Suomesta tehdään

Lainsäädännöllisesti aika vaikea homma. Rasismin määrittely ja raja on epäselvä. Selkeissä tapauksissa koleektiivinen rangaistus itse toimijan rangaistuksen lisäksi voi olla vaikea mitoittaa koska jäsenmäärät vaihtelevat. Ja muutenkin rangasituksen kohdistaminen henkilöihin jotka saattavat olla jopa rasismin kohteena tai rasismin vastustajia tuntuu oudolta. Ts. muista mies puolueessa voi itse tulla kollektiivisesti rangaistuksia siitä että häntä itseään nimitellään.

Blogikirjoitukset ja nettisivut on myös vaikeita, koska linkitettyjen sivujen sisältö tuppaa vaihtumaan. Jonkun pitäisi aina sitten osata määritellä mikä sivu on rasistinen. Tämä tuomio olisi jo itsessään oltava laillisuusprosessin tulos. Ei voi siis selkeästi väitää sivun olevan rasistinen ellei siitä ole tuomioita muuten kuin selvissä tapauksissa. Sisältö muuttuu joka paikassa.

Tämä on näitä lakivalmisteluja jossa hyvää tarkoittava aate on tärkein, mutta toteutus mahdoton. Maahanmuutto on asia jota Suomessa saa arvostella. Rasismi on aivan eri asia. Erilaisten ryhmien oikeuksia on poljettu muutenkin kuin ihonvärin tai kansallisuuden mukaan. Itse Eduskunta on unohtanut kansalaisten perusoikeudet mm. työttömien työnhakijoiden kohdalla. Jos pakkokuntoutukset ovat nykypäivää ns. pitkäaikaistyönhakijalle, ei todellisuudessa edes haluta kansalaisten välisiä suhteita lievittää. Nykyään moni työtön syntyperäinen tappelee yksin perustarpeensa, mutta erilaiset etniset ryhmät sosiaalisisna ja erityiskohteena tekevät samaa toistensa tukemana.

Minusta aasialaisissa ei ole ollut moitittavaa, mutta jotkut muut tuntuvat vierailta. On aika selvä että vihaisessa mielentilassa epäanalyyttinen perusjuntti saattaa sanua vähän rumasti. Pitääkö siitä sitten muiden kärsiä onkin jo perusoikeudellinen ja vaikea kysymys.