Parannuksen tekeminen

Minut Jeesus pelasti synnin turmeluksesta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Ilman Jeesuksen rakkautta en eläisi. Jeesus on minulle kaikki ja kaikessa, minulla ei ole mitään muuta, enkä mihinkään muuhun luota kuin siihen mikä tulee Herralta. Silti taistelu synnin turmelusta vastaan on jatkuva prosessi omassa elämässä.
Ensin on oltava valmis aloittamaan parannus omasta itsestään ja elämästään. On valvottava omia tekoja ja ajatuksia. Pienet ketut on otettava kiinni, etteivät ne turmele kasvitarhaa. Vain Jeesuksen veressä pestynä ja Pyhän Hengen voimassa vaeltavana ihmisellä on mahdollisuus vastustaa synnin kiusausta ja perkelettä, joka taukoamatta houkuttaa ja johtaa harhaan petollisuudellaan. Muuta harhautettunakin lankeamuksen jälkeen, joko itsensä, toisten tai vihollisen toimesta, on Kristuksen armon tähden ihmisellä jälleen mahdollisuus uudelleen nousta jatkamaan kilvoittelua kohti voitonseppelettä iankaikkista elämää Kristuksen yhteydessä.

Synti on kuitenkin kuin tappava myrkky. Ja on aivan sama onko sitä yksi tippa tai tynnyrillinen. Molemmat ovat hengenvaarillisia ihmisen sielulle ja sen pelastumiselle. Sen tähden ei ihmisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin saada syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliin sovintoveren tähden. Muutoin ei ole ihmisellä tietä taivaaseen.

Parannuksen tekeminen alkaa itsestä, yksilö ihmisestä ja sitten seurakunnasta. Aivan samoin kuin uuden testamentin kirjoittamisen aikana tapahtui.

Eihän ensimmäisenä tule ajatella ja asennoitua kielteisesti ihmisiin. Kyllä elämä ja siinä eläminen on aivan erilaista kun on positiivinen asenne ihmisiin.Tietysti on hankalia ihmisiä kysymyksineen,- mutta on ensin varmistettava, että ymmärinkö todella asian/hänet oikein.

Tuo kielteinen asenne on kyllä ihmisen perusolemukseen kuuluva ilmiö,- joka just sairastuttaa ihmistä eritasoisesti mieletään. Seuraappa todella vähänkin normaalia ihmistä sairaampaa ihmistä/mieltä, niin tämä ihminen ei näe mitään hyvää toisissa ihmisissä ja vielä sairaampi ihminen mieleltään näkee jo uhkana toiset ihmiset ja monasti ihminen alkaa reagoida "puolustautuen" kuvittelemaansa pahoja ihmisiä vastaan.

Niin, uudestisyntyminenhän näkyy juuri tällä alueella voimakaamin,- koska uudestisyntyminen on mielen muutos/uudistus.

UPDATE_9045125 kirjoitti:

Eihän ensimmäisenä tule ajatella ja asennoitua kielteisesti ihmisiin. Kyllä elämä ja siinä eläminen on aivan erilaista kun on positiivinen asenne ihmisiin.Tietysti on hankalia ihmisiä kysymyksineen,- mutta on ensin varmistettava, että ymmärinkö todella asian/hänet oikein.

Tuo kielteinen asenne on kyllä ihmisen perusolemukseen kuuluva ilmiö,- joka just sairastuttaa ihmistä eritasoisesti mieletään. Seuraappa todella vähänkin normaalia ihmistä sairaampaa ihmistä/mieltä, niin tämä ihminen ei näe mitään hyvää toisissa ihmisissä ja vielä sairaampi ihminen mieleltään näkee jo uhkana toiset ihmiset ja monasti ihminen alkaa reagoida "puolustautuen" kuvittelemaansa pahoja ihmisiä vastaan.

Niin, uudestisyntyminenhän näkyy juuri tällä alueella voimakaamin,- koska uudestisyntyminen on mielen muutos/uudistus.

Tuo kielteinen asenne on kyllä ihmisen perusolemukseen kuuluva ilmiö,- joka just sairastuttaa ihmistä eritasoisesti mieletään.

kuten kirjoitat, ja siihen alueeseen kuuluu epäilys joka on epäuskon siemen.

Uskoa enemmän omia arvelujaan määrättyjen asioiden pohjalta kuin ihmistä
joka sanoo totuuden.

betsy.e kirjoitti:

Tuo kielteinen asenne on kyllä ihmisen perusolemukseen kuuluva ilmiö,- joka just sairastuttaa ihmistä eritasoisesti mieletään.

kuten kirjoitat, ja siihen alueeseen kuuluu epäilys joka on epäuskon siemen.

