Huomionarvoinen asia Genesiksessä, Vanhassa testamentissa, on tämä 'Jumala' ja 'Herra Jumala', joihinka paratiisin käärme viittaa 'vuoropuhelussaan' Aadamin 'vaimon' Eevan kanssa.
(Moos. 3.)
Vaatii erottelukykyä ja oivallusta huomata kuinka käärme osoittaa uskollisuuttaan todelliselle arkkityyppien 'Jumalalle' avaruusaikaa edeltävälle alkuaikaiselle 'Jumal'-kuvalle', jonka monet kuitenkin yhdistävät myös 'Herra Jumalaan, eivätkä huomaa erotella näitä kahta 'Jumalaa' toisistaan.
'Nimi' Jumala on tässä yhdistetty Kain-Aabeli/oikea-väärä kuvakieleen, joka myös esitetään nimillä 'Karhu-Elohimi ja Leijona-Jehovah; ja tätä 'Herra Jumala' luokittelua on sitten käytetty 'Jumala' instrumenttina läpi (sanotaanko vaikka, että läpi Mooseksen kirjan 3.14) ja huomatkaa eräs mielenkiintoinen kohta (3 Moos. 1:1) missä kerrotaan, kuinka Herra puhui Moosekselle sisältä ilmestysmajasta! Huomaa, että ilmestysmaja tarkoittaa ihmistä.
Mutta niin kuin Jeesuskin sen toi puheissaan julki, ei tarvita veriuhreja eikä lain sokeaa noudattamista, mutta tämä 'Herra Jumala' niin kuin voimme tekstiä lukiessamme huomata, erehtyy näin tekemään jatkuvasti ja muuttaa Ruuben arkkityypin Lampaaksi, Simeon arkkityypin Häräksi ja Sebulon arkkityypin Vuoheksi. (2 Moos. 1-4).
Vanhaa testamenttia lukiessa avaruusaika-Jumal'-kuvaa jatkuvasti 'vaihdellaan' läpi kirjoitusten esittämällä sitä välillä Jumalan miekkana sitten taas puhuvana Jumalana.
Kuitenkin on muistettava, että ensisijainen todellinen Jumala on absoluuttisen tosiolevaisuuden Isä-Äiti-Jumala, eikä avaruusaika-ulottuvuuksien Jumala, vaikka alkuenergia, Henki, niitä ylläpitääkin.
Kun taas jälkimmäinen 'puhuva' Jumala on avaruusajassa oleva Jumala omine 'sukupolvineen'.
Jeesus tuli, koska hän pystyi selittämään ja selventämään korkeammalla tietoisuudellaan nämä Vanhan testamentin arkkityypit ja myös muisti oman syntyperänsä arkkityyppinä.
Jeesus taitoi tulkita Jesajaa ja sen, mitä tuli tehdä, jotta saataisiin 'hylätty' Isä tuotua sisään avaruusaika-universumiin nyt muodostetun valekuvan tilalle.
Jeesuksella esitti, että hänellä on kaiken yläpuolella oleva Ikiaikainen Isä ja immanentti todellinen Äiti (=arkkityypeistä koostuva kaikkeuden universumi).
Jeesuksella niinmuodoin on myös biologinen todellinen isä (Joosef) ja biologinen todellinen äiti (Maria).
Jeesus-ihmeet (lukuunottamatta paratamisia) ovat pääosin metaforisia vertauskuvia, joita on kirjoitettu myöhempinä aikoina Uuden testamentin teksteihin ja joita sitten 'viimeiset ajat' ollaan selitelty eri tavoin.
Jeesus kuoli maallisen kuoleman, mutta koska hän oli tietoinen fyysisen todellisuuden tosiasioista, niin hän osasi ja pystyi omalla kohdallaan toteuttamaan ylösnousemuksensa sunnuntaina, 1. huhtikuuta vuonna 31 AD.
Tällä 'ylösnousemuksella' tarkoitetaan kehittynyttä kvanttifysiikkaa, joka on täysin luonnollinen henkinen, tajunnan ja fyysisen ruumiin transformaatiotapahtumaprosessi. Vertauskuvin tätä on esitetty Jeesuksen kirkastumisena vuorella esim. Matt. 17:1-13).
