Aarne Sihvo oli jääkärien korkein upseeri 1918-1933, jolloin hän erosi sotaväen päällikön tehtävästä kenraaliluutnanttina.
Sihvo on ollut lähes unohdettu. Johtuuko se siitä, että hän lähes ainoana upseerina kritisoi jatkuvasti sekä ruotsinkielisiä korkeita jääkäriupseereita että itseään Mannerheimia ja uskalsi tehdä sen julkisesti?
Sihvo on ollut lähes unohdettu. Johtuuko se siitä, että hän lähes ainoana upseerina kritisoi jatkuvasti sekä ruotsinkielisiä korkeita jääkäriupseereita että itseään Mannerheimia ja uskalsi tehdä sen julkisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sihvo olisi johtanut Suomen ja koko Pohjois-Euroopan Hitlerin mukana helvettiin.
Saksalaismielinen fanaatikko aivan kuten suurin osa muistakin jääkäreistä jotka halveksuivat Tsaarin armeijan upseereita.
Marski myös vainoharhainen pessimisti. Joka päivä pelkäsi Suomen bolsevisoimista.
Onneksi Stalin kuoli. Jos Suomi olisi sodan jälkeen mennyt Neuvostoliitolle niin se vaan olisi lisännyt Stalinin ja Molotovin ruokahalua.
Stalin olisi yhdessä Maon kanssa
Pieni ongelma Stalinin maailmanvalloitus suunnitelmissa oli vain se että jenkeillä oli ydinpommi kun taas Neuvostoliitolla se oli vasta vuonna 1949.
Sitten alkoikin jo Korean Sota. Stalinin terveys ja vainoharhat vain pahenivat kunnes loppu onneksi tuli Maaliskuussa 1953. Paskiainen pääsi vihdoin ja viimein matojen ruoaksi.
everstinä syksyllä 1918 vastalauseena saksalaissuuntaukselle Hänen poliittiseen ohjelmaansa kuului eheyttäminen vasemmiston suuntaan, eristäytyminen ruotsinkielisistä., heimoaktivismi ja kansanmiliisi armeijana.Vuoden 1919 vaaleissa hän oli edistyspuoleen keulakuva ja hänestä tuli puolueen kansanedustaja suurimmalla äänisaaliilla.
ja maliskuun vallankumouksessa vapauduttuaan Sihvo palasi jääkäripataljooonaan. Tällöin hän totesi joukon hengen huonokasi. Pääasiassa ruotsinkielisten jääkäriesimiesten toimin passitetttiin lopulta 224 enimmäkseen suomenkielistä jääkäriä Bahrenfeltin työleirille, missä olot olivat äärimmäisen kurjat.Sihvo vieraili leirillä kesäkuussa ja kauhistui näkemästään. Hän moitti asiasta ruotsinkielisiä jääkäriesimiehiä ja näin syntyi sovittamaton ristiriita heidän kanssaan. Sihvo ei palannut pataljoonan pääjoukkoon, vaan hoiti Tukholmassa jääkäriliikkeen asioita ja yhteyksiä ja siirtyi sieltä Suomeen.
Sihvo tuli Suomeen Ykitornioon 23.10. 17. Hän koulutti suojeluskuntia Kajaanissa ja j>yväskylässä sekä valmisteli joukoille harjkoitusohjesääntöä. Sihvo tapasi Mannerheimin Helsingissä 17.1. 18 ja totesi tämnä täysin ruotsinkieliseksi. M. kuitenkin hyväksyi S:n kapteeninvaltakirjan.
Lopulta S. päätyi Karjalan rintaman komentajaksi. Hän sai pikatahtia ylennyksiä ja oli eversti 3.5. 18 vain 29-vuotiaana jopukkueenjohtajan koulutuksella.
Sihvon esikuntapäällikkönä oli Woldemar Hägglund. Tämä viipurilaisen rautatientyönjohtajan poika tuli Sihvon kanssa hyvin toimeen. Myöhemmin välit katkesivat täysin.
Viipurin valtausoperaatiossa Sihvo työnnettiin sivuraiteelle. Mannerheim pani tsaarinupseerit ynnä saksalaiset komentajatehtäviin. Ensimmäinen suuri erimielisyys Sihvon ja M:n välillä syntyi tästä ratkaisusta. Herrat keskustelivat Itäarmeijna ylipäällikkyydestä hyvin kiihkeässä ilmapiirissä.
Tässä vaiheessa Sihvo törmäsi rajusti yhteen myös erästä jääkäripataljoonaa komentavan Harald Öhqvistin kanssa. Kauna jäi molemminpuoliseksi ja aiheutti myöhemmin monia riitoja.
AS oli mukana monenlaisissa heimohankkeissa. Mannerheimin valtionhoitajakaudella maaliskuussa 1919 pidettiin kokous, jossa oli läsnä mm. sotaministeri Rudolf Wallden ja yleisesikunnan päällikkö Hannes Ignatius sekä heimohankkeita johtanut Karjalan komitea. Tehtiin päätös hallituksen ja yleiesikunnan tukemasta retkestä Aunuksen vapauttamiseksi.
Perustettu retkikunta ylitti rajan Aunukseeen 21.4. 1919. Alkumenestyksen jälkeen hyökkäysvoima ehtyi. Ignatius pyysi 2.5. Sihvoa retkikunnan johtajaksi.Wallden tarjosi palkkioksi sotaministeriöstä esikuntapäällikön paikan. Pitkään emmittyään Sihvo suostui ja erosi kansanedustajan tehtävästä..
Retki meni kiville monista syistä. Valtionhoitaja Mannerheim ilmeisesti halusi Sihvon johtoon vain saadakseen kansan innostumaan Pietarin retkestä, joka oli hänellä etusijalla. Niinpä Aunukseen ei riittänyt luvattua tukea lainkaan. Silti Sihvo johti kesäkuussa uuden yrityksen kohti Petroskoita. Voimat eivät riittäneet. Heinäkuussa Sihvolle oli selvää, että koko touhu oli täydellisesti epäonnistunut.
Sihvo erosi elokuussa retken johdosta. Hän ei saanut luvattua esikuntapäällikön paikkaa, vaan vain ylimääräisen virkamiehen tehtävän.
Sihvo purki pettymystään erityisesti Mannerheimiin. Hän itse sai kovaa arvostelua oikeistolta ja ruotsinkielisiltä. Sihvoa ei kuitenkaan voida katsoa syypääksi epäonnistumisiin.
Ståhlbergin presidenttikaudella uuden retken valmisteluja vielä jatkettiin Sihvon johdolla, mutta vuoden 1919 loppuun mennessä yritys haudattiin vähin äänin. Edessä oli rauhan sopiminen vahvistuneen punaisen Venäjän kanssa.
Sihvo oli uudessa tilanteessa. Mannerheim siirtyi sivuraiteelle yli kymmeneksi vuodeksi. Sinä aikana Sihvon tähti nousi arvaamattomasti. Ainakin osittain se johtui siitä, että hänet katsottiin vastapainoksi Mannerheimille, tsaarinupseereille ja myös ruotsinkielisille johtaville jääkäriupseereille.