sapatti luomisen muistomerkkinä

ei sitä laitettu ku juutalaisille se sapatin pito muiustojuhlana ja kait ainoa mitä pakanoille laitettiin oli Jeesuksen kehoitus ehtoollisesta että tehkää se minun muistokseni. Patriarkkain aikaan ei viettetty sapattia taisivat vaan muuten pitää rokulia suunnilleen niin ku me huilataan sunnuntaina. Aika monet liikkeet muuten ottaa mooseksen juutalaisille tarkoitettuja määräyksiä opin kappaleiksi. Todennäköisesti noiden liikkeiden perustajat olivat sillai hurmahenkisiä että eivät lukeneet koko raamattua vaan halusivat niinkuin monet ihmiset nykyäänkin jäädä historiaan heidän mielestään kait paremmin Jumalan muistiin kuin tavalliset pulliaiset.

kaaleppi.. kirjoitti:

ei sitä laitettu ku juutalaisille se sapatin pito muiustojuhlana ja kait ainoa mitä pakanoille laitettiin oli Jeesuksen kehoitus ehtoollisesta että tehkää se minun muistokseni. Patriarkkain aikaan ei viettetty sapattia taisivat vaan muuten pitää rokulia suunnilleen niin ku me huilataan sunnuntaina. Aika monet liikkeet muuten ottaa mooseksen juutalaisille tarkoitettuja määräyksiä opin kappaleiksi. Todennäköisesti noiden liikkeiden perustajat olivat sillai hurmahenkisiä että eivät lukeneet koko raamattua vaan halusivat niinkuin monet ihmiset nykyäänkin jäädä historiaan heidän mielestään kait paremmin Jumalan muistiin kuin tavalliset pulliaiset.

kun Jumala loi taivaan ja maan ja lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti sen. Minkä Jumala on pyhittänyt on aina pyhä, muistitpa sinä sen pyhäksi tai et! Kuitenkin Jumala kehoittaa meitä MUISTAMAAN pyhäksi seitsemännen päivän, jonka HÄN ITSE on pyhittänyt ja siunannut.

Sillä sapatti on Herran pyhä päivä!

Kunnioitatko enemmän Jumalaa, Luojaamme, vai ihmiskäskyä ja Paavia, joka määräsi kaikkia pitämään, rangaistuksen uhalla pyhänä sunnuntai päivän?

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Raamatullinen viikkojärjestys

”Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on herran sapatti, missä asuttekin” (3.Moos.23:3).

”Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena (hepr. UT: Mirjam Magdalasta) ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä menneäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa” (Mark.16:1-2).

Raamatullisen järjestyksen mukaan viikkoon kuuluu seitsemän päivää. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-illasta auringon laskiessa ja päättyy sunnuntai-iltana auringon laskiessa ja siitä eteenpäin jatkuvat viikon päivät: toinen päivä, kolmas päivä, neljäs päivä, viides päivä ja kuudes päivä. Perjantai-iltana, aurongon laskiessa, alkaa sapatti-ilta ja sapatti, lepopäivä, jatkuen aina lauantai-illan auringonlaskuun saakka. Viikon kuusi ensimmäistä päivää ovat työpäiviä ja seitsemäs päivä, sapatti, on lepopäivä, Jumalan säätämyksen mukaan, jota Israel ainoana kansana noudattaa. (Aivan pohjoisessa tulee ongelmia auringonlaskun kanssa keskikesällä ja keskitalvella, mutta siellähän voi halutessaan noudattaa Jerusalemin auringonlaskun aikoja). Suomessa vielä 70-luvun alussa sen verran kunnioitettiin Jumalan Sanaa, että kalenterissa oli sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, mutta laittomuuden edistyessä on kalenteriaukeamat muutettu siten, että nykyään sunnuntai on viikon viimeinen eli seitsemäs päivä.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse­mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil­le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

luomistyömuistoksi kirjoitti:

Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse­mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil­le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

jatkuu. kirjoitti:

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

Kumosiko Jeshua sapatin?