Mitä tulee Nag Hammadi teksteihin, niin kaikilta osin ne eivät liene kuvaavan todellista historiallista Jeesusta. Suurin osa kyllä.
Erityisesti 'Tuomaan evankeliumia' voidaan pitää mestariteoksena ja airueena kaikille gnostisille ja synoptisille evankeliumiteksteille.
Ne ovat silminnäkijä kirjoituksia ajalta 28 AD aikaan 32 AD.
Kun avaa tämän kirjan kooditulkintoja, niin arkkitypologisuudet loksahtavat paikoilleen.
'Tuomaan evankeliumi' koodaus-koodinavaus mielessä on raamattu-kirjallisuuden Rosettan kivi, kun sen tekstejä verrataan akateemisiin historiallisiin painotuksiin tuolta ajalta.
Mutta jos jätetään koodit avaamatta näissä arkkityyppisissä tulkinnoissa, niin 'koodattujen kirjoitusten' ja muinaisten (mytologis-allegoristen) tekstien akateeminen analysointi yhä saa aikaan vain kinastelua siitä, kuka kirjoitti mitäkin ja milloin, ja kuka lisäsi teksteihin mitä ja milloin, ja analysointi pyörii sitten tämän ympärillä.
"On helppo ampua sanansaattaja, jos sanoma ei vastaa jonkun seurakunnan vakaumusta."
Seuraavana käsittelen alkuaikojen todellista Jumalaa ja Jehovah-Jumalaa ja niiden erottelua...
(Moos. 3.)
Vaatii erottelukykyä ja oivallusta huomata kuinka käärme osoittaa uskollisuuttaan todelliselle arkkityyppien 'Jumalalle' avaruusaikaa edeltävälle alkuaikaiselle 'Jumal'-kuvalle', jonka monet kuitenkin yhdistävät myös 'Herra Jumalaan, eivätkä huomaa erotella näitä kahta 'Jumalaa' toisistaan.
'Nimi' Jumala on tässä yhdistetty Kain-Aabeli/oikea-väärä kuvakieleen, joka myös esitetään nimillä 'Karhu-Elohimi ja Leijona-Jehovah; ja tätä 'Herra Jumala' luokittelua on sitten käytetty 'Jumala' instrumenttina läpi (sanotaanko vaikka, että läpi Mooseksen kirjan 3.14) ja huomatkaa eräs mielenkiintoinen kohta (3 Moos. 1:1) missä kerrotaan, kuinka Herra puhui Moosekselle sisältä ilmestysmajasta! Huomaa, että ilmestysmaja tarkoittaa ihmistä.
Mutta niin kuin Jeesuskin sen toi puheissaan julki, ei tarvita veriuhreja eikä lain sokeaa noudattamista, mutta tämä 'Herra Jumala' niin kuin voimme tekstiä lukiessamme huomata, erehtyy näin tekemään jatkuvasti ja muuttaa Ruuben arkkityypin Lampaaksi, Simeon arkkityypin Häräksi ja Sebulon arkkityypin Vuoheksi. (2 Moos. 1-4).
Vanhaa testamenttia lukiessa avaruusaika-Jumal'-kuvaa jatkuvasti 'vaihdellaan' läpi kirjoitusten esittämällä sitä välillä Jumalan miekkana sitten taas puhuvana Jumalana.
Kuitenkin on muistettava, että ensisijainen todellinen Jumala on absoluuttisen tosiolevaisuuden Isä-Äiti-Jumala, eikä avaruusaika-ulottuvuuksien Jumala, vaikka alkuenergia, Henki, niitä ylläpitääkin.
Kun taas jälkimmäinen 'puhuva' Jumala on avaruusajassa oleva Jumala omine 'sukupolvineen'.
Jeesus tuli, koska hän pystyi selittämään ja selventämään korkeammalla tietoisuudellaan nämä Vanhan testamentin arkkityypit ja myös muisti oman syntyperänsä arkkityyppinä.
Jeesus taitoi tulkita Jesajaa ja sen, mitä tuli tehdä, jotta saataisiin 'hylätty' Isä tuotua sisään avaruusaika-universumiin nyt muodostetun valekuvan tilalle.
