Hiljaa yössä...a niin edelleen, kuten tällä tunturin kuppeella leikkisästi tumataan kun salaa naapurin piikaa käydään vokottelemassa pikku kilju pieruissa aina puolen yön jälkeen,poronsarviuute toisessa ja päivän lehti toisessa kainalossa. Tosin en vielä ole kyl saanut selville että mikä merkitys sillä päivän lehdellä on,kun sanovat että jopa viikon vanhakin käy samaan tarpeeseen. Harmikseni vain ei nuo paikalliset viäräleuat sitä ole suostuneeet paljastamaan,vaikka kuinka olen kautta rantain yrittänyt asiasta udella.
Kuuntelin tässä appiukon isän isän aikaiseslla kramofonilla tangoa sillä onhan jo pitkän ajan takaa meille vajaamielisille käyettty tuota musiikkia eräänlaisena terapiamotona muka rauhoittamaan. En vielä ole saanut kertaakaan rauhoittavaa vaikutusta. Melkeinpä päinvastoin on mieleni aivan villiintynyt silmät kiinni innosta kuolaten kun annan tangon syvien sävelten väreiden kulkea kropassani. Hi hi pakko myötää että aina kuullessani tanko musiikkia tulee minulle kaamea tarve puksauttaa iso ja jykevä pökäle pöksyihini.
Tänään minua puraisikin oikein tankoilu kärpiinen ja taas kerran hain tuolta vintin ylisiltä ne appiukon isän tankoilu kuteet: sarkapusakka ja pussihousut, sekä mannesaappaat. Vielä jussipaidan kiskaistuani sarkapusakan päälle sitaisin merimiessolmulla appiukon parhaan silkki kravatin kaulaan ja olin valmis tankoilun huumaan. Suuntasinkin itsekseni innosta hihitelleen tuolle naapurin hiltan mökille. Niin innoissani olin etten huomannut vasemman jalan mannesaappaankaan putoamista siinä tankoilun hurmassa, vasta kun hiltan ovella,mutta ajattelinkin ettei se menoa haittaa tuo Hilta kun on sokea.
Ei siinä kauaa Nicotinell pojulta mennut Hiltaa vokotella tankoilun pyörteisiin kun valmiiksi täyteen viritetyn gramofonin päräytin soimaan ja kantapäitä yhteen kopauttaen kysyin Hiltalta notta mites se oikein olisi, saiskos vajaamielinen pluvan. Tottahan se Hiltalle kävi, Hilta kun on kiertokoulun aikoihin ollut musiikin opettaja ja sanoikin että ootas hetki niin hän käy tipauttamassa tekohampaat klasiin nottei pääse hukkumaan, kun ovat niin mahottoman tyyriitä hommata uusia.
Niin sitä mentiin, hampaaton Hilta vei ja mie vikisin sen mitä kerkesin.Naapurin isännän heinäpelto vain pölisi,kun poski poskea vasten vedettin Olavi Virran koko tuotanto ja välillä hilta sylki hampaattomasta suustaan kärpäsiä, Hiltalla kun ei tuo suu mene kunnolla kiinni jos ei noita hampaita ole paikallaan. Hieman meinasi tuo vikiseminenkin olla hankalaa Hiltan tanssin hurmiossa puristessa niin lujaa poskeaan poskeani vasten että jopa henkitorvi tuntui menevän tukkoon. Onneksi aina säkeistöjen välillä Hilta heilautti minut toiselle puolelle suunnan vaihdon yhteydessä ja kerkesin hieman vetämään happea, ennenkuin taas mentiin hiljaa yössä......Hiltan selkänikamat vain paukkuivat Illassa taivutellessani hiltaa vähän väliä reilusti yli 90 asteen taivutuksiin. Hiltaa se ei paljon haitannut, sanoikin vain että taivuta poeka taivuta hi hi hiii.
Kolmannen kerran jälkeen kun oli koko olavin tuotanto tanssittu läpi oli minun pakko lopettaa kun tuon perässäni laahaamani vasemman jalan isovarpaasta oli jo kynsi irronnut ja hiltalta olin toisen jaan varpaat kaikki saanut tallattua sinertäväksi. Hiukan pettynyt Hilta oli kun sanoi just päässeensä vasta sopivasti hikeen, eikä tukiliivitkään enää hanganneet niin pahasti vatsamakkaroiden välissä. Kohteliaana herrasmiehenä kuitenkin saatteli Hiltan takaisin kotiovelle poskisuudelmien kera.
Innostuin niin ovasti tuosta Tanssitouhusta että päätinkin heti huomenna ilmoittautua tangon taivuttelun kirjekurssille.
Nyt täytyykin lähteä tuota naapurin Hiltaa taas tanssattamaan,jos vaikka jotain uutta oppisi. Kirjuutellaan taas huuhaalaiset.
