Mannerheim koki itsensä suomalaiseksi (äidinkielellään kutsui itseään nimityksellä FINNE). Jo se riittäisi, mutta lisäksi valtionhoitajana hän allekirjoitti viralliset asiakirjat muodossa "Kustaa Mannerheim". Hieno mies, vaikka häntä otti päähän, että isoäitini eno Oskari Hannus osti konkurssikypsän Askaisten Louhisaaren kartanolinnan Mannerheimeilta. Post mortem Kustaa Mannerheim sai Louhisaarensa takaisin, kun Mannerheimin ratsastajapatsasvaltuuskunta osti kartanon Oskarin tyttäreltä Inkeri Hoviselta. Nykyisin Louhisaari on museo - käykääpä katsomassa!
Aatu oli yksi pätevä ja urhoollinen rykmentinkomentaja ja Marskin lellikki. Kyllä Aatu-perrrkele ansaitsee kunnioituksen siinä missä moni muu yhtä hyvä tai parempi komentaja. Aatu eli niin vanhaksi, että hänestä tuli rintamaveteraanien ikoni. Ei pahaa sanaa.
Yleisesti ottaen Suomen ruotsalaisten talvi- ja jatkosota menivät aika vaatimattomasti - ja todella vaatimattomasti sanoen. Sotien jälkeen Suomen ruotsalaiset aloittivat varsinaisen sikailun maanhankintalakeineen, liittoutumisineen kommunistien kanssa ja kaikkea muuta inhottavaa, joista heille tuli pysyvä epäisänmaallisuuden leima.
Nyt folkting yrittää vuosi ennen eduskuntavaaleja laatia kielipoliittisen ohjelman hallitusneuvotteluja varten. Muistatte varmaan folktingin manifestin, jossa vaadittiin pakkoruotsia suomenkielisiin kouluihin. Nyt on myös RKP:n Kasnaisten manifesti, jolla yritetään pönkittää lahoamassa olevaa keinotekoista kaksikielisyyttä. Ei auta, vaikka kalareissulle otettaisiin mukaan vaappuja. Presidentti Ahtisaari pakkoruotsin marionettina on aika surkuhupaisa ilmiö. Kansan suuren enemmistön tahtoa vastaan on paha taistella, vaikka olisi miljardien eurojen voitelurahat. Niin se vain on.
Aatu oli yksi pätevä ja urhoollinen rykmentinkomentaja ja Marskin lellikki. Kyllä Aatu-perrrkele ansaitsee kunnioituksen siinä missä moni muu yhtä hyvä tai parempi komentaja. Aatu eli niin vanhaksi, että hänestä tuli rintamaveteraanien ikoni. Ei pahaa sanaa.
Yleisesti ottaen Suomen ruotsalaisten talvi- ja jatkosota menivät aika vaatimattomasti - ja todella vaatimattomasti sanoen. Sotien jälkeen Suomen ruotsalaiset aloittivat varsinaisen sikailun maanhankintalakeineen, liittoutumisineen kommunistien kanssa ja kaikkea muuta inhottavaa, joista heille tuli pysyvä epäisänmaallisuuden leima.
Nyt folkting yrittää vuosi ennen eduskuntavaaleja laatia kielipoliittisen ohjelman hallitusneuvotteluja varten. Muistatte varmaan folktingin manifestin, jossa vaadittiin pakkoruotsia suomenkielisiin kouluihin. Nyt on myös RKP:n Kasnaisten manifesti, jolla yritetään pönkittää lahoamassa olevaa keinotekoista kaksikielisyyttä. Ei auta, vaikka kalareissulle otettaisiin mukaan vaappuja. Presidentti Ahtisaari pakkoruotsin marionettina on aika surkuhupaisa ilmiö. Kansan suuren enemmistön tahtoa vastaan on paha taistella, vaikka olisi miljardien eurojen voitelurahat. Niin se vain on.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Millä hakusanalla löytyy netistä? Tai voisko saada tähän linkin?
katso rkp:n sivuilta. suomenkielellä siellä on nyt versio, josta on siivottu mm. maininta 25% ruotsinkielisistä mamuista. ruotsinkielistä versiota en ole viitsinyt edes lukea.
