Olen etsinyt rakkautta elämääni niin kauan. Jostain syystä elämäni on kuitenkin kulkenut ilman todellista rakkautta ja sielunkumppania. Uskon esirukouksen voimaan. Jospa joku sulkisi pyyntöni esirukoukseensa: tule todellinen rakkaus elämääni.
Esirukous rakkaudelle
Tie rakkauteen
331548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hassua, tulin tänne kirjoittamaan tuollaista samaa rukousta, tunsin voimakkaasti että pitäisi tulla! Ehkäpä tekisimme kanssasi sopimusrukouksen: rukoillaanko jotta löytäisimme molemmat rakkauden?
"Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa" (Mt. 18:19).
Hei Kooferkukka!
Rukoilen rakkauden löytymiseksi elämääsi, juuri sen Suuren Rakkauden.
nimim. Tie rakkauteen
Jumalan tahdon mukaiset rukoukset toimivat, aina ja ennen pitkään.
Itse voi vaikuttaa siihen ketä kohtaa ja milloin. Ei Jumala souda puolestanne, antaa vain airot ja veneen ;) Harvalle Jumala on tietyn ihmisen osoittanut puolisoksi. Ainakin oma käsitys tällainen.
Jumala on satua ja höpötystä.
Jumala onkin tarkoittanut teidät elämään naimattómina. Suurin elämäntarkoitus on pelastuksen löytyminen Jeesuksessa ja sitten sielujen voittaminen - ei vain odotella maallisen rakkauden ilmestymistä. Tämä rukousaihe näyttää olen monella ihan epäjumalan paikalla. Ei Herra anna epäjumalia.
Olen tavannut sellaisia ihmisiä, jotka ovat tarkoitettuja elämään naimattomina. Heillä ei ole samanlaista kaipausta löytää toista ihmistä rinnalleen. Minulla on syvä kaipaus, on ollut aina. Olen lapsesta asti rukoillut joka ilta rukouksen myös tulevan puolisoni puolesta. En usko, että Jumala antaisi tällaisen halun puolisoon ja perheeseen, jos ei olisi tarkoitus. Olisihan noita miehiä, jotka voisivat ottaa minut vaimoksi. Mutta haluan sellaisen, jonka kanssa on yhteys, sellaisen jonka silmissä voin nähdä Jumalan rakkauden ja siunauksen ja jonka kanssa voi toteuttaa Jumalan tahtoa. Luulisi sen puolison saamisen olevan Jumalan tahdon mukainen asia silloin. Yritän uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja saan elää sellaista elämää, kuin on tarkoitus. Viime päivinä olen saanut paljon muistutuksia siitä, millaista elämä voisi olla sen oikean kanssa. En tiedä miksi minua juuri nyt muistutetaan asiasta. Miksi asia on niin paljon mielessäni. Harvemmin edes tapaan ketään ihmisiä, joiden joukossa se oikea voisi olla. Minulle on sanottu ettei se oikea niin vaan ilmaannu ovelle... silti odotan ihmettä. Jumalalle kun kaikki on mahdollista.
Monille rakkaan saaminen on varmasti se epäjumala. Niin oli minullekin. Joskus kävin seurakunnassakin vain siksi, että sieltä se ihminen ehkä löytyisi. Mutta ei. Sain vain siipeeni ja törmäsin kylmiin, itsekkäisiin ihmisiin, joiden kanssa elämä ei olisi ollut varmastikaan onnellista, saati sitten Jumalan tahdon mukaista.
Niin, pitäisi etsiä ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa ja sitten Hän antaisi kaiken tarvittavan. En vain tiedä kuinka kauan joudun odottamaan. Tavallaan jo luovuin koko puolisohaaveesta, annoin sen Jumalan käsiin ja nyt sitten haave vain vahvistuu uudelleen. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, rukoilla ja haaveilla.
Ja saat sen Isän Valitseman Parhaan puolison.
