Onko helluntailiike organisoitunut

Onko helluntaikirkko keskitetty ja organisoitu hallinnollisesti, keskushallinnon alaisuuteen, ja muodostuuko helluntaikansa itsenäisten seurakuntien joukosta? Miten luonnehtisit näitä kahta ja mikä on uutta sitten vaikkapa 70-luvun herätysliikkeeseen verrattuna?

Eki Epätietoinen kirjoitti:

Onko helluntaikirkko keskitetty ja organisoitu hallinnollisesti, keskushallinnon alaisuuteen, ja muodostuuko helluntaikansa itsenäisten seurakuntien joukosta? Miten luonnehtisit näitä kahta ja mikä on uutta sitten vaikkapa 70-luvun herätysliikkeeseen verrattuna?

Puhun vain puolestani.
Samaa se oli helluntaiseurakuntien aika. Veljespäivät johti asioita ja seurakunta eli sen mukaan.

Eiköhän tämä kirkko ole myös saman kaavan mukainen. Jokainen seurakunta on itsenäinen seurakunta, jota pastorin ja vanhimmiston velvollisuus on kaita kullakin paikkakunnalla.

Nyt paremminkin voidaan seurakunnassa vihkiä parit, eikä tarvita sitä apua hakea maistraatista.

En niinkään nyt asettele perinteistä ja kirkkoa vastakkain, yksi Kristus on kaiken keskus.

Meillä paikkakunnalla on seurakunnan jäsenjako puolet ja puolet, sekä jaamme ehtoollisen Kristuksessa keskenämme. Olisikohan se tärkeintä tässä asiassa.

Ihmisten tähden tässä on laineita käynyt, mutta antaahan ajansaaton tuoda asiat paikalleen, niin ei menneitä niin muistella surullisena, jos siltä on jollain tuntunut.

Työtä tekee Pyhä Henki, eikä niinkään ihmisten rakennelmat, olkoonkin se minkämuotoinen tahansa.

Eikös se vähän ole näinkin? Nuoripolvi ottaa vastuuta ja heillä on omat hengennäkynsä eteenpäin menemisistä.

rauha maahan. kirjoitti:

Puhun vain puolestani.
Samaa se oli helluntaiseurakuntien aika. Veljespäivät johti asioita ja seurakunta eli sen mukaan.

Eiköhän tämä kirkko ole myös saman kaavan mukainen. Jokainen seurakunta on itsenäinen seurakunta, jota pastorin ja vanhimmiston velvollisuus on kaita kullakin paikkakunnalla.

Nyt paremminkin voidaan seurakunnassa vihkiä parit, eikä tarvita sitä apua hakea maistraatista.

En niinkään nyt asettele perinteistä ja kirkkoa vastakkain, yksi Kristus on kaiken keskus.

Meillä paikkakunnalla on seurakunnan jäsenjako puolet ja puolet, sekä jaamme ehtoollisen Kristuksessa keskenämme. Olisikohan se tärkeintä tässä asiassa.

Ihmisten tähden tässä on laineita käynyt, mutta antaahan ajansaaton tuoda asiat paikalleen, niin ei menneitä niin muistella surullisena, jos siltä on jollain tuntunut.

Työtä tekee Pyhä Henki, eikä niinkään ihmisten rakennelmat, olkoonkin se minkämuotoinen tahansa.

Eikös se vähän ole näinkin? Nuoripolvi ottaa vastuuta ja heillä on omat hengennäkynsä eteenpäin menemisistä.

Ja minua kiinosti kysyä vain miksi tällaista järjestäytymistä kirkkokunnaksi on pidetty tarpeellisena? En myöskää ymmärrä mitä tarkoitat että seurakunnissa on "puolet ja puolet" - ikäänkuin määriteltävissä erillisiksi ryhmittymiksi, edes muodollisesti. Mikä synnytti tarpeen järjestäytymiseen kirkkokunnaksi? Lisäksi kysyisin luterilaisen kirkon ja hellunteiliikken yhteyksistä, onko sellaista ehtoollisyhteyttä myösten, ja sallitaanko myös kaksoisjäsenyys näiden kahden kohdalla? Kiitos jo edellisistä asiallisista vastauksista.

Eki Epätietoinen kirjoitti:

Ja minua kiinosti kysyä vain miksi tällaista järjestäytymistä kirkkokunnaksi on pidetty tarpeellisena? En myöskää ymmärrä mitä tarkoitat että seurakunnissa on "puolet ja puolet" - ikäänkuin määriteltävissä erillisiksi ryhmittymiksi, edes muodollisesti. Mikä synnytti tarpeen järjestäytymiseen kirkkokunnaksi? Lisäksi kysyisin luterilaisen kirkon ja hellunteiliikken yhteyksistä, onko sellaista ehtoollisyhteyttä myösten, ja sallitaanko myös kaksoisjäsenyys näiden kahden kohdalla? Kiitos jo edellisistä asiallisista vastauksista.

Kysymyksiin?

Eki Epätietoinen kirjoitti:

Ja minua kiinosti kysyä vain miksi tällaista järjestäytymistä kirkkokunnaksi on pidetty tarpeellisena? En myöskää ymmärrä mitä tarkoitat että seurakunnissa on "puolet ja puolet" - ikäänkuin määriteltävissä erillisiksi ryhmittymiksi, edes muodollisesti. Mikä synnytti tarpeen järjestäytymiseen kirkkokunnaksi? Lisäksi kysyisin luterilaisen kirkon ja hellunteiliikken yhteyksistä, onko sellaista ehtoollisyhteyttä myösten, ja sallitaanko myös kaksoisjäsenyys näiden kahden kohdalla? Kiitos jo edellisistä asiallisista vastauksista.

No aikoinaan kun helluntaiherätyksessä alettiin asiaa pohtia, niin ajatus nousi tässä vihkioikeudesta yhtenä esille. Myös yhteiskuntaa nähden toiminta ehkä oli yhtenä positiivisena tapetilla.

Miksi sitten sana "kirkko" tuntuu kirosanalta, koska kuitenkin kielessämme se rakentaa kuulijan mieleen yhteyden siihen, että ollaan raamatullisissa asioissa liikkeellä.

Herätysliikehän on rakentunut ry.- eli yhdistyslain ympärille ja näkisin suuremmaksi asiaksi tämän kirkon kuin ry.n näköalan.

Mitä taas sanaan puolet ja puolet, on jäsenmäärässä puolet vielä pohtimassa tätä kirkon liittymää ja toinenpuoli liittynyt.
Siinämielessä hauskasti, että puolet ja puolet, minä olen kirkonjäsen ja vaimoni vielä miettii vapaasti.

En näe kirkon asioissa sellaista mörköä, että olisin siitä ulkona. Mutta tietenkin monella tapaa asiat joillakin on sellaisen sulattamisen kautta menossa omiin päätelmiin.

Eli on kyse siitä asiasta, että kun eletään tässä yhteiskunta järjestelmässä, ollaan kuitenkin jonkun "pykäläviidakon" alla missä toimitaan. Olkoon se ry, tahi kirkko.

Jos haetaan alkuseurakuntamallia kaikkialle, näen siinä enemmän tulkinnallisia hakuja mielenmaailmoihin, eikä niinkään sillä tavalla, että sillä olisi taivaankartanoissa merkityksiä.
Jeesuskin opasti aikoinaan opetuslapsia ja kyse oli ilmeisemmin temppeliveroista.
Tyrkkäsi ongen käteen ja otettiin kalansuusta opetusta.

Siinä kolikossa oli keisarin kuva ja sillä hoidettiin ajallisia asioita ja sydän taas pidettiin Kristuksen armossa kunnossa.
Olisiko tässä sellaista ajatusta, joka saisi kirkko sanalle hieman positiivisempaa näköalaa.

Uskoisin, että tämä aallokko on nostateltu mielipiteillä, mutta kyllä se taivaan asiossa siitä tasaantuu ajan kanssa.

Mitä sitten Luterilaisten ja helluntalaisten suhteen on, niin ehkä parempi niin, ettei kaksoisjäsenyyttä ole.
evl. ei sitä hyväksy, niin miksi sitä ry.ssä suotta suojeltaisiin, että ollaan kahden kirkon kirjoissa.

Jos helluntaikirkkoon liittyy, niin silloin automaattisesti luterilaiset poistavat jäsenreksiteristä tällaisen jäsenen.

Mutta hengellisitä kodeista huolimatta, eihän sitä pidä eroja rakentaa raja- aitoina.
Jos luterilainen veli tulee vastaan, sitä voi Kristuksessa toivottaa rauhaa. Kirkkojen tahi ry.itten jäsenkirjat eivät ole taivaankirjoja vaan elävä nimi elämänkirjassa.