Mitäpä sanoo Talan Heikki tämän Meinanderin väitteestä Marskin suomenkielen vaarallisuudesta?
Kyllä onkin Suomen ruotsalaisen, Helsingin yliopiston historian -professorin tiedoissa paljon kohentamisen varaa! Vai oli Marskin suomen kieli peräti vaarallista!
SK: Olet suomenruotsalainen, puhuttiinko Päämajassa ruotsia?
HM: Airo ei suostunut puhumaan ruotsia. Päämajan komentokieli oli suomi. Kun niin isoista asioista oli kyse, olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita suomen kielellä!
Seppo Konttinen ja syntymäpäiväsankari, YLE Radio 1 21.5.2010 09.05 - 09.58
Henrik Meinander (HM) 21.5.2010 Radio 1 Seppo Konttisen (SK) syntymäpäiväsankari -ohjelmassa
Helsingin yliopisto tarvitsee näemmä AINA suomenruotsalaisen version historiasta. Hesarin artikkelin otsikko on paljon puhuva:
"Historia on muutakin kuin faktaa"
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Historia on muutakin kuin faktaa/HS20091001SI1KU01rgk
Ei taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa, tai edes radio-ohjelmaa jossa Suomen ruotsalainen historiantutkijaksi itseään tituleeraava esiintyy, että ei väitettäisi JR 61:n olleen Suomen pelastajana mainittu:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk
"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."
Professori Henrik Meinander on valjastettu Suomen ruotsalaisten sikailujen peittäjäksi. Hänen tuore kirjansa "Suomi 1944" on kuvaava esimerkki. Kirjan tekstihän menee myös vuoden 1945 puolelle, mutta Meinander jättää tarkkaan kertomatta RKP:n ja kommunistien liittoutumisesta eduskunnassa ankaria sotasyyllisyystuomioita ja poliittisia puhdistuksia vaativassa välikysymyksessä. Myös maanhankintalain hän jättää käsittelemättä eli sen, miten ruotsinkieliset kunnat vapautettiin maan luovuttamisesta karjalaisille sotapakolaisille. Hurreilta yritettiin saada edes rahaa peltojen raivaukseen evakoille, mutta siinäkin he luistivat ja 10 % väestöosuus sai raivattua vain 3 % uusista pelloista.
Historiankirjoittamisessa vähintään yhtä tärkeää on se, mikä jätetään pois. Meinander on mestari unohtamaan kirjoistaan pois kaikki Suomen ruotsalaisten sikailut! Hesarin toimittajat eivät ilmeisesti tunne kovin hyvin 1944 ja 1945 tapahtumia, kun hehkuttivat Meinanderin 50-haastattelussa hänen lukuisia tekosiaan. Taisi tulla tarkoituksellinen kirjoitusvirhe? ;-)
Kuuntele Heikki uusintana se ohjelma. Saattaa se löytyä Areemastakin, mutta uusintana se tulee alle viikon sisään.
"Historiankirjoittamisessa vähintään yhtä tärkeää on se, mikä jätetään pois."
Heikki Tala on hyvin tarkka siitä, että jättää kertomatta suomalaisuudenliittolaiset Urho Kekkosen laatineen tuon hänen syvästi paheksumansa välikysymyksen.
Tala ei myöskään selitä, miksi hän paheksuu ruotsinkielisen puolueen liittoutumista suomenkielisten kanssa.
sisäistävät vielä tänään, kun he tutkimusten mukaan pitävät Suomen ruotsalaisia epäisänmaallisina:
Sotasyyllisyysvälikysymys 29.6.1945
Kansanedustaja Hertta Kuusinen (SKDL) ja 25 muuta kansanedustajaa teki 29.6.1945 välikysymyksen, joka koski sotasyyllisten saattamista syytteeseen ja poliittisia puhdistuksia.
