Nyt kun puolustusvoimien komentaja on väläyttänyt koulutetun reservin pienentämistä, voi historian valossa pohtia koko sotilaskoulutuksen merkitystä ylipäätään. Väitän, ettei sillä ole mitään strategista merkitystä.
Perustelu: Saksassa oli sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana epäilemättä maailman koulutetuin ammattiupseeristo, he eivät pelkästään kouluttautuneet alalle vaan omistivat sille koko elämänsä, aloittaen pikkupojasta Potsdamin kadettikoulussa ja vastaavissa kovissa ja korkeatasoisiksi arvioiduissa laitoksissa. Silti Saksa ei kyennyt saavuttamaan kuin rajoitettuja taktisia voittoja, strategista voittoa ei kummassakaan sodassa saavutettu.
Ensimmäisessä maailmansodassa keskusvallat romahti selkeästi sanoen rahan ja elossa olevien miesten puutteeseen. Silloin ei voida edes syyttää johdossa olleen korpraaleja, siellä olivat aikansa maineikkaimmat marsalkat ja kenraalit. Toinen sota oli romahdus ylivoiman edessä. Miehistön puolella koulutus ei välttämättä ollut niin perusteellinen mutta verrattuna ympärysvaltojen/liittoutuneiden reservin upseereihin, "neljän viikon ihmeisiin", ja muutaman viikon peruskoulutettuihin miehistöihin, edun olisi pitänyt olla Saksan puolella. Toisaalta Saksan ylipäällikkönä ollut korpraali ja NL:n ylipäällikkönä ollut täysin sotilaskouluttamaton henkilö pärjäsivät aivan vertailukelpoisesti ammattisotilaisiin nähden.
Suomi pärjäsi tyydyttävästi vaikka ylipäällikkönä oli enemmänkin hovilakeijaksi kuin ammattisotilaaksi koulutettu marsalkka ja pääosa kenraaleista lyhyen jääkäriupseerikoulutuksen saaneita kansakoulupohjalta ponnistavia puoliammattilaisia. Joukkojen (sekä alemmat upseerit että miehistö) puolella ratkaisi kansan tottuminen koviin ruumillisiin töihin ankarassa ulkoilmassa, ei varmasti mikään muutaman kuukauden varusmiesajan koulutus. Entä sitten nykyään: Vietnamissa, Afganistanissa ja useimmissa Afrikan vapaussodissa pärjäsi päällystöä ja miehistöä myöden nostoväkitason koulutetut amatöörit.
Väitän siis että sodat voitetaan pelkästään kolmen asian turvin, yhden tai joidenkin niistä, tai kaikkien. Nämä ovat 1) Materiaaliset resurssit: Riittävästi rahaa jatkaa vihollista pidempään ja uuvuttaa vihollinen loppuun (sisältää tietenkin myös edellytykset tuottaa ylivertaista sotateknologiaa), kuten USA maailmansodissa 2) Miesylivoima: Mahdollisuus tarvittaessa jyrätä vihollisen yli vaikka kävellen, kuten NL maailmansodassa ja vaikkapa Kiina potentiaalisessa sodassa 3) Henkiset resurssit: Valmius jatkaa totaalista sotaa loppuun asti tappioista välittämättä ja kaikki muu unohtaen, kuten vaikkapa sissit Vietnamissa ja Afganistanissa (joissa vastaavasti USA/NL ollut henkisesti kykenevä hyödyntämään materiaaliresurssejaan strategiseen voittoon asti).
Koulutuksella ei asiassa ole siis juurikaan mitään painoarvoa. Koulutus painaa voimakkaasti poliittisella ja sotilasteknologisella puolella, ei sotivassa armeijassa. Sekä pitkäkestoisen ammattiupseerikoulutuksen että varusmieskoulutuksen viemät resurssit tulisi siis vapauttaa maanpuolustuksen kannalta olennaisempiin kohteisiin.