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).

"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetus­lap­sensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksis­ta sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisil­leenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).

Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).

Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alku­tekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).

Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäi­vään (2.Moos.­35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyään­kin Israelissa per­heenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeis­tään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäi­vänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.

Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatin­vietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.

Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:

"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enem­män kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakies­saan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).

jatkuu. kirjoitti:

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

Kumosiko Paavali sapatin?

"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteen­päin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.t.18:1, 4).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuo­lelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.

Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivi­nä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistu­maan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattiju­malanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisil­le (pa­kanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatin­viettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseura­kunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).

jatkuu. kirjoitti:

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

Onko päivällä väliä?

"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäi­vää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.

Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuk­sen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).

Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.

jatkuu. kirjoitti:

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

Sapatti - tulevaisten varjo

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (alkutekstissä ei ole vain sanaa) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol.2:16).

Roomalaiskirjeen 14. luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen toisen luvun teksti on erittäin runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehoituk­sen siitä, ettei kukaan saa tuomita pakanauskovia (kirje on kirjoitettu Kolossan pakanuu­desta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kyseeseen tulee lähinnä kaksi tulkintaa, joita mielestäni voidaan pitää mahdollisina ja Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan mukaisina. Ensinnä­kin tuomitsemisen kieltävä kehoitus voidaan ymmärtää niin, että pakanuudesta kääntyvät uskovat eivät ole velvolliset samalla tavoin kuin juutalaiset viettämään ja noudatta­maan sapattia, uudenkuun juhlia ja muita nimenomaan israelilaisille tarkoitettuja juhlia ja näinollen kenelläkään ei ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, jos he eivät niitä vietä samalla tavalla kuin juutalaiset. Apostolien ja vanhinten kokous ei velvoittanut pakanuu­desta kääntyviä uskovia ympärileikkaukseen ja Israelin kansalle säädettyjen tapojen noudattamiseen, vaikka heidän tuleekin opiskella Jumalan Sanaa ja myös Tooraa ja pyrkiä pitämään rakkaudesta Jumalaan Hänen (pakanauskoville tarkoitetut) käskynsä, armon pohjalta (Ap.t.15). Messiaanisia juutalaisuskovia sensijaan ei vapautettu ympärileikkauksesta, Israelin juhlista ja Tooran käskyjen noudattamisesta (uuden liiton hengessä, armon ja vapauden pohjalta), kuten olemme jo aiemmin todenneet (Ap.t.21:17-26; 25:8; 28:17; Erilaiset perinteet (isien tavat, suullinen Toora) kuuluvat myös juutalaiseen kultuuriin ja juutalaisuskovat saavat niitäkin halutessaan noudattaa, ovathan ne luonnollinen osa heidän kulttuuriaan, mutta ne eivät luonnollisesti ole pelastuksen kysymyksiä, eikä niistä saa tuomita. Vain Jumalan Sanaa kuuluu totella).

Näinollen juutalaisuskovat ovat velvolliset viettämään sapattia liiton merkkinä ja myös israelilaisille säädettyjä juhlia (tietenkin uuden liiton armon ja vapauden hengessä Messiaan kunniaksi), mutta pakanauskovilla ei ole siitä pakollista velvoitetta, joten heitä ei saa niistä tuomita­, jos he eivät vietä tai osaa viettää niitä Tooran mukaisesti. On kuitenkin huomattava, että tämä ei millään tavalla tee tyhjäksi sapattia tai muita juhlia. On myöskin huomattava se, että pakanauskoville on annettu mahdollisuus viettää sapattia ja muita juhlia ja aina kun pakanauskovilla on mahdollisuus viettää alkuperäistä lepopäivää ja alkuperäisiä juhlia, niitä tulisi viettää uuden liiton armon pohjalta Messiaan kunniaksi, eikä Rooman väärentämiä juhlia (kuten pakanallista alkuperää oleva joulu ym.) ja Rooman kirkon väärentämää epäraamatullista lepopäivää, sunnuntaita. Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin vapaaehtoiselta pohjalta, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus. Kenellä­kään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina, Tooran mukaisesti, kuten juutalaiset.


pitkä viesti jatkuu 1/2

tässä. kirjoitti:

Sapatti - tulevaisten varjo

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (alkutekstissä ei ole vain sanaa) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol.2:16).

