Ainutta oikeaa oppia?

oli myös uskovainen, mutta usko oli hiipunut sydämessä omanvanhurkauden tekoihin.Usko ei ollutkaan enää Armosta tulevaa lahjaa, vaan ulkomuistista opittua tekojen oppia.Siksi tulee uskossa valvoa ja kilvoitella kaidalla tiellä. Ilo täyttää sydämen, kun syntisenä saa uskoa armosta kaikki synnit anteeksi. Oikealla sydämen tilalla uskova ei tunne vanhemman veljen tavoin kademieltä, jos joku tuhlaajalapsi saa parannuksen armon. Se on suuri ilo kaikille uskovaisille ja siitä kiitollinen mieli Isälle, että Hänen suuri armonsa ja rakkautensa on saanut löytää lisää kadonneita lapsiaan maailman poluilta. Suurin kiitos on siitä, että juuri minä saan näin kelvottomana omistaa suurta armoa ja lahjaa.

Sivusta kysyn, että mistä tiedät, että avaaja aloitti valheella? Kyllä kait sitä hyvinkin sattumalta kuunnellaan, jos satutaan olemaan juuri autossa matkalla jonnekin. Minäkin kuuntelen aina autossa jotakin, mutta harvoin muulloin. Ihme tietäjiä täällä, ei riitä että ollaan ainoita oikeita, ollaan vielä mukamas jotakin tietäjiä!!!

Ja ihan sama vaikka et lukenutkaan loppuun, miksi se piti tänne tulla kirjoittamaan? Luuletko että ketään kiinnostaa? Vaikka taisi kyllä kalahtaa vl-nilkkaan kun noin piti kommentoida!

tiedät? kirjoitti:

Sivusta kysyn, että mistä tiedät, että avaaja aloitti valheella? Kyllä kait sitä hyvinkin sattumalta kuunnellaan, jos satutaan olemaan juuri autossa matkalla jonnekin. Minäkin kuuntelen aina autossa jotakin, mutta harvoin muulloin. Ihme tietäjiä täällä, ei riitä että ollaan ainoita oikeita, ollaan vielä mukamas jotakin tietäjiä!!!

Ja ihan sama vaikka et lukenutkaan loppuun, miksi se piti tänne tulla kirjoittamaan? Luuletko että ketään kiinnostaa? Vaikka taisi kyllä kalahtaa vl-nilkkaan kun noin piti kommentoida!

Lue lisää

"Mitä nää täällä alasti koikkelehit?" kysyy nainen/vaimo.

"Kesällä riittää, kun on sauna päällä ja Pooki kans", vastaa mies.

tiedät? kirjoitti:

Sivusta kysyn, että mistä tiedät, että avaaja aloitti valheella? Kyllä kait sitä hyvinkin sattumalta kuunnellaan, jos satutaan olemaan juuri autossa matkalla jonnekin. Minäkin kuuntelen aina autossa jotakin, mutta harvoin muulloin. Ihme tietäjiä täällä, ei riitä että ollaan ainoita oikeita, ollaan vielä mukamas jotakin tietäjiä!!!

Ja ihan sama vaikka et lukenutkaan loppuun, miksi se piti tänne tulla kirjoittamaan? Luuletko että ketään kiinnostaa? Vaikka taisi kyllä kalahtaa vl-nilkkaan kun noin piti kommentoida!

Lue lisää

a) ei voi kuunnella sattumalta, vaan tässä tapauksessa kuunteli tahallaan

b) näkyy kiinnostavan, koska a1) vaihdoit nikin rekkaamattomaan, ja a2) kirjoitit vastauksen minulle yhtä pitkän kuin varsinaisen avaus.

kertakaikkiaaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!

"Tätä Isän antamaa ehdotonta ja ansiotonta anteeksiantoa ei omavanhurskas voi kestää, vaan hän suuttuu. (Luuk 15:28)

Tätä ehdotonta ja ansiotonta anteeksiantoa lahjaksi saatuna Kristuksen sovitustyön tähden otamme mielellämme vastaan, vaikka emme välttämättä kuuluisikaan vl:iin

10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen
nimensä kautta."

mansikkilehmä kirjoitti:

"Tätä Isän antamaa ehdotonta ja ansiotonta anteeksiantoa ei omavanhurskas voi kestää, vaan hän suuttuu. (Luuk 15:28)

Tätä ehdotonta ja ansiotonta anteeksiantoa lahjaksi saatuna Kristuksen sovitustyön tähden otamme mielellämme vastaan, vaikka emme välttämättä kuuluisikaan vl:iin

10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen
nimensä kautta."

Lue lisää

Tuo "isän koti" merkitsee nimenomaan Jumalan huonetta, Jumalan valtakuntaa.

Poika ei saanut armoa sikopaimenena, vaikka muisti ("jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." ) isän kodin.

Poika oli kääntynyt kohti isän kotia, jolloin isä tuli vastaan. On siis tärkeää, että etsivän katse on kohti isän kotia. Täytyy ITSE etsiä sitä Jumalan valtakuntaa.

Trim Cat kirjoitti:

Tuo "isän koti" merkitsee nimenomaan Jumalan huonetta, Jumalan valtakuntaa.

Poika ei saanut armoa sikopaimenena, vaikka muisti ("jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." ) isän kodin.

Poika oli kääntynyt kohti isän kotia, jolloin isä tuli vastaan. On siis tärkeää, että etsivän katse on kohti isän kotia. Täytyy ITSE etsiä sitä Jumalan valtakuntaa.

Lue lisää

kun tulimme tuntemaan Kristuksen ja Hänen vanhurskautensa, niin me olemme silloin Jumalan valtakunnassa ja kun eksymme sieltä pois, niin tottakai suuntaamme sinne takaisin, koska se on meidän isämme koti niinkuin vertauksessa sanottiin. Etsivän katse on siis takaisin kohti Kristukseen ja halu palata takaisin Kristuksen luo. Raamatun mukaan, joka Kristuksen luo tulee, sitä Hän ei heitä ulos. Ja Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän antaa vielä tänä päivänäkin syntejä anteeksi. Välittäjiä (julistajia) tästä Kristuksen sovitustyöstä on useita, mutta välimiehiä Jumalan ja ihmisen välillä on Raamatun mukaan vain yksi: Jeesus Kristus. Sovitustyö koskee meitä kaikkia, mutta on vain yksi Sovittaja: Jeesus Kristus. Kristuksen pelastavasta nimestä voivat nimissään kertoa monet uskonnolliset liikkeet, mutta vain yhdessä nimessä PELASTUTAAN: Jeesuksessa Kristuksessa.

Kyseessä on vertaus, mutta mielestäni selkeä ja yksinkertainen. Vanhempi on mielestäni koko ajan Isän (Jumalan) luona eikä lähde sieltä minnekään kuten nuorempi, joka selväsi hylkää Isän kodin (Jumalan valtakunnan), joutuu syntiin, mutta katuu huomattuaan väärän tiensä, ja palaa takaisin eli tekee parannuksen. Isä ottaa hänet ilahtuneena vastaan, armahtaa ja antaa anteeksi.

