Arvoisa Kirkkoherra
Sain hiljattain pahoittelukirjeenne, koskien eroani Kirkosta. Kerroitte kirjeessänne ottavanne mielellänne vastaan palautetta.
Syyni eroon on yksinkertainen: en usko Kirkon jumaluusoppeihin, enkä raamatun tarinoihin. Niin sanottu kristinuskon moraali on periaatteessa hyvä, mutta siinäkin on omat ongelmansa, lähinnä tulkinnoissa.
Paljolti kristinusko onkin mielestäni saanut vaikutteitaan nimenomaan idässä kehittyneestä buddhalaisuudesta, joka paremminkin oli elämänfilosofia, mutta joka sekin on rötvätty erilaisin saduin ja tarinoin inkarnaatioista yms. On myös viitteitä siitä, että Jeesus Nasaretilainen olisi nimenomaan saattanut viettää pitkiä aikoja jossakin tämän tapaisessa yhteisössä, ennen kuin palasi kertomaan oppimastaan juutalaisille.
Tästä näkökulmasta voitaisiinkin sanoa, että kyseessä alunperin ehkä olikin buddhalaisuus eikä kristinusko, tai tarkemmin sanoen: ihmisen vilpitön totuuden ja rakkauden etsintä. Tämä ei sinänsä tietääkseni ole kristinuskon patentoima tuote, vaikka sellaista kuvaa on yritetty antaa vuosisatojen ajan.
Alunperin liityin Kirkkoon mukaan vastoin omaa tahtoani. Olin tuolloin vielä imeväisikäinen, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mihin minut liitettiin. Lapsuuden ja nuoruuden erilaisissa siirtymäriiteissä Kirkko on myös pyrkinyt vahvasti olemaan osana, käyttäen tällä tavoin hyväkseen hengellistä monopoliasemaansa, sekä minun tietämättömyyttäni.
Olenkin ollut jäsenenä pelkästään muodon vuoksi, tai oikeastaan laiskuuttani sekä oletetusta ympäristön painostuksesta.
Toisaalta tämä asia on aina häirinnyt itseäni. Jossakin vaiheessa nuorempana yritinkin uskoa instituutionne opettamaan jumalaan, mutta rehellisyyden nimessä se ei tuntunut mitenkään uskottavalta. Sitten olen vain roikkunut mukana. Siitä syystä nyt eroni.
Se sosiaalinen työ, jota Kirkko on tehnyt ihmisten parissa on periaatteessa arvokasta. Kirkon työntekijät eivät myöskään yleensä silloin ole korostaneet mitään erityistä jeesusmerkkisyyttä, vaan ovat pidättäytyneet toisen ihmisen auttamiseen, toisin kuin esimerkiksi jotkut uskonlahkot.
Tosin päinvastaisiakin esimerkkejä on ollut esimerkiksi nuorisotoiminnassa. Olen kuullut jopa vanhojen väittelyiden esiin nostamisesta, koskien Darwinin kehitysteorioita ja ns. Raamatun käsitystä 6000 vuotta vanhasta maailmasta ja "jumalan luomistyöstä". Puhumattakaan lähetystyön aiheuttamista kulttuurillisista ja inhimillisistä tuhoista maailmalla.
Kuitenkin viimeisimmät hautajaiset, joissa olin, saivat minut todella miettimään, miksi ylipäätään tarvitsisin omissa hautajaisissani jotakin keinotekoista auktoriteettia kertomassa täysin tuulesta temmattuja juttuja elämän jälkeisestä elämästä ja "syntien anteeksi annosta" ja "jumalan pojasta". Tai pakottamassa ihmiset liittymään uskontunnustukseen heidän taikauskoisuutensa tai ihan vain mukautuvaisuutensa vuoksi. Tulinkin siihen tulokseen, että en enää itse halua olla sellaisen rienauksen välikappaleena missään tapauksessa.
Usein saamme kuulla julkisuudessa väitteen, että Kirkosta eroamiset olisivat merkki jonkinlaisesta maallistumisesta tai materiaalistumisesta ihmisten ajattelussa ylipäätään. Oman käsitykseni mukaan kyse on päinvastaisesta: ihminen on alkanut ajatella omilla aivoillaan. Käytännössä tämä tarkoittaa henkistä, ellei joskus suorastaan hengellistä vapautumista ja maailman ymmärtämistä monipuolisemmalla tavalla.