Välikysymyksen allekirjoittajia olivat: Max Sergelius (svenska vänstern), Albin Wickman (rkp), Nils Meinander (rkp), C O Frietsch (rkp), Levi Jern (rkp), Albert Brommels (rkp), John Österholm (rkp), Ebba Östenson (rkp), Matts Forss (rkp) ja Helmer Smeds (rkp)
Lisäksi 13 SKDL:n edustajaa ja 3 SDP:n edustajaa.
Ruotsinkielisistä kansanedustajista peräti 67 % allekirjoitti välikysymyksen, 27 % SKDL:n edustajista ja 6 % sosiaalidemokraateista.
Välikysymyksestä käytiin päiväjärjestyksen ulkopuolelta keskustelu 4.7.1945 ja keskustelun sisältö on kuvattu Valtiopäivät 1945, pöytäkirjat 1, sivuilla 617-690.
Silmiinpistävää on rkp:n edustajien imelä jälkiviisaus ja oman nahkansa pelastamisyritys. Ylivoimaisesti suurin osuus välikysymyksen allekirjoittajista oli juuri rkp:sta. Ja eikös vain joukossa oli jälleen yksi Meinander! Se sama, joka kertoi pitäneensä suomalaisia alempana rotuna. Sellaisia meinantereita.
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.
Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.
Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.
Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa EI näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, EIKÄ minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!
Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.
Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.
Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.
Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:
50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.
Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"
2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.
Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunna toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.
Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.
Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html
http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html
http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html
Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.
Siiranmäen taistelu käytiin 13-16.6.1944
Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
http://www.jrseiska.net/3taistel/siiranmaki.html
http://www.jrseiska.net
Terä: "kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!"
Valkeasaareen JR 1:lle tuli aseita 8.6. illalla. Aamulla alkoi tulivalmisteleu ja tärkeät aseet jäivät korsuun pakkauksissaan.
Siiranmäen taistelu käytiin 13-16.6.1944 eli kyllä uudet panssarintorjunta-aseet oli aika pian käytössä.
Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.
Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 41 värill. liitekarttaa s., painos:
http://www.jrseiska.net/3taistel/siiranmaki.html
http://www.jrseiska.net
Sotasyylisyysoikeudenkäynnit olivat liittoutuneiden vaatimia.
Jos niitä ei olisi pidetty, olisimme osa Neuvostoliittoa.
Suomi kun tiettävästi hävisi sodan.
"Silmiinpistävää on rkp:n edustajien imelä jälkiviisaus ja oman nahkansa pelastamisyritys."
Silmiinpistävää on Heikin väitteen epäjohdonmukaisuus. Miltä ihmeeltä rauhanoppositio muka yritti pelastaa itsensä? Välikysymyksen kirjoittajalla, suomalaisuudenliittolaisella Urho Kekkosella, oli tietysti oma nahkansa pelastettavanaan ja senhän hän toki pelastikin. Heikki Tala mielellään lainailee Urho Kekkosen kirjoituksia ja varmaankin hän ylpeänä esittelee myös suomalaisuudenliittolaisen aateveljensä laatimaa välikysymystä.
Meinanderin tarkoitus oli kirjoittaa Suomen historia kokonaan uusiksi, niin että Suomi nähdään Ruotsin itäisenä maakuntana, "itä-ruotsina", ei koskaan itsenäisenä alueena tai itsenäisenä maana. Meinanderin "tutkimuksista" ovat saaneet alkunsa svekojen propagandalauseet "ruotsalaiset toivat sivistyksen Suomeen" ja muut vastaavat latteudet, muut valheet.
Lipponen oli niin varma kolmannesta kaudestaan, että suunnitelmien annettiin edetä hitaasti, "jotta suomalaiset ehtivät tottua uuteen historiaan". Lipposen jutut menivät puihin, kun kolmatta pääministerikautta ei tullutkaan. Sen jälkeen on keksitty uusia keinoja, kuten "svenska nu"-kamppanja.