Tosin meidän inhimilliset kuvitelmamme, haaveemme ja toiveemme eivät aina ihan osu lyhytnäköisyytemme vuoksi yksiin Isän iankaikkisuussuunnitelmien kanssa. Tarkoitan sitä että sen Isän antaman puolisokandidaatin kanssa voi joutua aikamoiseen kouluun molemminpuolisesti.
sanoo "Isän avioliittokoululainen"
haaveesi on kuin jokin pakkomielle ja ihan invalidisoi elämääsi. Rukoile voimaa jättää asia täysin Herran johdatukseen. Olen jotenkin tuon kaipauksesi vanki ja "melkein orja". Jospa sielussasi on jokin tunnevamma ja etsit "sitä ulkopuolella olevaa onnea tai ongelman ratkaisijaa" itsesi ulkopuolelta. Tunsin erään pariskunnan, heidän elämän suurin peikko oli lapsettomuus. He kaipasivat ja murehtivat, kun vain saisimme sen lapsen niin sitten elämä hymyilisi. Sittten he saivat lopulta lapsen, mutta ei se ratkaissutkaan "ongelmaa". Kaipaus ja pahaolo siirsi vain kohdettaan. Mies yritti jopa itsemurhaa, alkoi juoda ym. Kyllä he lasta rakastivatkin mutta pettymys se oli jollakin tavalla.
Odotat mielikuviesi ihannetta, sitä oikeaa, prinssiä, jota usein luetaan satukirjojen loppulehdiltä. Näin on usein monen kohdalla: unelmoidaan ja rakastutaan. Kuluu vuosi tai pari - hurma haihtuu, arki astuu kuvaan. Kaksi rikkinäistä alkaa väsyä toistensa vikoihin, rikkinäisyyteen, erilaisuuteen. Unelmasta ei ollutkaan oman rikkinäisyyden ja yksinäisyyden poistajaksi (saippuakupla poksahtaa). Sitten aikamme mallin mukaan, hynttyyt erilleen ja jälleen sitä oikeaa unelmaa etsimään!
Tinnen myös erään uskovaisen naislehtorin. Hän rukoili puolisoa ja perhettä, mutta sitä ei vai ole hänelle koskaan suotu. Ei ole koskaan kohdannut sellaista miestä, johon olisi rakastunut tai ne ovat ehtineet mennä toiselle!
Olen itse sitä mieltä, että onnensatamaa ei löydä avioliitosta ennenkuin pystyy elämään yksinkin onnellisena ihmisenä.
Ehei, olet aika väärässä suhteeni. En odota mitään kuvailemaasi unelmien prinssiä. Ihminen voi olla kovinkin epätäydellinen monessa asiassa. Mutta jos on se oikea, kaikki asiat selvitetään ja yhdessä käydään matkaa samaa päämäärää kohti. Ehkä kirjoitin liian unelmoivasti -mutta minulla on oikeus unelmoida! Ja oletko lukenut korkeaa veisua? Sehän on huumaa ja rakastumista. Aika harvalle on suunniteltu avioton tie tässä elämässä.
Kun rakastun ja rakastan, se ei pääty. Ei todellakaan pääty mihinkään parin vuoden huumaan. Olisin voinut mennä vaikka jo 16 vuotiaana naimisiin ja varmasti rakastaa sitä samaa ihmistä loppuikäni. Niin ja olet ilmeisesti mies. Nainen voisi paremmin ymmärtää mitä on haluta perhe. Jotkut ovat syntyneet äideiksi. Jos mies on minulle pakkomielle niin lapsi sitten varmaan myös ;)
puoliso. Onko hänkin satua ja höpötystä? mistä sellaisen sais?
Puolisoa ei saa rukoilemalla, vaan ansaitsemalla!
Hei, rukoukset eivät toimi sillee oikeesti.
Hei sulle, Hallin Vanki! Kyllä rukoukset toimivat, sinun kirjoittelusi eivät voi sitä estää. Sillä Jumala on KAIKKIVALTIAS!
Minäkin rukooilen, että löytäisit juuri itsellesi sopivan kumppanin, rakkuden, jolta saisit vastarakkautta.
