dawkins ja mitä ..
Nykyisen lasten hyväksikäyttöskandaalin viittaus 1 aikaan sain kirjeen amerikkalaiselta nelikymppiseltä naiselta joka oli kasvanut Roomalais-Katolisessa uskossa. Hän muisti selkeästi kaksi tapausta, jotka sattuivat hänen ollessaan seitsemänvuotias. Seurakunnan pappi ahdisteli häntä seksuaalisesti autossaan. Ja samoihin aikoihin hänen pieni koulukaverinsa, joka kuoli traagisesti, joutui helvettiin koska oli protestantti. Tai niin kirjeen kirjoittajalle ainakin oli uskoteltu kirkossa silloin vallalla olevan doktriinin mukaan. Hänen nykyinen näkemyksensä on, että näistä kahdesta roomalais-katolilaisesta hyväksikäyttötapauksesta jälkimmäinen oli huomattavasti pahempi kuin ensimmäinen. Hän kirjoittaa:
Papin hyväilyt tuntuivat seitsenvuotiaasta vain öklöiltä, kun taas muistan kokeneeni kylmää, suunnatonta pelkoa kuullessani että ystäväni joutui helvettiin. En koskaan valvonut papin takia - mutta sen sijaan vietin monta unetonta yötä peläten, että ihmiset joita rakastin joutuisivat helvettiin. Näin siitä painajaisia.
Olen varma, ettei hänen tapauksensa ole jäänyt ainoaksi. Entä jos kyseessä on vähemmän altruistinen lapsi, joka pelkää oman ikuisuutensa puolesta? Vaikka lasten fyysinen hyväksikäyttö onkin kammottavaa, epäilen kuitenkin että se saattaa aiheuttaa vähemmän pysyvää haittaa kuin katolinen usko itse.
Onnekseni vältyin itse roomalaiskatoliselta kasvatukselta (anglikaaninen usko on paljon vähemmän haitallinen muunnos samasta viruksesta). Joutuminen latinanopettajani hyväilemäksi squashkentällä oli ikävä tunne yhdeksänvuotiaalle, sekoitus häpeää ja puistattavaa yökötystä, mutta se ei varmasti ollut edes samassa sarjassa kuin uskottelu siitä että minä tai joku tuttuni saattaisimme joutua ikuiseen tuleen. Heti kun sain kiemurreltua pois hänen polveltaan, juoksin kertomaan ystävilleni ja me nauroimme kunnolla. Säälittävän pedofiilin lähentelyt tiivistivät kaveruuttamme. En usko että minä tai muut saimme pysyvää tai edes tilapäistä vahinkoa tästä ikävästä fyysisestä vallan väärinkäytöstä. Latinanopettaja taisi ennen kaikkea vahingoittaa itseään, sillä hän lopulta suoritti itsemurhan.
Vaikka nykyajan yhteiskunnan standardien mukaan hän olisi voinut joutua vankilaan sekä eliniäkseen eri ryhmittymien vainoamaksi, myönnän kuitenkin että hänen rikoksensa olivat lieviä verrattuna niihin joita jotkin papit tekivät. En voi puhua heidän ahdistelemiensa alttaripoikien kokemuksista. Mutta lasten väärinkäyttö terminä kattaa useita syntejä, lievästä hyväilystä väkivaltaiseen anaaliyhdyntään, ja olen varma että monet tapaukset jotka nyt ovat häpäisseet kirkon kuuluvat skaalan lievempään päähän. viittaus 2 Epäilemättä jotkut kuuluvat myös skaalan väkivaltaisimpaan päähän ja se on hirvittävää. Mutta vain koska jotkin pedofiilien hyökkäykset ovat väkivaltaisia ja kivuliaita, se ei tarkoita sitä että kaikki niistä ovat. Lapsi joka on liian nuori ymmärtämään mitä hellä pedofiili hänelle tekee huomaa kuitenkin helposti kivun jota väkivaltainen pedofiili aiheuttaa. Termit kuten "väijyvä hirviö" (en. predatory monster) eivät ole tarpeeksi täsmällisiä, ja niitä värittävät aikuisten emotionaaliset ongelmat. Toiseksi (ja tämä on se huomio jonka esitin kirjoitukseni alussa), henkinen väkivalta jonka epämääräinen väkivallan ja kammottavan kivun uhka muodostaa saattaa olla vahingollisempaa kuin fyysinen pahoinpitely, jos lapsi vilpittömästi uskoo näihin uhkauksiin. Saarnaus helvetistä on nimen omaan äärimmäisellä väkivallalla ja kivulla uhkaamista. Eikä siitä ole epäilystäkään että monet lapset todella uskovat mitä heille opetetaan, ja tämä usko voi seurata heitä aikuisuuteen ja aina vanhuuteen asti, kunnes kuolema vihdoin vapauttaa heidät.