Se hengellisen kodin puhujapöntön sanoma on oltava Kristuskeskeinen, niin eiköhän tässä kirkossa sitä julisteta Pyhässä Hengessä. Nimike hieman on muuttunut, sanoma ei.

rauha maassa. kirjoitti:

No aikoinaan kun helluntaiherätyksessä alettiin asiaa pohtia, niin ajatus nousi tässä vihkioikeudesta yhtenä esille. Myös yhteiskuntaa nähden toiminta ehkä oli yhtenä positiivisena tapetilla.

Miksi sitten sana "kirkko" tuntuu kirosanalta, koska kuitenkin kielessämme se rakentaa kuulijan mieleen yhteyden siihen, että ollaan raamatullisissa asioissa liikkeellä.

Herätysliikehän on rakentunut ry.- eli yhdistyslain ympärille ja näkisin suuremmaksi asiaksi tämän kirkon kuin ry.n näköalan.

Mitä taas sanaan puolet ja puolet, on jäsenmäärässä puolet vielä pohtimassa tätä kirkon liittymää ja toinenpuoli liittynyt.
Siinämielessä hauskasti, että puolet ja puolet, minä olen kirkonjäsen ja vaimoni vielä miettii vapaasti.

En näe kirkon asioissa sellaista mörköä, että olisin siitä ulkona. Mutta tietenkin monella tapaa asiat joillakin on sellaisen sulattamisen kautta menossa omiin päätelmiin.

Eli on kyse siitä asiasta, että kun eletään tässä yhteiskunta järjestelmässä, ollaan kuitenkin jonkun "pykäläviidakon" alla missä toimitaan. Olkoon se ry, tahi kirkko.

Jos haetaan alkuseurakuntamallia kaikkialle, näen siinä enemmän tulkinnallisia hakuja mielenmaailmoihin, eikä niinkään sillä tavalla, että sillä olisi taivaankartanoissa merkityksiä.
Jeesuskin opasti aikoinaan opetuslapsia ja kyse oli ilmeisemmin temppeliveroista.
Tyrkkäsi ongen käteen ja otettiin kalansuusta opetusta.

Siinä kolikossa oli keisarin kuva ja sillä hoidettiin ajallisia asioita ja sydän taas pidettiin Kristuksen armossa kunnossa.
Olisiko tässä sellaista ajatusta, joka saisi kirkko sanalle hieman positiivisempaa näköalaa.

Uskoisin, että tämä aallokko on nostateltu mielipiteillä, mutta kyllä se taivaan asiossa siitä tasaantuu ajan kanssa.

Mitä sitten Luterilaisten ja helluntalaisten suhteen on, niin ehkä parempi niin, ettei kaksoisjäsenyyttä ole.
evl. ei sitä hyväksy, niin miksi sitä ry.ssä suotta suojeltaisiin, että ollaan kahden kirkon kirjoissa.

Jos helluntaikirkkoon liittyy, niin silloin automaattisesti luterilaiset poistavat jäsenreksiteristä tällaisen jäsenen.

Mutta hengellisitä kodeista huolimatta, eihän sitä pidä eroja rakentaa raja- aitoina.
Jos luterilainen veli tulee vastaan, sitä voi Kristuksessa toivottaa rauhaa. Kirkkojen tahi ry.itten jäsenkirjat eivät ole taivaankirjoja vaan elävä nimi elämänkirjassa.

Se hengellisen kodin puhujapöntön sanoma on oltava Kristuskeskeinen, niin eiköhän tässä kirkossa sitä julisteta Pyhässä Hengessä. Nimike hieman on muuttunut, sanoma ei.

Jokin niin evankeliumin totuudella niin merkitysetön seikka, kuin vihkimisoikeus tuskin lienee syynä kirkkokunnan perustamiseen, vai kuinka? Kai siinä on muitakin tekijöitä, jotka ovat asiaan vaikuttaneet. Sinällään onhan Suomessa uskonnollisten yhteisöjen parissa perinteisestikin kirkon nimeä kantavana yhteisönä mm. vaikkapa Suomen Vapaakirkko, joka on kuitenkin perinteistä Eurooppalaista yhtenäiskirkollista mallia itsenäisempi toimia, eikä se ole nähdäkseni uskonnollisena yhteisönä, laisäädännöllisesti tai julkisyhteisönä, vaikkapa luterilaisen kirkon tapaisessa eritysasemassa, vaikkakin sillä on myös vaikkapa eritysesti asemaansa asetetut pastorit, erityisine virka-asuineen tehtävissään seurakuntien palveluksissa. Näissä tällaisisssa asiossa hämää se ettei oikeastaan osoiteta sitä mitä eroa on vaikkapa tällaisen uskonnollisen yhteisön "papeilla" ja vaikkapa ns. valtio/kansankirkon papeilla, ja siksi monet seilaavatkin eri tunnustuskuntien välillä, - koska selkeä opetus eroista puuttuu. Syntyy eräänlaista sekakansaa, vapaiden suutien ja kirkollisten välille - ilman selkeitä linjauksia.

Kirjoitit että et näe "kirkkoa mörkönä", ja siksi kysyisinkin sinulta oletko opiskellut, lukenut tai tutkinut vaikkapa Euroopan kirkkohistoriaa? Minä olen ja sen johdosta pidän instituutiota nimeltä kirkko, varsin pahana mörkönä, ja mitä enemmen olen vuosikymmenien saatossa tietoa "kirkkohistoriasta" hankkinut ja tustustunut sen ohessa vapaan kristillisyyden historiaan, sen vakuuttuneemmeksi olen tullut todellisen "mörön olemassaolosta; ja viittaankin tässä siihen mitä Jeesus ilmaisi ennalta opetuslapsilleen, ennen fyysistä poisottamistaan: >> tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen todistajia ja opetuslapsia), LUULEE TEKEVÄNSÄ UHRIPALVELUKSEN JUMALALLE. >>

Tämän ajan katson alkaneen kirkkoisä Augustinusksesta, joka viitoitti kirkon käytettäviksi, ne uskonnolliset perusteet, joita ohjasivat yhtenäiskirkkojen historian, inkvisiittoreineen ja kerettiläislakeineen sille: pitkälle ja veriselle tielle jota "valtiokirkot" Euroopassa ovat kulkeneet.

Kirjoitusesi perusteista kirkkokunnan perustamisella, saa sen vaikutelman, että yhtenä ilmeisenä syynä kirkkokunnan perustamiselle on sen sopivuus, toimivuus suhteessa maailmaan ja sen omaksumaan lainsäädäntöön, joka onkin ja vanhojen kirkkojen aseman ja pysyvyyden yhtenä perusteena osittanut toimivuutensa, kirkkojen "asettuessa taloksi maailmaan, jopa tukevasti isännän paikalle" - historiallisest arvioden. Mutta miten tällainen järjestely sopii, Pyhän Hengen rakentamalle, Jumalan huoneelle, Jeesusksen Kristuksen ylösnousemuelämän synnyttämälle "ekkleeisia" joukolle, eli Jumalan seurakunnalle? Miten maaimaan ihtegroituneet kirkot, ja Jumalan lunastama, maailamasta ulosvietyjen/kutsuttujen joukko voi tehdä yhteistyötä ilman vakavia sekaannuskia, maailman tai niiden kirkkojen ja niiden kehittämien organisaatioden kanssa, ilman että syntyy uskonnollista sekakansaa, jossa ei kyetä enää erottamaan ketkä ovat maaimassa ja sen uskontojen vallassa, ja keitä ohjaa Jumalan Henki, maailmast poiskuolleina.

Mainitsit että kaiken perustana voisi toimia "Kristuskeskeinen julistus" ja sen toteutuessa kaikki olisi kunnossa, tai ikäänkuin hyväksyttävissä ilman mitään sen kummempia rajoja. Tämä lienee sitä uutta konsensus politiikkaa, jota kuulemani mukaan jo harjoistetaan helluntailiikkeen johdon ja kirkon yhteisen sopimuksen perusteella, ja joka ilmeneen siten että: vain yheisesti hyväksyttäviä aisiota painotetaan, mutta eroavaisuuksia ei korosteta. Siitäkään huolimatta että kirkko ei kaksoisjäsenyyttä nähtävästi "hyväksy".

Silloin on myös vaijettava vaikkapa opettamasta sitä selkeää eroa, joka on perinteisesti erottanut kirkot ja vapaat suunnat, eli vaikkapa lapsikasteen ja uskovien kasteen välisen eron merkitystä ei korosteta, - vedenjakajana - kuten se on: syntisen maailman ja sieltä ulosvietyjen välillä. Tämä johtaa suureen ja lisääntyvään sekaankukseen. Lisäksi mainittakoon että nämä instituiot/kirkot, joita Raamattu ei tunne- ja tunnista uskovien yhteisöiksi, ovat aina jäsenistöltään "osa maailmaa", ja ne eivät puhu henkilökohtaisen tai parannuksen: Uudestisynnyttämisen peson tarpeellisuudesta. Ei kai vain helluntailiike ole uskonnollisesti mukautumassa yhdensi kirkkokunnaksi, - vanhojen perinteisten - vapaita kristittyjä- ja heidän uskoaan tuhonneiden, maailmankirkkojen kanssa. Eivät kai edut maailmassa tai sen lainsäädännössä, voi olla riittäviä syitä, - tinkimättömän ja väärentämättömän, koko Kristuksen evankeljumin julistamiselle, ilman mitää muka tarvittavia lisä sopimuksia maailman kanssa.