Hyvää jatkoa toivottaen
Kirkosta eronnut
Sain hiljattain pahoittelukirjeenne, koskien eroani Kirkosta. Kerroitte kirjeessänne ottavanne mielellänne vastaan palautetta.
Syyni eroon on yksinkertainen: en usko Kirkon jumaluusoppeihin, enkä raamatun tarinoihin. Niin sanottu kristinuskon moraali on periaatteessa hyvä, mutta siinäkin on omat ongelmansa, lähinnä tulkinnoissa.
Paljolti kristinusko onkin mielestäni saanut vaikutteitaan nimenomaan idässä kehittyneestä buddhalaisuudesta, joka paremminkin oli elämänfilosofia, mutta joka sekin on rötvätty erilaisin saduin ja tarinoin inkarnaatioista yms. On myös viitteitä siitä, että Jeesus Nasaretilainen olisi nimenomaan saattanut viettää pitkiä aikoja jossakin tämän tapaisessa yhteisössä, ennen kuin palasi kertomaan oppimastaan juutalaisille.
Tästä näkökulmasta voitaisiinkin sanoa, että kyseessä alunperin ehkä olikin buddhalaisuus eikä kristinusko, tai tarkemmin sanoen: ihmisen vilpitön totuuden ja rakkauden etsintä. Tämä ei sinänsä tietääkseni ole kristinuskon patentoima tuote, vaikka sellaista kuvaa on yritetty antaa vuosisatojen ajan.
Alunperin liityin Kirkkoon mukaan vastoin omaa tahtoani. Olin tuolloin vielä imeväisikäinen, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mihin minut liitettiin. Lapsuuden ja nuoruuden erilaisissa siirtymäriiteissä Kirkko on myös pyrkinyt vahvasti olemaan osana, käyttäen tällä tavoin hyväkseen hengellistä monopoliasemaansa, sekä minun tietämättömyyttäni.
Olenkin ollut jäsenenä pelkästään muodon vuoksi, tai oikeastaan laiskuuttani sekä oletetusta ympäristön painostuksesta.
Toisaalta tämä asia on aina häirinnyt itseäni. Jossakin vaiheessa nuorempana yritinkin uskoa instituutionne opettamaan jumalaan, mutta rehellisyyden nimessä se ei tuntunut mitenkään uskottavalta. Sitten olen vain roikkunut mukana. Siitä syystä nyt eroni.
Se sosiaalinen työ, jota Kirkko on tehnyt ihmisten parissa on periaatteessa arvokasta. Kirkon työntekijät eivät myöskään yleensä silloin ole korostaneet mitään erityistä jeesusmerkkisyyttä, vaan ovat pidättäytyneet toisen ihmisen auttamiseen, toisin kuin esimerkiksi jotkut uskonlahkot.
Tosin päinvastaisiakin esimerkkejä on ollut esimerkiksi nuorisotoiminnassa. Olen kuullut jopa vanhojen väittelyiden esiin nostamisesta, koskien Darwinin kehitysteorioita ja ns. Raamatun käsitystä 6000 vuotta vanhasta maailmasta ja "jumalan luomistyöstä". Puhumattakaan lähetystyön aiheuttamista kulttuurillisista ja inhimillisistä tuhoista maailmalla.
Kuitenkin viimeisimmät hautajaiset, joissa olin, saivat minut todella miettimään, miksi ylipäätään tarvitsisin omissa hautajaisissani jotakin keinotekoista auktoriteettia kertomassa täysin tuulesta temmattuja juttuja elämän jälkeisestä elämästä ja "syntien anteeksi annosta" ja "jumalan pojasta". Tai pakottamassa ihmiset liittymään uskontunnustukseen heidän taikauskoisuutensa tai ihan vain mukautuvaisuutensa vuoksi. Tulinkin siihen tulokseen, että en enää itse halua olla sellaisen rienauksen välikappaleena missään tapauksessa.
Usein saamme kuulla julkisuudessa väitteen, että Kirkosta eroamiset olisivat merkki jonkinlaisesta maallistumisesta tai materiaalistumisesta ihmisten ajattelussa ylipäätään. Oman käsitykseni mukaan kyse on päinvastaisesta: ihminen on alkanut ajatella omilla aivoillaan. Käytännössä tämä tarkoittaa henkistä, ellei joskus suorastaan hengellistä vapautumista ja maailman ymmärtämistä monipuolisemmalla tavalla.