Jeesuksella esitti, että hänellä on kaiken yläpuolella oleva Ikiaikainen Isä ja immanentti todellinen Äiti (=arkkityypeistä koostuva kaikkeuden universumi).
Jeesuksella niinmuodoin on myös biologinen todellinen isä (Joosef) ja biologinen todellinen äiti (Maria).
Jeesus-ihmeet (lukuunottamatta paratamisia) ovat pääosin metaforisia vertauskuvia, joita on kirjoitettu myöhempinä aikoina Uuden testamentin teksteihin ja joita sitten 'viimeiset ajat' ollaan selitelty eri tavoin.
Jeesus kuoli maallisen kuoleman, mutta koska hän oli tietoinen fyysisen todellisuuden tosiasioista, niin hän osasi ja pystyi omalla kohdallaan toteuttamaan ylösnousemuksensa sunnuntaina, 1. huhtikuuta vuonna 31 AD.
Tällä 'ylösnousemuksella' tarkoitetaan kehittynyttä kvanttifysiikkaa, joka on täysin luonnollinen henkinen, tajunnan ja fyysisen ruumiin transformaatiotapahtumaprosessi. Vertauskuvin tätä on esitetty Jeesuksen kirkastumisena vuorella esim. Matt. 17:1-13).
Mitä tulee Nag Hammadi teksteihin, niin kaikilta osin ne eivät liene kuvaavan todellista historiallista Jeesusta. Suurin osa kyllä.
Erityisesti 'Tuomaan evankeliumia' voidaan pitää mestariteoksena ja airueena kaikille gnostisille ja synoptisille evankeliumiteksteille.
Ne ovat silminnäkijä kirjoituksia ajalta 28 AD aikaan 32 AD.
Kun avaa tämän kirjan kooditulkintoja, niin arkkitypologisuudet loksahtavat paikoilleen.
'Tuomaan evankeliumi' koodaus-koodinavaus mielessä on raamattu-kirjallisuuden Rosettan kivi, kun sen tekstejä verrataan akateemisiin historiallisiin painotuksiin tuolta ajalta.
Mutta jos jätetään koodit avaamatta näissä arkkityyppisissä tulkinnoissa, niin 'koodattujen kirjoitusten' ja muinaisten (mytologis-allegoristen) tekstien akateeminen analysointi yhä saa aikaan vain kinastelua siitä, kuka kirjoitti mitäkin ja milloin, ja kuka lisäsi teksteihin mitä ja milloin, ja analysointi pyörii sitten tämän ympärillä.
"On helppo ampua sanansaattaja, jos sanoma ei vastaa jonkun seurakunnan vakaumusta."
Seuraavana käsittelen alkuaikojen todellista Jumalaa ja Jehovah-Jumalaa ja niiden erottelua...
Vastaukset 8
Vanhimmat
voidaan erottaa kaksi luomiskertomusta. Ne ovat: ensimmäinen (Genesis 1. 26-28) ja toinen on esitetty (Genesis 2. 4-10:stä eteenpäin).
Tulisi huomata, että Jumala on esitetty 'monikossa' (Genesis 1. 26) (oikea Jumala on JAH-HOVAH).
Huomitoitavaa on myös se kohta (Genesis 2. 3) jossa 'Jumala' lepää (nähtyään niin paljon vaivaa siinä, että saisi Aadamin herruutensa valtaan).
Tämän jälkeen alkaa 'sukupolvien synnyttäminen' (Genesis 2. 4) ja Aadam ELÄVÖITETÄÄN (Genesis 2. 7) ja 'Jehovah suorittaa tämän erikoisella tavalla' - koska 'Jumalatar on karkotettuna yhdeksänteen taivaaseen alempiin tajunnan taajuuksiin pudonneena viidennen tiheyden-sfäärin yläpuolelle.
Myös on hyvä huomata katkelma (Genesis 2. 5). Siinä piirtyy esiin kukonpoika-muna ratkaisu eli DNA-RNA paradoksi - Kukon Muna, joka edeltää Kanan munaa.
"ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä",
Mitä sitten tapahtuu Aadamille? (Genesis 1. 27)
Tämä ihminen (jonka otaksutaan olevan Aadam) ei suinkaan ole se sama Aadam vaan he ovatkin tässä miehen ja naisen arkkityypit ENNEN kuin oli tapahtunut mitään fyysistä luomista.
Tämä Aadam on myös sama kuin gnostisen kirjallisuuden Pigeradamus (Kyyhkynen) ja jota kuvataan myös Kabbalassa Aadam Kadmonina, Veda-kirjoissa nimellä Purusha ja tämä on myös länsimainen alkemiallinen Vitruvian Ihminen (Leonardo da Vinci).
Tämä ensimmäinen Aadam on näin ollen se tosiolevaisuuden Ikiaikaisen Jumalan ('salainen Isä-Äiti') 'Rakas-lapsi', Isä-Äiti-Jumalan ensiksi ideoima ja synnyttämä 'Rakas-lapsi', Logos, joka tunnetaan nimellä 'Kristos' eli Sana, josta Johannes kirjoittaa (Joh. 1. 1) ja on Jumalan kaikkiallisen alkuvoiman osavoima ja sitä käytetään määritelmänä Sanalle.
Tästä voidaankin sitten huomata näiden asioiden kaiken käsittävä merkitys, joka on arkkityypinen Genesiksen luomiskertomuksessa.
Itse asiassa "Herra Jumalaa" (hebrealaisten Jehovah Elohim) alettiin käyttämään Jumalana jo Genesiksen 'kohdassa' 2:4, eikä vasta Genesiksen 'kohdassa' 3:8.
Englannin kielisissä käännöksissä 'Herra' sanaa käytetty useammin kuin sanaa Jehovah; "Jumala" on tavallisesti "Elohim". Sanaa "Elohim" ja "Jehovah Elohim" (ts. "Jumala" ja "Herra Jumala") ollaan käytetty erotuksetta läpi Genesiksen katkelmien alkaen kohdasta Genesis 2:4 aina kohtaan Genesis 3:8 saakka.
Voidaankin kysyä, että jos näitä perusyksityiskohtia ei huomaa Genesistä lukiessa, kuinka voisi odottaa löytävänsä sen totuuden, joka on ollut piilotettuna sitten maailman perustamisen.
Todiste tähän löytynee helposti Genesiksen luvusta 3. 8-9:
"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
Käydään seuraavaksi tarkennuksin läpi näitä kohtia...
luomiskertomuksen (Genesiksen luku 3:8) Jumalaa pidetään yleensä 'Jumalana' eikä 'Herra Jumalana'.
Jokin siis 'muuttui' siinä yhteydessä, joka vallitsi 'Ikiaikaisen Vanhan Jumalan' ja tämän tilalle tulleen 'Uuden Jumalan' välillä ja Aadamin ja Eevan valaistuneena olemisen ja nirvaanisen viattomuuden menettämisen jälkeen.
2. 'Herra Jumala' ei edes tiedä missä on Aadam, joka "petti 'Herra Jumalan' eli Jehovahin, ja jota nimitetään myös vallananastaja Jaldabaothiksi Nag Hammadi tekstissä "Johanneksen salaisessa kirjassa".
3. Tämän tetragrammi-nimi (eng. YHWH, suom. JEHOVAH) kun taas pentagrammi-nimi on (eng. YHWHY, suom. JAH-HOVAH). Näistä ensinmainittu on se läsnäoleva Herra Jumala, jota kuvataan myös Mooseksen "Palavaksi Pensaaksi" (Exodus 3. 14); kun taas jälkimmäinen (JAH-HOVAH) on se oikea 'arkkityyppinen' 'Jumala' Isä-Äiti-Jumala 'Ein Sof'.
4. Kun Aadam ja Eeva 'valaistuivat' siitä 'tietämättömyyden = synnittömyyden' tilasta, jossa he olivat olleet 'paratiisissa' arkkityyppisen 'taivas-realmin' 'Rakkauden-lapsen' = Logoksen = Kristus-käärmeen myötävaikutuksen ansiosta Eevasta, kaiken elämän Äitinä, ja Aadamista tuli vertauskuvallistettuina fyysisessä universumissa läsnäolevia ja 'otsansa hiessä työtä tekeviä raatajia' aina siihen asti kunnes tämä sisäinen 'paratiisillinen' henkinen tietoisuuden tila jälleen pystyttäisiin saavuttamaan 'arkkityyppisenä taivaana' ja joka myös fyysisesti tulee havaittavaksi, läsnä olevaksi, (Ilmestyskirja).
