Olen monesti miettinyt ihmiselämän tarkoitusta ja syytä miksi olemme ylipäätään olemassa. Usko on tarjonnut minulle paljon vastauksia. Ihmiselämä on kuin lyhyt koeaika tai oppikoulu. Elämän syvin tarkoitus on mielestäni löytää elävä Jumalasuhde ja saada synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta. Kaikki materia mitä käytämme on vain väliaikaista ja siitä emme saa mitään mukaamme kun viimeinen matkamme alkaa ja siirrymme tästä todellisuudesta iankaikkisuuteen. Itse olen nyt ollut uskossa n. 3.5 vuotta olen alkanut rakentaa elämääni Kristuskallion varaan ja olen huomannut että se on hyvä ja kestävä perustus. Uskoon tuloni on muokannut elämäni arvoja eri järjestykseen ja nyt ajattelen elämää eri tavalla kuin aikaisemmin. Pyrin hyvään omantunnon rauhaan Jumalan kanssa ja pitämään tilivälit lyhyinä. Usko vaikuttaa myös moraaliini ja minusta on tullut armahtavaisempi ja anteeksiantavampi monessa suhteessa. Sen voin kyllä sanoa että elämä on paljon ehyempää ja parempaa jos kuulee Jeesuksen ääntä ennemmin kuin sielunvihollisen ääntä. Olen löytänyt elämälleni tarkoituksen ja saanut vastauksen olemassaoloomme. Jumala on myös kasvattanut minua paljon uskossa oloni aikana. Jumalan tahto olisi että kaikki tulisivat elävään suhteeseen ja hänen Poikansa sovituksen ja elämän parannuksen kautta tulisivat elävän Jumalan lapsiksi. Raamattu itseasiassa kertoo meille kuin mustasukkaisesti Jumalan haluaa pelastaa ja pyhittää syntiinlangenneen ihmisen ja opastaa hänet oikeuden, totuuden ja kunnian tielle. Mielestäni elämä itsessään on arvokasta ja kokemisen arvoista olen huomannut että kun pienistä asioista kiitollinen on myös sitten suuremmistakin. Mutta eipä tämän enempää aiheesta. Lopuksi Jeesuksen omat sanat
"Etsikää niin te löydätte kolkuttakaa niin teille avataan"
Siunausta päivääsi
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
"Etsikää niin te löydätte kolkuttakaa niin teille avataan"
Siunausta päivääsi
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinänsä ei ole tarkoitusta, koska elämä on kaikille sama ajaton ja kuolematon elämä, mutta ihmisen kohdalla poikkeuksena luonnon järjestyksestä, on akaan sidottu,ego, sielu joka on ihmisen itsensä synnyttämä,ja joka luo myös oman tarkoituksensa uskonnot ja aatteet , joiden mukaan se yritää elää, mutta hänellä on rasitteenaan
aatamista asti periytyvä perisynti, eli syköloginen perimä.
Kristinopin mukaan ihminen hakee tälle perisynnille eli sielulle ikuista elämää armon kautta, jolla ei kuitenkaan aikaan sitoutuneena sitä ole
Palatakseen takaisin peratiisitilaan, ihmisen on ymmärrettävä,mikä tuo perisynti on janka takia hän joutui sieltä
ulos, ja siinä on ihmiselle elämän tarkoitusta kyllikseen, eikä se ole uskon asia, vaan ymmärryksen asia
>Kristinopin mukaan ihminen hakee tälle perisynnille eli sielulle ikuista elämää armon kautta <
Ei hae. Valehtelet.