Hyvää jatkoa toivottaen
Kirkosta eronnut
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oma tieni kirkosta eroamiseen on kulkenut tarkalleen samoja latuja ja ajatuskulkua pitkin. Luulenpa, että meitä on monta.
Kirkkoherran vastaus olisi mukava nähdä. Valtaosa kirkkoherroista on tietenkin aivan normaaleja ajattelevia ihmisiä, joten he pitänevät perustelujasi ymmärrettävinä ja järkevinä. Olisikin hauska kuulla edes jonkun uskovaisen perustelut, miksi kirkosta ei voisi erota em. perusteilla?
Erosin täysi-ikäistyttyäni, koska jeesus-sadut ei uponneet minuun.
Kerrothan, jos saat vastauksen tuohon.
Eikä ainakaan missään jengissä, elämästä selviä hengissä...
Hyvä kirkosta eronnut,
Kiitos palautteesta! Kuulemme sen kirkossa mielellämme. Enemmänkin saisi palautetta tulla tuolla hyvällä sävyllä, jolla sinä sen annoit.
Esittämäsi ajatukset ovat sinun kokemuksiasi ja sinulle tärkeitä. Ne kertovat siitä, että kirkko instituutiona ei ole sinulle merkityksellinen, etkä halua yhtyä kirkon yhteiseen tunnustukseen. Ehkäpä silloin eroaminen oli oikea ratkaisu sinulle. Korostat myös omilla aivoilla ajattelua. Se onkin tärkeää, sillä ihmisen tarvitsee käyttää omaa harkintaansa elämässään ja valinnoissa, ja olla vastuussa niistä itselleen ja läheisilleen.
Kerrot esimerkkejä kohtaamastisi kirkon työstä. Mukava, että arvostat toisen ihmisen auttamista, sillä sitä kirkon työ paljolti on. Kirkon työntekijätkin ovat kuitenkin keskenään erilaisia ihmisiä, ja mukaan mahtuu monenlaisia näkemyksiä ja tulkintoja Jumalasta ja maailmasta. Yksi on kuitenkin yhteistä: Se että Jeesus asetti meille esimerkin lähimmäisen rakastamisesta ja siitä, että meistä jokainen on arvokas omana itsenään, ja siten Jumalallekin kelpaava. Ihminen saa uskoa rauhan ja anteeksiantamuksen itselleen ja siten elää vapaudessa itsensä ja lähimmäisen kanssa. Tämä on kirkon ja uskon ydin. Usko ei kahlitse tai sido, se vapauttaa.
Toivotan sinulle oikein hyvää tulevaisuutta ja onnellista elämää. Olet aina tervetullut takaisin kirkkoon, jäsenenä tai muuten vain!
Ystävällisin terveisin
kirkon työntekijä verkossa
Yhtäkään noista asioista, jotka luettelet olevan "kirkon ja uskon ydin", ei mainita uskontunnustuksessa. Oletkohan sinä nyt jäsenenä väärässä porukassa, jos oma uskosi noin kovasti poikkeaa "kirkon uskosta"?
kuuluu myös hömppä, että ihmiset elävät vielä kuolemansa jälkeenkin joko ns. taivaassa tai ns. kadotuksessa.
Ymmärrän kyllä, että kirkon työntekijöitä nolostuttaa puhua noin typeristä uskomuksista, mutta kyllä ne edelleenkin kirkon oppiin hyvin keskeisesti kuuluvat.
Sitoudun toki uskontunnustukseen. Uskontunnustus on kirkon opin perusta, jolle yhteinen usko rakentuu. Jeesuksen sovitustyöstä ja anteeksiantamuksesta puhutaan myös uskontunnustuksessa,jos tarkasti katsot.
Se löytyy täätlä: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/568274ED8A6F2C17C2256FEA0038B4B3?OpenDocument&lang=FI
Siellä on myös paljon muuta hyvää tietoa, jos kiinnostaa lukea.
jos ei usko mörrimöykkyyn, niin ei usko. Ei tuo satu ja höpötys tee jeesustasi yhtään sen todellisemmaksi.