(Taivas-realmi = 'Täydellinen Yksi' eli 'Näkymätön Yksi' 0 Isä-Äiti(Äiti=Barbelo)-Jumala ja joka on JAH-HOVAH)
(Johanneksen salainen kirja ja muut Nag Hammadin tekstit)
5. Se tapahtuukin 'illan viiletessä' (Genesis 3:8...) kun Genesiksen vertauskuvallistettu ihmisyys on lähetetty Jumalan toimeksiannoin matkaan tehtävänä 'pelastaa' Barbelo = fyysiseen aineeseen vajonnut universaali Äiti-manifestaatio sen 'omasta karkotuksestaan erämaahan' yhdeksänteen taivaaseen; koska 'Päivän lämpö tai kuumuus' on tasoittanut tien välttämättömälle 'viilenevän illan jaälkeen saapuvalle yölle'.
6. Yhdeksäs taivas on se yksi tajunnantila 'korkeamman' taivaan ja kymmenennen taivaan 'alapuolella' oleva tila, ja se toinen on tajunnantila kahdeksannen ja 'korkeimman' viidennen langenneen tilan yläpuolella, jota Jehovah eli Jaldabaoth 'hallitsee' todellista Jumalaa JAH-HOVAHia 'teeskentelvänä Jumalana' 'Vale-kuvana' kahdeksannesta langenneisuuden tilasta käsin arkkityyppinä, joka on fyysisen luomiston 'sisällä' (=tajunnan ulottuvuudet).
Se oikea Jumala, Isä-Äiti-Jumala, JAH-HOVAH on androgyyni, mutta jonka tahtoajatus on tulla seksuaaliseksi.
Tämä 'Jumalaksi tekeytyvä' tiesi, että Aadamista oli tullut Jumala (Genesis 2. 19-20) ja niin kuin teksti kertoo salli ihmisen, (josta oli tullut Jumala), Aadamin, nimetä elävät olennot. Niin Jaldabaothin (=Jehovah) uusi titteli 'Herra Jumala' tässä antaakin mahdollisuuden huomata, että hän ei ole se oikea Jumala, Isä-Äiti-Jumala, vaikka kovasti yrittää vakuuttaakin omaa 'ylemmyyttään'.
(mutta hänen vakuuttelunsa ei riitä, koska.....Johanneksen salainen kirja ja Tuomaan evankeliumi!)
Näissä lähdeteksteissä Jumalan arkkityyppi-alkuperä nostetaan esiin ja se tulee tajuttavaksi luomiston sisällä (verhoutuneessa tajunnassa), jotta se päättäisi molempien, niin Barbelon=Eevan=JokaisenNaisen ja 'Sen, joka on Yksi = Aadamin=JokaisenMiehen erämaakarkotuksen.
Tuomaan evenkeliumi
Logion 114.
Simon Pietari sanoi hänelle, "Anna Marian jättää meidät, sillä naiset eivät ansaitse elämää. "Jeesus sanoi, "Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä.
Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen astuu sisälle Taivaan valtakuntaan."
Logion 70.
Jeesus sanoi, "Jos tuot esiin sen, mikä sinussa on, se mitä sinulla on, pelastaa sinut. Mutta jos sinulla ei ole sitä, se mitä sinulla ei ole, tappaa sinut."
Logion 83-84.
Jeesus sanoi, "Kuvat ovat näkyviä ihmisille, mutta valo niiden sisällä on piilotettu Isän kuvan valoon. Hän tulee paljastetuksi, mutta hänen kuvansa on hänen valonsa piilottama."