Nykyisen lasten hyväksikäyttöskandaalin viittaus 1 aikaan sain kirjeen amerikkalaiselta nelikymppiseltä naiselta joka oli kasvanut Roomalais-Katolisessa uskossa. Hän muisti selkeästi kaksi tapausta, jotka sattuivat hänen ollessaan seitsemänvuotias. Seurakunnan pappi ahdisteli häntä seksuaalisesti autossaan. Ja samoihin aikoihin hänen pieni koulukaverinsa, joka kuoli traagisesti, joutui helvettiin koska oli protestantti. Tai niin kirjeen kirjoittajalle ainakin oli uskoteltu kirkossa silloin vallalla olevan doktriinin mukaan. Hänen nykyinen näkemyksensä on, että näistä kahdesta roomalais-katolilaisesta hyväksikäyttötapauksesta jälkimmäinen oli huomattavasti pahempi kuin ensimmäinen. Hän kirjoittaa:
Papin hyväilyt tuntuivat seitsenvuotiaasta vain öklöiltä, kun taas muistan kokeneeni kylmää, suunnatonta pelkoa kuullessani että ystäväni joutui helvettiin. En koskaan valvonut papin takia - mutta sen sijaan vietin monta unetonta yötä peläten, että ihmiset joita rakastin joutuisivat helvettiin. Näin siitä painajaisia.
Olen varma, ettei hänen tapauksensa ole jäänyt ainoaksi. Entä jos kyseessä on vähemmän altruistinen lapsi, joka pelkää oman ikuisuutensa puolesta? Vaikka lasten fyysinen hyväksikäyttö onkin kammottavaa, epäilen kuitenkin että se saattaa aiheuttaa vähemmän pysyvää haittaa kuin katolinen usko itse.
Onnekseni vältyin itse roomalaiskatoliselta kasvatukselta (anglikaaninen usko on paljon vähemmän haitallinen muunnos samasta viruksesta). Joutuminen latinanopettajani hyväilemäksi squashkentällä oli ikävä tunne yhdeksänvuotiaalle, sekoitus häpeää ja puistattavaa yökötystä, mutta se ei varmasti ollut edes samassa sarjassa kuin uskottelu siitä että minä tai joku tuttuni saattaisimme joutua ikuiseen tuleen. Heti kun sain kiemurreltua pois hänen polveltaan, juoksin kertomaan ystävilleni ja me nauroimme kunnolla. Säälittävän pedofiilin lähentelyt tiivistivät kaveruuttamme. En usko että minä tai muut saimme pysyvää tai edes tilapäistä vahinkoa tästä ikävästä fyysisestä vallan väärinkäytöstä. Latinanopettaja taisi ennen kaikkea vahingoittaa itseään, sillä hän lopulta suoritti itsemurhan.
Vaikka nykyajan yhteiskunnan standardien mukaan hän olisi voinut joutua vankilaan sekä eliniäkseen eri ryhmittymien vainoamaksi, myönnän kuitenkin että hänen rikoksensa olivat lieviä verrattuna niihin joita jotkin papit tekivät. En voi puhua heidän ahdistelemiensa alttaripoikien kokemuksista. Mutta lasten väärinkäyttö terminä kattaa useita syntejä, lievästä hyväilystä väkivaltaiseen anaaliyhdyntään, ja olen varma että monet tapaukset jotka nyt ovat häpäisseet kirkon kuuluvat skaalan lievempään päähän. viittaus 2 Epäilemättä jotkut kuuluvat myös skaalan väkivaltaisimpaan päähän ja se on hirvittävää. Mutta vain koska jotkin pedofiilien hyökkäykset ovat väkivaltaisia ja kivuliaita, se ei tarkoita sitä että kaikki niistä ovat. Lapsi joka on liian nuori ymmärtämään mitä hellä pedofiili hänelle tekee huomaa kuitenkin helposti kivun jota väkivaltainen pedofiili aiheuttaa. Termit kuten "väijyvä hirviö" (en. predatory monster) eivät ole tarpeeksi täsmällisiä, ja niitä värittävät aikuisten emotionaaliset ongelmat. Toiseksi (ja tämä on se huomio jonka esitin kirjoitukseni alussa), henkinen väkivalta jonka epämääräinen väkivallan ja kammottavan kivun uhka muodostaa saattaa olla vahingollisempaa kuin fyysinen pahoinpitely, jos lapsi vilpittömästi uskoo näihin uhkauksiin. Saarnaus helvetistä on nimen omaan äärimmäisellä väkivallalla ja kivulla uhkaamista. Eikä siitä ole epäilystäkään että monet lapset todella uskovat mitä heille opetetaan, ja tämä usko voi seurata heitä aikuisuuteen ja aina vanhuuteen asti, kunnes kuolema vihdoin vapauttaa heidät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.