Kun oma tahto, fyysinen ja henkinen itsemääräämisoikeus nimetään synniksi, auktoriteettiasemassa olevan aikuisen on helppo käyttää lapsen luottamusta ja rakkaudentarvetta julmasti hyväkseen. Monet pedofiilit tietävät tämän ja siksi he hakeutuvat uskonnollisiin liikkeisiin ja kertovat tulleensa uskoon.
Kun näissä yhteisöissä vielä ajatellaan että rippi tai "antautuminen Jeesukselle" parantaa ja muuttaa ihmisen, ollaan sulkemassa silmät todellisuudelta. Rikollinen ja sairas toiminta saa jatkua kenenkään estämättä, ja uhreja tulee eikä siitä uskalleta edes puhua.
Jos uhri tai joku muu yrittää puhua asiasta hänet leimataan katkeraksi tai ateistiksi. Ulkopuoliseen apuun turvautumista ei myöskään katsota hyvällä koska se katsotaan epäuskon merkiksi.
Pedofiili armahdetaan ja tämä saa jatkaa sairasta käyttäytymistään ”muuttuneena”, mutta tämän uhria ei auta ketään, vaan hän saa kokea henkistä painostusta ja syyllistämistä siitä aivan oikeutetusta tunteestaan ettei hän voi antaa anteeksi.
Minusta rippisalaisuus hämärtää oikean ja väärän välistä suhdetta. Rikos on aina rikos, ja se on ilmoitettava poliisille kun uhrina on lapsi joka ei itse siihen kykene.
Minusta kirkossa rippiä mainostetaan aivan turhaan. Käsitykseni mukaan sillä on hyvin vähän merkitystä, ja pedofiilit tuskin ovat hakeutuneet ennenkään tunnustamaan syntejään. Koska kysymyksessä on myös sairaus asianomainen olisi saatava hoidon piiriin.
Sellainen käsitys, jota innolla viljellään tietyissä herätys- ja evankelioimisliikkeissä, että uskoontullut on muuttunut eri ihmiseksi eli "uudestisyntynyt", suojelee pedofiilia. Pedofiili ei muutu eikä "Jeesus" paranna häntä. Tämä on realitetti, minkä jokaisen tulisi myöntää.
Moni hakeutuu seurakunnan työntekijän pakeille aivan muista syistä kuin tunnustamaan syntejään. Keskusteluapua tarvitsevat useimmat ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan ja parhaimmillaan seurakunnat voisivat tarjota apuaan ilman inhimillisten ongelmien hengellistämistä.
Kun näissä yhteisöissä vielä ajatellaan että rippi tai "antautuminen Jeesukselle" parantaa ja muuttaa ihmisen, ollaan sulkemassa silmät todellisuudelta. Rikollinen ja sairas toiminta saa jatkua kenenkään estämättä, ja uhreja tulee eikä siitä uskalleta edes puhua.
Jos uhri tai joku muu yrittää puhua asiasta hänet leimataan katkeraksi tai ateistiksi. Ulkopuoliseen apuun turvautumista ei myöskään katsota hyvällä koska se katsotaan epäuskon merkiksi.
Pedofiili armahdetaan ja tämä saa jatkaa sairasta käyttäytymistään ”muuttuneena”, mutta tämän uhria ei auta ketään, vaan hän saa kokea henkistä painostusta ja syyllistämistä siitä aivan oikeutetusta tunteestaan ettei hän voi antaa anteeksi.
Minusta rippisalaisuus hämärtää oikean ja väärän välistä suhdetta. Rikos on aina rikos, ja se on ilmoitettava poliisille kun uhrina on lapsi joka ei itse siihen kykene.
Minusta kirkossa rippiä mainostetaan aivan turhaan. Käsitykseni mukaan sillä on hyvin vähän merkitystä, ja pedofiilit tuskin ovat hakeutuneet ennenkään tunnustamaan syntejään. Koska kysymyksessä on myös sairaus asianomainen olisi saatava hoidon piiriin.
Sellainen käsitys, jota innolla viljellään tietyissä herätys- ja evankelioimisliikkeissä, että uskoontullut on muuttunut eri ihmiseksi eli "uudestisyntynyt", suojelee pedofiilia. Pedofiili ei muutu eikä "Jeesus" paranna häntä. Tämä on realitetti, minkä jokaisen tulisi myöntää.
Moni hakeutuu seurakunnan työntekijän pakeille aivan muista syistä kuin tunnustamaan syntejään. Keskusteluapua tarvitsevat useimmat ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan ja parhaimmillaan seurakunnat voisivat tarjota apuaan ilman inhimillisten ongelmien hengellistämistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Entäpä jos joku hakeutuu seurakunnan työntekijän puheille puhumaan itseensä kohdistuneesta hyväksikäytöstä? Vaikka kyseessä olisi lapsi, asiasta ei ilmoiteta poliisille tähän rippisalaisuuteen vedoten. Kuinka tämä käytäntö voi mennä lakien edelle?
Papille voi tulla puhumaan nimenomaan uhri tai muu rikoksesta tietävä henkilö. Eikö joskus pedofiiliaan liity myös juopottelua, tappoja, murhia ym kauheaa? Pahoin pelkään, että siihen saattaa liittyä myös jotain perinnöllistä, olen kai jostain lukenut niin, en muista tarkkaan. Entä jos esimerkiksi henkirikoksesta tietävä ei uskalla puhua muulle kuin papille pelätessään oman henkensä puolesta. Jos kysessä on esimerkiksi "Kuolettava" perheen oma salaisuus"? Eikö edes tällaisessa tapauksessa pappi voi viedä tietoa poliiseille? Niin on pyhä rippisalaisuus - ei voi olla totta!
Piispoille kuullostaa olevan tärkeimmät ja rakkaimmat ne omat sakramenttinsa. Kukahan nekin on keksinyt? Olen uskovainen, kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon. Pyrin noudattamaan 10 käskyä. Ne riittävät minulle. Raamattua en juurikaan lue, mielestäni siellä on paljon hyvin kyseenalaisia kirjoituksia. Kuka lie nekin raapustanut? Toivoisin, että niin piispat kuin papitkin miettisivät vähän tarkemmin, mitä tarkoittaa se, että meillä on Kaikkivaltias Jumala ja MITEN ihmisen tulee elää. Minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen teette minulle! KUKA näin sanoi? Tiedän sen kyllä, mutta tietääkö kirkosta eroavien lukuja murehtivat piispamme? Pikkasen pisti vihaksi, kun joku piispa alkoi melkein ensitöikseen puhua "kristittyjen vainoamisesta", kun tuli esille rippisalaisuuden murtaminen. Toivon vain, että Jumalakin sen kuuli! Mistään vainoamisesta ei ole kyse, kyse on lasten ja viattomien uhrien suojelemisesta!