Frans E. kaikkien internet tuttava, ystävällisyyden perikuva, leipätuotteiden ex-toimittaja otettuaan lopputilin julkisuudesta painuen puskiin keksi siellä idean ryhtyä salapoliisiksi sitä varten perustettuun Bald Cannon Oy;n etsivätoimistoon.
Aloitettuaan työharjoittelun kyttäämällä internetin keskustelupalstoja tunnistamalla puskan puskaksi hän ei malttanut pitää talttakynsiään erossa näppäimistöstä vaan ottaen osaa keskusteluihin piilopoliisina hän kärähti yleensä minuutin aikana puskien nauraessa irvokasta vahingoniloaan huippuetsivää kohtaan. Lähikuntien Frank Cannonin pähkiessä itkeäkö vai nauraa hän kuitenkin edelleen otti alapeukut suurena kunnioituksena ja liitti ne Bald Cannon Oy:n toimintakertomukseen; jo yli 1000 alapeukkua eikä kuukauttakaan palstalla.
Kevään ensimmäinen suuri tehtävä tipahti kuin bensaa tankkiin Frans E Cannonin (Sillan rakentajan) äkätessä netissä salaperäisen riidan ja keskusteluvyörykkeen tajuamatta että oli itse yksi osapuolista huipennuksen kulminoituessa siihen, että Cannon ikään kuin ulkopuolisena oman toimistonsa piikkiin järjesti itsensä tapaamisen melko kuuluisalle huoltoasemalle lähikunnan alueelle. Tehtävä oli vaikea. Tietäen että palstalaiset pidättivät henkeään jännityksen kuristaessa kurkkujen päitä Cannon ei jättänyt mitään sattuman varaan. Auto oli naamioitava ensimmäiseksi siihen soveltuvin lainaviltein ne pyykkipojilla kattotelineeseen kiinnittäen. Hän aikoi olla kuin mikäkin saksalainen turisti mennen kirjastoon lainaten saksa-suomi sanakirjaa ja sieltä muutaman tavun opeteltuaan oli valmis. Ennen lähtöään hän otti koekuvaukseen kahden megapixelin kameran ja kuinka ollakaan hän riemuitsi, mistä myyjä tiesi antaa hänelle juuri Canon merkkisen kameran, näkyikö hänestä päällepäin että hän oli kuuluisa etsivä Lähikuntien Frans E Cannon?
Cannon pukeutui rennosti: kaksi numeroa liian pienet verkkarit joiden sisään hän tunki puoli metriä pitkän kumipampun kiinnittäen sen roudariteilillä reiteensä housujen ulkopuolelta, pinkkitaitaisen puvun kauluspaidan jonka helmat hän kääri rullalle napansa yläpuolelle ja kauluksen koristeeksi tummansinisen mirrin, sillä olihan tummansininen hänen salaa ihailemansa naisen lempiväri ja avoinna olevaan vatsamakkaraan hän teippasi Canon kameran. Vielä hän pähkäili vetäisikö päähänsä kaulaan asti silmärei`itetyn pipon jossa luki Lahden MM-kisat 1978 mutta luopui lopulta ajatuksesta uskoen sen herättävän jotain epäilyjä. Ja niin naamioidun auton nokka lähti kohti Lähikunnan huoltoasemaa. Hyvissä ajoin ennen perille pääsyä mies etsiskeli kameran rec nappulaa osuen kuitenkin monta kertaa yhtä pieneen toiseen nappulaan sen kuitenkin tuntuessa melko hyvälle, mutta lopulta löytyi oikea rec.
Frank Cannon tuo ympäristökuntien ylväs näky pysäköi naamioautonsa kantatien varteen ja käveli loppumatkan noin yksi kilometriä yrittäen olla mahdollisimman rento ja mitään näkymätön. Heti huoltamoalueen asvaltti reunalla hän oli jo unohtanut saksan kieliset sanat ja höpötti suomeksi minkä ehti käyttäen artikulointiinsa mahdoillisimman tenhoavaa väräjävää ääntä. Pyörien kuin tynnyri omituisessa asussaan ja näkymättömistä miehistä höperöiden sattui paikalle vankimielisairaalan ylilääkäri katsoen Cannonin toimenkuvaa vähintäänkin ihmeisssään. Lopulta hän ojensi miehelle käyntikortin ja pyysi käymään vastaanotollaan yksityisellä klinikalla lähi-Lahdessa.