Perustelu: Saksassa oli sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana epäilemättä maailman koulutetuin ammattiupseeristo, he eivät pelkästään kouluttautuneet alalle vaan omistivat sille koko elämänsä, aloittaen pikkupojasta Potsdamin kadettikoulussa ja vastaavissa kovissa ja korkeatasoisiksi arvioiduissa laitoksissa. Silti Saksa ei kyennyt saavuttamaan kuin rajoitettuja taktisia voittoja, strategista voittoa ei kummassakaan sodassa saavutettu.
Ensimmäisessä maailmansodassa keskusvallat romahti selkeästi sanoen rahan ja elossa olevien miesten puutteeseen. Silloin ei voida edes syyttää johdossa olleen korpraaleja, siellä olivat aikansa maineikkaimmat marsalkat ja kenraalit. Toinen sota oli romahdus ylivoiman edessä. Miehistön puolella koulutus ei välttämättä ollut niin perusteellinen mutta verrattuna ympärysvaltojen/liittoutuneiden reservin upseereihin, "neljän viikon ihmeisiin", ja muutaman viikon peruskoulutettuihin miehistöihin, edun olisi pitänyt olla Saksan puolella. Toisaalta Saksan ylipäällikkönä ollut korpraali ja NL:n ylipäällikkönä ollut täysin sotilaskouluttamaton henkilö pärjäsivät aivan vertailukelpoisesti ammattisotilaisiin nähden.
Suomi pärjäsi tyydyttävästi vaikka ylipäällikkönä oli enemmänkin hovilakeijaksi kuin ammattisotilaaksi koulutettu marsalkka ja pääosa kenraaleista lyhyen jääkäriupseerikoulutuksen saaneita kansakoulupohjalta ponnistavia puoliammattilaisia. Joukkojen (sekä alemmat upseerit että miehistö) puolella ratkaisi kansan tottuminen koviin ruumillisiin töihin ankarassa ulkoilmassa, ei varmasti mikään muutaman kuukauden varusmiesajan koulutus. Entä sitten nykyään: Vietnamissa, Afganistanissa ja useimmissa Afrikan vapaussodissa pärjäsi päällystöä ja miehistöä myöden nostoväkitason koulutetut amatöörit.
Väitän siis että sodat voitetaan pelkästään kolmen asian turvin, yhden tai joidenkin niistä, tai kaikkien. Nämä ovat 1) Materiaaliset resurssit: Riittävästi rahaa jatkaa vihollista pidempään ja uuvuttaa vihollinen loppuun (sisältää tietenkin myös edellytykset tuottaa ylivertaista sotateknologiaa), kuten USA maailmansodissa 2) Miesylivoima: Mahdollisuus tarvittaessa jyrätä vihollisen yli vaikka kävellen, kuten NL maailmansodassa ja vaikkapa Kiina potentiaalisessa sodassa 3) Henkiset resurssit: Valmius jatkaa totaalista sotaa loppuun asti tappioista välittämättä ja kaikki muu unohtaen, kuten vaikkapa sissit Vietnamissa ja Afganistanissa (joissa vastaavasti USA/NL ollut henkisesti kykenevä hyödyntämään materiaaliresurssejaan strategiseen voittoon asti).
Koulutuksella ei asiassa ole siis juurikaan mitään painoarvoa. Koulutus painaa voimakkaasti poliittisella ja sotilasteknologisella puolella, ei sotivassa armeijassa. Sekä pitkäkestoisen ammattiupseerikoulutuksen että varusmieskoulutuksen viemät resurssit tulisi siis vapauttaa maanpuolustuksen kannalta olennaisempiin kohteisiin.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ylittää. Et todellakaan tiedä asiasta yhtään mitään, miltään kohdin.
