En jaksa ymmärtää sitä, että eräät uskonnot houkuttelevat ihmisiä lupauksilla ikuisesta elämästä. Minulle ajatus ikuisesta elämästä on helvetti.
Iankaikkinen elämä - ei kiitos
myy
141049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ikuisuus voi olla helvetti, jos niin haluat valita.
Mutta Jumala tahtoisi sinut luokseen, ikuiseen elämään Hänen kanssaan. Hän on valmistanut siihen mahdollisuusden meille jokaiselle Joh. 3.16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
tervehdys...
miten tämä oikeastaan on mahollista...
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa"
eikös me kaikki olla jumalan lapsia???
ja maailmassa annetaan uskonnon vuoksi varmaan joka päivälle jonkun ainoa poika tai tyttö´"uskon sotaan"..
ei näsäviisastelua vaan ihan oikeasti ihmettelen kun siitä niin alleviivataan...
eihän jeesus kuollut... ???
suomi on sodissaan menettänyt monta ainoata poikaa... jollain on mennyt koko suku...
¨
ja jos jumala antaa poikansa niin eihän se anna sitä kuin lainaksi...
siis vähän sama kuin minä antaisin naapuri kylään oman lapseni kesä töihin... kyllä se sieltä takas tulee... :)
elämä on sama kuin Jumalan tunteminen. Sen vastaluku on iankaikkinen kuolema, joka kestää "kaiken tietämättömyytesi iän, (kaiken sen iän, kunnes tulet tuntemaan Jumalan). Koska "kaikki tulevat Jumalan opettamiksi", kaikki myös tulevat tuntemaan Jumalan! Tietämättömyys kalvaa kuin mato ja polttaa kuin tuli, "joka syttyy helvetistä ja sytyttää tuleen elämän pyörän."
Jumalan tunteminen antaa ilon ja riemun, jonka lopputulos on tällainen: "Iloksi minä luon Jerusalemin ( = hengellisen asuinpaikan) ja riemuksi sen kansan." ( = asukkaat).
Mulle kyllä kelpaisi ikuinen elämä. Olen kyllä kuitenkin enemmän ateisti kuin uskovainen, mutta niin kauan kun tieteellisiä todisteita henkimaailasta ei ole en kiistä ikuisen elämän mahdollisuutta vaikken siihen uskokaan.
jos puhutaan ikuisesta elämästä - siis todella ikuisesta. Koen jostain syystä mielekkääksi ajatuksen, että olen ja sitten joskus lakkaan olemasta. Tosin tekoni ja puheeni saattavat elää jonkin aikaa ihmisten mielissä, mutta itselleni en haluaisi enää kuoleman jälkeen olla olemassa.
Niin minullekkin. Minkäslaisia tieteellisiä todisteita sitten kaipaat? Katsoitko esim. ohjelma sarjaa "Entiset elämät"? Siellä ohjelmassa oleva ihminen pystyi palaamaan menneisyyteensä taisi olla 1400-luvulle. Tämä on vain yksi esimerkki. On paljon ihmisiä jotka pystyvät palauttamaan mieleensä menneen elämänsä. Mutta tämähän on vastaan tätä meidän yleismaailmallisesti hyväksyttyä teoriaa vastaan (ihminen=aivot). Esim. mieleltään sairaita ihmisiä hoidetaan "aivosairaina". Eli aivoissa olisi mukamas jotain häikkää (esim. psykologia = oppi sielusta, joka tänä päivänä kieltää koko sielun olemassaolon). Hieman outoa, että teoriaa on muutettu perusteellisesti matkan varrella??? Ihmisiä jotka sanovat, että he ovat henkisiä olentoja pidetään jotakuinkin hulluina. Se akilleen kantapäähän on se, että meistä suurin osa ei pysty tosta vaan palaamaan entiseen elämäänsä. Silloin siitä aivoteorista tulee helpommin hyväksyttävä totuus.
Ihminen ei oikein usko ennenkuin hän itse havaitsee tai kokee asioita. Tämähän on tietysti se paras ja oikea keino muodostaakkin omia totuuksiaan. Missäs tekniikka sitten siihen, millä voisi tehdä tämän oman havainnon henkisyydestään? Se on jo olemassa! Etsippä se ja palaile asiaan sen jälkeen. Silloin tiedät itse miten asiat todella ovat.
Hmm, mä oon miettiny paljon mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.., ikuinen kysymys.
Alan nykyään hakea vastausta rajatieto-kirjoista ja muuten vaan filosofiasta.
Miten oot päätynyt tohon helvetti-tulokseen? ketkä sinne päätyisivät? ei kai kaikki
Tarkoitin siis sitä, että minulle ikuinen elämä ei
ole onni ja autuus, vaan helvetillinen ajatus.
Jos siis päätyisin elämään ikuisesti, se - ei siis kuolema - olisi minulle helvetti.
Silloin helvettiin päätyisivät kaikki ne, jotka eivät haaveile iankaikkisesta elämästä mutta joutuvat sen kokemaan.
Mitäs jos miettisit asiaa niin, että sinua riivaa tässä elämässä seikka nimeltä 'aika'. Meidät sielut on heitetty rajoittuneeseen maailmaan, missä aika kulkee vain yhteen suuntaan ja on määrätyn mittainen per henkilö.
Juu, en minäkään pidä ajasta. Iankaikkisen elämän täytyy olla ajasta riippumatonta, eli jotain sellaista mitä meidän on täysin vaikea käsittää täällä. Luulen, että jos on olemassa joku helvetti, niin siellä sielu on edelleen ajasta riippuvainen. Sikäli olen samaa mieltä kanssasi.