Voisiko olla ihan vain niin, että vanhempi veli kuvaa uskovaista, joka täyttää Jumalan tahtoa ja pysyy Jumalan tahdon tiellä? Isä puhuttelee häntä vertauksessa pojakseen, ja sanoo, että sinä olet aina minun luonani. Kaitaa taivaan tietä kulkeminen ei ole aina helppoa, ja miksei uskovaistakin voi koetella ihan puhdas kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos näkee syntisen saavan suuren armon? Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta. Eikö se peltokin kuulunut Isälle (ja pojille) samoin kuin talokin? Ja jos vanhempi veli olisi tehnyt jotakin väärin, eikö Jeesus suuressa viisaudessaan olisi jatkanut kertomustaan ja kertonut esimerkiksi, miten vanhemmalle veljelle olisi myöhemmin käynyt?

Oletetaan, että vanhempi veli olisi oikeasti luopunut jostakin mystisestä "jatkuvan armon" ulottuvuudesta ja alkanut omilla ansioillaan hankkimaan taivasosuuttaan, joka hänellä jo oli? Eikö rakastava Isä olisi mennyt hänenkin luokseen, ja sanonut: Rakas lapseni, riittää, että teet minun tahtoni. Minä rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet, ilman mitään ylimääräistä yrittämistä?

Menee liian monimutkaiseksi ja koukeroiseksi, jos se, että toteuttaa Jumalan tahtoa tai ainakin pyrkii siihen, onkin vanhoillislestadiolaisten mielestä "omavanhurskautta" ja omilla ansioilla autuuden hankkimista. Eikö se ole niin, että jos palaamme synnin teiltä, me teemme totisen parannuksen, ja alamme toteuttaa Jumalan tahtoa kaikissa toimissamme. Siinä ei ole mitään väärää eikä omavanhurskautta.

Issahawwa kirjoitti:

Kyseessä on vertaus, mutta mielestäni selkeä ja yksinkertainen. Vanhempi on mielestäni koko ajan Isän (Jumalan) luona eikä lähde sieltä minnekään kuten nuorempi, joka selväsi hylkää Isän kodin (Jumalan valtakunnan), joutuu syntiin, mutta katuu huomattuaan väärän tiensä, ja palaa takaisin eli tekee parannuksen. Isä ottaa hänet ilahtuneena vastaan, armahtaa ja antaa anteeksi.

Voisiko olla ihan vain niin, että vanhempi veli kuvaa uskovaista, joka täyttää Jumalan tahtoa ja pysyy Jumalan tahdon tiellä? Isä puhuttelee häntä vertauksessa pojakseen, ja sanoo, että sinä olet aina minun luonani. Kaitaa taivaan tietä kulkeminen ei ole aina helppoa, ja miksei uskovaistakin voi koetella ihan puhdas kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos näkee syntisen saavan suuren armon? Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta. Eikö se peltokin kuulunut Isälle (ja pojille) samoin kuin talokin? Ja jos vanhempi veli olisi tehnyt jotakin väärin, eikö Jeesus suuressa viisaudessaan olisi jatkanut kertomustaan ja kertonut esimerkiksi, miten vanhemmalle veljelle olisi myöhemmin käynyt?

Oletetaan, että vanhempi veli olisi oikeasti luopunut jostakin mystisestä "jatkuvan armon" ulottuvuudesta ja alkanut omilla ansioillaan hankkimaan taivasosuuttaan, joka hänellä jo oli? Eikö rakastava Isä olisi mennyt hänenkin luokseen, ja sanonut: Rakas lapseni, riittää, että teet minun tahtoni. Minä rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet, ilman mitään ylimääräistä yrittämistä?

Menee liian monimutkaiseksi ja koukeroiseksi, jos se, että toteuttaa Jumalan tahtoa tai ainakin pyrkii siihen, onkin vanhoillislestadiolaisten mielestä "omavanhurskautta" ja omilla ansioilla autuuden hankkimista. Eikö se ole niin, että jos palaamme synnin teiltä, me teemme totisen parannuksen, ja alamme toteuttaa Jumalan tahtoa kaikissa toimissamme. Siinä ei ole mitään väärää eikä omavanhurskautta.

Lue lisää

Hienoa pohdintaa ja tulkintaa! Kiitos sinulle paljon ja piristit päivääni! Olen kanssasi samaa mieltä ja varsinkin tästä: " Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta."

Siunausta Sinun Elämääsi!

mansikkilehmä kirjoitti:

Hienoa pohdintaa ja tulkintaa! Kiitos sinulle paljon ja piristit päivääni! Olen kanssasi samaa mieltä ja varsinkin tästä: " Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta."

Siunausta Sinun Elämääsi!

Lue lisää

Kiitos sinulle tuestasi, kanssani taivaan tietä kulkeva sisar/veli!

Kävin tuossa lenkillä, ja ajattelin tätä Raamatun paikkaa (en nyt muista tarkkaan, miten se meni): joka profeettaa "juottaa" profeetan nimellä, saa profeetan palkan jne. - mutta joka yhtä näistä vähimmistä juottaa vesitilkalla eli opetuslapsen nimellä, ei hän palkatta ole.

Minua ei mikään ilahduta enempää, kuin se, että joku tunnustaa jollakin tavalla minut Jeesuksen opetuslapseksi. Olen niin paljon kokenut sitä, että olen "väärässä uskossa" tai ajattelen väärin tai eri tavalla jne. Kyllä varmaan kaikki erotetut/eronneet tiedätte mistä kirjoitan.

Siunausta myös Sinulle!

Issahawwa kirjoitti:

Kyseessä on vertaus, mutta mielestäni selkeä ja yksinkertainen. Vanhempi on mielestäni koko ajan Isän (Jumalan) luona eikä lähde sieltä minnekään kuten nuorempi, joka selväsi hylkää Isän kodin (Jumalan valtakunnan), joutuu syntiin, mutta katuu huomattuaan väärän tiensä, ja palaa takaisin eli tekee parannuksen. Isä ottaa hänet ilahtuneena vastaan, armahtaa ja antaa anteeksi.

Voisiko olla ihan vain niin, että vanhempi veli kuvaa uskovaista, joka täyttää Jumalan tahtoa ja pysyy Jumalan tahdon tiellä? Isä puhuttelee häntä vertauksessa pojakseen, ja sanoo, että sinä olet aina minun luonani. Kaitaa taivaan tietä kulkeminen ei ole aina helppoa, ja miksei uskovaistakin voi koetella ihan puhdas kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos näkee syntisen saavan suuren armon? Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta. Eikö se peltokin kuulunut Isälle (ja pojille) samoin kuin talokin? Ja jos vanhempi veli olisi tehnyt jotakin väärin, eikö Jeesus suuressa viisaudessaan olisi jatkanut kertomustaan ja kertonut esimerkiksi, miten vanhemmalle veljelle olisi myöhemmin käynyt?

Oletetaan, että vanhempi veli olisi oikeasti luopunut jostakin mystisestä "jatkuvan armon" ulottuvuudesta ja alkanut omilla ansioillaan hankkimaan taivasosuuttaan, joka hänellä jo oli? Eikö rakastava Isä olisi mennyt hänenkin luokseen, ja sanonut: Rakas lapseni, riittää, että teet minun tahtoni. Minä rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet, ilman mitään ylimääräistä yrittämistä?