"Suomi pärjäsi tyydyttävästi vaikka ylipäällikkönä oli enemmänkin hovilakeijaksi kuin ammattisotilaaksi koulutettu marsalkka ja pääosa kenraaleista lyhyen jääkäriupseerikoulutuksen saaneita kansakoulupohjalta ponnistavia puoliammattilaisia"
Perehdy edes alustavasti viime sotien korkeimman upseeriston koulutukseen. Tuo väite on täysin pötyä. Marski oli nimenomaan upseeri ja erittäin kokenut suursodan rintamakomentaja. Kenraalit olivat enimmäkseen sotakorkeakoulun käyneitä Suomessa tai ulkomailla. He olivat mitä suurimmassa määrin päteviä ammattilaisia. Useimmilla oli lisäksi jo 1939 takanaan kahden sodan kokemukset. Lisäksi joukossa oli siviilikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Kansakoulupohjalla ei ollut yhtään kenraalia.
Samat sanat. Välillä ihmettelee, kuinka perusteellisesti joku pystyy selittämään väärinkäsitýksensä. Ettei siinä matkalla sitten mikään tosiasia korjaa kurssia.
Tuosta puppuaiheestahan on tietenkin tutkimuksiakin: koulutetun joukon suoriutumiskyky verrattuna kouluttamattomaan on huikea. Ja mitä vaativammaksi ja liikkuvammaksi taistelu kehittyy, sitä enemmän taito korostuu. Saksalaiset hoitelivat molemmissa maailmansodissa silkalla taidolla moninkertaisia ylivoimia. Jopa romahduksen edellä, venäläisten lähestyessä Berliiniä, muutama vajaalukuinen pataljoona heitti venäläisiä rykmettikaupalla taaksepäin, useita kertoja. Ja venäläisillä ei ollut siinä vaiheessa pelkästään materiaaliylivoima, vaan materiaali ylipäätään oli venäläisillä.
ymmärrät teminologiaa, joka ei ilmeisesti kylläkään ole itsestään selvää, avasin keskustelun STRATEGISESTA merkityksestä (kun nyt pian luet sanan strateginen merkityksen wikipediasta, huomaat että sillä tarkoitetaan sodan voittoon johtavaa asiaa). Kuten totesin, Saksa saavutti kyllä merkittäviäkin taktisia voittoja muttei yhtään strategista. Clausewitzilaisittain ajatellen lopputuloksen; kansakunnan ja valtion sekä poliittinen että taloudellinen tulevaisuus, kannalta olisi ollut paljon parempi että myös taktiset voitot olisivat jääneet saavuttamatta. Vahingot olisivat jääneet moninverroin pienemmiksi. Koulutus siis ainoastaan pitkitti tappiota ja syvensi tuhoa.
Muuten, kun nyt wikipedia tuli puheeksi, otetaanpa vaikka erään johtavan ammattiupseerin A.E. Heinrichsin biografiasta lainaus: "Erik pääsi ylioppilaaksi Nya svenska samskolanista, Lönkanista, vuonna 1908. Heinrichs kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja otti vuoden 1910 syksyllä kotiopettajan paikan Kemin Karihaarassa. Vuonna 1912 hän kirjoittautui Polyteknisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle, mutta siirtyi vuonna 1913 toimittajaksi Dagens Tidningeniin, jossa hän kirjoitti nimimerkillä Morenkopp. Myöhemmin hän työskenteli toimittajana Dagens Pressissä." Taustalla siis parhaassa uranluonti-iässä kotiopettajan töitä, kesken jääneitä arkkitehtuuriopintoja, toimittajan töitä. Kyllä voidaan hyvin sanoa että han oli sotilaana puoliammattilainen.
sotilasuransa 25.2. 1915 ja päätti sen 30.6. 45 jalkaväenkenraalina ja puolustusvoimien komentajana. Siis 30 vuotta palvelusta ammattisotilaana ja päätelmä: "puoliammattilainen?
"Kyllä voidaan hyvin sanoa että han oli sotilaana puoliammattilainen."
Et ole edes amatööritasoa tiedoiltasi. Hcs palveli siis neljässä sodassa mm pataljoonan, armeijakunnan ja kahdesti armeijan komentajana. Lisäksi hän oli mm. maavoimien komentajana ja ye-päällikkönä.Hän suoritti mm. Ranskan sotakorkeakoulun.
Täytyy todeta, että paksumpaa pötyä, kuin esittämäsi, on jo vaikea keksiä.