Minusta tämä on mitä suurimmassa määrin Jumalan mielen mukainen rukous. Tavoitelkaa rakkautta, sanoo Raamattu. Ja "ei ole ihmisen hyvä olla yksin", sanoo myös Iso Kirja. Jumala anna hänen löytää rakkautensa ja saada vastarakkautta Sinun mielesi mukaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä, Amen.
""Kyllä rukoukset toimivat, sinun kirjoittelusi eivät voi sitä estää""
Todista väitteesi.
Höpötykset eivätkä uskomukset todista yhtään mitään.
miksi tulet jatkuvasti palstalle, jonka aihetta vastustat. Etkö löydä tai eikö edes ole olemassa mitään aihetta, jota kannatat ja josta haluaisit keskustella?
Pelottaako faktat ja tosiasiat sinua kun olet koko ajan ajamassa minua pois täältä?
kyse on epämiellyttävien tosiasioiden herättämästä vastenmielisyydestä.
Mitään henkilökohtaista siinä tuskin on, sillä kristityt rakastavat lähimmäisiään ja Jeesus käski rakastaa myös vihollisia. Rakkauteen ei kuulu toisen ihmisen häätäminen pois, joten tarkoitus on vain häätää tosiasioita pois palstalta.
Suhtaudun itsekin myönteisesti lähimmäisiini, koska olen luonteeltani ystävällinen. Vihollisten rakastamista en ole päässyt kokeilemaan, sillä minulla ei ole vihollisia. Kristityt luonnollisesti joutuvat hankkimaan myös vihollisia itselleen päästäkseen toteuttamaan Jeesuksen käskyä vihollisen rakastamisesta. Usein sellainen löytyy toisesta kristitystä, jolloin molemmat rakastavat kilvan toisiaan.
että et itse halua puhua tai pysty puhumaan tämän pastan aiheesta yhtään mitään vaan olet koko ajan palstan aihetta vastaan? Ihmetyttää, miksi silti tulet jatkuvasti HEHETTELEMÄÄN tänne, kun on varmaankin paljon palstoja, joiden aiheesta edes jotakin ymmärrät. Mitään tämän palstan aiheeseen liittyviä faktoja sinulla ei ole esitettävänä, paitsi jos itse pidät omaa HEHETTELYÄSI faktana. Yhtä ihmeteltävää oilsi, jos joku, joka vastustaa ateistmia, menisi Ateismipalstalle hehettelemään. No, hänet kyllä naurettaisiin sieltä pian ulos.
kommentoinnista pidättymisessä, ja se johtui taas kerran hirveästä logiikastasi.
Ilmeisesti sinun mielestäsi jostakin aiheesta ei voi keskustella, jos on aihetta vastaan.
Niinpä ydinaseista osaa keskustella vain ydinaseiden kannattaja, huumeista keskustelkoot vain huumeille myönteiset jne.
Alat vaikuttaa alentuneesti syyntakeiselta tapaukselta, kun jankutat aina vain samaa, etteivät rukousten tehottomuudesta tietoiset henkilöt, tai muuten rukousten vastaiset, saisi keskustella rukouksista.
On fakta, että väitetyt rukousparannukset ovat tehdyissä tutkimuksissa osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi. Miksi se pitäisi salata rukouksista kiinnostuneilta ihmisiltä?
kun sanot näin:" Luultavasti on kyse epämiellyttävien tosiasioiden herättämästä vastenmielisyydesetä."
"Mitään henkilökohtaista siinä tuskin on, sillä kristityt rakastavat lähimmäisään ja Jeesus käski rakastaa myös lähimmäisiä. Rakkauteen ei kuulu toisen ihmisen häätäminen pois, joten tarkoitus on vain häätää tosiasioita pois palstalta."
