Jeesus on Hyvä Paimen

ja ymmärrän toki, mitä pyhitys on, se on kasvamista Kristuksessa. Olisikohan se sitten sitä, että mitä kauemmin aikaa ihminen on ollut uskossa, sitä jalompi, pyhempi ja puhtaampi siitä on tullut, melkein kuin enkeli? Ihminen varmaan itsekin elää jossain pilvissä koko ajan? Saa näkyjä ja ilmestyksiä, profetoi, puhuu kielillä, parantaa sairaita jne. Uskovaisesta ihmisestä loistaa jo kauas ihmeellinen valo, niin että kaikki ulkopuolisetkin huomaavat, että "ahaa, siinä on uskovainen, siis tuolta ne näyttää!"

Todellisuus on valitettavasti, tai miten nyt vaan, toinen. Mutta koska uskovaiset eivät ole "melkein enkeleitä" on kynnys muillekin matalampi. Uskovaiset ovat aivan tavallisia syntisiä ihmisiä, sellaisia, jotka ovat rukouksessa, ehkä seurakunnan edessä antaneet elämänsä Jeesukselle. Jos heissä sitten tapahtuu jotain muutosta, se ei ole heistä itsestään, vaan se on Jumalan vaikutusta heissä, se kertoo, että he ovat viettäneet aikaansa Jumalan seurassa.

Joskus kasvua voi tulla enemmän, joskus kasvu on pysähtynyt ja ihminen näyttää hengellisesti kuolleelta ja onkin sitä. Sitten taas kasvu alkaa. Mutta Jumalan antama kasvu ihmisessä ei ole sellaista, mitä me ihmiset ajattelemme kasvuksi.

Jumalan antama kasvu on sitä, että voi olla, että ihminen riisutaan kaikesta omasta, voi mennä terveys ym. kaikki maallinen, mutta hengellinen on lähtenyt kasvuun. Hengellistä kasvua verrataan kynttilän liekkiin, kun sytytämme kynttilän palamaan se valaisee koko huoneen. Kun kynttilä itse palaa, liekki koko ajan kasvaa ja kasvaa, näin on hengellisen kasvunkin. Kun minäitse pienenee, saa Jeesus sijaa ja alkaa elämään tuon ihmisen kautta. Näin..

Gal. 2:20
..Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni

päivän vanhoja lapsia. Risti vain risti, siinä on pyhityksemme.