No, onhan sitä hullumpaakin nähty. Punakaartissa nousi rengit rintaman päälliköiksi ja puna-armeijassa kenraaleiksi ylennettiin ne joita ei puhdistuksissa ammuttu.
Sota-aikana rintamalla henkilökohtaiset kyvyt ja ominaisuudet korvaavat koulutusta ja nopeuttavat urakehitystä, yleensä myös henkilöt joilla on näitä ominaisuuksia osaavat hankkia tietoja ja pätevöityä muuten uransa aikana.
Samat lainalaisuudet pätevät myös yrityselämässä, pätevät menestyvät.
sai upseerikoulutuksen pohjan Saksassa jääkäripataljoonassa ja eteni sitten koulutuksen ja työssä pätevöitymisen kautta. Jokaisella sotilaalla on jokin siviilipohja. Ei sillä armeijassa pääse kutsuntaa pitemmälle.
Kuten Suomen armeija. Preussilaiset ammattiupseerit kasvoivat 10-vuotiaista lähtien sotilas- ja kadettikouluissa. On sillä aika suuri ero tuleeko kenraaliksi aloittaen uran 30-kymppisenä jonkun jääkärikoulutuksen kaltaisen puulaakikurssin kautta vai kasvaako siihen pikkuskloddista.
koulutus ole välttämättä parhaaseen ammattitaitoon vievä tie. Se voi pahimmilkaan johtaa hyvin suppeisiin näkemyksiin.
Jääkärien upseerikoulutus ei muuten ollut mikään "puulaakikurssi", vaan Saksan armeijan vaatimusten mukainen reserviupseerikoulutus. Sitä täydensi harjoittelu esimiestehtävissä.
Hcs oli muuten 25-vuotias sotilaaksi lähtiessään.
nykyurheilijoiden tai taiteilijoiden uraan: Tähdet aloittavat alle kouluikäisinä.
mahdollista opettaa sotilastaitoja? Esimerkiksi taktiikkaa?
Esimerkiksi viime sodassa Marski kielsi alle 18-vuotiaiden lähettämisen rintamalle. Se on tietysti eri asia kuin koulunkäynti, mutta sotilasasiat ovat sellaisia, että ne vaativat tiettyä luonteen kypsyyttä omaksumiseen.
Teknologian merkitystä ei voi väheksyä, Jenkkien pärjääminen perustui kahteen asiaan, teknisiin tekijöihin ja ylivertaisiin resursseihin, niin tuotannon kuin materiaalia ja energiavarojenkin suhteen.
Jenkithän oli käytännössä liittoutuneiden pääaseistajia, niiden tuotantokapasiteetti oli ylivertainen muihin sotijoihin nähden, perustui nykyaikaiseen teollisuuteen.
Yhden sodan perusteella ei voi tehdä kaikenkattavaa analyysiä, jenkit voitti toisessa maailmansodassa mutta hävisivät Vietnamin sodan, teknisesti täysin alivertaisella vastustajalle.
"hävisivät Vietnamin sodan, teknisesti täysin alivertaisella vastustajalle"
Ja tappiohan oli poliittisten päätösten aikaansaama, sotilaallisesti sotaa ei hävitty.
kuten totesin. USA ei ollut valmis sotimaan kaikella voimallaan kustannuksista välittämättä, maa uhkasi hajota sisäisesti eikä sodalla ollut kansan eikä koko poliittisen kentän tukea. Epäilemättä täydellä voimalla suoritettu sotiminen olisi hävittänyt Vietnamin täysin maailmankartalta.
Kyllähän käytännössä sota on aina hävitty, jos sen sodan kaikki tavoiteet on jääneet saavuttamatta ja vihollinen on saavuttanut omat tavoitteensa.
Se ei ollut sodan tavoite, sota on niin kallis operaatio, että sillä on aina jokin selkeä tavoite ja aikataulu.