Balttis kirjoitti:

Jokin niin evankeliumin totuudella niin merkitysetön seikka, kuin vihkimisoikeus tuskin lienee syynä kirkkokunnan perustamiseen, vai kuinka? Kai siinä on muitakin tekijöitä, jotka ovat asiaan vaikuttaneet. Sinällään onhan Suomessa uskonnollisten yhteisöjen parissa perinteisestikin kirkon nimeä kantavana yhteisönä mm. vaikkapa Suomen Vapaakirkko, joka on kuitenkin perinteistä Eurooppalaista yhtenäiskirkollista mallia itsenäisempi toimia, eikä se ole nähdäkseni uskonnollisena yhteisönä, laisäädännöllisesti tai julkisyhteisönä, vaikkapa luterilaisen kirkon tapaisessa eritysasemassa, vaikkakin sillä on myös vaikkapa eritysesti asemaansa asetetut pastorit, erityisine virka-asuineen tehtävissään seurakuntien palveluksissa. Näissä tällaisisssa asiossa hämää se ettei oikeastaan osoiteta sitä mitä eroa on vaikkapa tällaisen uskonnollisen yhteisön "papeilla" ja vaikkapa ns. valtio/kansankirkon papeilla, ja siksi monet seilaavatkin eri tunnustuskuntien välillä, - koska selkeä opetus eroista puuttuu. Syntyy eräänlaista sekakansaa, vapaiden suutien ja kirkollisten välille - ilman selkeitä linjauksia.

Kirjoitit että et näe "kirkkoa mörkönä", ja siksi kysyisinkin sinulta oletko opiskellut, lukenut tai tutkinut vaikkapa Euroopan kirkkohistoriaa? Minä olen ja sen johdosta pidän instituutiota nimeltä kirkko, varsin pahana mörkönä, ja mitä enemmen olen vuosikymmenien saatossa tietoa "kirkkohistoriasta" hankkinut ja tustustunut sen ohessa vapaan kristillisyyden historiaan, sen vakuuttuneemmeksi olen tullut todellisen "mörön olemassaolosta; ja viittaankin tässä siihen mitä Jeesus ilmaisi ennalta opetuslapsilleen, ennen fyysistä poisottamistaan: >> tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen todistajia ja opetuslapsia), LUULEE TEKEVÄNSÄ UHRIPALVELUKSEN JUMALALLE. >>

Tämän ajan katson alkaneen kirkkoisä Augustinusksesta, joka viitoitti kirkon käytettäviksi, ne uskonnolliset perusteet, joita ohjasivat yhtenäiskirkkojen historian, inkvisiittoreineen ja kerettiläislakeineen sille: pitkälle ja veriselle tielle jota "valtiokirkot" Euroopassa ovat kulkeneet.

Kirjoitusesi perusteista kirkkokunnan perustamisella, saa sen vaikutelman, että yhtenä ilmeisenä syynä kirkkokunnan perustamiselle on sen sopivuus, toimivuus suhteessa maailmaan ja sen omaksumaan lainsäädäntöön, joka onkin ja vanhojen kirkkojen aseman ja pysyvyyden yhtenä perusteena osittanut toimivuutensa, kirkkojen "asettuessa taloksi maailmaan, jopa tukevasti isännän paikalle" - historiallisest arvioden. Mutta miten tällainen järjestely sopii, Pyhän Hengen rakentamalle, Jumalan huoneelle, Jeesusksen Kristuksen ylösnousemuelämän synnyttämälle "ekkleeisia" joukolle, eli Jumalan seurakunnalle? Miten maaimaan ihtegroituneet kirkot, ja Jumalan lunastama, maailamasta ulosvietyjen/kutsuttujen joukko voi tehdä yhteistyötä ilman vakavia sekaannuskia, maailman tai niiden kirkkojen ja niiden kehittämien organisaatioden kanssa, ilman että syntyy uskonnollista sekakansaa, jossa ei kyetä enää erottamaan ketkä ovat maaimassa ja sen uskontojen vallassa, ja keitä ohjaa Jumalan Henki, maailmast poiskuolleina.

Mainitsit että kaiken perustana voisi toimia "Kristuskeskeinen julistus" ja sen toteutuessa kaikki olisi kunnossa, tai ikäänkuin hyväksyttävissä ilman mitään sen kummempia rajoja. Tämä lienee sitä uutta konsensus politiikkaa, jota kuulemani mukaan jo harjoistetaan helluntailiikkeen johdon ja kirkon yhteisen sopimuksen perusteella, ja joka ilmeneen siten että: vain yheisesti hyväksyttäviä aisiota painotetaan, mutta eroavaisuuksia ei korosteta. Siitäkään huolimatta että kirkko ei kaksoisjäsenyyttä nähtävästi "hyväksy".

Silloin on myös vaijettava vaikkapa opettamasta sitä selkeää eroa, joka on perinteisesti erottanut kirkot ja vapaat suunnat, eli vaikkapa lapsikasteen ja uskovien kasteen välisen eron merkitystä ei korosteta, - vedenjakajana - kuten se on: syntisen maailman ja sieltä ulosvietyjen välillä. Tämä johtaa suureen ja lisääntyvään sekaankukseen. Lisäksi mainittakoon että nämä instituiot/kirkot, joita Raamattu ei tunne- ja tunnista uskovien yhteisöiksi, ovat aina jäsenistöltään "osa maailmaa", ja ne eivät puhu henkilökohtaisen tai parannuksen: Uudestisynnyttämisen peson tarpeellisuudesta. Ei kai vain helluntailiike ole uskonnollisesti mukautumassa yhdensi kirkkokunnaksi, - vanhojen perinteisten - vapaita kristittyjä- ja heidän uskoaan tuhonneiden, maailmankirkkojen kanssa. Eivät kai edut maailmassa tai sen lainsäädännössä, voi olla riittäviä syitä, - tinkimättömän ja väärentämättömän, koko Kristuksen evankeljumin julistamiselle, ilman mitää muka tarvittavia lisä sopimuksia maailman kanssa.

Kirjoittelit moniin kohtiin ja kyllä olen ajatuskannassa samanmielinen siihen, ettei kirkon pidä muuttua Saul- henkiseksi. En usko, että se siksi muuttuukaan, koska juuret seurakunnassa on Kristuskalliolla.
Tietenkin seurakunta tahi mikä seurakunta tahansa valvomattomuuttaan kylmentyä, olkoon elävä kirkko tahi ei.
Mutta en aivan kirkkohistorian perusteella nyt tekisi matemaattisia yhtälöitä tässä Helluntaikirkko nimiasiassa.
Ei nimi olkoon helluntaiherätys tahi kirkko pelasta, vaan Kristus on pelastaja.
Kun Hänet pidetään sydämissä Herrana ja Vapahtajana, niin olkoon kirkon nimessä ry, tahi kirkko, niin tämä Jeesus nimi pitää sen oikealla tiellä.
Kyllä jokainen seurakunta on oltava yhteiskuntaanpäin järjestäytynyt ja sitä juuri on muoto, olkoon se kumpi vain, mutta tuo kirkko sanana on kieltämme ja tuo ymmärrykseen uskoisin paremmin sen, että ollaan Raamatullisen Jumalan nimissä liikkeellä.
Kieli elää ja muuttuu ja siksi näkisin sitä kautta paremmaksi tällaisen tulevaisuuden.
Toisaalta näkisin tärkeäksi kirkollisen "vihki" oikeuden, koska ei uskovan pitäisi maallisen lain mukaan kaikkea hakea siunatuksi uskomattoman tuomarin edessä, jos se nyt vihkikaavassa olisi toimittamassa.
Tosin luulisin, että romaneitten kohdalla on "heimon vanhimmalle" ilmoitus, elämme yhdessä.
Mutta yhteiskuntamme säännöksissä tällaiset ilmoitukset toisivat ongelmia lapsille ja puolisolle jos vaikka matka elämässä katkeaisi noin lain säädännöllisesti.
Että parempi papin aamen, kuin uskomattoman tuomarin, tahi kylävanhimmalle ilmoitus.

Mutta vielä, en näe mörkönä kirkkoa edelleenkään, vaikka historian havinoita tarkastellaan.
Sieltähän löydetään vaikka mitä ja kuten mainitsin, Saul- oli yksi hyvä esimerkki oikean uskon oppikirjasta, jossa ei Kristuksen henkeä ollut matkassa.