No, jos puhutaan molemminpuolisesta rakkaudesta, niin siihen ei varmaankaan kuulu Rukoukset- palstalla HEHETTELY ja uskontoaiheisten keskustelujen häirintä. Rakkauteen ei myöskään kuulu se, että ei hyväksytä sitä, että uskovat uskovat, vaan yritetään pilkkaamalla yms. tavoilla saada heitä olemaan uskomatta tai ainakaan puhumasta siitä, että uskovat. Siitä ei ole kysymys, ettei tälle palstalle voisi kirjoittaa kuka hyvänsä, vaan siitä, että myös näiden palstojen ylläpitäjän mielestä meidän kaikkien, olemme sitten uskovia tai uskomattomia, tulisi kirjoittaa asilallisesti ja rakentavasti.
Omituista logiikkaa tämä tällainen:" Kristityt luonnollisesti joutuvat hankkimaan vihollisia itselleen päästäkseen toteuttamaan Jeesuksen käskyä vihollisen rakastamisesta." Ei tuommoista käskyä olisi tarvinnut antaa, jos ihmiset, olivat sitten uskovia tai uskomattomia, olisivat rakastaneet toisiaan. Ei esim. myöskään Itä-Euroopan entisissä ateistisen komminismin maissa osoitettu kovinkaan suurta rakkautta muita ihmisiä kohtaan, vaan ihmiset saivat elää jatkuvassa pelossa.
Onko tämmöinen asiallista ja rakentavaa keskustelua uskontoaiheisella palstalla:" Jumala on satua ja höopötystä."-" Hei, rukoukset eivät toimi silleen oikeesti." - "Höpötykset eivätkä uskomukset todista yhtään mitään."
"Ilmeisesti sinun mielstäsi jostakin aiheesta ei voi keskustella, jos on aihetta vastaan."
Ei pidä missään nimessä paikkaansa. Montakohan kertaa tämä pitää sanoa? Ei ole kysymys siitä, onko aiheen puolesta vai sitä vastaan, vaan kysymys on lähinnä siitä, kirjoittaako asilallisesti vai ei. Miten tämä asia on joidenkin niin vaikea tajuta?
"Alat vaikuttaa alentuneesti syyntakeiselta tapaukselta, kun jankutat aina vain samaa, etteivät rukousten tehottomuudesta tietoiset henkilöt tai muuten rukousten vastaiset saisi keskutella rukouksista."
No, johan nyt on markkinat! Ei mene perille, ei sitten millään. Ei kai kellään ole sitä vastaan, jos kuka hyvänsä keskustelee rukouksista asiallisesti.
"On fakta, että väitetyt rukousparannukset ovat tehdyissä tutkimuksissa osoittautuneet paikkansa putämättömiksi. Miksi se pitäisi salata rukouksista kiinnostuneilta ihmsiltä?"
Rukouksista kiinnostuneet ihmiset tietävät varmaankin tuon asian, niin ettei sitä tarvitse jonkun ateistin tulla alvariinsa kertomaan.
"Jumala on satua ja höpötystä". Riippuu tietysti jumalan määrittelystä, onko ko. jumala satua ja höpötystä. Esimerkiksi tietyntyyppiset panteistit pitävät maailmankaikkeutta jumalana, joskaan ei persoonallisena, ja hassuahan olisi sanoa, että maailmankaikkeus on satua ja höpötystä.
Sisäisesti ristiriitaiset jumalat tietysti ovat todistettavasti satua ja höpötystä, se on logiikan nojalla selvää.
"Rukoukset ei toimi silleen oikeesti." Rukouksilla voi joissain tapauksissa olla placebo-vaikutusta, mutta pelkkä lumevaikutus ei ole oikeesti toimimista.
"Höpötykset eivätkä uskomukset todista yhtään mitään." Sehän on selvä asia. Vaikka triljoona uskovaista uskoisi heille kerrottuihin "pyhiin" kertomuksiin, ei se osoita niitä kertomuksia todeksi. Tieto ja järki voivat kylläkin kumota niitä kertomuksia, mutta ei uskonto-virusmeemin valtaamissa aivoissa.
tietävät, että rukousparannukset ovat tutkittaessa osoittautuneet perättömiksi jutuiksi, mutta rukoilevat kuitenkin vaivoihinsa parannusta.
Ahaa.
Osoittamatta tätä viestiä kellekään erityisesti, tuon esille muutamia ajatuksia. On tullut näitä asioita seurattua ja ystävienkin kanssa näistä keskusteltua.