Aloitettuaan työharjoittelun kyttäämällä internetin keskustelupalstoja tunnistamalla puskan puskaksi hän ei malttanut pitää talttakynsiään erossa näppäimistöstä vaan ottaen osaa keskusteluihin piilopoliisina hän kärähti yleensä minuutin aikana puskien nauraessa irvokasta vahingoniloaan huippuetsivää kohtaan. Lähikuntien Frank Cannonin pähkiessä itkeäkö vai nauraa hän kuitenkin edelleen otti alapeukut suurena kunnioituksena ja liitti ne Bald Cannon Oy:n toimintakertomukseen; jo yli 1000 alapeukkua eikä kuukauttakaan palstalla.
Kevään ensimmäinen suuri tehtävä tipahti kuin bensaa tankkiin Frans E Cannonin (Sillan rakentajan) äkätessä netissä salaperäisen riidan ja keskusteluvyörykkeen tajuamatta että oli itse yksi osapuolista huipennuksen kulminoituessa siihen, että Cannon ikään kuin ulkopuolisena oman toimistonsa piikkiin järjesti itsensä tapaamisen melko kuuluisalle huoltoasemalle lähikunnan alueelle. Tehtävä oli vaikea. Tietäen että palstalaiset pidättivät henkeään jännityksen kuristaessa kurkkujen päitä Cannon ei jättänyt mitään sattuman varaan. Auto oli naamioitava ensimmäiseksi siihen soveltuvin lainaviltein ne pyykkipojilla kattotelineeseen kiinnittäen. Hän aikoi olla kuin mikäkin saksalainen turisti mennen kirjastoon lainaten saksa-suomi sanakirjaa ja sieltä muutaman tavun opeteltuaan oli valmis. Ennen lähtöään hän otti koekuvaukseen kahden megapixelin kameran ja kuinka ollakaan hän riemuitsi, mistä myyjä tiesi antaa hänelle juuri Canon merkkisen kameran, näkyikö hänestä päällepäin että hän oli kuuluisa etsivä Lähikuntien Frans E Cannon?
Cannon pukeutui rennosti: kaksi numeroa liian pienet verkkarit joiden sisään hän tunki puoli metriä pitkän kumipampun kiinnittäen sen roudariteilillä reiteensä housujen ulkopuolelta, pinkkitaitaisen puvun kauluspaidan jonka helmat hän kääri rullalle napansa yläpuolelle ja kauluksen koristeeksi tummansinisen mirrin, sillä olihan tummansininen hänen salaa ihailemansa naisen lempiväri ja avoinna olevaan vatsamakkaraan hän teippasi Canon kameran. Vielä hän pähkäili vetäisikö päähänsä kaulaan asti silmärei`itetyn pipon jossa luki Lahden MM-kisat 1978 mutta luopui lopulta ajatuksesta uskoen sen herättävän jotain epäilyjä. Ja niin naamioidun auton nokka lähti kohti Lähikunnan huoltoasemaa. Hyvissä ajoin ennen perille pääsyä mies etsiskeli kameran rec nappulaa osuen kuitenkin monta kertaa yhtä pieneen toiseen nappulaan sen kuitenkin tuntuessa melko hyvälle, mutta lopulta löytyi oikea rec.
Frank Cannon tuo ympäristökuntien ylväs näky pysäköi naamioautonsa kantatien varteen ja käveli loppumatkan noin yksi kilometriä yrittäen olla mahdollisimman rento ja mitään näkymätön. Heti huoltamoalueen asvaltti reunalla hän oli jo unohtanut saksan kieliset sanat ja höpötti suomeksi minkä ehti käyttäen artikulointiinsa mahdoillisimman tenhoavaa väräjävää ääntä. Pyörien kuin tynnyri omituisessa asussaan ja näkymättömistä miehistä höperöiden sattui paikalle vankimielisairaalan ylilääkäri katsoen Cannonin toimenkuvaa vähintäänkin ihmeisssään. Lopulta hän ojensi miehelle käyntikortin ja pyysi käymään vastaanotollaan yksityisellä klinikalla lähi-Lahdessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt alkoi viikonlopunvietto hyvin. Kirjoituksesi on jo ylihyvä huuhaalle. Olet mielettömän hyvä kirjoittaja.
tällaista tarinaa minä toivoin, kiitos.
Noilla kahdella Cannonilla on muutakin yhteistä kuin kalju, toisen auto on Tojota Mark II ja toisen Lincoln Mark II, muistaakseni. Molemmissa on varapyörä takakontin kannessa.
up pravooooooooooooooooooooooo=))))
huumoria, hyvää huumoria kirjoitettuna.
up