Menee liian monimutkaiseksi ja koukeroiseksi, jos se, että toteuttaa Jumalan tahtoa tai ainakin pyrkii siihen, onkin vanhoillislestadiolaisten mielestä "omavanhurskautta" ja omilla ansioilla autuuden hankkimista. Eikö se ole niin, että jos palaamme synnin teiltä, me teemme totisen parannuksen, ja alamme toteuttaa Jumalan tahtoa kaikissa toimissamme. Siinä ei ole mitään väärää eikä omavanhurskautta.

Lue lisää

Molemmat pojat olivat Jumalan valtakunnassa, isän kodissa.

Nuormpi halusi ajallisen perintönsä turvin vieraalle maalle. Varallisuus ja maalliset ilot veivät lankeemukseen, epäuskoon. Nälänhätä sai muistamaan leivän, jota isän kodissa oli tarjolla.

Vanhempi veli oli säilyttänyt uskonsa isän kodissa, mutta omat ansioit olivat hiipineet sydämeen.
Siis vanhemman veljen työ ja ahkeruus olivat aivan oikein ja isä tunnusti pojan olevan isän tykönä.

Nyt nuoremman saadessa kaikki tekonsa anteeksi, ei vanhempi veljistä jaksanut hyväksyä ansiotonta anteeksiantoa, vaan suuttui. hänhän sanoi, "enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä". Näin hänen omavanhurskautensa pulpahti vihaksi. Isä oli iloinen poikansa paluusta, omavanhurskas vihastui! Veljelleen vihastuminen on ("murhan") syntiin joutumista.

Isä kertoo, että "olet aina minun luonani", mutta omavanhurskas sanoo, "olen raatanut sinun hyväksesi" (Isä ei puhu kummankaan ansioista/töistä, vaan kodissa olemisesta)

Vanhmman veljen olisi tullut iloita yhdessä isänsä kanssa tuhlaajapojan paluusta.

Trim Cat kirjoitti:

Molemmat pojat olivat Jumalan valtakunnassa, isän kodissa.

Nuormpi halusi ajallisen perintönsä turvin vieraalle maalle. Varallisuus ja maalliset ilot veivät lankeemukseen, epäuskoon. Nälänhätä sai muistamaan leivän, jota isän kodissa oli tarjolla.

Vanhempi veli oli säilyttänyt uskonsa isän kodissa, mutta omat ansioit olivat hiipineet sydämeen.
Siis vanhemman veljen työ ja ahkeruus olivat aivan oikein ja isä tunnusti pojan olevan isän tykönä.

Nyt nuoremman saadessa kaikki tekonsa anteeksi, ei vanhempi veljistä jaksanut hyväksyä ansiotonta anteeksiantoa, vaan suuttui. hänhän sanoi, "enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä". Näin hänen omavanhurskautensa pulpahti vihaksi. Isä oli iloinen poikansa paluusta, omavanhurskas vihastui! Veljelleen vihastuminen on ("murhan") syntiin joutumista.

Isä kertoo, että "olet aina minun luonani", mutta omavanhurskas sanoo, "olen raatanut sinun hyväksesi" (Isä ei puhu kummankaan ansioista/töistä, vaan kodissa olemisesta)

Vanhmman veljen olisi tullut iloita yhdessä isänsä kanssa tuhlaajapojan paluusta.

Lue lisää

puhuu asiaa, mutta minua häiritsee henkilökohtaisesti Trim Catin ilmeisesti voimakas lestadiolaisuudesta omaksuttu ehdoton ei niinkään raamatullisesti pätevä, mutta vl:ien korvasyyhyyn sopiva SRK:n linja melkein kaikessa, paitsi hoitokokousten suhteen, mutta sen sijaan issahawwa uskaltaa itse Raamatun sanan valossa tarkastella asiaa Jumalan sanan kannalta ja se on on minun mielestäni hienoa ja nostan mansikkilehmän tavoin hattua hänelle.

Trim Cat kirjoitti:

Molemmat pojat olivat Jumalan valtakunnassa, isän kodissa.

Nuormpi halusi ajallisen perintönsä turvin vieraalle maalle. Varallisuus ja maalliset ilot veivät lankeemukseen, epäuskoon. Nälänhätä sai muistamaan leivän, jota isän kodissa oli tarjolla.

Vanhempi veli oli säilyttänyt uskonsa isän kodissa, mutta omat ansioit olivat hiipineet sydämeen.
Siis vanhemman veljen työ ja ahkeruus olivat aivan oikein ja isä tunnusti pojan olevan isän tykönä.

Nyt nuoremman saadessa kaikki tekonsa anteeksi, ei vanhempi veljistä jaksanut hyväksyä ansiotonta anteeksiantoa, vaan suuttui. hänhän sanoi, "enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä". Näin hänen omavanhurskautensa pulpahti vihaksi. Isä oli iloinen poikansa paluusta, omavanhurskas vihastui! Veljelleen vihastuminen on ("murhan") syntiin joutumista.

Isä kertoo, että "olet aina minun luonani", mutta omavanhurskas sanoo, "olen raatanut sinun hyväksesi" (Isä ei puhu kummankaan ansioista/töistä, vaan kodissa olemisesta)

Vanhmman veljen olisi tullut iloita yhdessä isänsä kanssa tuhlaajapojan paluusta.

Lue lisää

Monenlaista on omaa ansiota. Olisiko sellainen myös ajatus, että kuulumalla johonkin pienehköön "eliitti" porukkaan ollaan niin ansioituneita, että ulkopuoliset voidaan ajatella jäävän armosta osattomiksi?

Onko Näin? kirjoitti:

Monenlaista on omaa ansiota. Olisiko sellainen myös ajatus, että kuulumalla johonkin pienehköön "eliitti" porukkaan ollaan niin ansioituneita, että ulkopuoliset voidaan ajatella jäävän armosta osattomiksi?

Lue lisää

Jumalan valtakunnassa ei ole mitään eliittiporukkaa.
Kuitenkin siihen porukkaan voi kuulua sellaisia, jotka omasta mielestään ovat toisten yläpuolella, ansioituneita tms.

Trim Cat kirjoitti:

Tuo "isän koti" merkitsee nimenomaan Jumalan huonetta, Jumalan valtakuntaa.

Poika ei saanut armoa sikopaimenena, vaikka muisti ("jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." ) isän kodin.

Poika oli kääntynyt kohti isän kotia, jolloin isä tuli vastaan. On siis tärkeää, että etsivän katse on kohti isän kotia. Täytyy ITSE etsiä sitä Jumalan valtakuntaa.

Lue lisää

Niin. Teille se merkitsee "isän kotia" eli VL yhteisöä. Kaikki muu on VL:n mielestä väärää. Kysy vaikka VL puhujalta.

Totuus on kuitenkin VL tarinaa ihmeellisempi.

Tämä kuvaa sitä, miten vanhempi veli oli keräämässä ansioita omilla töillään, eikä jaksanut iloita isän armahtamisesta. Vanhemi veljistä sanoo, "'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä." ** Vai niin. Eikö kotona tehdä töitä, mitä omavanhurskasta se on?
Lue kirjoitukseni, kohteesta tuhlaajapoika vertaus, eiliseltä päivältä, niin asia selviää Sinullekin.