On ihmisiä ( miehiä ja naisia ) joilla on totaalisen epärealistiset odotukset avioliitosta tai tulevasta puolisosta. Jotkut naiset luulevat, että mies on se unelmien ritari joka tulee parvekkeen alle valkealla ratsulla ruusupuskan kanssa. Toiset naiset taas haluavat kodin yleiskoneen, sellaisen pikku petterin joka tekee kaikki kotityöt ja viettää aikaansa lasten kanssa. Sitten kun he saavat sellaisen he pettyvät kun ko. miehestä ei löydy "miestä" ollenkaan.
Jotkut miehet taas haluavat missin, äidin ja seksipedon - kaikki samassa paketissa. Jotkut miehet etsivät sitä unelmien oikeaa eikä heille kelpaa kukaan. Eräskin mies tapasi naisen joka oli menestynyt missikisoissa kohtuullisesti; oli muutoinkin ihan fiksu, nätti ja vieläpä uskoi Jumalaan. Miestä häiritsi kuitenkin se että kun oikein tarkaan katsoi, naisen korvat olivat eri korkeudella. Ehkä millin verran.....
On siis valtavasti ennakko-odotuksia jotka aina eivät ole kovin realistisia. On ihmisiä joille ei kelpaa kukaan. On ihmisiä jotka eivät välttämättä ole luotuja naimattomuuteen, mutta itse ovat niin nirsoja etteivät kelpuuta ketään. Miehiä ja naisia. Puhun henkilöistä jotka jollain lailla tunnen. Ja heitä on YLLÄTTÄVÄN paljon! Nykyään viisikymppisiä. Ja naimattiomia. Lisäksi käsitys itsestä on täysin epärealistinen. Naimakauppa on kahden kauppa ja yleensä naimisiin menevät ihmiset ovat "saman tyyyppisiä." Niin ulkoiselta olemukseltaan kuin ajatusmaailmaltaankin.
Hieman karrikoiden voisi sanoa, että on aika epärealistista jos mies näyttää Notre Damen kellonsoittajalta mutta hänelle kelpaa vain Miss Maailma.
Toki Jumala pystyy Quasimodollekin sen missin antamaan mutta mutta......realismia ja itsensä tuntemista kiitos!
Hehh... mä voisin lisätä tuohon viestiin juttuja, mitä olen uskovilta miehiltä kuullut. Yksi sanoi, että onhan Jari Kurri ja Hjallis Harkimo rumia vanhoja miehiä, mutta saaneet kauniit missi/mallivaimot! Eli odotti että itsekin sitten saa sellaisen. Yksi taas vaati että naisen on oltava neitsyt ja toimitettava todistus neitsyydestään hänelle. Kysyin, että mitä jos nainen olisi vaikka raiskattu nuorena, mutta muuten täydellinen. Mies vastasi, että raiskaus on aina naisenkin vika eli ei ole pistänyt miehelle kaikin voimin vastaan. Yksi mies taas vaati minua vaalentamaan hiukseni, koska ei kuulemma koskaan pystyisi ihastumaan tummahiuksiseen. Olin kuulemma muuten ihan ok. mutta hiusten väri oli silloin väärä. Ja vielähän mitä: eräs valehteli ikänsä 7 v. nuoremmaksi, sillä halusi nuoren vaimon. Eikä kuulemma koskaan voisi ihastua samanikäiseen. Ja kerran kun olin ihastunut itseäni vuotta nuorempaan uskovaan mieheen, muut uskovat tuumasivat, että en varmaan tuota miestä saa koska olen niin vanha. Siis naisen pitää ilmeisesti olla n. 10 vuotta miestä nuorempi!