Tuomaan evankeliumissa saa ilmaisunsa sekä kuvasymboli että eheytyminen eli mysterium conjuctionis. Niinpä luetaan: "Jos tunnette itsenne", sanoo Jeesus, "teidät tunnetaan ja tulette tietämään että olette elävän Isän lapsia" (logion 3)
Jeesus sanoi, "Kun näette ilmennyksenne, iloitsette. Mutta kun näette kuvanne, jotka olioituivat (eli tulivat olemassaoleviksi eng. which came to existence) ennen teitä ja jotka eivät kuole eivätkä ole ilmenneet (eng. which neither die nor are manifested), miten paljon on teidän kestettävä!"
"Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi" (Psalmit 84:12) Nämä ovat Hashem Elohim..."
'Loputon Valo', ilmetyksen voima, jota voitaisiin verrata auringosta virtaavaan valoon yllämme avautuvassa versumissa, koska aurinko ilmentää itseänsä 'pysytellen etäällä ja meistä nähtynä se on kaukainen'.
Elohim on tässä rajoittava ja piiloutuva aspekti.
Elohimilla on numeerinen yhteys Tevahiin eli luontoon.
Näin ollen se asettaa kilven yllemme, ja joka varjostaa meitä ja suojaa meitä auringon valolta ylhäältä versestä.
Tämä on kilpi, jonka me voimme omin käsin tuntea ja kilpi, jonka voimme jopa asettaa itsemme ja auringon väliin.
Luonnon väliin asettamat pakolliset rajat suovat meille 'loputtoman valon' pohjimmaisen substraatin rajoitetun ilmestyksen.
Luonto on kuin sielua peittävät aurinkolasit. Se suojaa meitä auringon voimakkaalta säteilyltä, jotta emme lamaantuisi.
Se luontomaailma, jonka koemme suojaavan meitä, on meistä sitä pohjimmaista 'loputtoman valon' ilmaisun kokemista.
Tämä on valoa, joka virtaa meidän ja luonnon sisällä ja saa luonnon ja meidät yhdistymään tähän 'loputtomaan virtaavaan valoon'.
Näiden kahden valon kohdatessa tämä sisäinen valo yhdistyy ulkoisen valon kanssa, koska niillä on molemmilla yhteinen erottamaton alkuenergia-Lähde ja me voimme aistia tämän alkuperäisen Lähteen ihmeellisen aspektin alkuperäisenä kaikenkattavana Ykseyden tunteena.
Tämä sallii meidän tuntea 'niinkutsutun uskonnollisen kokemuksen sisällämme' siinäkin tapauksessa jos me vaikka yhä piiloudumme luonnonkilven taakse nimenomaan tarkoituksenamme vältellä tämän valon kosketusta.
Loogisesti ajateltuna. Jos yritetään puristaa kokoon äärettömyys ja se loputon valovirta, niin se vaatisi äärettömän kokoon puristamisen ja rajoittamisen voiman, jotta menestyksellisesti voitaisiin rajoittaa sellainen ilmestyksen ääretön voima. Ja TÄMÄ on se, miksi luomiskertomus toteutettiin Elohimin nimen kautta. Koska kaikki luodut asiat eroteltiin ja määriteltiin rajallisuuden, kaksinaisuuden, rasitteiden kautta, joka 'lepää' ei-eritynellä substraatilla. Mutta tämä substraatti, joka sidottiin ja verhottiin tai käärittiin tiiveydeksi ja rajallistettiin luomiskertomuksessa, on juuri tätä pohjimmaista rajoittamatonta alkuLähde-valoa, josta sitten tulee kaiken olevaisen sisällä virtaavaa ja sitä ylläpitävää Hengen, alkuenergian, näiden olevaisten sisäistä olemusta.
Me elämme niin kuin ajattelemme. Myös geenimme ovat tajuntaa. Suurimmaksi osaksi ne koostuvat siitä, mitä ihminen tuntee, ajattelee, puhuu ja miten hän toimii. Perintötekijät ovat meidän inhimillinen perintömme, se millä itsemme ympäröimme, millä ajattelemme, puhumme ja toimimme.
Geenistömme on merkitty muistiin tähtien muodostamaan tietokonejärjestelmään ja lähetyksen ja vastaanoton periaatteen mukaisesti jokainen rakennuspalikka, jokainen perintötekijä, on magneetti.