Kesäterveisin:Nicotinell osastolta T3
Kuuntelin tässä appiukon isän isän aikaiseslla kramofonilla tangoa sillä onhan jo pitkän ajan takaa meille vajaamielisille käyettty tuota musiikkia eräänlaisena terapiamotona muka rauhoittamaan. En vielä ole saanut kertaakaan rauhoittavaa vaikutusta. Melkeinpä päinvastoin on mieleni aivan villiintynyt silmät kiinni innosta kuolaten kun annan tangon syvien sävelten väreiden kulkea kropassani. Hi hi pakko myötää että aina kuullessani tanko musiikkia tulee minulle kaamea tarve puksauttaa iso ja jykevä pökäle pöksyihini.
Tänään minua puraisikin oikein tankoilu kärpiinen ja taas kerran hain tuolta vintin ylisiltä ne appiukon isän tankoilu kuteet: sarkapusakka ja pussihousut, sekä mannesaappaat. Vielä jussipaidan kiskaistuani sarkapusakan päälle sitaisin merimiessolmulla appiukon parhaan silkki kravatin kaulaan ja olin valmis tankoilun huumaan. Suuntasinkin itsekseni innosta hihitelleen tuolle naapurin hiltan mökille. Niin innoissani olin etten huomannut vasemman jalan mannesaappaankaan putoamista siinä tankoilun hurmassa, vasta kun hiltan ovella,mutta ajattelinkin ettei se menoa haittaa tuo Hilta kun on sokea.
Ei siinä kauaa Nicotinell pojulta mennut Hiltaa vokotella tankoilun pyörteisiin kun valmiiksi täyteen viritetyn gramofonin päräytin soimaan ja kantapäitä yhteen kopauttaen kysyin Hiltalta notta mites se oikein olisi, saiskos vajaamielinen pluvan. Tottahan se Hiltalle kävi, Hilta kun on kiertokoulun aikoihin ollut musiikin opettaja ja sanoikin että ootas hetki niin hän käy tipauttamassa tekohampaat klasiin nottei pääse hukkumaan, kun ovat niin mahottoman tyyriitä hommata uusia.
Niin sitä mentiin, hampaaton Hilta vei ja mie vikisin sen mitä kerkesin.Naapurin isännän heinäpelto vain pölisi,kun poski poskea vasten vedettin Olavi Virran koko tuotanto ja välillä hilta sylki hampaattomasta suustaan kärpäsiä, Hiltalla kun ei tuo suu mene kunnolla kiinni jos ei noita hampaita ole paikallaan. Hieman meinasi tuo vikiseminenkin olla hankalaa Hiltan tanssin hurmiossa puristessa niin lujaa poskeaan poskeani vasten että jopa henkitorvi tuntui menevän tukkoon. Onneksi aina säkeistöjen välillä Hilta heilautti minut toiselle puolelle suunnan vaihdon yhteydessä ja kerkesin hieman vetämään happea, ennenkuin taas mentiin hiljaa yössä......Hiltan selkänikamat vain paukkuivat Illassa taivutellessani hiltaa vähän väliä reilusti yli 90 asteen taivutuksiin. Hiltaa se ei paljon haitannut, sanoikin vain että taivuta poeka taivuta hi hi hiii.
Kolmannen kerran jälkeen kun oli koko olavin tuotanto tanssittu läpi oli minun pakko lopettaa kun tuon perässäni laahaamani vasemman jalan isovarpaasta oli jo kynsi irronnut ja hiltalta olin toisen jaan varpaat kaikki saanut tallattua sinertäväksi. Hiukan pettynyt Hilta oli kun sanoi just päässeensä vasta sopivasti hikeen, eikä tukiliivitkään enää hanganneet niin pahasti vatsamakkaroiden välissä. Kohteliaana herrasmiehenä kuitenkin saatteli Hiltan takaisin kotiovelle poskisuudelmien kera.
Innostuin niin ovasti tuosta Tanssitouhusta että päätinkin heti huomenna ilmoittautua tangon taivuttelun kirjekurssille.
Nyt täytyykin lähteä tuota naapurin Hiltaa taas tanssattamaan,jos vaikka jotain uutta oppisi. Kirjuutellaan taas huuhaalaiset.
Kesäterveisin:Nicotinell osastolta T3
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mahtavaa luettavaa naurattaa niin pirusti .Olet sie taitava tarinan kirjoittaja .Kai sie huomen Vallssaat taas Hiltan kera.
Suattaapi ollakin...
Musikki soi tunturinkuppeella kun tänne asti kuuluu. Onko kiirusta ollu ?Meillä on mutta kahvit taas lenteli pitkin seinii.