No laitetaan ne tähän peräkkäin:
Sinun mukaasi uskon ydin: "Yksi on kuitenkin yhteistä: Se että Jeesus asetti meille esimerkin lähimmäisen rakastamisesta ja siitä, että meistä jokainen on arvokas omana itsenään, ja siten Jumalallekin kelpaava. Ihminen saa uskoa rauhan ja anteeksiantamuksen itselleen ja siten elää vapaudessa itsensä ja lähimmäisen kanssa. Tämä on kirkon ja uskon ydin."
Kirkon uskontunnustus: "Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Jeesuksen sovitustyöstä ei sanota uskontunnustuksessa sanaakaan. Anteeksiantamuksesta sanotaan, että "uskon... syntien anteeksiantamisen". Ei kerrota mihin se liittyy. Lauseiden takana on tietysti iso lataus teologiaa, mutta jos niitä lukee tarkasti niin huomaa jotain oleellista, jolle joku on ehkä jo sokeutunut. Moni ei enää ehkä näe puita metsältä.
Lauseesi "Ihminen saa uskoa rauhan ja anteeksiantamuksen itselleen" tarkka sanamuoto tai edes ajatus ei löydy uskontunnustuksesta. Pysyn siis alkuperäisessä väitteessäni, ilmaisemasi uskon ydin ja kirkon virallinen uskontunnustus eivät vastaa toisiaan. Yksi suurinpiirtein saman kuuloinen sana kyllä mainitaan (anteeksiantamisen/anteeksiantamuksen), mutta lauseet eivät ole saman sisältöisiä.
tyypillistä ateistin saivartelua
kanssasi tuosta. Tarkoitan mitä sanon, ja onhan siinä minun omaa uskontulkintaanikin mukana, totta kai, kuten aina kun ihminen puhuu uskostaan. Minun mielestäni ei ole hedelmällistä viilata pilkkua. Uskontunnustuksen taustalla on tiukkaa teologiaa ja lisäksi meillä on muitakin uskon kannalta olennaisia asioita, kuten koko Raamattu kirjoineen. Voidaanhan me väittää, että koko uskontunnustusta ei löydy Raamatusta, näin. Se mitä sanoin, on mielestäni kristinuskossa olennaista, olennaisinta.
Hyvää kesää sinullekin.
teologiaa on huuhaata, jos se pyrkii sanomaan jotain jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä.
Kirjoituksista ja ihmisten uskomuksista teologia voi sanoa jotain asiaakin, mutta siihen riittäisi kirjallisuudentutkimus ja uskontotiede.
Mielenkiintoista olisi tietää, onko ev.lut.kirkko luopunut perisyntiopista, kun en löytä sitä evl:n
virallisista kirjoituksista(en tarkoita yleisiä syntijuttuja)?
Raamatun lúomiskertomus todetaan epäsuorasti myytiksi
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Luoja
että myytistä seuraa ihan oikea kadotustuomion tuottava syntisyys.
Ja että Jeesuksen piti sovittaa myyttihenkilöiden touhuja antautumalla ristiinnaulittavaksi.
Kiitos ylimielisestä vastauksestasi Benedicera. Kirkkoherran lähettämä kirje oli sisällöltään suunnilleen samanlainen. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen imago-kampanja.
Jeesus voi olla myös myytti, (ainakin osittain)
Mikä siinä ylimmielisyyttä oli?
Asiallinen ja hyvä vastaus. Ateistit eivät taida vain (haluta) ymmärtää asioita oikein?
pysyn koko ikäni kirkossa
Ai jaa. Ne ovat alkaneet lähettää erokirjeitä kirkosta eronneille.
"Usko ei kahlitse tai sido, se vapauttaa."
Oikein, uskomiseen ei tarvita kirkkoa.
Varmaan aika tylsä elämä sinulla siellä kirkossa.
Kiitos Herra Pappi kun annoit esimerkin tyylistä jota inhoan.
Juuri tuonlaisen selkärangattoman ja älyllisen epärehellisyyden takia erosin kirkosta. Ennenkaikkea siksi kun kaikki tuo yritetään pukea näennäisen nöyräksi ja "kaikki annetaan anteeksi meillä, tuskin missään muualla"-asenteella kun tosiasiat puhuvat muuta. Mitäs ne jotka organisaatioonne on tuominnut helvettiin ja joiden elämät on tuhottu juuri tuollaisen epämääräisen saivartelun takia, he jotka ovat hylänneet omat lapsensa esim homouden takia kirkon kehoituksesta ja sen yhteiskunnassa juoman paineen takia? Eikö olisi reilua ensin pyytää anteeksi tehtyjä mokia ennen kuin yht'äkkiä alkaa saarnaamaa että se oli sittenkin ihan ok ja te kaikki aikaisemmin tuomitut ja kärsineet kärsitte turhaan. Esimerkkejä on monia.