Kun isä sanoi, että "kaikki, mikä on minun, on sinun", merkitsee, että Jumalan valtakunnassa ilon aiheet ovat yhteisiä palaavasta tuhlaajapojasta. Siinä siis iloitaan ennen kaikkea löytyneestä lampaasta väheksymättä niiden 99:n tallella olemista. Tätä Isän antamaa ehdotonta ja ansiotonta anteeksiantoa ei omavanhurskas voi kestää, vaan hän suuttuu. ** Mutta vanhempi velihän oli kuten lestadiolainen. Hän ei hyväksynyt nuoremman saamaa armoa, vaan puhui juuri kun te – joitte rahanne, rellestitte, ja kävitte naisissa, vaikka todellisuudessa ette, kuten vahvempikaan veli tiennyt, mihin rahat hupenivat.

Juuri tuollaisia tuomareita olette.


Isän kodissa (Jumalan valtakunta) oli oli armo ja anteeksiantamus läsnä ja tarjolla aina. Kuitenkaan tämä armo ei omavanhurskaalle kelvannut, vaan hän työskenteli saadakseen ansaittua armonsa ja vuohensa isältä.** Kuka oli tarinan omavanhurskas?

Trim Cat kirjoitti:

Tuo "isän koti" merkitsee nimenomaan Jumalan huonetta, Jumalan valtakuntaa.

Poika ei saanut armoa sikopaimenena, vaikka muisti ("jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." ) isän kodin.

Poika oli kääntynyt kohti isän kotia, jolloin isä tuli vastaan. On siis tärkeää, että etsivän katse on kohti isän kotia. Täytyy ITSE etsiä sitä Jumalan valtakuntaa.

Lue lisää

poika ETSII kotiaan??

Hän tulee sinne vain hakemaan työtä, ei armoa.

Issahawwa kirjoitti:

Kyseessä on vertaus, mutta mielestäni selkeä ja yksinkertainen. Vanhempi on mielestäni koko ajan Isän (Jumalan) luona eikä lähde sieltä minnekään kuten nuorempi, joka selväsi hylkää Isän kodin (Jumalan valtakunnan), joutuu syntiin, mutta katuu huomattuaan väärän tiensä, ja palaa takaisin eli tekee parannuksen. Isä ottaa hänet ilahtuneena vastaan, armahtaa ja antaa anteeksi.

Voisiko olla ihan vain niin, että vanhempi veli kuvaa uskovaista, joka täyttää Jumalan tahtoa ja pysyy Jumalan tahdon tiellä? Isä puhuttelee häntä vertauksessa pojakseen, ja sanoo, että sinä olet aina minun luonani. Kaitaa taivaan tietä kulkeminen ei ole aina helppoa, ja miksei uskovaistakin voi koetella ihan puhdas kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos näkee syntisen saavan suuren armon? Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta. Eikö se peltokin kuulunut Isälle (ja pojille) samoin kuin talokin? Ja jos vanhempi veli olisi tehnyt jotakin väärin, eikö Jeesus suuressa viisaudessaan olisi jatkanut kertomustaan ja kertonut esimerkiksi, miten vanhemmalle veljelle olisi myöhemmin käynyt?

Oletetaan, että vanhempi veli olisi oikeasti luopunut jostakin mystisestä "jatkuvan armon" ulottuvuudesta ja alkanut omilla ansioillaan hankkimaan taivasosuuttaan, joka hänellä jo oli? Eikö rakastava Isä olisi mennyt hänenkin luokseen, ja sanonut: Rakas lapseni, riittää, että teet minun tahtoni. Minä rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet, ilman mitään ylimääräistä yrittämistä?

Menee liian monimutkaiseksi ja koukeroiseksi, jos se, että toteuttaa Jumalan tahtoa tai ainakin pyrkii siihen, onkin vanhoillislestadiolaisten mielestä "omavanhurskautta" ja omilla ansioilla autuuden hankkimista. Eikö se ole niin, että jos palaamme synnin teiltä, me teemme totisen parannuksen, ja alamme toteuttaa Jumalan tahtoa kaikissa toimissamme. Siinä ei ole mitään väärää eikä omavanhurskautta.

Lue lisää

Kyseessä on vertaus, mutta mielestäni selkeä ja yksinkertainen. Vanhempi on mielestäni koko ajan Isän (Jumalan) luona eikä lähde sieltä minnekään kuten nuorempi, ** Juuri näin. Amen.

joka selväsi hylkää Isän kodin (Jumalan valtakunnan), joutuu syntiin, mutta katuu huomattuaan väärän tiensä, ja palaa takaisin eli tekee parannuksen.** Nyt meni pieleen. Missä Hän teki parannuksen. Hän tuli vain pyytämään työpaikkaa? Ei saa lisäillä Raamattuun. Jae 19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut YHDEKSI PALKKALAISEKSI.

Isä ottaa hänet ilahtuneena vastaan, armahtaa ja antaa anteeksi. ** Nyt oikein. Hän ei suostu palkkaamaan poikaa, ainoastaan ottamaan Hänet vastaan kotiinsa.

Voisiko olla ihan vain niin, että vanhempi veli kuvaa uskovaista, joka täyttää Jumalan tahtoa ja pysyy Jumalan tahdon tiellä? Isä puhuttelee häntä vertauksessa pojakseen, ja sanoo, että sinä olet aina minun luonani. Kaitaa taivaan tietä kulkeminen ei ole aina helppoa, ja miksei uskovaistakin voi koetella ihan puhdas kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos näkee syntisen saavan suuren armon? ** Juuri näin, Hän oli isälle uskollinen, mutta ihmisenä kateellinen, kun tilanne selvisi. Hänhän ei ede4s suostunut tulemaan Ilo taloon, Jumalan Valtakuntaan, ilman isän suostuttelua.

Mielestäni on aikamoista ylitulkintaa ja yliselittämistä, jos ruvetaan puhumaan pellosta "omanvanhurskauden peltona" ja ainoastaan talo olisi paikka, jossa olisi Jumalan valtakunta. ** Näin, tai paremminkin talosta puhutaan Jumalan Valtakuntana. Mutta taloon kuuluu pelto, olihan Isä maanviljelijä.

Oletetaan, että vanhempi veli olisi oikeasti luopunut jostakin mystisestä "jatkuvan armon" ulottuvuudesta ja alkanut omilla ansioillaan hankkimaan taivasosuuttaan, joka hänellä jo oli? ** Hienoa pohdintaa. Jos, niin silloin olisi, mutta kun tarina ei tunne mitään sellaista.

Eikö rakastava Isä olisi mennyt hänenkin luokseen, ja sanonut: Rakas lapseni, riittää, että teet minun tahtoni. Minä rakastan sinua ihan sellaisena kuin olet, ilman mitään ylimääräistä yrittämistä? ** Toden- näköiseksi, mitään VL sääntöjen tapaisia ei tarvita.

Menee liian monimutkaiseksi ja koukeroiseksi, jos se, että toteuttaa Jumalan tahtoa tai ainakin pyrkii siihen, onkin vanhoillislestadiolaisten mielestä "omavanhurskautta" ja omilla ansioilla autuuden hankkimista. ** Kyllähän itsekin pitää tehdä jotain. Kaikki pitää Raamatun mukaan ottaa. Jeesuskin pitää ottaa sydämeen ja seurata Häntä. Ei se tee omavanhurskaaksi, ainoastaan vanhurskaaksi. Raamattu jopa velvoittaa tekemään työtä, ja tekoja, kuten vanhempi veli teki. Jaak. 2:18
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Jaak. 2:20
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Jaak. 2:26
Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut

Joten tekoja pitää olla kristillisessä uskossa.

