Millainen on Jumalan tahto ja miten Jumala haluaa meidän elävän jokapäiväistä elämäämme? Jumala tahto on että meillä on tasapainoinen ja hyvä elämä ja että saamme vaeltaa elämämme lyhyen vaelluksen hänen yhteydessään. Jumalan tahto on että elämämme kunniallisesti, oikeudellisesti ja totuudellisesti. Olemme armahtavaisia toisillemme, emmekä tuomitse ketään, siihen meillä ei ole valtuuksia vaan tuomiovalta on annettu Jeesukselle. Jos taivumme nuodattamaan Jumalan tahtoa elämässämme tulee elämästämme elämisen arvoista ja tasapainoista, jos taas taivumme nuodattamaan sielunvihollisen kiusauksia ja annamme synnille periksi tulee elämästämme yhtä helvettiä. Uskovan velvollisuus on kuolla syntiselle luonnolle päivittäin. Tämä ei ole helppo tehtävä ja Jumalan katsoo ennenkaikkea sydämemme asennetta kilvoitusta kohtaan, siksipä Paavali kirjoittaakin: "Pyrkikää pyhitykseen sillä ilman sitä ei kukaan ole Herraa näkevä". Uskovan kannattaa miettiä mitkä asiat kirkastavat Jumalan kunniaa ja mitkä asiat ovat Jumalalle häpeäksi. Kannattaa aina miettiä: Miten Jeesus itse tekisi tässä tilanteessa. Jumalan tahdon nuodattaminen vaatii kyllä pitkämielisyyttä mutta palkitsee lopuksi Jeesukselle kuuliaisen ihmisen. Siispä uskon veljet ja siskot kuljetaan kilvoitellen ja julistetaan evankeliumia niinkuin meille on tehtäväksi annettu ja meidät uskovat on siihen arvolliseksi katsottu. Jeesus maksaa sitten meille itsekullekin palkan tekojen mukaan. Ollaan vahvat Herrassa.
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
Vastaukset 14
Vanhimmat
[][][]jokapäiväistä elämäämme? [][][]
Adventistilta ei Jumala lauantaina vaadi muuta kuin vain muistamaan,
että sunnuntai on pedonmerkki. Sunnuntai adventistin pitää jättää väliin,
eli vetää vällyt päälle koko päiväksi, vaikka olisi helteinen juhannuspäivä.
Kuutena arkipäivänä Jumala vaatii adventistilta töitä vaikkei töitä olisikaan.
Kristityiltä Jumala odottaa, ei vaadi - odottaa laupeudentöitä.
Erityisesti viikonloppuna sillä silloin ei voi keksiä työestettäkään.
Olethan vain tahallisesti uskovia rienaava, sairas ihminen.
Jumala sinua armahtakoon, aamen!
Totta maar, näin on.
Jumalan viimeinen tahto elikkä testamentti on
1. että me ylistämme Kristuksen kautta Jumalaa niin hyvinä kuin huonoina hetkinä; kiitämme myös levosta viikonloppuna.
1. Tess. 5:18
Kiittäkää joka tilassa.
Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
2. että kaikki ihmiset pelastuisivat ylistämään Jumalaa ja hänen
ihmeellistä totuuttaan, Kristusta, oppisivat tuntemaan aina vaan enemmän.
1. Tim. 2:4
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden.
JUMALAN TAHTO ON ETTÄ LÖYDÄMME TIEN ->TOTUUDEN -> JA ELÄMÄN
Joh.1:17
Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
Joh. 8:32
Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."
Joh. 14:6
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.
Kyllä te a-nakit, adventtiteologit vielä opitte löytämään ja tunnustamaan
armon ja totuuden - kunhan Mooses kivipaasillaan teitä vielä vuosia moukaroi.
Joh.1:17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
Näkkyy olevan niin, että Kantola ei ehkä tunnu tietävän taevaan asioita ollenkaan.
Jo sanan käyttö "Uusin tahto" kertoo sen. Ikään kuin Jumalalla tahto muuttuisi ajan saatossa aina uusin ja uusin, koska vanha ei toiminut, sitähän se tuo sanakäyttö tuo esille.
Mitataan Jumalaa väärin sanoin pelastussuunnitelman suhteen. Kaikkivoipa ei hallitse aikaa iäisyydestä, tarvitaan Uusin ja uusin …. niinkö on?
_____
Mutta Raamatun sana sanoo yhden ja ainoan pelastustien on Kristus ja tämä pelastussuunnitelma on lyöty lukkoon jo ennen ihmisen luomista, tahi luomistyötä ja koko raamatun sana paratiisista - Uuteen maahan käy tämän yhden ja saman asian ääreltä läpi tämän ajan historian. Jeesus toimi "vanhassaliitossa ja uudessa!"
Mutta tämä Uusintahto ajatuslinkki on sitä monennäköisen uskonselitysten yhtä summaa ja näin ollen harhaa tahi huonosti selitettyä näköalaa, antaa monelle selitykselle oman sijansa.