Roomalaiskirjeen 14. luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen toisen luvun teksti on erittäin runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehoituk­sen siitä, ettei kukaan saa tuomita pakanauskovia (kirje on kirjoitettu Kolossan pakanuu­desta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kyseeseen tulee lähinnä kaksi tulkintaa, joita mielestäni voidaan pitää mahdollisina ja Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan mukaisina. Ensinnä­kin tuomitsemisen kieltävä kehoitus voidaan ymmärtää niin, että pakanuudesta kääntyvät uskovat eivät ole velvolliset samalla tavoin kuin juutalaiset viettämään ja noudatta­maan sapattia, uudenkuun juhlia ja muita nimenomaan israelilaisille tarkoitettuja juhlia ja näinollen kenelläkään ei ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, jos he eivät niitä vietä samalla tavalla kuin juutalaiset. Apostolien ja vanhinten kokous ei velvoittanut pakanuu­desta kääntyviä uskovia ympärileikkaukseen ja Israelin kansalle säädettyjen tapojen noudattamiseen, vaikka heidän tuleekin opiskella Jumalan Sanaa ja myös Tooraa ja pyrkiä pitämään rakkaudesta Jumalaan Hänen (pakanauskoville tarkoitetut) käskynsä, armon pohjalta (Ap.t.15). Messiaanisia juutalaisuskovia sensijaan ei vapautettu ympärileikkauksesta, Israelin juhlista ja Tooran käskyjen noudattamisesta (uuden liiton hengessä, armon ja vapauden pohjalta), kuten olemme jo aiemmin todenneet (Ap.t.21:17-26; 25:8; 28:17; Erilaiset perinteet (isien tavat, suullinen Toora) kuuluvat myös juutalaiseen kultuuriin ja juutalaisuskovat saavat niitäkin halutessaan noudattaa, ovathan ne luonnollinen osa heidän kulttuuriaan, mutta ne eivät luonnollisesti ole pelastuksen kysymyksiä, eikä niistä saa tuomita. Vain Jumalan Sanaa kuuluu totella).

Näinollen juutalaisuskovat ovat velvolliset viettämään sapattia liiton merkkinä ja myös israelilaisille säädettyjä juhlia (tietenkin uuden liiton armon ja vapauden hengessä Messiaan kunniaksi), mutta pakanauskovilla ei ole siitä pakollista velvoitetta, joten heitä ei saa niistä tuomita­, jos he eivät vietä tai osaa viettää niitä Tooran mukaisesti. On kuitenkin huomattava, että tämä ei millään tavalla tee tyhjäksi sapattia tai muita juhlia. On myöskin huomattava se, että pakanauskoville on annettu mahdollisuus viettää sapattia ja muita juhlia ja aina kun pakanauskovilla on mahdollisuus viettää alkuperäistä lepopäivää ja alkuperäisiä juhlia, niitä tulisi viettää uuden liiton armon pohjalta Messiaan kunniaksi, eikä Rooman väärentämiä juhlia (kuten pakanallista alkuperää oleva joulu ym.) ja Rooman kirkon väärentämää epäraamatullista lepopäivää, sunnuntaita. Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin vapaaehtoiselta pohjalta, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus. Kenellä­kään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina, Tooran mukaisesti, kuten juutalaiset.


