Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo käyttää lastensuojelulakia rippisalaisuuden murtamiseksi, jollei kirkko itse toimi, kirjoittaa Helsingin Sanomat.
Rippisalaisuuden ongelma on, ettei pappi voi kertoa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain törkeitä tekoja.
Ministeriö on valmis poistamaan nyt lastensuojelulaista kohdan, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske papin tai lehtorin toimittamaa rippiä tai sielunhoitoa. - Kun lastensuojelulakia tehtiin, kuviteltiin, että kirkko itse hoitaa muutoksen kirkkolakiin. Jollei kirkko sitä nyt tee, muutos tehdään lastensuojelulakiin, sanoo peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) lehdelle.
Kun lastensuojelulaki uusittiin vuoden 2008 alusta, sosiaali- ja terveysministeriö neuvotteli valmistelun aikana kirkon kanssa siitä, että myös papilla olisi aina ilmoitusvelvollisuus esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön paljastuessa.
Nyt ovat Risikon mukaan edessä neuvottelut siitä, tekeekö kirkko muutoksen kirkkolakiin vai ministeriö lastensuojelulakiin.
STT
Rippisalaisuuden ongelma on, ettei pappi voi kertoa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain törkeitä tekoja.
Ministeriö on valmis poistamaan nyt lastensuojelulaista kohdan, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske papin tai lehtorin toimittamaa rippiä tai sielunhoitoa. - Kun lastensuojelulakia tehtiin, kuviteltiin, että kirkko itse hoitaa muutoksen kirkkolakiin. Jollei kirkko sitä nyt tee, muutos tehdään lastensuojelulakiin, sanoo peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) lehdelle.
Kun lastensuojelulaki uusittiin vuoden 2008 alusta, sosiaali- ja terveysministeriö neuvotteli valmistelun aikana kirkon kanssa siitä, että myös papilla olisi aina ilmoitusvelvollisuus esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön paljastuessa.
Nyt ovat Risikon mukaan edessä neuvottelut siitä, tekeekö kirkko muutoksen kirkkolakiin vai ministeriö lastensuojelulakiin.
STT
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirkolla on omat lait
Se tässä on omituista, että Suomen päättäjät ovat antaneet lahkokirkon papeille oikeuden olla noudattamatta Suomen valtion lastensuojelulakia.
Tottakai papit käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kun Mooseksen lakikin kieltää vain miesten kanssa makaamisen, mutta lasten kanssa saa makaa ihan vapaasti.
Kirkon erityisasema saadaan poistettua laista vasta sitten, kun pedofilien suojelua rahoittavat jäsenet eroavat kirkosta.
Rippisalaisuuden suhteen kirkko toimii aivan maallisten lakien mukaan.
Rippisalaisuuden voi rikkoa vain erityisen törkeiden rikosten kohdalla. Mutta lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole aina maamme lakien mukaan erityisen törkeä rikos, vaikka sen pitäisi olla! Lisäksi lainlaatija on toiminut ihan paskasti, koska lapsen seksuaalinen suojaraja onkin - 16 v, vaikka lastensuojelulaki määrittelee lapseksi kaikki alle 18-vuotiaat. MIKSI NÄIN ON LAISSAMME???? Ketä yhteiskunta suojelee ja hyysää, kun laatii ristiriitaisia lakeja, joiden toteutus kaadetaan toisten niskaan, nyt kohteena rippisalaisuus, yksilön oikeus turvalliseen rippiin ja sen salassapitoon. Rippisalaisuus on kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen oikeus ja nyt yhteiskunta haluaa omien kömmähdystensä vuoksi hyökätä rippiä vastaan.
Lainlaatijat pitäisi ottaa kohteeksi tämän epäkohdan vuoksi.
Eivät enää parane, kun armo on poisotettuna! Siis eivät enää ripittäydykkään, joka lienee monta parantanut!
rippiä ja synninpäästöä, käsittääkseni luterilaisuudessa ei ole edes anteeksi antamista. Luterilaisuudessa käydänn kai jonkinlaisia sielunhoidollisia keskusteluja ja niissä voi olla keskustelijana kuka vain, yleensä joku nuorisotyöntekija tai vastaava, no eipä luterilaisuudessa ole oikeaa pappeuttakaan, joten yhtä kaikki ovat tavallisia maallikoita. Mutta jos ei ole synnintunnustusta ei voi olla mitään rippisalaisuuttakaan.
Kauas on kuljettu, ei muuta voi sanoa. Kirkko on kauan esittänyt suurta moraalinvartijaa ja opettajaa. Nyt ovat tulleet päivät, jolloin valtiovallan ja lainsäätäjän on (jälleen kerran) oikaistava kirkkoa sen vaelluksessa. Kirkkoa, joka ei ole kyennyt erottamaan oikeaa väärästä, vaikka kirkkoon tässä uskottiin ja luotettiin, ja sen nojalla tehtiin lakiin poikkeus.
Mutta ei, eiväthän nämä pappismiehet pysyneet oikealla, kaidalla tiellä. Eivät voineet jättää lapsia rauhaan eikä kohdella heitä ihmisen lailla. Ei tavalla, joka on selvää kaikkialla muualla, paitsi kirkossa.
Toki kirkon piiristä kuuluu jo syyttelyn ääni, katsokaa tuonne ja katsokaa tänne, on sitä sielläkin. Ehkä onkin, mutta ei sitä siellä ripin varjolla salata.
Joku jo aiemmin totesi, ai, tämänkö tähden kirkko ei halua naisia papeiksi. Naiset eivät voisi ymmärtää miten miehet haluavat lapsia kohdella. Naiset ovat tottuneet suojelemaan lapsia.
Olettaakohan Risikko suurenkin määrän pedofiileja "jäävän kiinni", kun papeille tulee ilmoittamisvelvollisuus rikoksen tunnustaneista.
Itse oletan, että ennemminkin käy päinvastoin eli vastaisuudessa entistä harvempi tunnustaa pedofiliarikoksen edes ripissä, jossa luullakseni papit joka tapauksessa neuvovat ripittäytyjän poliisin pakeille. Jos lakiuudistuksen myötä lopputulos on varma, miksi käydä ripittäytymässä ollenkaan. Vähemmällä byrokratialla pääsee, kun menee suoraan poliisikamarille.
En tosin tiedä, kuinka paljon tähän astikin ilmoitusvelvollisuuteen kuuluneita murhamiehiä ja maanpetoksen tehneitä on käynyt ensin ripittämässä rikoksensa, mutta arvelen luvun olevan pienen. Harvat tunnustukset nekin on luultavasti tehty kuolinvuoteella, eikä syytettä ole ehditty nostaa. Näin käynee myös pedofiliatunnustusten kohdalla.
Ei olennaista ole kiinni saaminen. Olennaista on RIKOKSEN SALAILUN poistaminen kirkon käytännöstä hyväksyttävänä toimenpiteenä.
Sitä paitsi, jos rikollinen ei voi puhua asiastaan, hänen syntinsä tuska on suurempi. Siksi Raskolnikov murtui, koska hän ei voinut puhua teostaan. Siksi on tärkeää, ettei puhumisen mahdollisuus tarkoita samaa kuin rikosvastuusta vapautuminen.