Eikö se ole niin, että jos palaamme synnin teiltä, me teemme totisen parannuksen, ja alamme toteuttaa Jumalan tahtoa kaikissa toimissamme. Siinä ei ole mitään väärää eikä omavanhurskautta. ** Juuri näin, ja Jumalan tahto on Jeesus, ja Hän kertoo sen AINOAN KERRAN, MITÄ SYNTI ON, se on seuraavaa.

Joh 16; 7 Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,
8 ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.
9 SYNTI ON SIINÄ, ETTEIVÄT IHMISET USKO MINUUN,

Se on synti, Jeesuksen mukaan.

Trim Cat kirjoitti:

Molemmat pojat olivat Jumalan valtakunnassa, isän kodissa.

Nuormpi halusi ajallisen perintönsä turvin vieraalle maalle. Varallisuus ja maalliset ilot veivät lankeemukseen, epäuskoon. Nälänhätä sai muistamaan leivän, jota isän kodissa oli tarjolla.

Vanhempi veli oli säilyttänyt uskonsa isän kodissa, mutta omat ansioit olivat hiipineet sydämeen.
Siis vanhemman veljen työ ja ahkeruus olivat aivan oikein ja isä tunnusti pojan olevan isän tykönä.

Nyt nuoremman saadessa kaikki tekonsa anteeksi, ei vanhempi veljistä jaksanut hyväksyä ansiotonta anteeksiantoa, vaan suuttui. hänhän sanoi, "enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä". Näin hänen omavanhurskautensa pulpahti vihaksi. Isä oli iloinen poikansa paluusta, omavanhurskas vihastui! Veljelleen vihastuminen on ("murhan") syntiin joutumista.

Isä kertoo, että "olet aina minun luonani", mutta omavanhurskas sanoo, "olen raatanut sinun hyväksesi" (Isä ei puhu kummankaan ansioista/töistä, vaan kodissa olemisesta)

Vanhmman veljen olisi tullut iloita yhdessä isänsä kanssa tuhlaajapojan paluusta.

Lue lisää

Molemmat pojat olivat Jumalan valtakunnassa, isän kodissa.

Nuormpi halusi ajallisen perintönsä turvin vieraalle maalle. Varallisuus ja maalliset ilot veivät lankeemukseen, epäuskoon. Nälänhätä sai muistamaan leivän, jota isän kodissa oli tarjolla. ** Sinä et tunne kirjoituksia. Pahin pojan synti oli juutalaisuuden mukaan se, että Hän otti perintö- osan isän eläessä. Siinä se pointti. Auttaa, jos tutustut Israelin historiaan.

Toisaalta, Hän ei tullut hakemaan sitä leipää, vaan pestautumaan palvelijaksi, ilman parannusta.

Vanhempi veli oli säilyttänyt uskonsa isän kodissa, mutta omat ansiot olivat hiipineet sydämeen. ** Ei sitä mainita missään, että pojalla olivat omat ansioita olleet painamassa, Hän työskenteli vain tavan mukaan kodissaan. Hän vain närkästyi epäoikeuden mukaisuudesta. Samalla tavalla Isä olisi antanut Hänellekin osuutensa, pyydettäessä, mutta kun ei pyytänyt.

Siis vanhemman veljen työ ja ahkeruus olivat aivan oikein ja isä tunnusti pojan olevan isän tykönä’’ Juuri näin. Amen.

Nyt nuoremman saadessa kaikki tekonsa anteeksi, ei vanhempi veljistä jaksanut hyväksyä ansiotonta anteeksiantoa, vaan suuttui. hänhän sanoi, "enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä". Näin hänen omavanhurskautensa pulpahti vihaksi. ** Missä Hänellä oli omaavahurskautta, sillä Hän oli tehnyt pyydetyn tehtävän? Kerro se. Te VL;t ette vain tunne Sanaa, vaan noita selityksiä.

Isä oli iloinen poikansa paluusta, omavanhurskas vihastui! Veljelleen vihastuminen on ("murhan") syntiin joutumista. *** Ei ollut murhan syntiin tulemista, sillä Hän puhui Lain alla oleville fariseuksille, ja bublikaaneille. Tunne hieman juutalaista taustaa, ennekuin selittelet. Hän vain kiivastui, ei veljelle, vaan Isälle.

Isä kertoo, että "olet aina minun luonani", mutta omavanhurskas sanoo, "olen raatanut sinun hyväksesi" (Isä ei puhu kummankaan ansioista/töistä, vaan kodissa olemisesta) ** Omavanhurskas on juuri sinä, kun toista noin leimaat, joka tekee vain osansa.

Vanhmman veljen olisi tullut iloita yhdessä isänsä kanssa tuhlaajapojan paluusta. ** Hänhän iloitsi lopuksi? Kiellettiinkö ilo kertomuksessa.

Vastaan, että tuskinpa! Mutta oletko huomannut, ettei vl-puhujat ota koskaan puheen aiheeksi lähetyskäskyä. Ja löytyy Raamatusta monta muutakin paikkaa, jotka vl loikkaa yli, että heilahtaa. He ovat taitavia puhumaan oman korvasyyhyn mukaan.

puuta-heinää! kirjoitti:

Vastaan, että tuskinpa! Mutta oletko huomannut, ettei vl-puhujat ota koskaan puheen aiheeksi lähetyskäskyä. Ja löytyy Raamatusta monta muutakin paikkaa, jotka vl loikkaa yli, että heilahtaa. He ovat taitavia puhumaan oman korvasyyhyn mukaan.

Lue lisää

lähetyskäskyä en ole kuullut seuroissa julistettavan, koska se ei oikein satu korvasyyhyyn sopivaksi julistukseksi, koska se lähetyskäsky keskittyy liikaa Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään julistamiseen ja seurakunnan rooli jää siinä väistämättä kakkossijalle, mikä tietysti oli Jumalan tarkoituskin, koska Jumalan sanan mukaan Kristus on seurakunnan pää. Seurakunta on kuuliainen kaikessa Kristukselle ja ei saa nousta Kristuksen edelle, sillä se on Jumalan tahdon vastaista.

liperin vl kirjoitti:

lähetyskäskyä en ole kuullut seuroissa julistettavan, koska se ei oikein satu korvasyyhyyn sopivaksi julistukseksi, koska se lähetyskäsky keskittyy liikaa Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään julistamiseen ja seurakunnan rooli jää siinä väistämättä kakkossijalle, mikä tietysti oli Jumalan tarkoituskin, koska Jumalan sanan mukaan Kristus on seurakunnan pää. Seurakunta on kuuliainen kaikessa Kristukselle ja ei saa nousta Kristuksen edelle, sillä se on Jumalan tahdon vastaista.

Lue lisää

että joku uskaltaa vl:änä kirjoittaa totuutta!

ei Raamatusta.

Ilolla luen Mestarini kalliita sanoja!

Luukkaan 15. luku: Publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan".

Sitten seuraavat vertaukset kadonneesta lampaasta, kadonneesta penningistä ja tuhlaajapoikavertaus.

