Opiskelen papiksi.Arvostan Jumalaa ja hänen rakkauttaan meitä vajaavaisia ihmisiä kohtaan, mutta minäkin olen vain ihminen. Olen kauan ollut yksin, läheisyydenkaipuuni on suuri ja elämä ilman hellyyttä ja rakasteluaon vaikeaa. Olen mies ja suoraan sanottuna koulussamme ei ole paras ryhmähenki- maallisuus ja itsekkyys on meidänkin koulun läpivalaisema.
Sanon suoraan: minulla ei ole fetisismiä, en halua nöyryyttää/ alistaa ketään enkä ole masokisti.Mutta minä menin yhteen BDSM-ryhmään, koska ajattelin, että edes siellä voisin saada naisiin helpommin kontaktin. Olin
hämmästynyt; minua ei ole koskaan otettu niin ystävällisesti ja avosydämesi mukaan. Tulin naistenkin kanssa hyvin juttuun, alastomuutta ei hävetty ja ketään ei alistettu ja nöyryytetty. Minulle sanottiin, ettei minun tarvitse alistaa ketään tai alistua millekään. Ja olo oli mahtava, kun pitkän ajan jälkeen oli saanut tyttöihinkin kontaktin-tunsin itseni todella onnelliseksi. Ja haluiaisin jäädä tähän ryhmään.
Kysynkin Teiltä miten näette asian, että papiksi opiskeleva kuuluisi BDSM-ryhmään ? Kyse ei ole pedofiliasta,
en koskaan alistaisi ketään, mutta minäkin kaipaan naisen kosketusta, ja tässä ryhmässä naisten kanssa oli
helpppo olla. Koska minäkin haluaisin vain rakastella naisen kanssa, kun monet muut saman alan opiskelijat tekee.
Kerjäänkö tällä ongelmia vai onko se yksityisasiani mitä vapaa-ajalla teen jos asiaa ajattelee kirkon kannalta ? En oikein tiedä kun opiskelen vasta ekaa vuotta.
Kiitos vastauksista
Sanon suoraan: minulla ei ole fetisismiä, en halua nöyryyttää/ alistaa ketään enkä ole masokisti.Mutta minä menin yhteen BDSM-ryhmään, koska ajattelin, että edes siellä voisin saada naisiin helpommin kontaktin. Olin
hämmästynyt; minua ei ole koskaan otettu niin ystävällisesti ja avosydämesi mukaan. Tulin naistenkin kanssa hyvin juttuun, alastomuutta ei hävetty ja ketään ei alistettu ja nöyryytetty. Minulle sanottiin, ettei minun tarvitse alistaa ketään tai alistua millekään. Ja olo oli mahtava, kun pitkän ajan jälkeen oli saanut tyttöihinkin kontaktin-tunsin itseni todella onnelliseksi. Ja haluiaisin jäädä tähän ryhmään.
Kysynkin Teiltä miten näette asian, että papiksi opiskeleva kuuluisi BDSM-ryhmään ? Kyse ei ole pedofiliasta,
en koskaan alistaisi ketään, mutta minäkin kaipaan naisen kosketusta, ja tässä ryhmässä naisten kanssa oli
helpppo olla. Koska minäkin haluaisin vain rakastella naisen kanssa, kun monet muut saman alan opiskelijat tekee.
Kerjäänkö tällä ongelmia vai onko se yksityisasiani mitä vapaa-ajalla teen jos asiaa ajattelee kirkon kannalta ? En oikein tiedä kun opiskelen vasta ekaa vuotta.
Kiitos vastauksista
Vastaukset 4
Vanhimmat
riippuu täysin siitä, keneltä tuota kysyt. Jos kysyt kristityltä, vastaus on helppo: Olet hyvää vauhtia matkalla helvettiin. Jos kysyt uskonnottomalta, on todennäköisintä, että hän vastaa, että pääasia että et vahingoita tai pakota ketään mihinkään, muuten saa kukainenkin suunnilleen mitä mielensä tekee.
Eli kannattaa miettiä, kummalta ryhmältä kysyy, jos haluaa tietynlaisia vastauksia.
Kristinuskossa upeinta on BDSM, se näyttäytyy ja löytyy. Kuka uskaltaa luottaa, antaa Herralle armonsa ja lahjansa iänkaikkiset? Ensin sun on vain ymmärrettävä tämä kohta. Huom. en yllytä mihinkään. On itsestäsi kiinni, miten haluat uskoasi ilmaista, se vain ei ole yksinkertaisesti seksiä ja skitsofreniaa, riippuvuuksia ja kuolemaa. Meillä on Vapahtaja, et taida olla vielä löytänyt sitä?
Psalmis 118:17-19
"Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. Hän kyllä kuritti minua, mutta ei antanut kuoleman valtaan. Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn kiittämään Herraa.
muillakin... Muistathan yleisestikkin kiittä jostakin muusta, kuin henkilökohtaisesta kidutuksesta. Kauheet riskit sellaisessa kyselyssä, siksi kansankiihottaminen on sairaus, josta ei tule palkita. Mikä olisi tällaista kansankiihottamista? Seurakunnassa? Mikä on oma Vapahtajasi, sehän voi olla ihan henkilökohtainen, muttei aina onnistu? Alko-aloittaja oli päässyt mun mielestä vasta 5.Mooseksen kirjaan.
haet vapautena? Lähetystyöllä? Tiedätkö mitä se oikeasti on? No ainakin tekijälle kaikkea muuta kuin kipua ja kärsimystä, aika valuu, mutta totuus unhoittuu. Mikä asia hoituu ja mikä ei? Näitä tulisi pohtia etukäteen tai olisi tullut. Ihan itsekseen, syntiä unohtamatta. Minä en ole Vapahtajasi! Olen normaali aikuinen ihminen, sen sijaan maailmankatsomuksesi on väärä, jossa et ole vielä löytänyt Vapahtajaa ja haluat kuvitellusti rangaista. Eikö totta?