Sen verran älyä ja elämänkokemusta itselläni on, että minulla ei ole epärealistisia odotuksia puolisosta tai parisuhteesta. Enkä edes yleensä ihastu sellaisiin kiiltokuvamiehiin joista muut naiset pitävät. Kaiken lisäksi pidän myös pulskista miehistä :D Niin, enkä ole itse ylipainoinen ja pidän muutenkin itsestäni huolta. Kiinnostuneita ei-uskovia kyllä riittäisi, mutta en pääse heidän kanssaan niin hyvin samalle aaltopituudelle enkä tunne heitä "sielunkumppaneiksi". Haluaisin Jumalan minulle johdattaman puolison, joka olisi varmasti se oikea ja sopiva vaikkei täydellinen olisikaan. Ei auta muu kuin luottaa, että joskus se oikea tulee vastaan.
Itse kun lakkasin jo vuosikymmeniä odottamasta ja hylkäsin koko ajatuksen epärealistina, niin esiin astuikin juuri tuleva puoliso. Ja juuri sellainen, jota en halunnut, enkä osannut edes odottaa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se ilmestyi. Olin jo valmistautunut elämään yksin pettymysten jälkeen.
Jumala lahjoittikin minulle yhden enkeleistään, niinkuin Hän itse ilmoitti. Olisin ollut valmis elämään yksin, mutta Jumalalla olikin ässä hihassa. Kummallinen simputtaja tuo Jumala? mutta olen kaikenkaikkiaan ihan onnellinen. Kaikella on tarkoituksensa, mutta asiat eivät mene meidän suunnitelmien mukaan. Siitä on kysymys. Se pitäisi ensin hyväksyä.
Kiva että noinkin :) Vaikka odotan, en enää aktiivisesti etsi. Siinä on suuri ero. Se oikea saa etsiä minut, minä en enää juokse miesten perässä ja yritä tehdä vääristä oikeita. Olen muutenkin tehnyt sellaisia elämänvalintoja, etten enää ole kovin "helposti löytyvä". Vain oikea löytää ja oikea huolii. Ja hyvän vaimon saa, takuulla!
itsetunnon olet saanut kokemusten myötä. Tiedän muuten, että moni parisuhde katuu suhdettaan. kerran tapasin erään, kristittyn parisuhteen, varmaan Jumalaltakin oli rukoiltu monet kerrat sen oikean löytymisen suhteen., Mutta kerran keskusteltuamme aiheesta, ystäväni sanoi puolisostaan, hyvän näköisestä sulokaunottarestaan, että "jos saisi uudelleen päättää, niin en menisi kyseisen henkilön kanssa naimisiin". lapsiakin heillä oli. Olin hämmentynyt moisesta tunnustuksesta. Koska melkein himoitsin jo toisen puolisoa, niin miellyttävä se oli.
Ulkoa päin ei voi aina sanoa ja ennustaa, mitä se suhde on reaalimaailmassa, siinä arjessa on. Kaikki on niin kuitenkin sattuman varaista. Kuka on onnistunut parisuhteen valinnassa? Jokainen saa, minkä on ansainnut tai on tarkoitettu ihmisenä kasvun prosessissa.
Olipa se nyt Jumalalta tai ei, niin yllätyksiä ja haasteita riittää sillä rintamalla. Julkkisliitot kertokoot puolestaan. Milloinkahan se Vanhanen löytää sen oikean? Rukoillaanko sen puolesta? :)
http://www.bookplus.fi/kirjat/long,_barry/tie_rakkauteen-4230512
Isältä Jumalalta. Toivon sinulle sitä kaikkeen hyvään hengelliseen elämän yltäkylläisyyteen.
Tästäpä kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu. En oikein tiedä, onko oikein eleganttia liittää tämän aiheen alle kaikkia niitä vastauksia, mitä täältä löytyy, mutta mitäpä siitä.
On jokaisen henkilökohtainen asia, mihin uskoo. Itse yritän kunnioittaa aivan kaikkia vakaumuksia. Minusta on lohduttavaa ajatella, että tämä fyysinen maailma, joka meitä ympäröi ei ole ainut olemassaoleva. Jos sitten niin kuitenkin on, olen tehnyt elämäni onnekkaimman erehdyksen, uskomalla toisin. En menetä mitään, vaan saan paljon.
Kiitos niille, jotka ovat lähettäneet rukouksen puolestani.