Muuten, kaikki kirkon kokoiset firmat tekevät "hyväntekeväisyyttä". Sitä kutsutaan goodwilliksi ja sillä on tarkoitus kiillottaa brändiä ja edistää myyntiä. Katolinen kirkko esim on tajunnut sen ettei olemattomien almujen korottaminen kannata, vaan lisätään köyhyyttä ja kurjuutta niin että vähäisetkin almut ovat elinehto. Seuraajien suosio on taattu.
musta toi kuulosti kyllä naispapin puheelta
"Voidaanhan me väittää, että koko uskontunnustusta ei löydy Raamatusta, näin."
Voidaanhan me niin väittää, sehän on totta. Eikä se olisi mitään pilkun nussimista. Kristillinen usko ei todellakana löydy raamatusta. Se on räätälöity tilaustyönä.
No, sen näkee klikkaamalla nimimerkkiä, että kyseessä on nainen.
Taitavat kirkon palkatut nettityöntekijät kirjoitella lähinnä Facebookissa?
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/124B0BB26D79536BC225758100308764?openDocument&yp=&lang=FI
http://www.kotimaa24.fi/blogit/haku/blog/search?keyword=verkkokeskustelu
vaikka en kutsuisi saivarteluksi, vaan ajatteluksi. Sitähän kirkonisät ovat aina pelänneet. Ajattelua. Ihminen, joka ei mieti asioita, pysyy kirkon talutusnuorassa helpommin. Nielee vain kiltisti kaiken.
Kirkosta eronut, vastaukseni ei ollut tarkoitus olla ylimielinen ja pahoittelut jos se siltä vaikutti. Halusin kuitenkin kertoa oman näkemykseni asiaan, kun vastsusta kirkon taholta olit toivonut, ja tänne kirjeesi avoimesti laittanut. Edelleen olen sitämieltä, että kirkko tarvitsee tätä jo monenlaista palautetta.
Kirkon työntekijän puhuessa on usein se ongelma, että mikään ei kelpaa. Sanoo niin tai näin, jo löytyy lyttääjiä. En haluaisi vastata lyyttämiseen lyttäämisella. Nyt siis en puhu sinusta, kirkosta eronnut, vaan näistä monista muista kommenteista. Jos maailmankuvat ei kohtaa, niin ei sitten kohtaa, mutta ihmistä voisi yrittää kohdata arvostaen.
jotkut ovat silkkaa satua.
On satua, että ihminen olisi aluksi luotu paratiisiin, ja sitten syntiinlankeemuksen takia muuttunut kärsiväksi ja kuolevaksi.
Kirkossa joko ollaan hölmöjä tai puhutaan vastoin parempaa tietoa, kun sanotaan, ettei uskon ja tiedon välillä ole ristiriitaa.
Onko sinun mielestäsi "arvostamista" se, että kirkon mielestä osa ihmisistä joutuu helvettiin?
Kristityn elämän ajatus ei ole kuulua instituutioon, vaan ottaa
selvää Jeesuksen persoonasta ja sanoista: "Joka tekee minun tahtoni,'
tulee kyllä tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani"
Kristinuskon tulisi olla siis käytännön testi ja koetinkivi evankeliumin
opetusten toimivuudelle käytännössä
Siellä missä näin ei ihmisille opeteta, niin sääli ja häpeä!
Buddhalaisuuden tavoite on raueta olemattomiin
Kristinuskon ydin on uudistua elämässä ja nousta kuolleista Kristuksen kanssa
noista voi sitten valita
Timo S
Kaikki eivät ruumiilliseen ylösnousemukseen usko (edes Jessen kanssa)
kuuluu uskontunnustukseen, se ruumiillinen ylösnousemus, eikä se suinkaan ole ainoa **** asia, mihin uskontunnustuksessa kerrotaan uskottavan.
Mitä tekemistä ruumiilliseen ylösnousemukseen uskomattomalla ihmisellä on kirkossa?
Nyt se on sitten pantu oikein kotisivulle: http://kirkostaeronnut.webs.com/index.html
t. Kirkosta eronnut