Lipposen tavoitteena on Suur-Ruotsin rakentaminen. Kenen pussiin Lipponen viime kädessä työskentelee, jää arvailujen varaan.
Verrataanpa Talaa Mannerheimiin
C.G-E. Mannerheim:
"Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi. Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa. Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Heikki Tala:
*Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.*
*Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.*
*Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.*
*Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata*
*Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.*
*Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.*
*On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.*
vastuualueella Tienhaarassa ei tuhottu ainuttakaan punapanssaria lähitorjunta-aseilla. Miksi ei? Koska panssarit eivät päässeet yli vesiesteen takia. Varsinainen torjunta tapahtui ison tykistöryhmän tulella ja niinpä JR61:n miestappiotkin jäivät olemattomiksi. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään suurtaistelu. Mutta kovasti siitä on yritetty sellaista vääntää, mm. Åke Lindmanin ruotsinkielisillä sotaelokuvilla. Tyhjästä on kuitenkin paha nyhjäistä.
Seppo Konttisen vieraana syntymäpäiväsankari Henrik Meinander
YLE Radio 1
Kesto 00:52:39
Esitysaikaa 61 päivää jäljellä
Julkaistu: 21.5.2010 klo 09.05
Kuunneltu: 17 kertaa
Poistuu: 21.7.2010 klo 09.05
http://areena.yle.fi/ohjelma/d1807b834c91a074389d69b9c2d6e8c8
Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Tämä on harvinaisen totta ja joka ainoa sana.
Lindmanin elokuva tekeleet oli tehty säätiöitten rahoilla, mies munasi itsensä meidän suomalaisten silmissä.
turha höpöttää.
äläkä höpötä omiasi.
Nettifenno valehtelee aina.
Lainaus Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen verkkojulkaisusta:
"Täysin ruotsinkielisestä kodista ollut Mannerheim itse oli kielikysymyksessä maltillinen. Hänelle suomen kielen valta-asema oli realiteetti ja tämän hän osoitti käyttäessään valtionhoitajana virallisessa allekirjoituksessa nimensä suomennettua muotoa Kustaa Mannerheim."
Ilman paineita syntyperän suunnalta ja huomioon ottaen vakaampi maailmantilanne
verrattuna aikaan maailmansodan alla, voidaankin nykyään todeta seuraavasti:
Historia on saattanut meidät aikaan, jolloin voimme vailla välitöntä ulkoista uhkaa selvittää sisäistä hajaannusta aiheuttavan kielikiistan. Tämän kamppailun jälkeen Suomi, virallisesti pääkielenään suomi, voi jatkaa kilpailuaan globalisoituvassa maailmassa entistäkin vahvempana. Monipuolisemman kielitaidon omaavat kansalaiset, tuhlaamatta voimiaan pakkoruotsiin, voivat kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi.
Seuraavan tekstin taustoja en tunne tarkemmin, mutta ehkä joku palstalla tietää tarkemmin:
"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen: suomen."
- Carl Gustaf Mannerheim
"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen: suomen."
- Carl Gustaf Mannerheim
Lapsena hänen eräs leikkitoverinsa ja tämän kaveri, nimeltään Kalle, huutelivat "Tulepas Kalle, mennään Kustaan ikkunan alle."
Manneheino siitä ei kovin tykännyt...
Kustaa Mannerheim
http://www.mannerheim.fi/01_elama/s_kieli.htm
Äidinkielensä ruotsin lisäksi hän opiskeli ja puhui suomea, venäjää, ranskaa, saksaa ja englantia.
Venäjän-vuosina Suomen sisäiset asiat jäivät Mannerheimille etäisiksi. Hän pysyi erillään kiihtyvästä kielitaistelusta eikä täysin ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta omaksunut ajatusta, että Suomessa asui kaksi kansaa. Hän oli kielikysymyksessä maltillinen. Hän halusi olla suomalainen (finne) eikä suomenmaalainen (finländare). Suomenkielen valta-asema oli hänelle realiteetti, ja tämän hän osoitti käyttäessään valtionhoitajana virallisessa allekirjoituksessaan suomennettua nimimuotoa Kustaa Mannerheim.
