lehtien levityksen rintamalla 1943-4, joista mainitaan Helsingin Sanomat ja Sosiaalidemokraatti.
Totta rintama tapahtumista, ei saanut rivimiehet tietää ja tavallinen kansaakin haluttiin suojata.
Rauhantarjoukset 1941 ja 1942, alkoi muistua päättäjille, sillä koti ja taistelu rintamalla siitä tiedetty mitään.
Propakanda ledet ja tiedottajat oli suur-suomesta siirtyneet vain koti, isänmaa ja uskonnon linjalle.
Totta rintama tapahtumista, ei saanut rivimiehet tietää ja tavallinen kansaakin haluttiin suojata.
Rauhantarjoukset 1941 ja 1942, alkoi muistua päättäjille, sillä koti ja taistelu rintamalla siitä tiedetty mitään.
Propakanda ledet ja tiedottajat oli suur-suomesta siirtyneet vain koti, isänmaa ja uskonnon linjalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Upseereille ja suojeluskuntalaisille tuli rintamalle Uusi Suomi ja maanviljelijöille Maaseudun tulevaisuus sekä työmiehille Tiedonantaja. Päämajan oli pakko kieltää HS:n sekä Sosialidemokraatin painaminen koska ruudin valmistukseen tarvittiin paljon selluloosaa josta myös sanomalehtipaperi valmistettiin.
Uusi Suomi oli suosituin lehti koska siinä oli suurimmat reunukset, sätkän käärimisen takia. Myös puna-armeijalaiset suosivat Uutta Suomea.
Suomen RUOTSALAINEN lehti lakkautettiin 1944 kesällä.
Niin sanotussa rauhanoppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.
Rauhanopposotion jäsenet kertoi asiat mm. Tukholman lehdille. Kaikki ryhmä 33:n jäsenet ja erikoisesti siinä enemmistönä olleet Suomen ruotsalaiset olisi pitänyt tuomita maanpettureina vähintäänkin vankilaan.
Tässä on pari esimerkkiä:
-Ainakin kahdesti puuhattiin pakolaishallitusta Tukholmaan; 1940 keväällä ja 1944 kesällä => maanpetturuutta pahimmillaan!
-Talvisodan asekuljetukset Saksan läpi jumittui samaisen porukan ansiosta Tukholman lehtien suuresti avustamana!
Suomeen syntyi tammikuussa 1943 ”rauhanoppositio”, joka sai alkunsa ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin (uusliberaalinen ylioppilasliitto) jäsenistön keskuudessa. Se ei hyväksynyt ”hallituksen vastuullisten jäsenten laskelmoitua sotapolitiikka” eikä poliittisten pakolaisten (juutalaisten ja ei-juutalaisten sudeettisaksalaisten sosiaalidemokraattien) kohtelua. Opposition mielestä Suomen oli päästävä puheisiin Venäjän kanssa ja irrottauduttava sodan otteesta ennen syksyä 1943. Opposition piirissä harkittiin ”synkimpinä hetkinä” jopa jonkinlaisen varjohallituksen perustamista Lontooseen, jolloin Tukholma olisi toiminut väliasemana.
Oppositio toimi aluksi ”maan alla”ja se laajeni pian muidenkin ryhmien keskuuteen. Lopulta siihen kuuluivat mm. SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C.O. Frietsch. Opposition huomattavin aloite vuonna -43 oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmä”, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Kirje käynnisti rauhankeskustelun ja pakotti hallituksen antamaan eduskunnalle ulkopoliittisen selostuksen, jota se ei ollut tehnyt kahteen vuoteen.
”Kului tarkalleen vuosi siitä, kun rauhanoppositio oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmässä” pukenut sanoiksi oman ja kansan enemmistön hartaan toivomuksen saada verinen ja tarkoitukseton taistelu päättymään, ennen kuin Suomen rauhanvaltuuskunta lähti syyskuun 19. päivänä1944 Moskovaan allekirjoittamaan välirauhaa.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)
Todennäköisesti juuri rauhanopposition jäsenet myöhemmin vaativat rangaistusta heille, joiden ”laskelmoitua sotapolitiikka” he eivät olleet hyväksyneet.
jermuilla ihmettelemistä lukea hyysäristä että lehti vaatii myöntämään neuvostoliittolaisille oleskeluluvat Suomeen ja perheiden yhdistämisoikeuden, ja isoäidit Suomalaisiin vanhainkoteihin. Kulttuurin rikkauden nimissä.
ja tyttö tykkaa mennä naimisiin ulkolaisten kanssa ja sitten tulee ongelmia isänmaallisuudessa.