Uskoa enemmän omia arvelujaan määrättyjen asioiden pohjalta kuin ihmistä
joka sanoo totuuden.

Jokaisella ihmisellä on omantasoinen ymmärryskyky, jolla nähdä asioita ympäristössä ja ihmisissä. Tärkeintä juuri on tutkia kohteen mielikuvia ajatuksineen ja käyttää tätä ymmärryskykyään asioiden todentamiseen.

Siis luulemisesta ei silloin ole kysymys, jos huomioi kohteen sanonnat ja siten mielikuvat.Ensin on kultava ihmisen sanonnat,- ettei anna väärää todistusta lähimmäisestä.

UPDATE_9045125 kirjoitti:

Jokaisella ihmisellä on omantasoinen ymmärryskyky, jolla nähdä asioita ympäristössä ja ihmisissä. Tärkeintä juuri on tutkia kohteen mielikuvia ajatuksineen ja käyttää tätä ymmärryskykyään asioiden todentamiseen.

Siis luulemisesta ei silloin ole kysymys, jos huomioi kohteen sanonnat ja siten mielikuvat.Ensin on kultava ihmisen sanonnat,- ettei anna väärää todistusta lähimmäisestä.

Ensin on ymmärrettävä ne tekijät miksi kukin ihminen käyttää minkäkinlaisia sanontoja. Onko kyseessä epärealistisesti jäsentynyt asiakokonaisuus, syvempi tietous, vai eriasteiset vääristymät tiedon faktuaalisessa arvossa? Ja mistä nämä seikat voisivat johtua?

Mutta ihmisinä meillä kuitenkin on monista syistä johtuen suunnattomia vaikeuksia "mennä toisten housuihin" (vertauskuvallisesti sanottuna) ja niin meidän haasteemme on ymmärtää Jumalan toiseen ihmiseen laittamaa kuvaa itsestään. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Onko tuo kuva synnin turmeluksen tähden rikki vai ihmisen omavoimaisen pullistelun tähden vain säröinä ihmisen pitäessä sirpaleista elämänsä kulissia pystyssä, on se kuitenkin pahaksi ihmiselle? Sillä Herra voi tehdä ja tekee myös ihmisestä uusia astioita Pyhällä Hengellä täytettäviksi omaa käyttötarkoitustaan varten.

Ja helppoa se ei ole koska ei ihmisen mieli monestikaan vielä siinä hetkessä uusiudu, kun tämä uusi astia on tehty. Tällä tarkoitan sitä, että uudelleen syntymä on tärkeä ja välttämätön, mutta käyttökoulutus uuteen tehtävään tulee vasta kuitenkin elämän varrella, vaikka tervehtyminen voikin olla välitöntä. Ja siinäkin voi Herra joutua turvautumaan siihen, että edistyäkseen eteenpäin on ihmisen nöyrryttävä Herransa eteen, (mikä tulisi olla iloasia) ja myönnettävä, että omat ihmisvoimaiset päätelmät eivät kykene tuottamaan välttämättä oikeaa ratkaisua niihin ongelmiin, joissa Jumalan armossa ja Hänen tahtoaan seuraava ihminen vaeltaa?

Niinkuin tuli Johannes Kastajan pienentyä, niin tulee kristitynkin omalta osaltaan pienentyä, etteivät he peittäisi kenenkään tietä Kristuksen luo. Ja, että Pyhä Henki saisi vallata heidät sillä otteellaan, joka laittaa myös ihmisen osoittamaan ja kääntämään katseensä Kristukseen syntien sovittajana Golgatalla. Ja tuntemaan huolta niistä sieluista, jotka eivät vielä ole matkalla kohti taivaskotia, jonne Isä jokaisen kuvakseen luoman tahtoo kerran saapuvan.

rakentaa. kirjoitti:

Ensin on ymmärrettävä ne tekijät miksi kukin ihminen käyttää minkäkinlaisia sanontoja. Onko kyseessä epärealistisesti jäsentynyt asiakokonaisuus, syvempi tietous, vai eriasteiset vääristymät tiedon faktuaalisessa arvossa? Ja mistä nämä seikat voisivat johtua?