Suomenkielen Mannerheim oppi jo lapsena, mutta pitkät ulkomaanvuodet eivät antaneet edellytyksiä hyvän ääntämyksen hankkimiseen. Kielivirheet olivat hyväntahtoisen leikinlaskun aihe valtaosin suomenkielisen väestön keskuudessa. Myös hänen käyttämänsä ruotsi, äidinkieli, jäi pitkinä Venäjän-vuosina yleisestä kehityksestä jälkeen. Hänellä oli kuitenkin mainio kirjoitetun kielen muototaju, niin suomen kuin ruotsinkinkielellä, ja erityisen kiiteltyjä ovat hänen päiväkäskynsä ja puheensa. Joskin hän usein käytti avustajiensa pohjatekstejä, hän antoi korjauksillaan teksteille lopullisen muodon ja rytmin.
Mustasaaren vänrikistä on täälläkin joskus puhuttu. Nyt löytyi Mustasaaren kersantti, jonka sotapoliisit ampuivat Erik Andrén kirjan Missä on veljesi -mukaan 01.09.1944 Munsalassa. Kirjassa on maininta sivuilla 49 ja 52. "Sotapoliisi oli ampunut Felix Henriksnäsin Munsalassa"
Erikoista tässäkin tapauksessa on se, että tätäkään henkilöä ei löydy "kuusikon" kirjoittamasta ja Jukka Kulomaan ja Jarmo Niemisen toimittamasta Teloitettu totuus -kirjasta, eikä myöskään Ylikankaan kummastakaan kirjasta, Romahtaako rintama (1. p.) ja Yhden miehen Jatkosota. Samoin Menehtyneet -tietokannan tiedoista ei löydy mitään joukko-osastotietoja.
Erik Andrén: Missä on veljesi. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
Kirja on hyvin erikoinen ja koskettava kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-"- Stenlund Allan JR13
_"_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_"_ Storvist, Herman Alexander JR61
Täällä löytyy tämä Mustasaaren tapaus:
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*HENRIKSNÄS&raportti=1&haekaikki=1&sort=kaikki&printable=1
Oliko vielä tämän lisäksi ns. Mustasaaren vänrikkinä tunnettu kuoleman tapaus kiinniottovaiheessa?
JR61:n tappiot Kivisalmella on Suomen Sota osa 7:n mukaan 160 miestä kahden ensimmäisen päivän ajalta ja mukana on kaatuneet ja haavoittuneet ja kadonneet ja varmaankin myös "taistelukykynsä menettäneet"...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
s. 43 sama kirja: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa. Olikohan 5.8.1944.
Matti Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana tämä asia. Tuosta filmistä voit itse tarkistaa sen tärkeimmän kohdan 30 sekunnin kohdalta, sieltä selviää se soittajakin!
"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".
Tämä pätkä everstiluutnantti Matti Jokisen haastattelusta on jo sensuroitu kauan sitte poissa.
http://www.youtube.com/watch?v=PS5WVvFU6fo&feature=related
Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?
Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:
"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä:"
"Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."
Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?
"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".
Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!
Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.
Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.
Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:
"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan.
Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.
Minäkin koen itseni, enkä vaan koe vaan olen, suomalainen (finne).
"Jo se riittäisi, mutta lisäksi valtionhoitajana hän allekirjoitti viralliset asiakirjat muodossa "Kustaa Mannerheim"."
No minä olen nähnyt kahdelle eri sotiin osallistuneelle lähetetyn kunniakirjeen. Yhden ruotsiksi kirjoitetun hurrille, ja toisen suomeksi kirjoitetun suomenkieliselle. Molemmat oli allekirjoittanut Carl Gustav.
Myös portretissaan joita löytyy liki joka kodissa on vasemassa alanurkassa viistoon allekirjioitettuna tuo sama.