Meidän inhimillinen perimämme peittää jumalallisen perinnön, joka muodostuu sellaisista ominaisuuksista kuin yhdenvertaisuus, vapaus, ykseys ja veljeys/sisarellisuus.
Inhimillisten taltiointiemme sakka eli se mikä geeneissä piilee - meidän fyysinen perintömme - ilmenee sitten myös ajallisuudessa.
Niin kuin lankeemus eteni aina aineeseen saakka, se tulee jälleen kulkemaan takaisin - aineesta hienoaineellisuuteen, puhtaaseen, ikuiseen todellisuuteen. Meidän nykyisin tuntemamme supernovat osoittavat 'mallina', miten lankeemus kehittyi: supernovien turbulensseista syntyi molempiin makrokosmoksiin kokonaisia aurinkokuntia, joista ajan myötä kehittyi tajunnassaan alas vajonneiden olentojen, siis myös ihmisten, asuinplaneettoja. Samassa suhteessa kuin näiden olentojen rakenne kävi tiheämmäksi, tiivistyi myös näiden tiivistyneiden järjestelmien rakenne.
Ihmisruumiiseen saakka jatkunut langenneiden olentojen tiivistyminen (tajunnan verhoutuminen) sai alkunsa päästä.
Päässä syntyivät ensimmäiset lankeemukseen liittyvien ohjelmien kasaantumiskeskukset. Nykyisn tätä kasaantumiskeskusta sanotaan ihmisen aivoiksi. Tästä keskuksesta, muodostumassa olevista aivoista, käsin hienoaineellinen ruumis alkoi muuttua karkeammaksi. Muutamat henkiset hiukkaset synnyttivät solurakenteen, ja näistä rakentuivat ihmisruumiin elimet.
Samassa määrin kuin fyysinen ruumis muodostui, 'kutistui' myös henkinen ruumis eli sen hiukkaset sulautuivat yhteen. Tulevan ihmisen aivot olivat aluksi hyvin primitiiviset. Olento, joka vääränlaisen negatiivisen lähetyksen ja vastaanoton johdosta muuttui alemmanlaatuiseksi eli josta tuli ihminen, ei enää pystynyt käsittämään, mitä hänelle tapahtui. Myöhemmin kehittyi sitten äly.
Ihminen olentona on syntynyt hänen minäänsä liittyvistä ohjelmista. Tätä koko ihmisen rakennetta kutsutaan tiiveydeksi, joka on syntynyt siis alemmanlaatuiseksi muuntuneesta jumalallisesta energiasta, joka nyt on jälleen muutettava toisenlaatuiseksi alkuperäiseksi jumalalliseksi energiaksi.
Tiivistynyt, nurin polarisoitunut olento tarvitsee jälleen asianmukaista polarisointia, rakenteen uudelleen muovaamista inhimillisestä jumalalliseksi.
Koska Jumala, alkuenergia, on positiivisen elämänvoiman ydin kaikessa, myös tiiviissä, alemmanlaatuiseksi muuttuneessa aineessa, kasvaa uusi, positiivinen elämä esiin negatiivisuudesta - Kristuksen, alkuvoima osavoiman, ansiosta, joka on työntö- ja käyttövoimaa, uudeksi luovaa ja vapahtavaa energiaa.
Niin kuin Genesiksessäkin voimme huomata, niin näiden langenneiden olentojen kääntyminen pois (eli negatiivisten ajatusten lähettäminen ja vastaanottaminen johti degenerisoitumiseen) Isä-Äiti-Jumalasta ja siitä alkuenergiasta loi maallisen elämän edellytykset.
Jopa murjasit.
Olet kai gnostikko?
maan päälle on upea tilaisuus löytää ja tutkia, mitä on sisälläni ja ulkopuolellani. Toki jokainen voi kutsua tätä tutkimusmatkaa millä nimellä tahansa täällä "algoritmiodysseialla".
Ota mirahey1 "myrkkynuoli" eli tietoisuuttasi sekoittava akateemisuus heti pois ajattelustasi!
lisä selvitystä useisiin raamatullisiin kohtiin seuraavasta linkistä.
http://www.universal-life.cc/en/p15en.html