Mutta ihmisinä meillä kuitenkin on monista syistä johtuen suunnattomia vaikeuksia "mennä toisten housuihin" (vertauskuvallisesti sanottuna) ja niin meidän haasteemme on ymmärtää Jumalan toiseen ihmiseen laittamaa kuvaa itsestään. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Onko tuo kuva synnin turmeluksen tähden rikki vai ihmisen omavoimaisen pullistelun tähden vain säröinä ihmisen pitäessä sirpaleista elämänsä kulissia pystyssä, on se kuitenkin pahaksi ihmiselle? Sillä Herra voi tehdä ja tekee myös ihmisestä uusia astioita Pyhällä Hengellä täytettäviksi omaa käyttötarkoitustaan varten.

Ja helppoa se ei ole koska ei ihmisen mieli monestikaan vielä siinä hetkessä uusiudu, kun tämä uusi astia on tehty. Tällä tarkoitan sitä, että uudelleen syntymä on tärkeä ja välttämätön, mutta käyttökoulutus uuteen tehtävään tulee vasta kuitenkin elämän varrella, vaikka tervehtyminen voikin olla välitöntä. Ja siinäkin voi Herra joutua turvautumaan siihen, että edistyäkseen eteenpäin on ihmisen nöyrryttävä Herransa eteen, (mikä tulisi olla iloasia) ja myönnettävä, että omat ihmisvoimaiset päätelmät eivät kykene tuottamaan välttämättä oikeaa ratkaisua niihin ongelmiin, joissa Jumalan armossa ja Hänen tahtoaan seuraava ihminen vaeltaa?

Niinkuin tuli Johannes Kastajan pienentyä, niin tulee kristitynkin omalta osaltaan pienentyä, etteivät he peittäisi kenenkään tietä Kristuksen luo. Ja, että Pyhä Henki saisi vallata heidät sillä otteellaan, joka laittaa myös ihmisen osoittamaan ja kääntämään katseensä Kristukseen syntien sovittajana Golgatalla. Ja tuntemaan huolta niistä sieluista, jotka eivät vielä ole matkalla kohti taivaskotia, jonne Isä jokaisen kuvakseen luoman tahtoo kerran saapuvan.

Mutta ihmisinä meillä kuitenkin on monista syistä johtuen suunnattomia vaikeuksia "mennä toisten housuihin" (vertauskuvallisesti sanottuna) ja niin meidän haasteemme on ymmärtää Jumalan toiseen ihmiseen laittamaa kuvaa itsestään. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Onko tuo kuva synnin turmeluksen tähden rikki vai ihmisen omavoimaisen pullistelun tähden vain säröinä ihmisen pitäessä sirpaleista elämänsä kulissia pystyssä, on se kuitenkin pahaksi ihmiselle?
-------------

Näinhän se on ja siksi toisen ihmisen tilan tunteminen on erittäin tärkeää ja tätä tilaa ei muutoin pysty piirtämään mielikuvaksi kuin toisen ihmisen sanonnoista ja reagoimisista jne... Samoin empaattisuus on välttämätöntä.

Ajattelen yleensä ihmisen kehityksestä ja käytäytymisestä kollektiivisesti eli on vain yksi ihmis(laji) ja kaikki tähän lajiin kuuluvat ihmiset kehittyvät samalla kaavalla ja oireilevat myös samalla tavalla. Raamatussa on erittäin selkeästi puhuttu vain ihmisestä ja miten ihmien turmeltui ja miten tämä turmeltuneisuus vaikuttaa/näkyy ihmisessä. Siis on yksi ja sama tapa sairastua ja yksi ja sama tapa parantua/kasvaa ehyemmäksi.
Niin, aivan kuin on ihmiselle kehitetty lääkityksetkin. Sama lääke vaikuttaa kaikkiin ihmisiin samalla tavalla,- vain lääkityksen tasolla on merkitys yksilöllisyyttä ajatellen.

Mutta, kuten viestisi alussa toit esille, niin tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Tätä tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja sen kehityksen ymmärtämisestä voidaan käyttää väärinkin,- kuten historia kertoo ja samoin tämän päivän media ja yleensä rahaan liittyvät tahot.

Mutta,rakastamisessakin tärkeää osuutta näyttää tieto/tiedollisuus kohteen tilasta.Hyviä esimerkkiä tästä on poikkeavat ihmiset ja heihin kohdistuvat ihmisten asenteet.Jos ihmiset todella ymmärtäisivät esim. poikkeavia ihmisiä ja heidän poikkeavaa kehitystään, niin heidän rakastaminenkin olisi silloin mahdollista.