siitä kun ei tarpeeksi käy heidän kanssa viihteellä ja he ottavat siitä itseensä. Onko sellainen oikeaa ystävyyssuhdetta? kieltämättä sitä viihtyy parhaiten sellaisten kanssa joiden kanssa on yhteistä. Enkä millään tavalla yritä heitä saamaan uskovaisiksi. He eivät oikein ymmärrä sitä jos ihminen ei halua juoda itseään känniin ja lähteä kotiin pikkutunneilla. Jos lähden baariin heidän kanssa ja juon yhden, he vaativat juomaan toisenkin ja sitten jos lähden aikaisin kotiin he saattavat suuttua, etten halua olla heidän kanssaan, muutenkin kun näemme niin harvakseltaan. Pitäisikö minun aina sopeutua heidän haluihinsa silloin kun heidän kanssa olen, eikö jumala kuitenkin kehottanut että pitää pitää omasta tahdosta kiinni vai käskeekö jumala tottelemaan toisia? Tämä syyllisyys rassaa ja tuntuu että joka kerta kun heidän kanssa olen jutuissa, he ovat katkeria minulle tästä tilanteesta.
että he ovat molemmat hiukan masentuneita ja työttömiä, itse olen kokopäivätöissä ja haluan kehittyä elämässä eteenpäin. Voisiko olla että heillä on jonkinlainen kateus minua kohtaan. Se ei ole kivaa kuultavaa, kun aina heitä nähdessään he haukkuvat yhteiskuntaa ja heidän arvonsa ovat täysin erit omieni kanssa. Heidän mielestä heidät on luotu tuollaisiksi "huono itsetunnon omaaviksi" jotka eivät muka pärjäisi missään, että he eivät voi itse tehdä asialle mitään. Itse olen erimieltä, jos on todella halua kehittyä elämässä niin uskon siihen. Pienestä se voi lähteä, mutta asenne ratkaisee. Ja heidän asenne on täysin negatiivinen. Voiko sellainen ystävyyssuhde missä ollaan niin erilaisia kestää?
raittiitakin ateisteja, ja ikävää, jos sinun tuttavapiirissäsi vain juopotellaan. Sinun ei pitäisi suostua juomaan ystäviesi mieliksi, ja jos he ovat kunnon ystäviä heidän pitäisi kyllä ymmärtää kantasi, kun sen selostat heidän ollessaan selvin päin. Liika juopottelu aiheuttaa paljon kurjuutta, ja ihminen voi valita raittiuden tai kohtuukäytön uskonnollisista mielipiteistään riippumatta. Ateismi ei pakota ketään juomaan, eikä uskonnollisuus aina merkitse raittiutta.
Kiitos vastauksista. On vain vähän kurjaa nähdä kun kaverit "pilaavat elämänsä" juopottelulla ja oma ehtoisella työttömyydellä. Se ei oikein kuulu omiin arvoihini. Silti voin olla kyllä kaveri, mutta tuntuu että he eivät halua olla kaveri jos en tarpeeksi ole heidän kanssa viihteellä. Ei se minusta ole oikein.
Olen samaa mieltä, että ateistikin voi olla raitis. JOtenkin vain tuntuu että vieraannun jeesuksesta heidän kanssaan. Kaikki on vähän "ihan sama". Siksi mietinkin onko sellainen seura hyvä minulle, näemmä olen kuitenkin aika heikko ihminen kun heidän seura vaikuttaa niin. Siksi kysynkin muilta mielipidettä että saisin itse vähän eri näkökulmia pohtia asiaa. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin lähtösin "jumalasta" mutta teot ovat ehkä sitten saatanasta? Siksi en halua tuomita ihmistä, mutta se miten he kohtelevat minua, jos teen mielestäni oikein niin on väärin. Mutta ymmärrän kuitenkin sen että he saattavat olla katkeria minulle kun en enää ole heidän kanssaan niin paljon, mutta syy tähän on se että aina pyydetään viihteelle.
Olen joskus ollut uskovainen, mutta nykyisin olen ateisti. Mielestäni sinun ei kannata suodattaa kaverisuhteitasi uskonnon kautta, sillä kavereita voi olla riippumatta uskonnosta. Ainakin minulla on uskovaisia ja uskonnottomia kavereita. Jos menet pitämään hauskaa heidän kanssaan, niin miksei uskosi sitä kestäisi? Kysehän on vain kaverisuhteesta, ei mistään uskonnollisesta toiminnasta.
Arvelisin alkoholin olevan ongelma suhteenne välillä - ei siis uskonto tai ateismi. Kavereillasi saattaa olla masennusta työttömyydestä, pahimmassa tapauksessa alkoholismia (tosin kannattaa jättää pahimmat ennakkoluulot pois, kun ei ole on varmuutta).
Sinä jäät ulos heidän ryhmästään, ellet kulje heidän kanssaan. Teidän ryhmähenki voi kehittyä vain silloin, kun olette tekemisissä toistenne kanssa. Jos aiot kulkea heidän kanssaan, sinun on keksittävä keino sopeutua ryhmään jollain tavalla. Jos heidän vapaa-ajan toimintansa ei sinua sytytä, silloin sitä ei liene mielekästä harrastaa? Se sinun pitää ratkaista, mutta älä polta siltoja takanasi.
voi olla raitis, totta. Samoin uskovainen voi olla alkoholisti. Asun seudulla, jossa on paljon uskovaisia, luulisin että valtaosa, eikä alkoholismi ole heidän piireissään mitenkään harvinaista, ei nuorilla eikä vanhemmilla.
Alkoholismi on sairaus, joka ei katso maailmankuvaa. Muun väittäminen on tekopyhyyttä.
Moni voi olla tapakristitty ja sitä myötä myös alkoholisti. Jos olisi aito kristitty ja antaisi jumalan johdattaa, en usko että hän saattaisi sinua sellaiseen kiusaukseen, ellet siihen itse tahdo joutua, mitä en usko että kristitty haluaisi.
Kuulun itsekin kirkkoon, eikä se nykyään määrittele sitä että uskooko oikeasti vai ei.
Virsiä voi veisata vaikkei niiden sanomaa oikeasti ymmärräkään. Isä meidän-rukoustakin voi rukoilla, vaikka ei tajua mitä se tarkoittaa.
Minäkään en ymmärrä ja vielä vähemmän arvostan ystävieni hihhulointia mutta enpä asialle oikein mitään voikaan. En tiedä heidän suhtautumistaan minun näkemyksiini mutta kukaan ei ole vielä yrittänyt käännyttää minua emmekä puhu näistä asioista. Silti meillä on hauskaa yhdessä, kenenkään moraali ei horju mihinkään suuntaan eikä ketään painosteta mihinkään.
Uskotko siis, että heidän seuransa ei ole sinulle hyväksi? Jos tunnet itsesi eri ihmiseksi heidän seurassaan, etkä koe sitä hyväksi asiaksi, niin suosittelen seuran vaihtamista. Voisit kuitenkin yrittää puhua kavereillesi tästä.
saat kyllä uusia ystäviä. Muista ystävät eivät voi siunua sittenkään pelastaa. Olet ihanalla löytöretkellä.