Eksyin tälle palstalle ja halusin kirjoittaa vähän omaa tarinaa. Ihan yksityiskohtaisesti en kerro koska pelkään että jos minut tunnistetaan.
Olen syntynyt perheeseen jossa äiti on jt. Pienestä pitäen minua vietiin kokouksiin ja konventteihin ja opetettiin jt uskontoa. Joulua ja synttäreitä yms. ei perheessäni ole ikinä vietetty. Minusta tuli jo lapsena eristäytynyt, hiljainen ja pelokas. Etenkin kentällä käyminen ahdisti mutta väkisin vietiin mukana. Kastetta lykkäsin sitten vähän vanhempana vaikka ikätoverini menivätkin kasteelle. Tunsin itseni niin huonoksi kun en mennyt kasteelle. Lopulta joskus n.15v jätin käymättä kokouksissa yms.
Olen aina pelännyt kaikkia henkimaailman juttuja kun niistä lapsuudessani niin paljon puhuttiin. Pelot ovat vain pahentuneet iän myötä, etenkin kun jätin uskonnon. Pelot menivät niin pahaksi että en uskaltanut enää mennä nukkumaan iltaisin yksin, silloin pelot olivat pahimmillaan. Kyllä myös päivisin pelotti mutta ei niin paljon. Tähän liittyi myös suunnaton ahdistus joka alkoi haitata elämää ja työssäkäyntiä. Pyysin apua ahdistukseen ja minulle diagnosoitiin psykoosi joka myöhemmin vaihtui erääseen psykoositason mielisairauteen. Nyt olen kuntoutustuella jolle ei loppua näy.
Äitini on tietenkin tietoinen tästä asiasta, olemme kuitenkin aika läheisiä, mutta ei usko että minulla on mielisairautta vaan hänen mielestä on normaalia pelätä näitä asioita. En tiedä edes itse miten suhtautua tähän asiaan. Eikä helpota että kärsin myös unihalvauksista hallusinaatioiden kera.
En tiedä miten jatkaa tätä joten lopetan tähän. Olisi kuitenkin paljon asiaa mutta en nyt osaa sanoa. Ehkä tämä oli vain joku purkautuminen mutta tietenkin saa kommentoida jos tahtoo. Niin ja itse jotenkin yhdistän tämän saamani kasvatuksen ja lapsuuden tähän nykyiseen tilanteeseen. Voin olla väärässäkin.
Olen syntynyt perheeseen jossa äiti on jt. Pienestä pitäen minua vietiin kokouksiin ja konventteihin ja opetettiin jt uskontoa. Joulua ja synttäreitä yms. ei perheessäni ole ikinä vietetty. Minusta tuli jo lapsena eristäytynyt, hiljainen ja pelokas. Etenkin kentällä käyminen ahdisti mutta väkisin vietiin mukana. Kastetta lykkäsin sitten vähän vanhempana vaikka ikätoverini menivätkin kasteelle. Tunsin itseni niin huonoksi kun en mennyt kasteelle. Lopulta joskus n.15v jätin käymättä kokouksissa yms.
Olen aina pelännyt kaikkia henkimaailman juttuja kun niistä lapsuudessani niin paljon puhuttiin. Pelot ovat vain pahentuneet iän myötä, etenkin kun jätin uskonnon. Pelot menivät niin pahaksi että en uskaltanut enää mennä nukkumaan iltaisin yksin, silloin pelot olivat pahimmillaan. Kyllä myös päivisin pelotti mutta ei niin paljon. Tähän liittyi myös suunnaton ahdistus joka alkoi haitata elämää ja työssäkäyntiä. Pyysin apua ahdistukseen ja minulle diagnosoitiin psykoosi joka myöhemmin vaihtui erääseen psykoositason mielisairauteen. Nyt olen kuntoutustuella jolle ei loppua näy.
Äitini on tietenkin tietoinen tästä asiasta, olemme kuitenkin aika läheisiä, mutta ei usko että minulla on mielisairautta vaan hänen mielestä on normaalia pelätä näitä asioita. En tiedä edes itse miten suhtautua tähän asiaan. Eikä helpota että kärsin myös unihalvauksista hallusinaatioiden kera.