Tosin jos ne pettää, niin yleensä myös sota hävitään silloin ...
jo alkumetreillä. Epämääräinen tavoite: kommunismia vastaan taistelu ja sen vaikutusvallan leviämisen estäminen, oli jo lähtökohtaisesti ilmentymä sille, ettei koko Vietnamin sodalle oikein asetettu mitään selkeää tavoitetta. Ehkäpä todelliset tavoitteet eivät edes olleet poliittisia vaan taloudellisia, aseteollisuuden intresseistä lähteneitä.
Näinkin voi todeta, mutta syynä oli oikeastaan se, että jenkit liukui sotaan mukaan ilman selkeää päätöstä, homman aloitti jo Kennedy aikanaan lähettämällä Etelä-vietnamin ns. neuvonantajia, kymmeniä tuhansia, eli käytännössä amerikkalaisia joukkoja täysin yhtymin.
Nikson taas lupasi lopettaa sodan ja voitti vaalit tämän lupauksen ansiosta, mutta Nikson julistikin avoimesti sodan ja kutsunnoissa koottiin joukkoja, oikeastaan täysimääräisesti.
Jenkkien systeemi oli siinä mielessä huono, että kun kaksi vuotta asepalvelusta oli ohi, niin kaveri kotiutettiin ja itseasiassa suuri osa joukoista oli aina tavallaan noviiseja tämän takia, kun ne joilla oli paljon kokemusta taisteluista aina kotiutettiin kun kaksi vuotta asepalvelusta oli tullut täyteen.
Kyllähän sotasuunnitelmaa laadittiin sitä mukaa kun sota eteni, eli mitään selkeää suunnitelmaa ei tehty, ainakaan poliittisella tasolla, jolloin amerikkalaiset ei oikeastaan tienneet selkeästi, minkä takia sodittiin ja mikä on sodan tavoite, pelkkä kommunismin vastustaminehna ei sellainen ole.
Tavoitteella on aina selkeä päämäärä, aikataulu ja selitysosia, miten siihen päästään.
Jos Neuvostoliitolla olisi ollut vuonna 1939 remmissä tai edes hengissä samat divisioonan- ja armeijankomentajat kuin vuonna 1935, olisi Suomi vallattu kuukaudessa eikä Hitler olisi Neuvostoliittoon uskaltanut hyökätä ehkä lainkaan, joten kaipa sillä koulutuksella jotain strategistakin merkitystä on...
Samat sanat. Ja koko Aatun salamasota perustui siihen, että ammattitaito ei petä monimutkaisten operaatioiden missään vaiheessa. Mitä enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sitä enemmän koko juttu lepää ylivertaisen taidon varassa.
Kiovan saartaminen Kiovan itäpuolelta 1941 oli yksi osoitus osaamisen painottumisesta. Saartorenkaan itäisin neljännes oli oikeastaan pelkkä harso, jota kursittiin yhä uudestaan umpeen osaamisella ja aktiivisuudella. Neukut eivät saaneet hyödynnettyä asemaansa, jossa heillä oli käytettävissään periaatteessa kaikki edut. Neukut saivat kärsiä suurtappion.
Sanotaanpa tähän väliin, ei ole tarkoitus ihannoida Aatua tälläkään tekstillä. Kirjoitus on pelkästään aihekirjoitus.
materiaali- ja miesylivoimalla. Ei taidolla, Saksa hävisi suurta taitoa osoittaen.
Häviäminen tuskin perustui taitoon. Taitoon perustuvalla strategialla Saksa olisi voittanut. Kuka tuon Kiovan taistelun tuossa mainitsikin, toi esille yhden Hitlerin ykkövirheistä. Saavutettiin suurvoitto taistelussa, mutta hävittiin sota. Sota oltaisiin voitettu taidon perusteella, marssimalla taitoon perustuvalla strategialla alkuperäisen suunnitelman mukaan suoraan Moskovaan. Hitleriäpä ihastutti isku sivulle, josta seurasi häviäminen sodassa.
Hitler hävisi sodan oikeastaan usemmankin kerran, vaihtamalla strategiaa kesken kaiken. Vaan joka väheksyy taidon merkitystä, on omasta tahdostaan sokea.