Varmaan on kaverilla erikoinen kuva ikuisuudesta. Tiedoksi me elävät olennot olemme valmiiksi ikuisia. Ei sitä tarvitse luvata. Sen voi oivaltaa vaikka asustaa tässä kehossa. Mutta siihen tarvitaan että puhdistuu siitä materialismin liasta joka estää meitä näkemästä todellisen itsemme. Vihje: tieteellinen menetelmä.
Mutta jos me luulemme että ikuisuudessa soitetaan kanteletta tai jotain vastaavaa tylsää niin meillä on aivan väärä käsitys. No jotku ehkä tykkäisivätkin, mutta ikuisessa maailmassa on enemmän variaatiota kuin täällä.
Tutkimalla tämän maailman ilmiöitä saa yhtä vähän käsitystä ikuisen maailman asioista kuin jostain ihmisestä saisi katsomalla musta-valko valokuvaa hänen pelkästä varjostaan.
Ikuinen elämä on täynnä dynaamista, alati kasvavaa onnellisuutta, ekstaasia, hyvinvointia, ja temmellyskenttänä on jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää kuin joku piskuinen 3-D tomuhiukkanen avaruudessa nimeltä tellus.
Meidän kehommehan on ikuisen elämän vastakohta eli tilapäinen, täynnä tuskaa ja tietämättömyyttä. Joten jos käytät nykyistä kehoasi ja tietoisuuden tilaasi viitekehyksenä ymmärrän asenteesi. Jopa aineellisella tasolla voit kuitenkin vaikuttaa tietoisuuteesi. Laita suusi leveään hymyyn ja keskity ajatukseen että loikoilet ihanassa paikassa auringon alla, jopa "tuntien" lämpimät auringonsäteet. Jatka 2 minuuttia. Onko parempi olo?!
Mukavaa jatkoa Sinulle.
Voe hyvänen aeka,vai ei iankaikkinen elämä kiinnosta.Luulempa että sitten kiinnostaa kun Jeesus tulee hakemaan omansa.Otapa raamattu käteen ja lue sitä.1joh.5:11-12.Jeesus on Herra!Siunausta.
Minä ajattelen asian niin, että ihminen joka tapauksessa elää ikuisesti, joko taivaassa tai helvetissä. Ja eikö siinä tapauksessa taivas tuntuisi paremmalta vaihoehdolta ? Ainakin minä haluan taivaaseen.
Katsoitteko ohjelmasarjaa "Entiset elämät"? Siellä ohjelmassa oleva ihminen pystyi palaamaan menneisyyteensä taisi olla 1400-luvulle. On paljon ihmisiä jotka pystyvät palauttamaan mieleensä menneen elämänsä. Mutta tämähän on vastaan tätä meidän yleismaailmallisesti hyväksyttyä teoriaa vastaan (ihminen=aivot). Esim. mieleltään sairaita ihmisiä hoidetaan "aivosairaina". Eli aivoissa olisi mukamas jotain häikkää (esim. psykologia = oppi sielusta, joka tänä päivänä kieltää koko sielun olemassaolon). Hieman outoa, että teoriaa on muutettu perusteellisesti matkan varrella??? Ihmisiä jotka sanovat, että he ovat henkisiä olentoja pidetään jotakuinkin hulluina. Se akilleen kantapäähän on se, että meistä suurin osa ei pysty tosta vaan palaamaan entiseen elämäänsä. Silloin siitä aivoteorista tulee helpommin hyväksyttävä totuus.
Ihminen ei oikein usko ennenkuin hän itse havaitsee tai kokee asioita. Tämähän on tietysti se paras ja oikea keino muodostaakkin omia totuuksiaan. Missäs tekniikka sitten siihen, millä voisi tehdä tämän oman havainnon henkisyydestään? Se on jo olemassa! Etsippä se. Silloin tiedät itse miten asiat todella ovat.
Katsoitteko ohjelmasarjaa "Entiset elämät"? Siellä ohjelmassa oleva ihminen pystyi palaamaan menneisyyteensä taisi olla 1400-luvulle. On paljon ihmisiä jotka pystyvät palauttamaan mieleensä menneen elämänsä asioita. Mutta tämähän on vastaan tätä meidän yleismaailmallisesti hyväksyttyä teoriaa (ihminen=aivot). Esim. mieleltään sairaita ihmisiä hoidetaan "aivosairaina". Eli aivoissa olisi mukamas jotain häikkää (psykologia = oppi sielusta, joka tänä päivänä kieltää koko sielun olemassaolon). Hieman outoa, että teoriaa on muutettu perusteellisesti matkan varrella??? Ihmisiä jotka sanovat, että he ovat henkisiä olentoja pidetään jotakuinkin hulluina. Se akilleen kantapäähän on se, että meistä suurin osa ei pysty tosta vaan palaamaan entiseen elämäänsä. Silloin siitä aivoteorista luonnollisesti tulee helpoimmin hyväksyttävä totuus.
Ihminen ei oikein usko ennenkuin hän itse havaitsee tai kokee asioita. Tämähän on tietysti se paras ja oikea keino muodostaakkin omia totuuksiaan. Missäs tekniikka sitten siihen, millä voisi tehdä tämän oman havainnon henkisyydestään? Se on jo olemassa! Etsippä se. Silloin tiedät itse miten asiat todella ovat.