Taas Päivämiehessä!

Uusi pääkirjoitus alkaa:
"Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42)."

Saiko nuori mies oikean tuomion ja oliko hän syyllistynyt syntiin? Siis rikokseen Jumalaa vastaan? Eikö kuolemanrangaistus sinänsä ole synti ja vääryys - oman kansalaisen, elämä vielä edessään olevan ihmisen raaka murha? Kuka sen antaa anteeksi niille, jotka sen tekivät? Ja kuka antaa anteeksi niille, jotka eivät sitä yrittäneet estää? Mitä tehtiin siinä hänen mahdollisille lapsilleen, vaimolleen, äidilleen, sisarilleen? Oliko ketään puolustajaa? Eikö Jeesus sano niille, jotka ovat vasemmalla: minä olin kenttäoikeudessa tuomittavana ja te ette puolustaneet minua!

"Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon ja Jeesus antoi ne anteeksi. "

Kai asian voi niinkin tulkita, kun laveasti ajattelee. Mitä ristillä tapahtui?

"Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" 40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? 41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." 42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Eikö tarkempi tulkinta ole, että toinen pahantekijä uskoi Jeesuksen hyväksi ja synnittömäksi, ja uskoi hänellä olevan valtakunnan, johon hän oli menossa? Hän uskoi Jeesukseen, se riitti.

Apokryfisissä evankeliumeissa on kertomus (en nyt muista missä), että tuo Jeesuksen tunnustanut pahantekijä olisi löytynyt hengissä ja elävänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Hänestä on tehty pyhimyskin. Hän siis joidenkin tietojen mukaan sai sekä "ajallisen" elämänsä takaisin, että nimen pyhien joukossa, ikuisen elämän. Jeesus ei muitakaan hommia isommasti jättänyt puolitiehen, vaan toteutti ne "niin maan päällä kuin taivaassa".

Pääkirjoitus jatkuu:
"Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)"

Ihminen voi kokea syyllisyyttä hyvin monista asioista, olivatpa nämä syntiä tai eivät. Monet lapset kasvavat krooniseen syyllisyyteen, jos kokevat, etteivät saa rakkautta sellaisina kuin ovat. Ihminen etsii hyväksyntää, ja on valmis mihin vain saadakseen sitä vanhemmiltaan. Tässä opitaan palvomaan vääriä jumalia: rahaa, koulumenestystä, ahkeruutta, jopa väkivaltaa. Sairastutaan työnarkomaniaan, alkoholismiin jne. Kun ihminen löytää rakastavan Jumalan, hän kokee, että kelpaa sellaisena kuin on. Hän haluaa luopua vääristä jumalista ja vääristä asioista ja noudattaa kaikessa vain hänen tahtoaan. Hän haluaa elämässään ainoastaan etsiä tietoa Jumalan tahdosta hänen suhteensa ja noudattaa sitä kuuliaisesti. Hänessä herää rakkaus ja oikeamielisyys, ja hän haluaa korjata ja hyvittää kaikki entiset pahat tekonsa.

Issahawwa kirjoitti:

Uusi pääkirjoitus alkaa:
"Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42)."

Saiko nuori mies oikean tuomion ja oliko hän syyllistynyt syntiin? Siis rikokseen Jumalaa vastaan? Eikö kuolemanrangaistus sinänsä ole synti ja vääryys - oman kansalaisen, elämä vielä edessään olevan ihmisen raaka murha? Kuka sen antaa anteeksi niille, jotka sen tekivät? Ja kuka antaa anteeksi niille, jotka eivät sitä yrittäneet estää? Mitä tehtiin siinä hänen mahdollisille lapsilleen, vaimolleen, äidilleen, sisarilleen? Oliko ketään puolustajaa? Eikö Jeesus sano niille, jotka ovat vasemmalla: minä olin kenttäoikeudessa tuomittavana ja te ette puolustaneet minua!

"Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon ja Jeesus antoi ne anteeksi. "

Kai asian voi niinkin tulkita, kun laveasti ajattelee. Mitä ristillä tapahtui?

"Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" 40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? 41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." 42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Eikö tarkempi tulkinta ole, että toinen pahantekijä uskoi Jeesuksen hyväksi ja synnittömäksi, ja uskoi hänellä olevan valtakunnan, johon hän oli menossa? Hän uskoi Jeesukseen, se riitti.

Apokryfisissä evankeliumeissa on kertomus (en nyt muista missä), että tuo Jeesuksen tunnustanut pahantekijä olisi löytynyt hengissä ja elävänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Hänestä on tehty pyhimyskin. Hän siis joidenkin tietojen mukaan sai sekä "ajallisen" elämänsä takaisin, että nimen pyhien joukossa, ikuisen elämän. Jeesus ei muitakaan hommia isommasti jättänyt puolitiehen, vaan toteutti ne "niin maan päällä kuin taivaassa".

Pääkirjoitus jatkuu:
"Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)"

Ihminen voi kokea syyllisyyttä hyvin monista asioista, olivatpa nämä syntiä tai eivät. Monet lapset kasvavat krooniseen syyllisyyteen, jos kokevat, etteivät saa rakkautta sellaisina kuin ovat. Ihminen etsii hyväksyntää, ja on valmis mihin vain saadakseen sitä vanhemmiltaan. Tässä opitaan palvomaan vääriä jumalia: rahaa, koulumenestystä, ahkeruutta, jopa väkivaltaa. Sairastutaan työnarkomaniaan, alkoholismiin jne. Kun ihminen löytää rakastavan Jumalan, hän kokee, että kelpaa sellaisena kuin on. Hän haluaa luopua vääristä jumalista ja vääristä asioista ja noudattaa kaikessa vain hänen tahtoaan. Hän haluaa elämässään ainoastaan etsiä tietoa Jumalan tahdosta hänen suhteensa ja noudattaa sitä kuuliaisesti. Hänessä herää rakkaus ja oikeamielisyys, ja hän haluaa korjata ja hyvittää kaikki entiset pahat tekonsa.

Lue lisää

"Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15). Katekismus muistuttaa, että ripin vastaanottaja – pappi tai maallikko – on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. Kristus asettuu langenneen puolelle ja rajaa tiedon synnin aiheuttamasta häpeästä mahdollisimman pieneksi. Asia on helpompi, jos lankeemus on henkilökohtainen. Kun tekoon liittyy myös rikos, kuorma on kaksinkertainen, koska asia on sovitettava myös maallisen lain edessä. Varsinainen rippi eli synninpäästö ja tehty rikos on erotettava toisistaan ja käsiteltävä erikseen luopumatta rippisalaisuuden ehdottomuudesta."

Tuo mainittu Raamatun paikka:
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin."
koskee kylläkin tilannetta, jossa mennään nuhtelemaan väärintekijää ja yritetään saada hänet ymmärtämään. Näitä tilanteita on usein, esimerkiksi aviopuolisoiden kesken. Perheterapeutit opettavat käyttämään minä-kieltä: "minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos sinä jätät taas astianpesun minulle" jne. "Jos hän kuulee sinua..." = voi olla taitavakin? Eikö ripissä ole kysymys ihmisen omasta katumuksesta ja armon saamisesta?

Itse ajattelisin, että paras neuvo on ripissäkin: "Minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää niin myös heille". Toisten asioista on yleensä paras olla "laulamatta" muille. Mutta jos esimerkiksi oma läheinen ystävä suutuksissaan pahoinpitelisi lapsiaan, eikö olisi rakkautta niin häntä kuin lapsiakin kohtaan, että menisin/soittaisin sosiaalitoimeen, että täällä tarvitaan nyt apuja ja neuvoja. Varmaan ensin juttelisin tuon äidin kanssa, ja tekisin sen hänen tietäen, mutta tekisin kuitenkin vaikka välit menisivätkin. Hän antaisi minulle anteeksi, kun tajuaisi, että sai itsekin apua.