Neuvostoliitolle muuten sodan oppi oli se, että osaamista alettiin arvostaa erityisen korkealle. Taitoja omaksuttiin sieltä missä niitä oli. Juuri saksalaisten oppeja otettiin käyttöön runsain määrin. Kumma kun Neuvostoliitto ei päätynyt siihen sinun edustamaasi ratkaisuun, että massoilla voitetaan...
Saksa hävisi myös ensimmäisen maailmansodan, ja silloin Hitler toimi komppanian lähettinä. Sodan hävisivät Hindenburgin, Ludendorffin ja Tirpitzin kaltaiset johtajat. NL voitti nimenomaan massojen ylivoimalla. Esimerkiksi panssarivaunut eivät olleet teknisesti ylivoimaisia mutta niitä valmistettiin massoittain. Samoin miesvoimaa ei säälitty. Päti täysin se kansanviisaus että entäs kun tulee se yhdestoista..? Ja se tuli.
NL ei voittanut ensimmäistä maailmansotaa "massojen ylivoimalla", koska NL vasta syntyi hävinneen maan raunioille ...
Toisessa NL vasta soti ensimmäistä kertaa oikeastaan toista suurta valtiota vastaan ja siinä se käytti näitä vallankumousjohtajien massamenetelmiä, mutta ilman USA:n apua se tuskin olisi pärjännyt Saksalle.
Ei voittanut ensimmäistä sotaa ei, pitääkö kaikki vääntää rautalangasta. Mutta toisen voitti, pitihän tuon nyt asiayhteydestä selvitä. Ei ensimmäisessä sodassa ollut yhtä ainoaa Venäjän panssarivaunua massoista nyt puhumattakaan.
Kyllä ensimmäisessä oli mukana Venäläisiä massoja ja paljon olikin, siihen aikaan Venäjä käytti nimenomaan tätä massa-armeija taktiikkaa, mutta kun ei menestynyt niin ei menestynyt, lopulta valtakunta nääntyi niin pahasti että keisarivalta kaatui.
Vähempi asenteellisuus tekisi jutusta mielenkiintoisemman.
Mannerheim oli rintamakomentaja ja hyvä sellainen. Lyhytkin tutustuminen historiaan tältä osin paljastaisi totuuden. Suomalainen miehistö ei ollut muutaman kuukauden varusmieskoulutuksen varassa, koska suuri osa reservistä kuului Suojeluskuntaan ja harjoitteli sotataitoja viikottain. Kun puhut miesylivoimasta, pitäisi puhua miehistöresursseista, joihin koulutus kuuluu.
Taito vastaan taidottomuus? Sitä viisauttako tässä etsitään, että kumpi pärjää? Kyllä ovat tosiasiat aika hukassa!
Saksa voitti Puolan taidolla. Saksa voitti usemman pikkuvaltion taidolla. Saksa voitti Englannin ja Ranskan armeijat taidolla. Olivat miesmäärässä ja kalustossa ylivoimaisia, mutta silti Saksa rymisteli.
Israel on vetäissyt turpaan yhtaikaa useampaakin arabivaltiota. Ei ainakaan miesmäärällä. Eikä kalustomäärällä. 1967 ja 1973 oli arabeilla hervoton mies- ja kalustoylivoima.
Englanti antoi Turkille köniin taidolla, ensimmäisessä maailmansodassa. Ei ollut suuren suuri joukko englantilaisia, joka pisti sadattuhannet turkkilaiset liikkeelle.
Aleksanteri Suuri mylläsi pienellä joukollaan koko tunnetun maailman kontilleen, taidolla.
Että joku vaikutus sillä taidolla on. Ei pelkästään taisteluiden voittamiseen, vaan sotien voittamiseen myös.
Taitaa olla joku Lapinjärven korkeakoulusta hyvillä papereilla valmistunut tuo, joka noita päästelee suustaan...
joku ymmärtää, mistä kirjoittaa ja kirjoittaa niin , että tyhmempikin ymmärtää! Tai ei tietenkään ymmärrä, mutta voisi yrittää ymmärtää.
