Näpistyshän käsitellään lähes aina rangaistusmääräysmenettelyssä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitäkö, että poliisit vievät näpistelijän asemalle ja siellä lyövät sakkolapun kouraan?
Näpistyksen rangaistus
kajn---
74243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näinhän se menee.
Näpistys on asianomistajarikos, joka tarkoittaa sitä, että rangaistusmääräysmenettelyä voidaan käyttää vain, jos asianomistaja siihen suostuu. Ellei suostu, poliisi yleensä ottaa tekijän mukaansa ja vie hänet poliisiasemalle. Siellä tehdään ensin rikosilmoitus ja sen jälkeen epäilty kuulustellaan. Ellei muita asioita ole, kuulustelun jälkeen epäilty pääsee pois. Aikanaan tulee haaste ja oikeuskäsittely.
Jos asianomistaja suostuu rangaistusmääräysmenettelyyn, niin poliisi kirjoittaa rangaistusmääräyksen joko liikkeen takahuoneessa tai vie epäillyn poliisiautoon, missä rangaistusmääräys kirjoitetaan. Samalla tietysti kysytään mahdolliset haut ja entisyys, eli oliko jo moneskin kerta, koska nämä vaikuttavat päiväsakon määrään sitä korottaen. Ellei hakuja ollut, epäilty pääsee sakkolapun kanssa pois. Poliisi vie oman osansa sakkolapusta poliisiasemalle ja tekee paperityöt.
Kiitos vastauksesta.
Haaste ja oikeuskäsittely? Voiko tosiaan näpistyksestä joutua oikeudenkäyntiin? Onko se yleistäkin, että kauppiaat eivät suostu rangaistusmääräysmenettelyyn? Luulisi, että varkaudesta joutuisi oikeuden eteen, näpistys kuitenkin "vain" lievä varkaus. Kauppiaat tuskin jaksavat oikeuteen viedä niin lievää rikosta, ainakin luulisi.
Joo, kyllä näpistyksestäkin voi joutua oikeuteen. Syitä saattaa olla monia, mutta yleisin syy on korvausten määrä. Kauppias vaatii tietyn korvauksen, jos esine on vaikka vahingoittunut.Tätä asiakas ei suostu maksamaan. Kauppias myös tietää, että jos hän suostuu rangaistusmääräysmenettelyyn, niin poliisin antama sakko on yhtä tyhjän kanssa, koska sitä ei Eduskunnan myötävaikutusella enää voi muuntaa vankeudeksi, vaikka sakon jättää maksamatta. Siksi näpistykset ovatkin lisääntyneet räjähdyksenomaisesti.
Syitä tietysti on muitakin, mutta tässä muutama. Ja, jos on kyse kauppaketjusta, niin eiväthän ne kauppiaat sinne oikeuteen mene. Ketjulla on omat juristinsa, jotka asiat hoitavat kauppiaan puolesta.
...yleensä syyttäjä ajaa myös asianomistajan korvausvaatimukset käräjilläö, jos niitä on. Jos anastettua omaisuutta ei ole saatu takaisin myyntikuntoisena, mutta näppäri on kuitenkin saatu kiinni liikkeestä tms. niin vahingon määrä on helposti selvitettävissä.
Jos näpistysjuttu menee käräjäoikeuteen sen vuoksi, että asianomistaja ei anna (korvausten vuoksi) suostumusta rankkarimenettelyyn, mutta vastaaja on myöntänyt esitutkinnassa, asiat aivan pääsääntöisesti käsitellään kriljallisessa menettelyssä eli istuntoa ei järjestetä.
PS: sori kirjoitusvireet. Tässä viaheeassa iltaa kun ei enää yksikään jurristi ole selvinpäin.
Okei, vastaukset valaisivat asiaa paljon. Yllätyin tuosta oikeudenkäyntimahdollisuudesta, mutta hyvä että tähänkin suhtaudutaan vakavasti.
Jos asiakas/näpistelijä siis suostuu paikan päällä korvaamaan vioittuneen tuotteen tai jos tuote ei ole vioittunut ja se palautetaan kaupalle niin silloin korvauksia ei varmaankaan haeta? Näin ymmärsin :)
Jos näpistelijä on anastanut usealla eri kerralla samasta liikkeestä ja monista muista lähistön liikkeistä tavaraa jäämättä niistä silloin kiinni, mutta jää nyt kiinni, voidaanko aiempia rikoksia selvittää mitenkään? Tutkitaanko vanhoja valvontakameranauhoja esimerkiksi? Vaikka jokaisella erillisellä kerralla kyse olisi ollut arvoltaan vähäisestä tuotteesta (=näpistys), voidaanko tuotteiden arvo laskea yhteen ja tuomita myymälävaras näpistykseen sijaan varkaudesta?
Näpistyksen vanhenemisaika on kaksi vuotta. Ennen kunkin rikoksen vanhenemista kaikkia keinoja käytetään rikoksen selvittämiseksi, ja käytetäänkin.
Kun Eduskunta vesitti sakon muuntorangaistuksen, niin ettei poliisin antamia sakkoja enää muunneta, varkaat villiintyivät. He lähtevät joka aamu ´töihin´ja kiertävät liikkeestä toiseen näpistelemässä. Kiinnijäämisellä ei ole merkitystä, koska omaisuutta ja työtä ei ole, eikä poliisin kirjoittamasta sakosta joudu enää lusimaan. Huumekoukussa olevahan tarvitsee joka ainut päivä n. 100 - 200 euron edestä rahaa huumeisiin. Sitä saadaan varastetun tavaran myynnistä.
Vastaiskuna tähän poliisi on alkanut keskittymään tekijäkohtaiseen tutkintaan. Eli, sakkoa ei kirjoiteta, vaan rikosilmoitus edellyttäen, että kauppias vaatii rangaistusta. Kun samalta tekijältä alkaa olla koossa satakuntakin rikosilmoitusta/pöytäkirjaa ne lähetetään yhtenä nippuna syyttäjälle ja toivotaan, että syyttäjä nostaisi syytteen varkaudesta ja tekijä saisi linnatuomion.
Jos ei, niin kaikki työ meni hukkaan.