Mutta tuollahan ei ole minkään valtakunnan merkitystä. Tietenkään. Paitsi Talan virtuaalivaltakunnassa jossa mitä omituisimmat jutut jotenkin valjastetaan outojen harhojen ja mielipahan hälventämiseen.
"Hieno mies, vaikka häntä otti päähän, että isoäitini eno Oskari Hannus osti konkurssikypsän Askaisten Louhisaaren kartanolinnan Mannerheimeilta."
Onko kartanokateus sittenkin sitä paljon tavallisempaa sorttia: "sukulaiskateutta". Mutta toisaalta en ymmärrä miten hurrit siihen liittyisivät. Vai onko vaan pakko etsiä syntipukkia jostain? Sellaistahan sattuu.
"Aatu oli yksi pätevä ja urhoollinen rykmentinkomentaja..."
Tarkoitatko Adolf Ehrnroothia? Kaikella kunnioituksella ja lainkaan unohtamatta tai väheksymättä sotaponnistuksiaan, mutta hänen suurin saavutus oli kyllä 1990 luvulla tapahtuneen sotaveteraanien ja sotahistoriamme kunnian palautus YYA-vuosien ja rauhanliikkeiden tuottamasta alemmuustilasta. Hänestä tuli tuon kunnianpalautuksen symboli. Ja hyvä esikuva olikin.
"Sotien jälkeen Suomen ruotsalaiset aloittivat varsinaisen sikailun maanhankintalakeineen, liittoutumisineen kommunistien kanssa ja kaikkea muuta inhottavaa, joista heille tuli pysyvä epäisänmaallisuuden leima. "
Miksi Vennamo ja Virolainen sikailivat. Miksi muuten eräs Espoossa valtavasti maita omistanut tunnettu suomalaisuussuku ketkuili itsesnä täysin vapaaksi tuosta taakasta? Aloittaisit nyt omiesi joukosta jos näitä asioita haluat puida? me taidamme tietää ettei niin tule käymään.
"Nyt folkting yrittää vuosi ennen eduskuntavaaleja laatia kielipoliittisen ohjelman hallitusneuvotteluja varten."
Se taitaa muten kuulua sen lakisääteisiin tehtäviin. Jotkut järjestöt noudattavat sääntöjään.
"Presidentti Ahtisaari pakkoruotsin marionettina on aika surkuhupaisa ilmiö. "
Miksi? Kuka olisi mielestäsi parempi? Minä muuten ymmärsin että Ahtisaari olisi jonkun kaksikielisyyden edistävän ryhmän keulakuva. Se ei taida liittyä pakollisiin toisen kotimaisen opintoihin. Oletko jotekin hidas oppimaan?
rautaako: Miksi Vennamo ja Virolainen sikailivat. Miksi muuten eräs Espoossa valtavasti maita omistanut tunnettu suomalaisuussuku ketkuili itsesnä täysin vapaaksi tuosta taakasta? Aloittaisit nyt omiesi joukosta jos näitä asioita haluat puida? me taidamme tietää ettei niin tule käymään.
---
2011 VAALEISSA SYRJINTÄÄ JA BIAUDETISMIA VASTAAN. Kun Rkp ei enää koskaan pääse hallitukseen kun sillä ei ole kannatusta, ollaan askel lähempänä syrjinnän poistamisessa.
Ja mitähän tämä rautakallion purkaus kuuluu RKp-läisten systemaattiseen epäisänmaallisuuteen ja sen rotuopin biaudetismin vastustamiseen?
Rkp-läinen opetusministeritason etnispohjainen syrjijäeliitti syrji 27 vuotta suomalaisia opiskelijoita
vielä vähän aikaa sitten samaan malliin, kuin he harjoittivat siirtokarjalaisten syrjintää ja viime aikoina
biaudetismia.
Björkstrand ja Taxell johdossa olleet vastuusyrjijät eivät saaneet tuomioita.