Mutta rauha maassa, ken haluaa olla ns. ristinkansalainen, niin eihän sille ole estettä, elovainiot on työtä vailla ja siellä on veren evankeliumia julistettava.
Ehkä jos vielä palaisin pikkaisen takaisin, niin pidän pieniä sirpaleseurakunta ry.itä hieman siinämielin vaarallisena, koska se usein saattaa olla henkilöjohtoinen, jossa ei niin ole sanan auktoriteetin alle taivuttu ja on lähdetty vaikka siitä helluntaista ulos ja perustettu oma "vapaapi seurakunta" niine hapatteineen..

Ja vielä palaisin paikalliseen Vapaa- seurakuntaamme, heillä on hyväksytty jäsenyyden ehdoksi lapsi tahi uskovien kaste. Että se siitä kasteesta.

Hyvää asiaa kirjoitit ja siksi pitää aina muistaa kuka on seurakunnan Ylipaimen.
Tavallaan kaikki on veljiä, se pastorikin, ihmistä ja seurakuntaa muotona ei pidä korottaa, vaan seurakunta koostuu yksi ja ainoastaan Kristukseen. Siinä ei ole nimeä muussa kuin taivaan kirjassa.

rauha maahan. kirjoitti:

Kirjoittelit moniin kohtiin ja kyllä olen ajatuskannassa samanmielinen siihen, ettei kirkon pidä muuttua Saul- henkiseksi. En usko, että se siksi muuttuukaan, koska juuret seurakunnassa on Kristuskalliolla.
Tietenkin seurakunta tahi mikä seurakunta tahansa valvomattomuuttaan kylmentyä, olkoon elävä kirkko tahi ei.
Mutta en aivan kirkkohistorian perusteella nyt tekisi matemaattisia yhtälöitä tässä Helluntaikirkko nimiasiassa.
Ei nimi olkoon helluntaiherätys tahi kirkko pelasta, vaan Kristus on pelastaja.
Kun Hänet pidetään sydämissä Herrana ja Vapahtajana, niin olkoon kirkon nimessä ry, tahi kirkko, niin tämä Jeesus nimi pitää sen oikealla tiellä.
Kyllä jokainen seurakunta on oltava yhteiskuntaanpäin järjestäytynyt ja sitä juuri on muoto, olkoon se kumpi vain, mutta tuo kirkko sanana on kieltämme ja tuo ymmärrykseen uskoisin paremmin sen, että ollaan Raamatullisen Jumalan nimissä liikkeellä.
Kieli elää ja muuttuu ja siksi näkisin sitä kautta paremmaksi tällaisen tulevaisuuden.
Toisaalta näkisin tärkeäksi kirkollisen "vihki" oikeuden, koska ei uskovan pitäisi maallisen lain mukaan kaikkea hakea siunatuksi uskomattoman tuomarin edessä, jos se nyt vihkikaavassa olisi toimittamassa.
Tosin luulisin, että romaneitten kohdalla on "heimon vanhimmalle" ilmoitus, elämme yhdessä.
Mutta yhteiskuntamme säännöksissä tällaiset ilmoitukset toisivat ongelmia lapsille ja puolisolle jos vaikka matka elämässä katkeaisi noin lain säädännöllisesti.
Että parempi papin aamen, kuin uskomattoman tuomarin, tahi kylävanhimmalle ilmoitus.

Mutta vielä, en näe mörkönä kirkkoa edelleenkään, vaikka historian havinoita tarkastellaan.
Sieltähän löydetään vaikka mitä ja kuten mainitsin, Saul- oli yksi hyvä esimerkki oikean uskon oppikirjasta, jossa ei Kristuksen henkeä ollut matkassa.

Mutta rauha maassa, ken haluaa olla ns. ristinkansalainen, niin eihän sille ole estettä, elovainiot on työtä vailla ja siellä on veren evankeliumia julistettava.
Ehkä jos vielä palaisin pikkaisen takaisin, niin pidän pieniä sirpaleseurakunta ry.itä hieman siinämielin vaarallisena, koska se usein saattaa olla henkilöjohtoinen, jossa ei niin ole sanan auktoriteetin alle taivuttu ja on lähdetty vaikka siitä helluntaista ulos ja perustettu oma "vapaapi seurakunta" niine hapatteineen..

Ja vielä palaisin paikalliseen Vapaa- seurakuntaamme, heillä on hyväksytty jäsenyyden ehdoksi lapsi tahi uskovien kaste. Että se siitä kasteesta.

Hyvää asiaa kirjoitit ja siksi pitää aina muistaa kuka on seurakunnan Ylipaimen.
Tavallaan kaikki on veljiä, se pastorikin, ihmistä ja seurakuntaa muotona ei pidä korottaa, vaan seurakunta koostuu yksi ja ainoastaan Kristukseen. Siinä ei ole nimeä muussa kuin taivaan kirjassa.

Tuhoavana uhkana kristityille, kuten tila, joka ei voi olla Raamatun asettama kuten kaksoisjäsenyys tai jäsenyys, jossa molemmat, sekä lapsikaste että: uskovien kaste hyväksytään saman yhteisön sisällä. Mielestäni Raamatulla ei voida molempia käytäntöjä perustella uskottavasti. Eikä sillä voida perustella sitä tapaa, jolla automaattisesti, kaikista maan kansalaisista pyritään tekemään syntyessä, ilman henkilökohtaista uskoa, kristittyjä, liittämällä heidät nimikritillisen yhteisön jäseniksi, nimeltä: "kirkko- tai kirkot". Samoin, kuin niitä vastuuttomia julistuksia en hyväksy, jotka sallivat epäraamatullisen tilan" vallita seurakunnissaan, ikäänkuin sekakansana elettäessä. Minusta on täysin käsittämätöntä että:na esimerkiksi hellutaiherätyksen saarnaaja, voi toimia opettaja luterilaisen kirkon rippileireillä, tai että: yhteiskristillisiä tilaisuusksia järjestetään, kirkoissa, vaikkapa: vain lapsena kasteessa, tiedottomina uudestisyntyneiden ja ilman parannuksen tarvetta - pelastuneiden kesken. On outoa jos uudestisynnyttämisen peson kautta, maailamsta poiskuolleiden Jumalan lasten, ja heidän seurakuntien välillä ekä maailman kirkojen välillä ei nähdä mitää eroa. Toinen kaste on tehnyt ihmisistä, maailmaan taloksi asettueen instituution jäseniä, ilman minkäänlaisen henkilökohtaisen muutosprosessin läpikäymistä, - ja toisten on tie on kulkenut, vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisen kautta, yhtenä Kristuksen kanssa, uuteen elämään, ikäänlkuin elämään kuolleista herättynä pois synnin alta, sekä tuomionalaisesta maailmasta, jolle kristitty on ritiinnaulittu, Kristuksen kautta. Gal.6:14-16;1:4;Kol.1:12,13.

Tiedän että helluntaiherätyksen kyseinen järjestäytyminen kirkkokunnaksi, ei ole matemaattiseti yks´yhteen perinteisten kikkojen kanssa, mutta tämän "nimellinenkin lähentyminen", sekä mahdollinen läheinen yhteistyö, vaikkapa yhteikritillissä "missiossa", palveleen nimenomaan: sitä lisääntyvää sekaannusta, jonka keskellä pitäisi nimenomaan osoittaa että: Jumalan "ekkleesia" = seurakunta, joka on maailmasta uloskutsuttujen valittujen joukko, on vielä maailman keskellä, - mutta ei maailmasta, kilpailemassa eri kirkkojen ja kirkkokuntien kanssa asemastaan, vaan että se on, kutsumassa ihmisiä: uudestisynnyttämisen peson, ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta uuteen elämään vapahdettuina, - pyhien yhteydessä - ja maailmasta pois kuolleina. Tässä asiassa ei voida ohittaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun läpi elämistä, ja korvata sitä: itse kunkin parhaaksi katsomalla uskonnollisella riitillä, kuten Raamatulle vieraalla vihmonnalla - lapsikasteella. Olen itse joutunut näkemää millaiseen kurimukseen konsensus kristillisyys harjoittajansa voi saattaa, Raamasta piittaamattomien avarien armokäsitysten ja käytäntöjen vallitessa, - jolloin mitää rajaa ei enää voida kunnolla haviaita, syntisen maaiman uskontojen harjoituksen, ja vapahdetun kristikansan välillä. Näissä sekaannuksissa, ei saa päästää maailmaan arvoineen sisään, turmelemaan pyhän uutisleivän happamattomuutta, "vanhallla hapatuksella", vaan se tulee perata pois, jotta voimme viettää todellista happamattoman leivän juhlaa.

rauha maahan. kirjoitti:

Kirjoittelit moniin kohtiin ja kyllä olen ajatuskannassa samanmielinen siihen, ettei kirkon pidä muuttua Saul- henkiseksi. En usko, että se siksi muuttuukaan, koska juuret seurakunnassa on Kristuskalliolla.
Tietenkin seurakunta tahi mikä seurakunta tahansa valvomattomuuttaan kylmentyä, olkoon elävä kirkko tahi ei.
Mutta en aivan kirkkohistorian perusteella nyt tekisi matemaattisia yhtälöitä tässä Helluntaikirkko nimiasiassa.
Ei nimi olkoon helluntaiherätys tahi kirkko pelasta, vaan Kristus on pelastaja.
Kun Hänet pidetään sydämissä Herrana ja Vapahtajana, niin olkoon kirkon nimessä ry, tahi kirkko, niin tämä Jeesus nimi pitää sen oikealla tiellä.
Kyllä jokainen seurakunta on oltava yhteiskuntaanpäin järjestäytynyt ja sitä juuri on muoto, olkoon se kumpi vain, mutta tuo kirkko sanana on kieltämme ja tuo ymmärrykseen uskoisin paremmin sen, että ollaan Raamatullisen Jumalan nimissä liikkeellä.
Kieli elää ja muuttuu ja siksi näkisin sitä kautta paremmaksi tällaisen tulevaisuuden.
Toisaalta näkisin tärkeäksi kirkollisen "vihki" oikeuden, koska ei uskovan pitäisi maallisen lain mukaan kaikkea hakea siunatuksi uskomattoman tuomarin edessä, jos se nyt vihkikaavassa olisi toimittamassa.
Tosin luulisin, että romaneitten kohdalla on "heimon vanhimmalle" ilmoitus, elämme yhdessä.
Mutta yhteiskuntamme säännöksissä tällaiset ilmoitukset toisivat ongelmia lapsille ja puolisolle jos vaikka matka elämässä katkeaisi noin lain säädännöllisesti.
Että parempi papin aamen, kuin uskomattoman tuomarin, tahi kylävanhimmalle ilmoitus.

Mutta vielä, en näe mörkönä kirkkoa edelleenkään, vaikka historian havinoita tarkastellaan.
Sieltähän löydetään vaikka mitä ja kuten mainitsin, Saul- oli yksi hyvä esimerkki oikean uskon oppikirjasta, jossa ei Kristuksen henkeä ollut matkassa.

Mutta rauha maassa, ken haluaa olla ns. ristinkansalainen, niin eihän sille ole estettä, elovainiot on työtä vailla ja siellä on veren evankeliumia julistettava.
Ehkä jos vielä palaisin pikkaisen takaisin, niin pidän pieniä sirpaleseurakunta ry.itä hieman siinämielin vaarallisena, koska se usein saattaa olla henkilöjohtoinen, jossa ei niin ole sanan auktoriteetin alle taivuttu ja on lähdetty vaikka siitä helluntaista ulos ja perustettu oma "vapaapi seurakunta" niine hapatteineen..

Ja vielä palaisin paikalliseen Vapaa- seurakuntaamme, heillä on hyväksytty jäsenyyden ehdoksi lapsi tahi uskovien kaste. Että se siitä kasteesta.

Hyvää asiaa kirjoitit ja siksi pitää aina muistaa kuka on seurakunnan Ylipaimen.
Tavallaan kaikki on veljiä, se pastorikin, ihmistä ja seurakuntaa muotona ei pidä korottaa, vaan seurakunta koostuu yksi ja ainoastaan Kristukseen. Siinä ei ole nimeä muussa kuin taivaan kirjassa.

Eivätkä ne pelasta ketään pois syntisestä maaimasta tuomion alta, vaan ne paaduttavat ihmiset puolipakanallisen muotouskonnon kuolinuneen, tehden uudestisyntymättömistä ihmisistä vain korkeintaan nimikristittyjä, liitten heidät pakanallisen kasteriitin kautta, maailmaan taloksi, isännän paikalle asettuneen, valekristillisen kirkon jäseniksi. Tällaisista hämmentävistä ja pettävistä instituutiosta on pysyttävä kaukana ja yhteistyöstä niiden kanssa on irtisanottava, siitäkin huolimatta että he ovat saarnaavinaan Kristusta, sillä heidän evankeliuminsa sisältö on tosiasiallisesti täysin Raamatulle vierasta sekauskontoa. Gal.1:6-10.

Millaisin eroin tällainen mahdollinen hajoiaminen on tapahtumassa ja miksi?

Kaikkihan on Isän kädestä lähtöisin, meinaan ne siunauksetkin.

Kun ja jos aikaa tarkastelee ja joku ajattelee jakaatumisen ongelmaksi, ei se ehkä sitäkään ole.

Jotkut tykkää ajatuksesta, että se perinteinen Ristinkansa helluntalaisuus elää, niin silloinhan se elää, eli rauha maassa. Toisaalta kun helluntaiseurakunta osaltaan nimensäpuolelta uudistui aikaan, voi johtaa kirkkona siihen, että moni valtionkirkon ongelmien tähden siirtyykiin helluntaikirkkoon, mene ja tiedä, mutta Jos Pyhä Henki sen näin näkee hyväksi, se on johtanut tilanteen näin jo valmiiksi.

Rikkoa meidän ei pidä sanoinemme välejä, vaan rakkaudessa katsellen laitumia, missä elontyötä tehdään, niin jos sinä haluat mennä tuonne, niin minä menen tuonne.
Eli työ on aina Herran, ja ehkä sittenkin asioissa pidämme katseemme ylöspäin suuntautuneena, ei niinkään vaakatasossa, koska ylhäältä tuleva viisaus on avainasemassa kaikessa rakkauden kautta vaikuttavan hengen kanssa.

rauha maahan.. kirjoitti:

Kaikkihan on Isän kädestä lähtöisin, meinaan ne siunauksetkin.

Kun ja jos aikaa tarkastelee ja joku ajattelee jakaatumisen ongelmaksi, ei se ehkä sitäkään ole.

Jotkut tykkää ajatuksesta, että se perinteinen Ristinkansa helluntalaisuus elää, niin silloinhan se elää, eli rauha maassa. Toisaalta kun helluntaiseurakunta osaltaan nimensäpuolelta uudistui aikaan, voi johtaa kirkkona siihen, että moni valtionkirkon ongelmien tähden siirtyykiin helluntaikirkkoon, mene ja tiedä, mutta Jos Pyhä Henki sen näin näkee hyväksi, se on johtanut tilanteen näin jo valmiiksi.

Rikkoa meidän ei pidä sanoinemme välejä, vaan rakkaudessa katsellen laitumia, missä elontyötä tehdään, niin jos sinä haluat mennä tuonne, niin minä menen tuonne.
Eli työ on aina Herran, ja ehkä sittenkin asioissa pidämme katseemme ylöspäin suuntautuneena, ei niinkään vaakatasossa, koska ylhäältä tuleva viisaus on avainasemassa kaikessa rakkauden kautta vaikuttavan hengen kanssa.

kirkoksi muuttuu:

http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/nyt_on_yleissitovan_tyoehtosopimuksen_aika_210410/

Sopanen ei tosin mainitse ainuttakaan Raamatun paikkaa missä noin kehoitetaan tekemään, eikä varsin kehoita purkamaan yhdistyksiä ja alkamaan kokontumaan kodeissa.

Heh Tes saarnaajille ja paimenille ym. niinkö se Paavali kehoitti ja esimerkillään näytti?
Juuri tuon kaltaisten asioiden vuoksi mm. Kiinassa ei rekisteröidytä. Vanhan ajan uskovat hellarit kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät mitä touhuillaan, he jotka erosivat uskoontullessaan maallisista ammattijärjestöistä ja kestivät sen Jeesuksessa, mitä siitä seurasi siihen aikaan mm. rakennustyömailla.

Raamattukin mainitsee asiasta mm ilm: 2:18-29

http://www.teolinst.fi/luennot/files/KR101007.htm

kyllä se siitä kirjoitti:

kirkoksi muuttuu:

http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/nyt_on_yleissitovan_tyoehtosopimuksen_aika_210410/

Sopanen ei tosin mainitse ainuttakaan Raamatun paikkaa missä noin kehoitetaan tekemään, eikä varsin kehoita purkamaan yhdistyksiä ja alkamaan kokontumaan kodeissa.

Heh Tes saarnaajille ja paimenille ym. niinkö se Paavali kehoitti ja esimerkillään näytti?
Juuri tuon kaltaisten asioiden vuoksi mm. Kiinassa ei rekisteröidytä. Vanhan ajan uskovat hellarit kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät mitä touhuillaan, he jotka erosivat uskoontullessaan maallisista ammattijärjestöistä ja kestivät sen Jeesuksessa, mitä siitä seurasi siihen aikaan mm. rakennustyömailla.