Jeesus osoittaa selvästi fariseuksille ja kirjanoppineille, että publikaanit ja muut syntiset tarvitsevat häntä, mutta ne jotka ovat jo tehneet parannuksen/eivät muuten ole syntisiä ja ovat "tallessa" - heidät voi jättää turvallisesti "talteen".

Jeesus ei vältellyt syntisten seuraa, ja se herätti pahennusta. Hän halusi vertauksin osoittaa, miksi oli heidän seurassaan, eikä kuten varmasti moni hurskaaksi itseään luuleva, viihtynyt ainoastaan "vertaisessaan seurassa".

Kai meidän kaikkien uskovaisten ihmisten, Jeesuksen seuraajien, tulisi noudattaa hänen esimerkkiään, ja lähteä etsimään kadonneita. Meidän tulee oppia näkemään haavottuneiden, rikkonaisten, särkyneiden ihmisten sisällä se pieni lapsi, joka kaipaa nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi tulemista. Ja meidän tulee tehdä se niin kunnioittaen, niin että annamme ihmisen itse osoittaa halunsa tulla Jeesuksen luokse, yhteyteen ja rakkauteen. Kunnioitusta ihmistä kohtaan ei voi olla liikaa! Tulemalla syntisten luokse Jeesus tuli lähelle ja "tarjolle", antaen mahdollisuuden parempaan.

Tähän sopii tämä, Fransiscus Assisilaisen rukous:
Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään

on vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat (= kokevat tarvitsevansa) syntien anteeksi antamusta vaikka 70 kertaa ja niitä joille se ei kelpaa. Vanhemmalle veljelle ei syntien anteeksiantamus kelvannut, nuoremmalle kelpas ja hän sai uskoa. Farisekset, joille Jeesus osoitti tämän vertauksen eivät halunneet pitää syntisiä (=anteeksiantamusta kaipaavia) seurassaan, olivat noita vanhempia veljiä.

lukijainen kirjoitti:

on vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat (= kokevat tarvitsevansa) syntien anteeksi antamusta vaikka 70 kertaa ja niitä joille se ei kelpaa. Vanhemmalle veljelle ei syntien anteeksiantamus kelvannut, nuoremmalle kelpas ja hän sai uskoa. Farisekset, joille Jeesus osoitti tämän vertauksen eivät halunneet pitää syntisiä (=anteeksiantamusta kaipaavia) seurassaan, olivat noita vanhempia veljiä.

Lue lisää

tarvitsemme syntien anteeksiantamusta ja sen tähden me saamme uskossa kääntyä Hänen puoleensa, joka on syntien sovituksen jo ristillä kantanut meidän tähtemme, meidän edestämme, jotta saamme uskoessamme Häneen Jumalan sanan mukaan armosta ja lahjaksi syntien anteeksisaamisen Hänen nimessään, koska Jumala on näin parhaaksi nähnyt. Emme kai epäile Jumalan tekoja ja suunnitelmia?

lukijainen kirjoitti:

on vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat (= kokevat tarvitsevansa) syntien anteeksi antamusta vaikka 70 kertaa ja niitä joille se ei kelpaa. Vanhemmalle veljelle ei syntien anteeksiantamus kelvannut, nuoremmalle kelpas ja hän sai uskoa. Farisekset, joille Jeesus osoitti tämän vertauksen eivät halunneet pitää syntisiä (=anteeksiantamusta kaipaavia) seurassaan, olivat noita vanhempia veljiä.

Lue lisää

että ihmisen pitää olla koko ajan vl-seuroissa huitomassa puolijauhoisen tavoin syntejään anteeksi?

Luuletko? kirjoitti:

että ihmisen pitää olla koko ajan vl-seuroissa huitomassa puolijauhoisen tavoin syntejään anteeksi?

myöskin siellä missä on muita uskovaisia, kotona, kylässä jne.. Aina kun siihen on tarvetta vaikka päivässä 70 x 7.

taas puolestaan sinun omaa kerrontaasi.

Empä ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta joka tapauksessa hyvin viisaita ja hyviä vertauksia, joista tulee asia selvästi esille!

Jos sepittäis kokeeksi oman "vertauksen".
A) Oli vanhoillislestadiolainen puhuja-veli, suuren yrityksen johtaja ja kauppaneuvos noin siviilissä. Hän oli pitämässä seuroja, ja siellä sitten pyysi seurakunnalta puheensa loppupuolella synninpäästöä. Seurakunta saarnasi hänelle kaikki synnit anteeksi. Seuraavalla viikolla puhujaveli lähti ulkomaanmatkalle, jossa hän juopotteli, puristeli takapuolesta saksalaista rouvaa, löi päissään portsaria turpaan ja sai vaikeahoitosen tippurin maksulliselta (alaikäiseltä) naiselta. Tulipa sitten suomalaiselta klinikalta hankitusta antibiootista vaikea allerginen reaktio, ja tuo puhujaveli kuoli.

Synnit oli "nollattu" edellisenä sunnuntaina seuroissa. Koska ulkomailla ei ollut vanhoillislestadiolaisia, hän ei voinut nollata syntejään, ja tilille jäi seuraava syntisaldo:
- runsas päihteiden käyttö 4x, lievempää tissuttelua jatkuvasti useina päivinä
-1 seksuaalinen häirintä
-1 pahoinpitely
-1 aviorikos
-1 alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö

B) Istuipa seuroissa poikamies, tunnollinen ja kunnollinen uskovainen, kaavailtiimpa hänestä puhujaakin. Hän ihan omalle kohdalleen pyysi synninpäästöä seurapenkissä istuen. Tulipa siinä sitten loppulaulun aikaan vilkaisseeksi viereisen penkin päätyyn, jossa nuoren sisaren nätti kesähame oli noussut puolireiteen. Tulipa siinä poikamiehelle hekumallisia ajatuksia. Hän sai äkillisen aivoverenvuodon ja kuoli siihen paikkaan.
Syntisaldo:
-hekumallisia ajatuksia (eriteltynä 12 kpl, sisältää elävät mielikuvat)

C) Poikansa yläkerrassa asui leskivaimo, hyvin hurskas uskovainen vanhoillislestadiolainen. Hänen "uskoton" poikansa oli hankkinut alakertaan television. Hurskas leskivaimo kävi iltaisin katsomassa siitä kymmenen uutiset. Hän oli käynyt seuroissa viikoittain, ja oli pyytänyt vanhoillislestadiolaiselta tuttavalta syntinsä anteeksi kaksi päivää sitten. Hänen tuttavansa sai selville, että mummo katsoi televisiota, vei asian kristuksen kirkkolain vastaisesti suoraan seurakuntaan ja mummolta kiellettiin syntien anteeksiantamus, koska hän oli närkästynyt moisesta pettämisestä ja hänet erotettiin seurakunnasta. Ottipa tuo niin koville, että mummo kuoli siihen paikkaan.
Syntisaldo:
-kymmenen uutisten katsomista televisiosta edellisen synninpäästön jälkeen 3x.
-väärässä loukkaantumisen ja eriseuran lietsomisen hengessä oleminen 1 vrk

A ja B kuuluivat vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
C oli erotettu hänen tahtomattaan ja kielletty häneltä synninpäästö.
Kaikille siis jäi jonkin verran syntejä tunnolle.

Ketkä heistä pääsivät taivaaseen?