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:39076,0
Kielikiintiöt veivät opiskelupaikan ehkä sadalta
Akademi syrji suomenkielisiä opiskelijoita 27 vuotta
Turun Sanomat 30.12.1999 0:40:50
TS
PERTTI GRÖNHOLM
Åbo Akademin marraskuussa lakkautetut, opiskelijavalinnoissa käytetyt kiintiöt olivat voimassa vuodesta 1972 lähtien. Ruotsin- ja suomenkielisille opiskelijoille erillisiä kiintiöitä käytettiin Åbo Akademin kaikissa tiedekunnissa ja lähes kaikissa oppiaineissa 27 vuoden ajan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että ruotsinkieliset pääsivät vähemmillä pistemäärillä eli heikommilla tiedoilla opiskelemaan kuin suomenkieliset.
mutta repetitio est muter studiorum:
Mannerheim oppi koulussa ja sotakouluissa useita kieliä, ja Venäjän-palveluksensa aikana ja myöhemmin kansainvälisissä kontakteissaan hän sai runsaasti kieliharjoitusta. Äidinkielensä ruotsin lisäksi hän opiskeli ja puhui suomea, venäjää, ranskaa, saksaa ja englantia.
Venäjän-vuosina Suomen sisäiset asiat jäivät Mannerheimille etäisiksi. Hän pysyi erillään kiihtyvästä kielitaistelusta eikä täysin ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta omaksunut ajatusta, että Suomessa asui kaksi kansaa. Hän oli kielikysymyksessä maltillinen. Hän halusi olla suomalainen (finne) eikä suomenmaalainen (finländare). Suomenkielen valta-asema oli hänelle realiteetti, ja tämän hän osoitti KÄYTTÄESSÄÄN VALTIONHOITAJANA VIRALLISESSA ALLEKIRJOITUKSESSAAN SUOMENNETTUA NIMIMUOTOA KUSTAA MANNERHEIM.
Suomenkielen Mannerheim oppi jo lapsena, mutta pitkät ulkomaanvuodet eivät antaneet edellytyksiä hyvän ääntämyksen hankkimiseen. Kielivirheet olivat hyväntahtoisen leikinlaskun aihe valtaosin suomenkielisen väestön keskuudessa. Myös hänen käyttämänsä ruotsi, äidinkieli, jäi pitkinä Venäjän-vuosina yleisestä kehityksestä jälkeen. Hänellä oli kuitenkin mainio kirjoitetun kielen muototaju, niin suomen kuin ruotsinkinkielellä, ja erityisen kiiteltyjä ovat hänen päiväkäskynsä ja puheensa. Joskin hän usein käytti avustajiensa pohjatekstejä, hän antoi korjauksillaan teksteille lopullisen muodon ja rytmin.
----- Muuten, myöhemmin hän jätti etunimet kokonaan pois virallisista allekirjoituksistaan - hän halusi olla pelkkä MANNERHEIM.
"Venäjän-vuosina Suomen sisäiset asiat jäivät Mannerheimille etäisiksi. Hän pysyi erillään kiihtyvästä kielitaistelusta eikä täysin ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta omaksunut ajatusta, että Suomessa asui kaksi kansaa. Hän oli kielikysymyksessä maltillinen."
"Hän oli kielikysymyksessä maltillinen."
Siis aivan toisin kuin nykyiset kiihkosuomalaisuudenliittolaiset, jotka huutavat suu vaahdossa ruotsinkielisten kaikinpuolista vittumaisuutta.
"mutta repetitio est muter studiorum"
Olen aina luullut, että sanonta kuluu näin:
"repetitio est mater studiorum"
Lapiolle kaikki pakkoruotsia arvostelevat lausunnot ovat suu vaahdossa huutamista. Nykyaikaisesta näkökulmasta katsoen ei pakkoruotsin puolustamista voida pitää maltillisena toimintana.
Kun luulee muutaman nettifennon muodostavan Suomen kansan enemmistön.
Mutta Talahan on persu...
http://peruss.wordpress.com/
Suomen "ruotsalaiset" elävät omassa keinotodellisuudessaan, jossa kaikki on pakkoruotsitettua. Suomalaisuus on ns. Suomen "ruotsalaisille" kirosana ja ulkopuolinen uhka, jota vastaan soditaan ja yritetään alistaa ja tukahduttaa.