Raamattukin mainitsee asiasta mm ilm: 2:18-29

http://www.teolinst.fi/luennot/files/KR101007.htm

On tavallaan hepompi, kuten mm. Kiinassa, jossa on perinteisesti kultuurivallankumouksen jälkeen, estetty kristittyjä toiminassa julkisesti, tai integroituneen hyväksyttyinä yhteiskuntaan, lukuunottamatta kiinan virallista kirkkoa, joka on valjastettu palvelemaan poliittista "toisenlaista evankeliumia", - sillä siellä on uskovien ollut pakko toimia, "maan alaisissa seurakunnissa", jotka kokoontuvat usein myös kodeissa, - kuten varhaisimmilla kristitylläkin oli tapana tehdä.

Kiinan kristityt onnistuivat myös torjumaan, aikanaan "kirkkojen missiot" kiinassa, - jotka olisivat "teologioineen" mahdollisesti turmelleet, kiinalaiset uskovat siitä sydämen yksinkertaisuudesta, ja veljellisestä rakkaudesta toisiaan kohtaan mikä on ominaista niille Jumalan seurakunnille, jotka elävät vainojen keskellä.

Länsimaissa on pitäkät kirkolliset perinteet päässeet, valitettavasti tuhoamaan todellisen kristinuskon samoman, jonka ne ovat muuttaneet vuosituhanten saatossa, kuolettvaksi nimikristillisyydeksi, - jolla todellisesti on vähän- tai ei ollenkaan yhtymäkohtia siihen kristinuskoon, josta kerrotaan Raamatun lehdillä.
Nämä yhteinäikirkolliset poliittis-uskonnonnoliset yhtenäikirkot ovat varmistaneet erityisasemansa, - vapaisiin kristittyihin nähden, - valtiovallan erityilakien- ja oikeuksien suojelemina, - pyrkien aina liittämään kaikki vapaat kristityt, tappavaan portonsyleilyynsä. Jos tämä ei olen onnistunut, on ryhytty voimatoimiin, yhdessä maallisten viranomaisten kanssa "lusteen ja kerettiläisten hävittämiseksi", ja säädetty pakkolakeja, jotka mm. Lutherin ja Wittenbergin herrojen saatua vakiintettua asemanse, he vaativat ja hyväksyivät kuolemantuomiot kastajille, ja heidän kanssa yhteydessä oleville ihmisille, - jopa niin tehokkain säädöksin, että metsissä kokoontuminen kiellettiin, ja kastajat sai tappaa heti tavattaessa, ilman asian viemistä maallisten viranomaisten päätettäväksi.* (* G. Westin, Vapaan kristillisyyden historia) Nämä asiat on kuoliaaksivaijettu, siinä uskonnon opetuksessa, jota kirkko yleisesti monopoliasemassaan maassamme harjoittaa. Yleisesti ei ole esim. teidossa- tai "sopivaa" kertoa että: evankelinen reformisti; augustinolaismukki Luther oli näkemystensä valossa tarkasteltuna: juutalaisten, hurmahenkien, kerettiläisten, turkkilaisten kiivas vihollinen ja tuhooja näkemyksineen, vaatien yhdessä muiden "uskonpuhdistajien" kanssa tiukkaa yhdenmukaisuutta, ja kaikkien kuulimista yhtenäiskirkokkojen/maakirkkojen piiriin - pakollisine lapsikasteineen - mikä on valtiokirkollisuuden tärkein sakrametti, - vaikkei sellaisesta mitää Raamatussa puhutakkaan.

Koska kirkko ja kirkot eivät pysy tuhomaan Jeesuksen todistajia eli vapaata kristillisyyttä, pitämällä kristittyjä "kaiken päivää teuraslampaina" se yrittää tuhota uskoien seurakunnat, liittämällä ne yhteyteensä, kuten kävi myös 1500-luvun Saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, jossa "vapaat kristityn" liitettiin Hessenin Filipin käynnistämien neuvottelujen tuloksena - jälkikatoliseen maakirkkoon tuhoisin seurauksin. Katolisten ja evankelisluterilaiten ryhtyessä voimatoimin taistelemaan asemastaan erityissuojeltuina valtiokirkkoina 1618:sta "kolmekymmenvuotisessa sodassa, - sen syttyessä: kastajaliikkeet oli jo hävitetty kokonaan, keisarikunnan kristilliseltä kartalta, - ja vain osa onnistui pakenemaan "uudelle mantereelle" tuhoisia pakkolakeja.

Nyt kirkko- ja kirkot tekevät mielellään yhteistyötäkin, ja "kristillisiä missoita" - niiden vapaiden suuntien kanssa, jotka sen hintana puhuvat- ja julistavat vain ja ainoastaa muka kirkon ja Jumalan seurakuntien omaksyumaan YHTEISTÄ Jeesusta Kristusta, - mutta suostuvat vaikenemaan siitä esim: että eurooppalaisten kirkkojen ylivalta on luotu väkivaltaisin pakkokeinoin, joiden avulla laillistettiin Jeesukseen uskovien joukkotuhoaminen polttamalla, hukuttamalla, miekanterillä, kiduttamalla, ja pakkokastamalla heidät ja heidän lapsensa: valtiokirkollisella "pirunkaseella" - joka on vainottujen kastajien antama nimitys lapsikasteelle.

Jos ollaan yhtäpataa kirkon ja kirkkojen kanssa: on hyvä tietää että se merkitsee suurta luopumusta, jonka seurauksena koko evankeliumin totuus katoaa, ja tilalle tulee "hokkus pokkus" sirkuskristillisyys teatteriesityksineen, ja se mihin eivät tuli, miekka, ja vesi, kynneet aseina, sen tekee kuolettava "suuren porton syleily", - rakkauden nimissä. Jos katsot sitä suutaa mihin kirkko Suomessakin on mennyt on syytä muistuttaa kaikkia uskovia: "te olette kallisti ostetut, kirkastakaa Kristus ruumiissanne", älkääkä tehkö siitä porton jäseniä, - epäselvä pasuunan soidessa.

kyllä se siitä kirjoitti:

kirkoksi muuttuu:

http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/nyt_on_yleissitovan_tyoehtosopimuksen_aika_210410/

Sopanen ei tosin mainitse ainuttakaan Raamatun paikkaa missä noin kehoitetaan tekemään, eikä varsin kehoita purkamaan yhdistyksiä ja alkamaan kokontumaan kodeissa.

Heh Tes saarnaajille ja paimenille ym. niinkö se Paavali kehoitti ja esimerkillään näytti?
Juuri tuon kaltaisten asioiden vuoksi mm. Kiinassa ei rekisteröidytä. Vanhan ajan uskovat hellarit kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät mitä touhuillaan, he jotka erosivat uskoontullessaan maallisista ammattijärjestöistä ja kestivät sen Jeesuksessa, mitä siitä seurasi siihen aikaan mm. rakennustyömailla.

Raamattukin mainitsee asiasta mm ilm: 2:18-29

http://www.teolinst.fi/luennot/files/KR101007.htm

Tulin uskoon 70-luvun alussa, ja minun tinkimättömään linjaani kuului olla liittoutumatta uskosta osattomien kanssa, ei kun menin rakennuksille töihin, tuli luottamusmies luokseni kyselmään jäsenkirjaa. Ilmitin ettei minulla ollut sellalaista, en aikonut myöskään sellaista hankkia, koska sanoin olevani uskossa enkä tee mitään liittoja uskosta osattomien kanssa. Hän palasi jonkiajan kulutta ja yritti suostutella minua, vetoamalla siihen että jotkut papitkin hyväksyvät liitttoihin kuulumisen, ja kuuluvat jopa itsekin niihin. Ilmoitin että olen uskossa, enkä suinkaan mikää pappi - ja päätökseni on peruuttamaton. Luottamusmies lupasi viedä asiaa eteenpäin. Hän tuli taas jonkunajan kuluttua luokseni, ja ilmoitti "työhuonekunnan sopineet" etteivät meni lakkoon, minun takiani koska olen vain "tilapäinen" työntekijä rakennuksella. Asiasta oli myös puhuttu rakennustyömaan mestarin kanssa, joka aina sen jälkeen, tarvitesaan minua huusi suurella äänellä: "Hei Jumalan mies, tulehan tänne!"

kyllä se siitä kirjoitti:

kirkoksi muuttuu:

http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/nyt_on_yleissitovan_tyoehtosopimuksen_aika_210410/

Sopanen ei tosin mainitse ainuttakaan Raamatun paikkaa missä noin kehoitetaan tekemään, eikä varsin kehoita purkamaan yhdistyksiä ja alkamaan kokontumaan kodeissa.

Heh Tes saarnaajille ja paimenille ym. niinkö se Paavali kehoitti ja esimerkillään näytti?
Juuri tuon kaltaisten asioiden vuoksi mm. Kiinassa ei rekisteröidytä. Vanhan ajan uskovat hellarit kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät mitä touhuillaan, he jotka erosivat uskoontullessaan maallisista ammattijärjestöistä ja kestivät sen Jeesuksessa, mitä siitä seurasi siihen aikaan mm. rakennustyömailla.