Tiedän olevani inhottava, kun "ruodin" tällä lailla toisten kirjoituksia. En oo edes teologi, tai korkeintaan itseoppinut sellainen. Mutta kun ajattelee, että missä asemassa pääkirjoituksen kirjoittaja on hengellisellä kartalla, ihmetyttää se epätarkkuus, miten asioita selitetään. Tekisi mieleni sanoa: Raamattu kouraan joka iikalle, kun seuroihin menette. Samoin, kun Päivämiestä luette. Mieluiten uusi käännös. Siinäpä se tuli sanottuakin.

Issahawwa kirjoitti:

Uusi pääkirjoitus alkaa:
"Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42)."

Saiko nuori mies oikean tuomion ja oliko hän syyllistynyt syntiin? Siis rikokseen Jumalaa vastaan? Eikö kuolemanrangaistus sinänsä ole synti ja vääryys - oman kansalaisen, elämä vielä edessään olevan ihmisen raaka murha? Kuka sen antaa anteeksi niille, jotka sen tekivät? Ja kuka antaa anteeksi niille, jotka eivät sitä yrittäneet estää? Mitä tehtiin siinä hänen mahdollisille lapsilleen, vaimolleen, äidilleen, sisarilleen? Oliko ketään puolustajaa? Eikö Jeesus sano niille, jotka ovat vasemmalla: minä olin kenttäoikeudessa tuomittavana ja te ette puolustaneet minua!

"Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon ja Jeesus antoi ne anteeksi. "

Kai asian voi niinkin tulkita, kun laveasti ajattelee. Mitä ristillä tapahtui?

"Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" 40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? 41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." 42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Eikö tarkempi tulkinta ole, että toinen pahantekijä uskoi Jeesuksen hyväksi ja synnittömäksi, ja uskoi hänellä olevan valtakunnan, johon hän oli menossa? Hän uskoi Jeesukseen, se riitti.

Apokryfisissä evankeliumeissa on kertomus (en nyt muista missä), että tuo Jeesuksen tunnustanut pahantekijä olisi löytynyt hengissä ja elävänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Hänestä on tehty pyhimyskin. Hän siis joidenkin tietojen mukaan sai sekä "ajallisen" elämänsä takaisin, että nimen pyhien joukossa, ikuisen elämän. Jeesus ei muitakaan hommia isommasti jättänyt puolitiehen, vaan toteutti ne "niin maan päällä kuin taivaassa".

Pääkirjoitus jatkuu:
"Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)"

Ihminen voi kokea syyllisyyttä hyvin monista asioista, olivatpa nämä syntiä tai eivät. Monet lapset kasvavat krooniseen syyllisyyteen, jos kokevat, etteivät saa rakkautta sellaisina kuin ovat. Ihminen etsii hyväksyntää, ja on valmis mihin vain saadakseen sitä vanhemmiltaan. Tässä opitaan palvomaan vääriä jumalia: rahaa, koulumenestystä, ahkeruutta, jopa väkivaltaa. Sairastutaan työnarkomaniaan, alkoholismiin jne. Kun ihminen löytää rakastavan Jumalan, hän kokee, että kelpaa sellaisena kuin on. Hän haluaa luopua vääristä jumalista ja vääristä asioista ja noudattaa kaikessa vain hänen tahtoaan. Hän haluaa elämässään ainoastaan etsiä tietoa Jumalan tahdosta hänen suhteensa ja noudattaa sitä kuuliaisesti. Hänessä herää rakkaus ja oikeamielisyys, ja hän haluaa korjata ja hyvittää kaikki entiset pahat tekonsa.

Lue lisää

noin tyhmä teologisesti, Daavid Kristuksen edessä???

Uusi pääkirjoitus alkaa:
"Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. ** Naurettavaa. Niissä olosuhteissa ei juuri tuo VL soopa toiminut.

Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi.** Mitä soppaa. Ei näin käynyt. Ei Raamattu puhu synnistä mitään, Hän VAIN TUNNUSTI JEESUKSEN HERRAKSI.

Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42)." ** Soopaa, soopaa.