Ts-. paratiisissa Aadamin ja Eevan pukeminen sijaisuhrin nahka- asuun kirjaa juuri Jumalan pelastussuunnitelmaa, joka on sanomaltaan vietynä samaa viestiä kun Jeesuksen sijaisuusuhri Golgatalla.
Vanhanliiton, mitä kutsumme näin on samaa sanomaa uhreineen ja näin ollen saivat sanomaltaan sen totuuden lunastusketjun näköisen voiman, koska Kristus se todellinen uhri, eli sijaiskuolema (meidän tähden) kävi toteen ja ylösnousemus- usko tuli näköiseksi meille ihmisille, mutta lenkkirakenne on samaa alusta lähtien.
Eli se Uusi on sitä samaa vanhaa, joka luodaan vasta kokonaisvaltaisesti uudeksi, kun Uudeksi on kaikki luotu.
Silloin on kaikki UUtta ja vanha on kadonnut. Se on Uusi ja todella uusi, koska käärmeen pää on lopulta murrettu. Silti se ei ole Uusi tahto, vaan kokonaisvaltainen tahto.
Uusin tahto, se on sanaltaan väärin valittu, mutta Uutta ja uusi toteutuu kerran.
Vaikka raamattumme käyttää sanaa vanhaliitto ja uusiliitto, pelastussuunnitelman käynti ja opetus on samaa, joka käy Jumalan työtä läpi ihmisen perille saattamiseksi.
Vanhanliiton puolella seremoniallinen laki toi Jumalan määräämänä eläinuhrin ja oli siihen asti varjona.
Se uhraaminen varjona kuvasi sitä tulevaa valoa, joka astuu aikaan ja tämä Kristus-valo tullessaan poisti kirkkaudellaan todellisena uhrina meille kaikille synnin ja kuoleman palkkamme merkitystä, johon piti astua sijaisuus, että saisimme elää.
Toteutumisen ajankohdan h- hetki on ylösnousemus ja usko tähän täydelliseen uhriin.
Tähän uskoen saamme elää ja siinä näemme syntiemme syyseurauksen, joka oikeuttaa iankaikkiseen elämään, koska uhrin takia, emme halua enää elää tästä maailmasta, vaan Jumalan valtakunnan suunnitelman mukaan. Kristus sydämessä, jossa on Hänen tahtonsa, sekä voimansa.
-sanoma on ollut sama aikain alusta.. vanhin sanoma, Jumalan sanoma.
"Jumalan tahto on että elämämme kunniallisesti, oikeudellisesti ja totuudellisesti"
Monesti juuri eri uskonryhmiin kuuluvat luistavat em. asioista, vaikka seurakuntatapaamisissa annetaan hurskas kuva.
[][][] Monesti juuri eri uskonryhmiin kuuluvat luistavat em. asioista,
vaikka seurakuntatapaamisissa annetaan hurskas kuva. [][][]
Mielestäni on kohtalokasta perustella omassa mielessään uskovaisten
ja juutalaisten likvidoimista sillä, että jopa hekin, uskovaiset - ovat pahoja.
Sillä sama vika vaivaa jokaista ihmistä. Poikkeuksellisen oikeamielinen Paavali
tunnusti itsessään sen, mitä ei kukaan jumalaton, eikä moni uskovainenkaan
myönnä itsestään: pahuus itsessä ja voimattomuus sen kitkemiseen
omin keinoin ...
Room. 7:24
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
että kaikki ne, jotka hyväksyvät Jeesuksen pelastajakseen ja uskovat Hänen valtaansa messiaana, PELASTUVAT VARMASTI, kuten maantierosvo ja murhamies Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä.
Jeesuksen ristinkuolema jakoi maailman kahtia.
Ensimmäinen ryöväreistä ei uskonut Jeesusta messiaaksi ja siksi hän ei pelastunut.
Toinen sen sijaan uskoi Jeesuksen olevan messias ja tunnusti suullaan sen tosiasian ja pelastui.
Muuta ei Jumala meiltä vaadikkaan kuin, että tunnustamme Jeesuksen vallan toimia pelastajanamme.
Muuta ei Jumala meiltä vaadikaan kuin,
että tunnustamme Jeesuksen vallan toimia pelastajanamme.
Tästä juuri on puhuttu, mutta niin moni sen kieltää. He näkevät, että Jumalan tahto ei mahdu sydämeen, eikä anneta Pyhälle Hengelle tilaa täyttää sitä.
Sen syyn ja seurauksen tähden kristillinen kenttä on haaleata,, ei palava, eikä kylmä, mutta sellainen taskulämmin koskenkorva, jolla kosketaan korvaan ja maistellaan ja irvistellään se huulilla, että onpa hyvää.
Mutta se ei johda mihinkään muuhun, kuin omaan hoipertelemiseen.
Meillä on niin hyvät olot, että olemme haaleita ja syytämme toisia haaleiksi.
emme tarvitse Jeesusta kuin vain pisteenä iin päälle.
Olemme kuin eilispäivän kahvi kupissa, pikku hyvinvointipesässämme.
Palaviksi voidaan sanoa vain niitä, jotka lähtevät lähetystyöhön, julistamaan,
ei omaa kirkkoa tai oppia, vaan Kristusta.