Eikös taala ole riksdaalrin suomalainen muoto.
Eli Taala pyrkii olemaan svedu. Emme kelpuuta takinkääntäjiä joukkoomme.
Omasta puolesta toteasin, että "tala" on vanha suomalainen sana.
Koko tämä ketju on turha siinä mielessä, että ei tässä saada vastauksia mihinkään kysymyksiin. Suomenruotsalainen kulttuuri on tuhoon tuomittu ja kuoleva kansanperintö. Ruotsalaisetkin niille jo nauraa, kun yrittävät pyllistellä. Nyt on n. 4.1 prosenttia kannatusta, muytta kun se vuosi toisensa jälkeen heikkenee, niin sen tietää mikä on tulos. Odotellaan pakkoruotsin kanssa, miten pitkälle mennään.
"Suomenruotsalainen kulttuuri on tuhoon tuomittu ja kuoleva kansanperintö."
Suomenruotsalainen kulttuuri vetelee viimeisiään silloin, kun sen ainoa tukijalka murtuu. Luultavasti tämä tai seuraava suomenruotsalainen sukupolvi jo unohtaa saksalaisten juomalaulujen sanat, jättäen ne historian lehtien sivuille kellastumaan.
Suomenruotsalaisen korkeakulttuurin kantavana tukipilarina tunnetujen saksalaisten juomalaulujen katoaminen historian hämärään Suomessa on samalla myös muistokirjoitus suomenruotsalaisuudelle .
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne).
Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi. Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935.
Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa. Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
VAALITULOSTEN ONGELMAKSI KOITUI HEINÄLUOMA. SAMALLA HEINIS VIRITTI DEMAREILLE ANSAN: kokoomus on tuholainen, joka vei Lipposen hallituksen demarit tuhoon, Vanhasen hallituksen keskustan tuhoon ja vie nyt Heiniksen hallituksen demarit tuhoonn.
Heinäluoma (Urpilaisen suulla) meni hyväksymään KATAISEN HALLITUSTUNNUSTELIJAKSI.
Eurostokiihkoilijan ja hänen postmodernin tyhjänpäiväisyyksiä laukovan
ulkoministerinsä hyväksyminen hallitukseen on sama kuin muutosvastarinta kansaa vastaan.
Heinäluoman olisi pitänyt keskiviikkona kertoa Kataiselle, että SDP ei tule
eurokiimaisten kanssa hallitukseen. Katainen tuskin
olisi yrittänytkään vähemmistöhallitusta, kun presidenttinä on lähinnä
lomamatkoja Namibiaan, Jordaniaan ja Krimille tekevä Halonen.
SDP:n perussuomalaisten ja keskustapuolueen tai siihen malliin avulla olisi saatu
aikaan jo hallitus tähän mennessä, Portugali-tuet olisi lopetettu
ja alettu ajaa suomalaisten asiaa.
Kuka on tämä Heikki Tala?
Kuka on tämä Heikki Tala?
http://www.simplesite.com/Tala/
http://www.google.com/search?q=heikki tala&rls=com.microsoft:fi&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1&rlz=1I7ADSA_en
Kunnianarvoisa Heikki Tala on Suomen ankarin pakkoruotsin vastustaja ja hänen käynnistämänsä nettikeskustelun ansiosta eduskunnassa on 2011 enemmistö pakkoruotsin vastustajia!
Marttisen ampuma, eli murhaama poika oli 19 vuotias, juuri rintamalle tuotu Henry Lind. Hän ei kieltäytynyt menemästä etulinjaan, vaan "suojautui ja totutteli" lentäviin luotehin ja sirpaleisiin. Näin hän oli vastannut ensimmäiselle luutnantille, joka oli vaatinut poikaa juoksemaan kranaattituleen.
juttu on tuokin. Sekin syötetään määrävälein topicin aiheesta riippumatta.