Saiko nuori mies oikean tuomion ja oliko hän syyllistynyt syntiin? Siis rikokseen Jumalaa vastaan? Eikö kuolemanrangaistus sinänsä ole synti ja vääryys - oman kansalaisen, elämä vielä edessään olevan ihmisen raaka murha? Kuka sen antaa anteeksi niille, jotka sen tekivät? Ja kuka antaa anteeksi niille, jotka eivät sitä yrittäneet estää? Mitä tehtiin siinä hänen mahdollisille lapsilleen, vaimolleen, äidilleen, sisarilleen? Oliko ketään puolustajaa? Eikö Jeesus sano niille, jotka ovat vasemmalla: minä olin kenttäoikeudessa tuomittavana ja te ette puolustaneet minua! ** Sinun täytyy olla todella SAIRAS.

"Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon ja Jeesus antoi ne anteeksi. " ** Missä sinulla on asiasta näyttöä.

Kai asian voi niinkin tulkita, kun laveasti ajattelee. Mitä ristillä tapahtui? ** Niin, tehän olette leveällä tiellä.

Eikö tarkempi tulkinta ole, että toinen pahantekijä uskoi Jeesuksen hyväksi ja synnittömäksi, ja uskoi hänellä olevan valtakunnan, johon hän oli menossa? Hän uskoi Jeesukseen, se riitti. ** Uskoihan toinenkin, mutta pelastunut ei uskonut siihen – että on synnit anteeksi, vaan siihen, että JEESUS ON HERRA. Se toinen ryöväri oli kun Vl, ei uskonut Jeesukseen Herrana.

Apokryfisissä evankeliumeissa on kertomus (en nyt muista missä), että tuo Jeesuksen tunnustanut pahantekijä olisi löytynyt hengissä ja elävänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Hänestä on tehty pyhimyskin. Hän siis joidenkin tietojen mukaan sai sekä "ajallisen" elämänsä takaisin, että nimen pyhien joukossa, ikuisen elämän. Jeesus ei muitakaan hommia isommasti jättänyt puolitiehen, vaan toteutti ne "niin maan päällä kuin taivaassa". ** Ei ole missään. Ei Pyhimyksiä ole kyseisissä kirjoituksissa, ne on vain VL soopaa.

"Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)" ** Naurettavaa tyhmyyttä? Milloin Daavid oli Kristuksen edessä, Jeesushan syntyi satoja vuosia Daavidin jälkeen, oletko todella järjilläsi. Daavid eli VL aikaa, ei Ul aikaa.

Tässä opitaan palvomaan vääriä jumalia: rahaa, koulumenestystä, ahkeruutta, jopa väkivaltaa. Sairastutaan työnarkomaniaan, alkoholismiin jne. Kun ihminen löytää rakastavan Jumalan, hän kokee, että kelpaa sellaisena kuin on. Hän haluaa luopua vääristä jumalista ja vääristä asioista ja noudattaa kaikessa vain hänen tahtoaan. Hän haluaa elämässään ainoastaan etsiä tietoa Jumalan tahdosta hänen suhteensa ja noudattaa sitä kuuliaisesti. Hänessä herää rakkaus ja oikeamielisyys, ja hän haluaa korjata ja hyvittää kaikki entiset pahat tekonsa. * Kerro kenelle on raha tärkeämpi kun lestadiolaiselle?

Kes.

Issahawwa kirjoitti:

"Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15). Katekismus muistuttaa, että ripin vastaanottaja – pappi tai maallikko – on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. Kristus asettuu langenneen puolelle ja rajaa tiedon synnin aiheuttamasta häpeästä mahdollisimman pieneksi. Asia on helpompi, jos lankeemus on henkilökohtainen. Kun tekoon liittyy myös rikos, kuorma on kaksinkertainen, koska asia on sovitettava myös maallisen lain edessä. Varsinainen rippi eli synninpäästö ja tehty rikos on erotettava toisistaan ja käsiteltävä erikseen luopumatta rippisalaisuuden ehdottomuudesta."