Raamattukin mainitsee asiasta mm ilm: 2:18-29

http://www.teolinst.fi/luennot/files/KR101007.htm

Kastajaliikkeen ja kirkon välillä, jossa kastajat luopuovat omasta Raamatullisesta kastekäsityksestään: ote kirjasta Vapaan kristillisyyden historia; Gunnar Westin, siv.164,165:

Maakreivi Filip teki viimeisen vakavan yrityksen järjestäessään syksyllä 1538 uskontokeskustelun luterilaisten teologien ja VANGITTUJEN kastajien välille. Hiedän joukossaan olivat johtavat miehet Georg Schnabel ja Peter Tasch. Viimeiksi mainitulla oli yhteyksiä myös Englantiin. Mukaan oli kutsuttu myös Butzer Strassburgista ja hän otti osaa sovinnollisella ja taitavalla tavallaan. TÄÄLLÄ TAPAHTUI JOTANI EPÄTAVALLISTA. Johtavat kastajat saatiin tekemään sopimus, jonka mukaan he palaisivat kirkkoon (saivat kirkon hyväksynnän), mikäli tässä suoritettaisiin tiettyjä uudistuksia. Näihin uudistuksiin kuului vaatimus nuorison kasvattamisesta evankelisen (luterilaisen) opin mukaisesti, ja TÄSTÄ KEHITTYI LUTERILAISEN KIRKON KONFIRMAATIO. Kirkonmiesten menestys merkitsi sitä, että johtavat kastajat tulisivat toimimaan YLEISEN KIRKKOON PALAAMISEN PUOLESTA. >>

>> Ankarat toimenpiteet estivät kuitenkin liikkeen leviämistä ja mahdollsuuksia (kastajaliikeen sen osan joka ei siirtynyt kirkkoon). Vain vähäisiä jäännöksiä oli jäljellä 30-vuotisen sodan aikaan saakka, JOLLOIN NE HÄVISIVÄT. >> Suluissa olevat huomautukset kirjoittajan lisäyksiä.

Balttis kirjoitti:

Tulin uskoon 70-luvun alussa, ja minun tinkimättömään linjaani kuului olla liittoutumatta uskosta osattomien kanssa, ei kun menin rakennuksille töihin, tuli luottamusmies luokseni kyselmään jäsenkirjaa. Ilmitin ettei minulla ollut sellalaista, en aikonut myöskään sellaista hankkia, koska sanoin olevani uskossa enkä tee mitään liittoja uskosta osattomien kanssa. Hän palasi jonkiajan kulutta ja yritti suostutella minua, vetoamalla siihen että jotkut papitkin hyväksyvät liitttoihin kuulumisen, ja kuuluvat jopa itsekin niihin. Ilmoitin että olen uskossa, enkä suinkaan mikää pappi - ja päätökseni on peruuttamaton. Luottamusmies lupasi viedä asiaa eteenpäin. Hän tuli taas jonkunajan kuluttua luokseni, ja ilmoitti "työhuonekunnan sopineet" etteivät meni lakkoon, minun takiani koska olen vain "tilapäinen" työntekijä rakennuksella. Asiasta oli myös puhuttu rakennustyömaan mestarin kanssa, joka aina sen jälkeen, tarvitesaan minua huusi suurella äänellä: "Hei Jumalan mies, tulehan tänne!"

taitteen vaiheilla, olin itse vielä teini ja vasta aloittelin työelämässä, mutta sain Jumalan armosta läheltä seurata näitä asioita. Nyt jo kirkkaudessa oleva isäni muutamien veljien kanssa kävivät tuon kaiken läpi vuodesta toiseen ja voin sanoa että työt olivat heillä enemmän pätkiä, kuin nykyiset pätkätyöt. Rakennustyömailla saattoi joutua lähtemään jo ennen puolista ellei liittynyt liittoon.Isäni oli ennen uskoontuloaan ay- liikkeen aktivisti, sieltä jyrkemmästä päästä. Erosi noista hommista ja koko liitosta melko pian sen jälkeen kun oli lähtenyt seuraamaan Herraansa Jeesusta Kristusta.
Tehdas työpaikoissa sama juttu, vaikkakin pidemmällä viiveellä: ei töitä ellei liittoa.
Metsä työt olivat siihen aikaan ainoita isäni taitamista ammateista, joita saattoi tehdä ilman liittojen paikallisosatojen puuttumista asiaan ja olikin hällä ja uskonveljillä juhlahetkiä, jos saivat ison leimikon työjeltäväkseen, saihan sen tehdä loppuun ilman pelkoa ulosistumisesta.
Tuolla Tyatirassa lienee ollut vielä vaikeampi tilanne, siellähän ei saanut mitään töitä, edes kokeeksi, ellei kuulunut noihin kiltoihin, jotka hallitsivat koko aluetta määrättyine juhlineen.
Ja vaikka uskovat sielä eivät ehkä osallistuneetkaan noihin juhliin, ei Herramme pitänyt noihin kiltoihin kuulumista Jumalan lapselle ollenkaan otollisena ja olihan se tietty haureutta tämän maailman kanssa selvästi.
Joitain oli, jotka eivät niihin liittyneet. Tosin näkivät sitten nälkää,vaikka tuota "iisebeliä" kuunnelleilla oli ruokaa yllin kyllin.

Yhdentymistä, sekä kirkkoon että valtiovaltaan ja lainsäädäntöön, sekä rahan jakoon siellä haetaan. Toivottavasti erehdyn. Virallisen kirkon "statusta" ja virallisen pappeuden arvovaltaa.

Eivät niiden seurakuntien, jotka seurakuntana ovat liittyneet helluntaikirkkoon, kaikki jäsenet kuulu helluntaikirkkoon. Jokaisella on oikeus ja vapaus toimia oman tahtonsa mukaisesti. Toiset kuuluvat, toiset eivät. Siitä en löytänyt tietoa miten jäsenyys eri seurakuntien sisällä jakautuu, tuskin onkaan tilastoitu, mutta vapaus valita on jokaisen oikeus. Ketään ei mihinkään pakoteta. Ei kukaan vastuullinen ja seurakunnasta huolta kantava ala seurakuntaa tällä asialla hajottamaan. Kyse on seurakunnan järjestäytymismuodosta ja myös siitä, kumman lain alla halutaan toimia yhdistys- vai uskonnonvapauslaki.
Itse en kuulu kirkkokuntaan, koska seurakuntamme ei siihen ole liittynyt ja asia ei minulle ole kovin merkityksellinen. Järjestäytymismuoto ei ole minulle tärkeää, vaan seurakunnan sisäinen tila, palaako siellä kirkkaana Jumalan Pyhän Hengen tuli ja lisääkö Jumala seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saavat pelastuksen.

Helluntai seurakunnille, ja onko sillä "primaatti asema" eli onko se hallinnollisesti, seurakuntien yläpuolella oleva organisaatia? Miten kuvaisit sitä kirkkokuntamuotoisena?

Tapiokivi kirjoitti:

Eivät niiden seurakuntien, jotka seurakuntana ovat liittyneet helluntaikirkkoon, kaikki jäsenet kuulu helluntaikirkkoon. Jokaisella on oikeus ja vapaus toimia oman tahtonsa mukaisesti. Toiset kuuluvat, toiset eivät. Siitä en löytänyt tietoa miten jäsenyys eri seurakuntien sisällä jakautuu, tuskin onkaan tilastoitu, mutta vapaus valita on jokaisen oikeus. Ketään ei mihinkään pakoteta. Ei kukaan vastuullinen ja seurakunnasta huolta kantava ala seurakuntaa tällä asialla hajottamaan. Kyse on seurakunnan järjestäytymismuodosta ja myös siitä, kumman lain alla halutaan toimia yhdistys- vai uskonnonvapauslaki.
Itse en kuulu kirkkokuntaan, koska seurakuntamme ei siihen ole liittynyt ja asia ei minulle ole kovin merkityksellinen. Järjestäytymismuoto ei ole minulle tärkeää, vaan seurakunnan sisäinen tila, palaako siellä kirkkaana Jumalan Pyhän Hengen tuli ja lisääkö Jumala seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saavat pelastuksen.

Ja eikä ole outoa jos samojen seurakuntienkin sisällä, kuulutaan erityyppisiin yhteenliittymiin? Ja kysyn vain, miksi? Mikä oli tämän hakkeen todellinen "massa", sen sisältö?

Ps. onko tämä elin työkaluna "kirkkojen" väliseen yhteistyöhön, ja johtuuko se herätysliikkeen halusta "järjestäytyä" yhteiskunnallisen statuksen omaavana yhteisönä? Helpottaako järjestely taloudellisen tuoen saamista, yhteisölle joka on virallisesti: kirkkokuntamuotoinen?