Issahawwa kirjoitti:

Empä ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta joka tapauksessa hyvin viisaita ja hyviä vertauksia, joista tulee asia selvästi esille!

Jos sepittäis kokeeksi oman "vertauksen".
A) Oli vanhoillislestadiolainen puhuja-veli, suuren yrityksen johtaja ja kauppaneuvos noin siviilissä. Hän oli pitämässä seuroja, ja siellä sitten pyysi seurakunnalta puheensa loppupuolella synninpäästöä. Seurakunta saarnasi hänelle kaikki synnit anteeksi. Seuraavalla viikolla puhujaveli lähti ulkomaanmatkalle, jossa hän juopotteli, puristeli takapuolesta saksalaista rouvaa, löi päissään portsaria turpaan ja sai vaikeahoitosen tippurin maksulliselta (alaikäiseltä) naiselta. Tulipa sitten suomalaiselta klinikalta hankitusta antibiootista vaikea allerginen reaktio, ja tuo puhujaveli kuoli.

Synnit oli "nollattu" edellisenä sunnuntaina seuroissa. Koska ulkomailla ei ollut vanhoillislestadiolaisia, hän ei voinut nollata syntejään, ja tilille jäi seuraava syntisaldo:
- runsas päihteiden käyttö 4x, lievempää tissuttelua jatkuvasti useina päivinä
-1 seksuaalinen häirintä
-1 pahoinpitely
-1 aviorikos
-1 alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö

B) Istuipa seuroissa poikamies, tunnollinen ja kunnollinen uskovainen, kaavailtiimpa hänestä puhujaakin. Hän ihan omalle kohdalleen pyysi synninpäästöä seurapenkissä istuen. Tulipa siinä sitten loppulaulun aikaan vilkaisseeksi viereisen penkin päätyyn, jossa nuoren sisaren nätti kesähame oli noussut puolireiteen. Tulipa siinä poikamiehelle hekumallisia ajatuksia. Hän sai äkillisen aivoverenvuodon ja kuoli siihen paikkaan.
Syntisaldo:
-hekumallisia ajatuksia (eriteltynä 12 kpl, sisältää elävät mielikuvat)

C) Poikansa yläkerrassa asui leskivaimo, hyvin hurskas uskovainen vanhoillislestadiolainen. Hänen "uskoton" poikansa oli hankkinut alakertaan television. Hurskas leskivaimo kävi iltaisin katsomassa siitä kymmenen uutiset. Hän oli käynyt seuroissa viikoittain, ja oli pyytänyt vanhoillislestadiolaiselta tuttavalta syntinsä anteeksi kaksi päivää sitten. Hänen tuttavansa sai selville, että mummo katsoi televisiota, vei asian kristuksen kirkkolain vastaisesti suoraan seurakuntaan ja mummolta kiellettiin syntien anteeksiantamus, koska hän oli närkästynyt moisesta pettämisestä ja hänet erotettiin seurakunnasta. Ottipa tuo niin koville, että mummo kuoli siihen paikkaan.
Syntisaldo:
-kymmenen uutisten katsomista televisiosta edellisen synninpäästön jälkeen 3x.
-väärässä loukkaantumisen ja eriseuran lietsomisen hengessä oleminen 1 vrk

A ja B kuuluivat vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
C oli erotettu hänen tahtomattaan ja kielletty häneltä synninpäästö.
Kaikille siis jäi jonkin verran syntejä tunnolle.

Ketkä heistä pääsivät taivaaseen?

Lue lisää

oli sinun mielikuvituksesi tulosta. Näiden mielikuvistustesi sijaan katseleisit omaa sydäntäsi onko siellä elävä uskonliekki palamassa, se on ennen muuta tärkeintä.

Meiliaikku kirjoitti:

oli sinun mielikuvituksesi tulosta. Näiden mielikuvistustesi sijaan katseleisit omaa sydäntäsi onko siellä elävä uskonliekki palamassa, se on ennen muuta tärkeintä.

Usko on elämän kallein lahja, sillä vanhurskas elää uskostaan eikä mistään muusta. Mutta Jumalan lahjaa on mielikuvituskin, ja lahjojahan pitää käyttää. Niin mainittiin mm. uudessa Päivämiehen pääkirjoituksessa.

Jatketaampa kuvittelua.

Kuvitellaan, että nuo kolme sielua (A, B ja C) eli puhujaveli, poikamies ja leskirouva, menivät taivaan portille. Siellä oli itse Saara-äiti vartioimassa taivaan porttia, oli ottanut taivaan valtakunnan avaimet hellään äidinkäteensä. Saara-äiti oli myös perustanut neuvoston arvioimaan sielujen tilaa. Siihen kuului monia edesmenneitä ainoan oikean jumalanvaltakunnan johtohenkilöitä, mm. Heikki-veli ja Erkki-veli.

Sielut vietiin neuvoston arvioitaviksi.
Yhtäkkiä Erkki-veli sanoi: "Voi rakkaat veljet, nyt on pikku ongelma. Eipä olla koskaan huomattu tätä, että näitä syntejähän jää kaikille ainoille oikeille uskovaisillekin tunnolle. Miten me nyt erotellaan näistä, ketkä pääsevät taivaan portista sisälle?"

Neuvosto kokoontui miettimään asiaa. Sitten Heikki-veli keksi: "Haa, meidänhän pitää mitätöidä kaikki entiset jo anteeksiannetut synnit, jos joskus kiellämme synninpäästön!".

Siispä he mitätöivät leskirouvan kaikki aikaisemmatkin synninpäästöt, ja kaikki hänen eläissänsä tekemät synnit lisättiin leskirouvan saldoon. Oli tullut leskirouvalla nipisteltyä naapurin emännän pelargonioista pikku oksia silloin tällöin. Olipa omavanhurskaita ajatuksiakin välillä pulpahdellut mielessä. Ja olipa mielessä käynyt muutaman kerran tuo naapuriston sharmantti herrasmieskin, vaikka tämä ihan väärän valtakunnan kansalainen oli.

No, leskirouvan lista jatkui. Mutta ongelma näyttikin säilyvän. Edelleen oli kaikilla sieluilla syntejä tunnollaan, ja kun ei ollut tullut aikoinaan keksittyä opinkohtaa, että millä enimmäismäärällä portti aukeaa.

Sitten joku veljien neuvoston jäsen keksi, että jos ruvettaisiin vähentelemään vanhoillislestadiolaisten syntilistasta niitä syntejä, jotka olivat viimeisimmän synninpäästön jälkeen sinne kertyneet. Onnellisina veljet halailivat ja suutelivat toisiaan. Asian keksinyt Kalle-veli pääsi lähemmäksi Erkkiä ja Heikkiä istumaan. Keksittiin uusi sääntö: kun on vanhoillislestadiolainen, saa anteeksi myös ne synnit, jotka ovat jääneet anteeksiantamatta viimeisimmän synninpäästön ja kuoleman välillä.

Mutta yhtäkkiä veljien ilmeet alkoivatkin synkistyä: voi armostaosaton sentään (pahin kirosana veljien neuvostossa)! Jos me nyt muutetaan tuota sääntöä, että vain toisen vanhoillislestadiolaisen saarnaamana omin korvin kuulemalla saa synnit anteeksi, niin mehän armostaosaton sentään annetaan koko maailmalle synnit anteeksi!!!