En tiedä miten jatkaa tätä joten lopetan tähän. Olisi kuitenkin paljon asiaa mutta en nyt osaa sanoa. Ehkä tämä oli vain joku purkautuminen mutta tietenkin saa kommentoida jos tahtoo. Niin ja itse jotenkin yhdistän tämän saamani kasvatuksen ja lapsuuden tähän nykyiseen tilanteeseen. Voin olla väärässäkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Nyt olen kuntoutustuella jolle ei loppua näy."
Jos se mitä kirjoitit on totta, niin on todella hyvä, että jos tällaisessa yhteiskunnassa kuin Suomi olet saanut tuollaisen ratkaisun aikaiseksi omalle kohdallesi. Se on varmaan hyväksi sinulle itsellesi ja yhteiskunnalle.
Hyvä, että asiat on saatu rullaamaan ja pääset elämässäsi eteenpäin jatkamaan nyt sellaisella pohjalla, joka tukee terveellä tavalla sinun persoonallisuuttasi. Rohkean ja henkilökohtaisen tarinan kirjoitit. Jotenkin se kosketti. Mutta älä enää ole yleisölle ehkä noin avoin, koska monet eivät ymmärrä tai välitä siitä mitä ihminen kokee silloin kun hän on tekemissä "muurahaispesän" kanssa, jossa kaikilla muurahaisilla on vain sama tehtävä, josta hänen merkityksensä riippuu? Vain läheisille ja heistäkin niille ketkä ovat luotettavia pitämään asiat takanaan kannattaa avautua.
En osaa muuta kirjoittaa tai sanoa. Onko yhteytesi jt-porukoihin vielä olemassa, vai oletko päässyt siitä eteenpäin?
Ympäristö jossa lapsemme kasvavat ja viettävät lapsuutensa jää sielumme maisemaksi. Oli se sitten aurinko tai pilvi.
Löydät elämääsi langan. Tuntuu todella pahalta miten olet kokenut jt nuoruudessa. Sinut on syrjäytetty ihmisenä vt seuran orjuuteen. Sinulla on kuitenkin ollut tahtoa ja voimaa ja jätit jo nuorena kokoukset...siihen ei kaikki pysty. Nyt sitten kaikki pelko pois mitä sinuun on istutettu. Meillä kaikilla on oma elämä... nautitaan siitä ja jt uskomukset ja pelot romukoppaan.
taas joku helluntailainen tai lestaadi vetää hyvää stoorii.
Voi poika poloista!
Kaikkea paskaa kans tällä foorumilla päästetään läpi.
seju-60 käteen.
Jehovan todistajien toimiva voima on itse saatana.
Tuosta kokemuksesta näkee sen hyvin.
Kun ihminen on joutunut saatanan pauloihin saa se ihmisessä aikaan ahdistuneisuutta ja mielen sairauksia.
Me vaikka katsomaan beetelin ruokaililua.
Ihan sairasta sakkia.
..Ei noissa unihalvaus- oireissa mitään ns, yliluonnollista ole.
siinä vaivassa pitäisi välttää nukkumista selällään, tutkijat sanovat. Sitten jos sinulle on tohtorisedän, eli -tädin taholta kirjoitettu nukahtamislääkeresepti, niin luepas sen lääkkeenkäyttöohje; se on se tärkein neuvo. siinä sanotaan, ettei kys, , ainetta saa käyttää viikkoa kauemmin, koska siihen jää koukkuun, ja sekoaa. Lopeta siis aineen käyttö.
Meksikossa unihalvausta nimitetään nimellä " Kuolema istuu rinnalle, " ja sillä on jopa oma juhla, luurankopäivä.
Missään taauksessa asia ei liity Uskontoon tai- uskomuksiin. tutkijat sanoo, että pitää ommella tennispallo paidan selkämystaskuun , jotta ei käänny selälleen yöllä. Joku hermo sen tekee.
Olettaen nyt että olit tosissasi,