Helluntaiseurakunnat ovat perinteisesti yhdistyspohjaisia ja sitä kautta kuuluvat patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin. Seurakunnat ovat itsenäisiä niin hallinnon,opetuksen kuin taloudenkin suhteen. Seurakunnan asioista päättävät vanhimmisto ja seurakunnankokous. Talvipäivät ja maakunnalliset työntekijäpäivät voivat antaa suosituksia seurakunnille, mutta mitään seurakuntia sitovia tai velvoittavia päätöksiä ne eivät voi tehdä. Yhdistyspohjaiseen seurakuntaan voi kuulua muiden rekisteröityjen kirkkokuntien jäseniä ja meillä on jäseniä ev.lut- ja vapaakirkoista, babtisteista ym.

Helluntaikirkko organisaationa on enemmän edustuksellinen, kuin hallinnollinen, koska seurakunnat eivät halua antaa omaa päätösvaltaansa seurakunnan ulkopuolisille eikä helluntaikirkolla ole kai muuta kuin samat valtuudet kuin talvi- ja työntekijäpäivillä omiin jäsenseurakuntiinsa eli antaa suosituksia ja lausuntoja.
Helluntaikirkkoon liittyneet seurakunnat ovat siirtyneet uskontolain alaisuuteen ja sen jäsenet kuuluvat rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämä poistaa mahdollisuuden kuulua kahteen "kirkkoon" yhtä aikaa eli helluntaikirkkoon kuuluva ei voi kuulua esim. ev.lut.kirkkoon.

Nyt on menossa siirtymävaihe yhdistyspohjaisista seurakunnista helluntaikirkkoon. Vapaakirkossa tämä vei aikanaan kait parikymmentä vuotta, joten vie se oman aikansa meilläkin, mutta suurimmassa osassa seurakuntia tämä ei seurakunnan normaalissa toiminnassa näy mitenkään. Uusiin asioihin liittyvää muutosvastarintaa on esiintynyt ja esiintyy, mutta henk.koht. uskon, että vuosien saatossa tämä järjestäytymisprosessi etenee ja ihmiset tottuvat ajatukseen helluntaikirkosta.

Tässä saattaa olla pieniä asiavirheitä, koska osaan asioista vastaan vähän "mutu" tuntummalla, mutta pääasiallisesti asiat ovat näin.

Tapiokivi kirjoitti:

Helluntaiseurakunnat ovat perinteisesti yhdistyspohjaisia ja sitä kautta kuuluvat patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin. Seurakunnat ovat itsenäisiä niin hallinnon,opetuksen kuin taloudenkin suhteen. Seurakunnan asioista päättävät vanhimmisto ja seurakunnankokous. Talvipäivät ja maakunnalliset työntekijäpäivät voivat antaa suosituksia seurakunnille, mutta mitään seurakuntia sitovia tai velvoittavia päätöksiä ne eivät voi tehdä. Yhdistyspohjaiseen seurakuntaan voi kuulua muiden rekisteröityjen kirkkokuntien jäseniä ja meillä on jäseniä ev.lut- ja vapaakirkoista, babtisteista ym.

Helluntaikirkko organisaationa on enemmän edustuksellinen, kuin hallinnollinen, koska seurakunnat eivät halua antaa omaa päätösvaltaansa seurakunnan ulkopuolisille eikä helluntaikirkolla ole kai muuta kuin samat valtuudet kuin talvi- ja työntekijäpäivillä omiin jäsenseurakuntiinsa eli antaa suosituksia ja lausuntoja.
Helluntaikirkkoon liittyneet seurakunnat ovat siirtyneet uskontolain alaisuuteen ja sen jäsenet kuuluvat rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämä poistaa mahdollisuuden kuulua kahteen "kirkkoon" yhtä aikaa eli helluntaikirkkoon kuuluva ei voi kuulua esim. ev.lut.kirkkoon.

Nyt on menossa siirtymävaihe yhdistyspohjaisista seurakunnista helluntaikirkkoon. Vapaakirkossa tämä vei aikanaan kait parikymmentä vuotta, joten vie se oman aikansa meilläkin, mutta suurimmassa osassa seurakuntia tämä ei seurakunnan normaalissa toiminnassa näy mitenkään. Uusiin asioihin liittyvää muutosvastarintaa on esiintynyt ja esiintyy, mutta henk.koht. uskon, että vuosien saatossa tämä järjestäytymisprosessi etenee ja ihmiset tottuvat ajatukseen helluntaikirkosta.

Tässä saattaa olla pieniä asiavirheitä, koska osaan asioista vastaan vähän "mutu" tuntummalla, mutta pääasiallisesti asiat ovat näin.

Elikä kyse ei ole siis sellaisen kirkkomallisen institution asemaan siirtymisestä, kuin esimerkiksi ortodokseilla ja lurerilaisilla sekä katolisillakin on maassamme, - vai kuinka? Se että nyt yhdistyspohjaisiin seurakuntiin voi kuulua eri tunnustuskuntien jäseniä, kuten mm. lurerilaisen kirkon jäseniä, on siis tavallaan "kaksoisjäsenyytenä" yhdistylain alaista käytäntöä. Tätä kaksoisjäsenyyttä ei siis ole kielletty, vaikka henkilö tunnustaisikin sisällöltään erilaista uskoa kuin helluntaiseurakunta jonka jäsen hän siten myös saa olla, vai kuinka? Toistepäin tilanne olisi varmasti mutkikkaampi jopa sitä ehtoolliskäytäntöä myöten, joka edellyttäneen sitoutumista vaikkapa luterilaiseen uskontunnustukseen jne.

Helluntaikirkko ei siis ole papiston juridisen aseman puolesta, sellaisinen hierarkinen/monarkinen järjestelmä kuin katolinen ja jälkikatolinen luterilainen kirkko on, vai kuinka? Mitä tällä nimenomaan kirkon nimeä kantavalla järjestäytymisellä haetaan tai saavutetaan, varrattuna entiseen vapaamuotoiseen itsenäisten seurakuntien muodostamalla liikkeellä, se on minulle epäselvää.

lainsäädännölliseen erityisasemaan, vaan uskontolain alle rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Muualla maailmalla helluntaiseurakunnat ovat järjestäytyneitä kirkkokuntia ja tämä suomalainen ja myös ruotsalainen tapa järjestäytyä yhdistyksiksi on erikoinen. Tämä tuottaa ongelmia maailman laajuisissa helluntaikonferensseissa ym. vastaavissa, kun ei ole ollut kirkkokunnan johtajaa tai vastaavaa, joka olisi edustanut suomalaisia. Myöskään Suomessa lainsäätäjä säätäessään uusia lakeja esim. koulujen uskonnonopetuksesta, ei ole voinut ottaa keneenkään yhteyttä ja pyytää lausuntoa asiasta, kun ei ole ollut tällaista järjestäytynyttä organisaatioa, jolta olisi voinut lausuntoa pyytää.
Myös Ruotsissa helluntaiseurakunnat ovat järjestäytymässä kirkkokunnaksi.

Tapiokivi kirjoitti:

lainsäädännölliseen erityisasemaan, vaan uskontolain alle rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Muualla maailmalla helluntaiseurakunnat ovat järjestäytyneitä kirkkokuntia ja tämä suomalainen ja myös ruotsalainen tapa järjestäytyä yhdistyksiksi on erikoinen. Tämä tuottaa ongelmia maailman laajuisissa helluntaikonferensseissa ym. vastaavissa, kun ei ole ollut kirkkokunnan johtajaa tai vastaavaa, joka olisi edustanut suomalaisia. Myöskään Suomessa lainsäätäjä säätäessään uusia lakeja esim. koulujen uskonnonopetuksesta, ei ole voinut ottaa keneenkään yhteyttä ja pyytää lausuntoa asiasta, kun ei ole ollut tällaista järjestäytynyttä organisaatioa, jolta olisi voinut lausuntoa pyytää.
Myös Ruotsissa helluntaiseurakunnat ovat järjestäytymässä kirkkokunnaksi.

Ja vaikka vierastankin tässä kirkkomonopolin dominoimassa maassa sanaan kirkko, siksikin ettei sitä esiinny muuten lainkaan tietääkseni Raamatussa, - kaiketi on syytä toivoa että: Jumalan seurakunnat elävät maailamsta erotetu olemukesta - puolesta - kuuliaisena Ihmeelliselle Neuvonantajalle, pystyäkseen suoriutumaan siitä tehtävästä, joka heillä maan suolana, ja valkeutena syntisen maailman keskellä on "korkealle asetettuna kaupunkina" näkyvyydessään.

Mutta ne "torven törähdykset", joissa kaikki sotketaan yhdeks suureksi sekaannukseksi, kuten on tapahtumassa mm. luterilaisen kirkon piirissä, - jääköön vain epäselvinä "paarman pörinöinä" , ekumenioineen, - omaan arvoonsa.