Tai antavat lähetystyöhön varoistaan niin paljon että kirpaisee.
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on,
voi olla minun opetuslapseni.
Miten Antti on tämä ajan kristillisyys, onko se kylmä, haalea vai palava, niin päästää sisälle sanoilla leikkimiseen, mitä toit esille kaikesta luopumiseen?
Sitten toiseen kysymykseen, mitä omalla kohdallasi merkitsee kaikesta luopuminen, millainen toleranssi se todellisuuden kohdalla on sen asian Jumalallisen mitan suhteen "kaikesta".
Vastaahan rehellisesti!
Näen niin paljon sanoja ympärilläni, mutta en tekoja.
Mitä taas oksettavuuteen tulee, sen ratkaisee Isä, joka on taivaassa, sekä Vapahtajani hän joka on lunastajani, sekä lähimmäiseni joka huutaa päivittäin apuani. Ainut mikä on ongelmani on se, että yhdet askeleet eivät kerkiä kaikkialle, mutta senkin kävelen Pyhän Hengen johdossa, koska Hän kehottaa.
Mutta niitä apukäsiä ei tahdo näkyä mitä tarvittaisiin. Eilen särkyi se vanha palvelija tienpäällä.
Vaihdelaatikosta lähti öljyt, tosin ei laatikko vielä. Menemisiä olisi, se vakituisen koneeni annoin sellaiselle perheelle käyttöön jolla on kipeä tarve tällähetkellä, sairauden takia.
Uskon, että ongelmaan Isä antaa ratkaisun ensiviikkoon mennessä, joko tuo minulle toisen vehkeen tai korjauttaa tuon vanhan. Rahaa minulla ei ole, olen ne aina jakanut leipäpaloina ja avustuslähimmäispalveluna kaikille. En halua tehdä sitä työtä lihan korostamiseksi, vaan koska Kristus haluaa sen tehtäväksi.
Siellä tarvittaisiin näitä palavia kristittyjä. Onhan niitä, mutta pääluvun mukaan pitäisi olla työ aivan toisellalailla tarjontaa, Isällä pitäisi olla lupausten mukaan käsiä valtava määrä, kunhan niitä vain näkyisi.
Ne kädet vain tuntuvat rapaava muuta joutavia asioita päivät pitkät, eiväthän ne jouda itse asiaan.
" Näen niin paljon sanoja ympärilläni, mutta en tekoja. "
Tunnontarkasti noudatat sääntöjä ja luulet että se riittää.
Mutta juuri tuo pakkosuoritteisuus synnyttää itsekehun ja
se polku johtaa syvyyden kuiluihin.
Tiukkapipo on armoton juuri silloin kun on tilaisuus iloiten armahtaa.
Muuta Jeesus ei meiltä vaadi kuin vain laupiasta sydäntä.
Luuk.15:24
Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon,
hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.'
Niin alkoi iloinen juhla.
25
"Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia,
hän kuuli laulun, soiton ja tanssin.
26
Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä.
27
Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin,
ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan,
kun sai hänet terveenä takaisin.'
28
Silloin vanhempi veli suuttui
eikä halunnut mennä sisään.
Isä tuli ulos ja suostutteli häntä,
29
mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut
sinun hyväksesi
enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä.
Silti et ole koskaan antanut minulle edes
vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.
30
Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä,
joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa,
sinä teurastat hänelle syöttövasikan!'
31
Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani,
ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
32
Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita.
Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon,
hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'"
Luuk. 15:7
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi
yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen,
kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä (99) vanhurskaasta,
jotka eivät parannusta tarvitse.
[][][]Mitä taas oksettavuuteen tulee,
sen ratkaisee Isä, joka on taivaassa, sekä Vapahtaja [][][]
Oksettavuuden on Juudan Leijona jo ratkaissut todetessaan omiatuntoja
koskettavasti näin:
Ilm. 3:18
Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua,
että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit
eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,
ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Oikea oppi pitää nöyränä, tämä:
Luuk. 15:7 :
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Room. 4:5
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
1. Kor. 3:6
Minä istutin, Apollos kasteli,
mutta Jumala on antanut kasvun.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan,
vaan Jumala, joka kasvun antaa.
Teet samantyyppistä laupeudentyötä näköjään kuin minäkin ja yhtälailla
varattomana ja öljyt lähti minunkin autosta, kun alapalloniveltä vaihtaessa
vetäisin akselin ulos. Toiselle puolelle pitää vielä uusia iskari, ties millä
rahalla, ennen kuin saan leiman. Mielettömän kalliita etuiskarit nykyään.
Mutta minä en katso olevani töitätekevä, niinkuin sinä mainostat olevasi tai palkkalainen.
Minä vain olen mukana ikäänkuin oppipoikana, kun Kristus tekee töitä.
Paavali teki telttoja kustantaakseen evankelioimistyönsä ja apulaisensakin.
Mutta hän ei mielestään itse tehnytkään mitään.
1. Kor. 15:10
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen,
eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha,
vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt,
en kuitenkaan minä,
vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.