pitkä viesti jatkuu 1/2

Toinen tulkinta ko. tekstistä on se, että Paavali opetti pakananuudesta kääntyneille kolossalaisille raamatullisen lepopäivän ja raamatulliset alkuperäiset juhlat, pakanuuden monien juhlien sijaan ja kun Kolossan seurakunnan uskovat alkoivat viettää alkuperäisiä juhlia ja alkuperäistä lepopäivää sapattia, ulkopuolella olevat pakanuudessa elävät ihmiset alkoivat tuomita Kolossan uskovia, koska he eivät enää noudattaneet pakanain tapoja ja epäjumalanpalvelusta. Tämän tulkinnan valossa Kolossalaiskirjeen teksti on nähtävä rohkaisuna uskoville, etteivät he antaisi yleisen pakanuuden mielipiteen vaikuttaa heidän uskollisuuteensa alkuperäisille raamatullisille juhlille ja sapatille.

Jos Kolossalaiskirjeen teksti ymmärretään tämän tulkinnan mukaisesti (joka on todennäköisesti oikeampi tulkinta), ei se siltikään tarkoita mitään orjuutta tai pakkoa pakanauskoville sapatin ja israelilaisten juhlien viettoon, joita tulee viettää iloiten armon pohjalta, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi, silloin kun se on mahdollista ja sydän siihen kehottaa. Pakonomainen jumalanpalvelus ei ole hyödyllinen, vaan kaiken tulee tapahtua vapaaehtoisesti, rakkaudesta Jumalaan. Kolossalaiskirjeen toisen luvun loppuosan teksti osoittaa myös, että ihmisoppien ja ihmiskäskyjen mukainen jumalanpal­velus (kuten sunnuntain pyhitys ja joulun vietto) on hyödytön ja ilman mitään arvoa Jumalan edessä. Jos siis haluamme viettää lepopäivää ja juhlia, tehkäämme se iloiten, alkupe­räisiä Herran asetuksia noudattaen, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi.

Kolossalaiskirjeen tekstistä käy myöskin ilmi, että sapatti, uudetkuut ja juhlat ovat tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden varjoja eli esikuvia. Teksti samalla viittaa Messiaa­seen ja Messiaan ruumiiseen, joka on Jumalan seurakunta (Kol.1:18; Efes.1:22-23). (Myöhemmin, käsitellessämme raamatullisia juhla-aikoja, otamme esille israelilaisten juhlien esikuvallisen merkityksen Messiaan kunniaksi uuden liiton valossa). Profeetalli­sen sanan valossa sapatilla on ainakin kaksi esikuvaa tulevissa lopun ajan tapahtumissa. Ensinnäkin Hebrealaiskirjeen mukaan sapatinlepo tarkoittaa sitä lopullista Jumalan lepoa, johon Herran omat pääsevät Hänen tulemuksessaan uudessa ylösnousemusruumiissa (Heb.3:7-4:11; 2.Tes.1:6-10; Mat.24:20). Tuleva ylösnousemusolotila on se lopullinen sapatinlepo, johon uskovat pääsevät ja meitä varoitetaan jäämästä taipaleelle synnin pettäminä maanpäällisellä ”erämaavaelluksellamme”. Toinen esikuva sapatilla on tuleva messiaani­nen tuhatvuotinen rauhanvaltakunta (Ilm.20:1-6). Monet profeetallisen Sanan tulkitsijat ymmärtävät ns. luomiskertomuksen valossa, että koska oli kuusi "arkipäivää", jolloin Jumala teki taivaat ja maan sekä seitsemäs päivä sapatti, lepopäivä ja sen mukaisesti, koska yksi päivä vastaa tuhatta vuotta Jumalan suunnitelmissa, on oleva kuusi vuositu­hatta Aadamin luomisesta ja sitä seuraa seitsemäs vuosituhat, tuhatvuotinen rauhanval­takunta, maanpäällisen paratiisin ja sapatinlevon aika Messiaan valtakunnassa (Ps.90:4; 2.Piet.3:1-12; Jes.11:1-9; 65:19-25). Jokaviikkoinen sapatti on tästäkin ihana esikuva.