Mannerheimin muistelmat: Neuvostoliiton hyökkäykset olivat marskin mukaan kuin huonosti johdettu orkesteri. Hyvin jäsennetyn ja keskitetyn hyökkäyksen sijaan saattoi tulla ensin panssareita, jotka ilman jalkaväkisuojaansa helposti torjuttiin. Sitten tuli jalkaväki, joka torjuttiin. Vielä muisti tykistökin, isolla voimalla, mutta karkeasti myöhässä. Ja olipa samana päivänä joku lentokonekin näyttäytymässä. Suomalaiset esittivät erilaista taitoa. Ei ollut kalustoa eikä kunnon resursseja. Taitoa oli. Taito voitti hölmöläisten meiningin, vaikka vihollisella oli mitä mättää. Taito vastaan taitamattomuus.
NL voitti sodan sekä Suomea että Saksaa vastaan. Ylivoimalla, sekä piittaamattomuudella sekä kalusto- että miestappioista. Karu saldo on, että Suomi menetti suuren osan miesikäluokistaan, 15% maa-alueestaan ja sotakorvauksina useiden vuosien bruttokansantuotteensa. Saksa vieläkin enemmän. Tästä juuri on kyse: Taito ja koulutus on korkeintaan taktinen etu, strategista etua se ei tuo, se vain pahentaa onnettomuutta.
Täyttä roskaa. Jos suomalaisilla olisi ollut venäläisten resurssit ja suomalaisten sotataito, venäläisistä olisi tehty kiisseliä. Ei lopputuloksesta voi suoraan päätellä vaikuttavia tekijöitä. Totta helvetissä taidolla on merkitystä.
Roskaa, roskaa! Mutta etkö huomaa, että tuo turhanjauhaja on ajanut itsensä nurkkaan. Sota on siis voitettavissa, mutta ilman koulutettua armeijaa voittaminen edellyttää yletöntä mieshukkaa. Tunnustaa sen! Siihen Suomella ei ole varaa. Nykyiset tilastot kertovat, että neukkujen kokonaismenetykset toisessa maailmansodassa olivat sellaiset 20 miljoonaa henkeä. Se on Suomen väkiluku 5-6 kertaa. Ei Suomella ole varaa mokomaa laumataktiikkaan eikä mokomiin lapinjärveläisfilosofeihin.
Ja Suomihan voitti sekä talvi- että jatkosodan. Tavoitteena oli Suomen itsenäisyyden säilyttäminen ja vastapuolen tavoite päinvastainen. Suomen tavoite piti. Suomi voitti. Taidolla.
kyennyt voittamaan nuo sodat? Päinvastoin, Stalin olisi pelkästään pitämällä sotatilaa yllä, ilman mitään suurhyökkäyksiäkään, jopa vain jatkamalla asemasotaa (jatkosodassa), pakottanut Suomen ehdottomaan antautumiseen talvisodan osalta viimeistään vuoden 1940 kesällä (jo näinkin oltiin katkeamispisteessä) ja jatkosodan osalta kesällä 1945. Vai voitko nähdä että Suomi olisi kyennyt jatkamaan sotaa NL:a vastaan Saksan antauduttua? Siis sota olisi väistämättä voitettu, siis Suomen kannalta hävitty, mainitsemallani ylivoimastrategialla.
Olet oikeassa ettei Suomella ole varaa kuin yhteen alussa mainitsemistani strategisista voiton edellytyksistä: Henkisiin resursseihin. Taloudelliset tai miesmääriin perustuvat strategiat ovat täysin poissuljettuja. Tästä voidaan välittömästi johtaa päätelmä että hyökkäyssota on Suomen kaltaiselle maalle järjetöntä, ja puolustussotakaan ei voi kestää suotuisissa oloissakaan kauaa. Maa kerta kaikkian pudotetaan polvilleen. Sitä ei voi osaamisella ja koulutuksella kuin hetken viivyttää.