Tuo mainittu Raamatun paikka:
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin."
koskee kylläkin tilannetta, jossa mennään nuhtelemaan väärintekijää ja yritetään saada hänet ymmärtämään. Näitä tilanteita on usein, esimerkiksi aviopuolisoiden kesken. Perheterapeutit opettavat käyttämään minä-kieltä: "minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos sinä jätät taas astianpesun minulle" jne. "Jos hän kuulee sinua..." = voi olla taitavakin? Eikö ripissä ole kysymys ihmisen omasta katumuksesta ja armon saamisesta?

Itse ajattelisin, että paras neuvo on ripissäkin: "Minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää niin myös heille". Toisten asioista on yleensä paras olla "laulamatta" muille. Mutta jos esimerkiksi oma läheinen ystävä suutuksissaan pahoinpitelisi lapsiaan, eikö olisi rakkautta niin häntä kuin lapsiakin kohtaan, että menisin/soittaisin sosiaalitoimeen, että täällä tarvitaan nyt apuja ja neuvoja. Varmaan ensin juttelisin tuon äidin kanssa, ja tekisin sen hänen tietäen, mutta tekisin kuitenkin vaikka välit menisivätkin. Hän antaisi minulle anteeksi, kun tajuaisi, että sai itsekin apua.

Tiedän olevani inhottava, kun "ruodin" tällä lailla toisten kirjoituksia. En oo edes teologi, tai korkeintaan itseoppinut sellainen. Mutta kun ajattelee, että missä asemassa pääkirjoituksen kirjoittaja on hengellisellä kartalla, ihmetyttää se epätarkkuus, miten asioita selitetään. Tekisi mieleni sanoa: Raamattu kouraan joka iikalle, kun seuroihin menette. Samoin, kun Päivämiestä luette. Mieluiten uusi käännös. Siinäpä se tuli sanottuakin.

Lue lisää

"Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15).** Mitä se kohta puhuu rippisalaisuudesta, siitä ei puhu koko Uusi Testamentti mitään. Pelleiletkö?

Tuo mainittu Raamatun paikka:
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin."
koskee kylläkin tilannetta, jossa mennään nuhtelemaan väärintekijää ja yritetään saada hänet ymmärtämään. Näitä tilanteita on usein, esimerkiksi aviopuolisoiden kesken. Perheterapeutit opettavat käyttämään minä-kieltä: "minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos sinä jätät taas astianpesun minulle" jne. "Jos hän kuulee sinua..." = voi olla taitavakin? Eikö ripissä ole kysymys ihmisen omasta katumuksesta ja armon saamisesta? ** Oliko Hoitokokous- murhaajat sitten oikealla asialla??? Vastaako? Ihmisiä kuoli painostuksesta, Vl saarnaajat olivat murhaajia.

Itse ajattelisin, että paras neuvo on ripissäkin: "Minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää niin myös heille". ** Rippi ei ole kahden ihmisen välillä, vaan Ihmisen ja Jeesuksen. Parempi kun et tietämättömänä ota kantaa, naurattaa tuo soopa.

Toisten asioista on yleensä paras olla "laulamatta" muille. Mutta jos esimerkiksi oma läheinen ystävä suutuksissaan pahoinpitelisi lapsiaan, eikö olisi rakkautta niin häntä kuin lapsiakin kohtaan, että menisin/soittaisin sosiaalitoimeen, että täällä tarvitaan nyt apuja ja neuvoja. Varmaan ensin juttelisin tuon äidin kanssa, ja tekisin sen hänen tietäen, mutta tekisin kuitenkin vaikka välit menisivätkin. Hän antaisi minulle anteeksi, kun tajuaisi, että sai itsekin apua. ** Se on yleisen syyttäjän asia, ja jos asiasta vaikenee on itse rikollinen. HALUATKO SINÄ OLLA ROSMO??? JA HOUKUTELLA SITÄ MUTAKIN TEKEMÄÄN, suutuspäissään, onko se jokin lievennys, eli VL lievennys. Taidatte olla aika porukkaa.