Eihän se käynyt, ja sielut jouduttiin palauttamaan niiden oikealle omistajalle - kaikki kolme.

Meiliaikku kirjoitti:

oli sinun mielikuvituksesi tulosta. Näiden mielikuvistustesi sijaan katseleisit omaa sydäntäsi onko siellä elävä uskonliekki palamassa, se on ennen muuta tärkeintä.

Voiko olla uskon liekki, vai sammuiko se kun heititte hänet saatanalle?

heittällänekin? kirjoitti:

Voiko olla uskon liekki, vai sammuiko se kun heititte hänet saatanalle?

Sielut olivat jo autuaina menneet rakastavan, armahtavan ja oikeamielisen Taivaallisen Isän luokse, jolle ne kuuluivat alun perinkin, syntymässä ja kasteessa ja jo kohdussa. Mutta yhtäkkiä veljien neuvosto hoksasikin: "Heti takaisin arvioon!!!" Heille oli nimittäin annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä antaa syntejä anteeksi, joten eihän Taivaallinen Isä voinut ottaa heiltä pois heidän hommaansa, jos ei ollut tarpeeksi pätevää syytä.

Sielut palasivat onnettomina arvioon. Jopa puhujaveli ja poikamies olivat syvästi allapäin. Ja varsinkin leskirouva vapisi hysteerisenä. Hän oli jo ihan luullut, että pääsisi jo piinasta! Ei ole helppoa olla tuossa asemassa tuollaisen neuvoston arvioitavana. Leskirouvalle tulikin mieleen, että olihan niitä hoitokokouksia ollut muillakin kuin hänellä, ja oliko hän uskaltanut puolustaa ketään? Hän oli vaan istunut hiljaa penkissä, kun toisille oli pidetty raskaita ja nöyryyttäviä sielunhoitoja. Siksi kai olikin niin kova paikka, kun itse nyt sellaiseen joutui!

Leskirouvasta tuntui ihan kuin hän olisi ollut helvetissä. Ja itse asiassa: tulenlieskat jo melkein nuoleskelivatkin leskirouvan polyesterihameen helmoja. Raskaat kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiaan ja hän huusi: Armahda minua Taivaallinen Isä, minä en tajunnut enkä tiennyt. Ainoa, mikä minut olisi tästä voinut pelastaa, olisi ollut armollisuus toisia kohtaan silloin!

Mutta veljien neuvosto pysyi armottomana: Ei tipu armoa sinulle, ei tipan tippaa, ei meiltä eikä muualtakaan. Sillä meillä on kaikki valta näihin asioihin! Ottaisimme omaan Saara-äidin vartoimaan taivaaseemme tuon puhujaveljen ja poikamiehen, mutta kun tämä homma on nyt vähän jumissa ja meidän pitää vähän miettiä, miten tämä ratkaistaan.

Veljien neuvosto piti taas neuvonpitoa, ja olikohan Veikko-veli, joka keksi: "Hei, eihän sen synninpäästön että Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, tartte olla missään tekemisissä syntien kanssa. Siinähän siirtyy vain meidän oma pyhä henki toiseen ihmiseen ja ihana Saara-äidin yhteys ja hoiva! Niihän se onkin! Sehän on salasanoma!

Eli jos kuulee nuo sanat, siinä onkin salasanoma, jossa siirtyy salainen yhteys ja meidän oma pyhä henkemme kuulijaan. Sehän voisikin olla se ainoa oikea usko. Mikään muu usko ei sitten enää kelpaa. Ei auta Jeesuksen vereen uskominen, ei rukouksessa Jeesukseen turvaaminen, ei Raamatun lukeminen, ei minkäänlainen uskonnollisuus tai kristillisyys auta mitään. Ainoastaan, jos kuulee tuon salasanoman, ja oikealla tavalla ottaa sen vastaan, niin se auttaa."

Oikeassa taivaassa Jumalan luona kovasti huokailtiin, mutta minkäs teet, kun oli tullut annetuksi kaikki valta näihin asioihin tälle yhdelle surkealle pikkuporukalle, jotka ovat kieroja kuin itse Saara-äiti.

Ruvetiin sitten uudestaan puntaroimaan sielujen tilaa, tällä kertaa ei synnin määrällä, mutta salasanoman kautta saadun ainoan oikean pyhän hengen määrän avulla.

Mutta tulikin taas tenkkapoo veljien neuvostolle. Paljastuikin, että sekä puhujaveli, poikamies että leskirouva olivat olleet aikoinaan mukana liikkeessä aivan muista syistä! Eihän sieltä mitään sen kummempaa ainoaa oikeaa pyhää henkeä löytynyt keneltäkään. Kaikilta löytyi kyllä muunlaista uskoa Jeesukeen jollakin tasolla, mutta eihän se kelvannut mihinkään. Sitähän voi olla vaikka Timbuktun syvissä metsissä nykyään, kun sinne asti ovat sanomaa vieneet nuo "omavanhurskaat".

Puhujaveli oli joskus nuorena ollut raikulipoika, ja liittymällä liikkeeseen oli saanut pahimmat ongelmansa hillittyä ainakin väliaikaisesti.

Poikamies oli käynyt pyhäkouluja, seuroja ja raamattuluokkia pienestä pitäen ja oli niin kannon alla kasvanut, että ei muusta edes tiennyt. Ilmankos hekumalliset ajatukset saivat verenpaineen niin nousemaan päässäkin (jos muuallakin).

Leskirouvan muut lapset kuuluivat rauhanyhdistykseen, ja siinä oli muutoinkin kiinni hänen koko elämänsä monellakin tasolla. Hän oli ajatellut, että antaapa mennä tällalailla loppuun asti, kunnian taivastakin kuin lupaavat ihan näin helpolla konstilla, meet vaan mukana.

Eli keneltäkään ei tuota juuri oikeaa henkeä löytynyt, ja helpottuneena enkelit noutivat sielut takaisin niiden oikealle omistajalle.

Issahawwa kirjoitti:

Sielut olivat jo autuaina menneet rakastavan, armahtavan ja oikeamielisen Taivaallisen Isän luokse, jolle ne kuuluivat alun perinkin, syntymässä ja kasteessa ja jo kohdussa. Mutta yhtäkkiä veljien neuvosto hoksasikin: "Heti takaisin arvioon!!!" Heille oli nimittäin annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä antaa syntejä anteeksi, joten eihän Taivaallinen Isä voinut ottaa heiltä pois heidän hommaansa, jos ei ollut tarpeeksi pätevää syytä.

Sielut palasivat onnettomina arvioon. Jopa puhujaveli ja poikamies olivat syvästi allapäin. Ja varsinkin leskirouva vapisi hysteerisenä. Hän oli jo ihan luullut, että pääsisi jo piinasta! Ei ole helppoa olla tuossa asemassa tuollaisen neuvoston arvioitavana. Leskirouvalle tulikin mieleen, että olihan niitä hoitokokouksia ollut muillakin kuin hänellä, ja oliko hän uskaltanut puolustaa ketään? Hän oli vaan istunut hiljaa penkissä, kun toisille oli pidetty raskaita ja nöyryyttäviä sielunhoitoja. Siksi kai olikin niin kova paikka, kun itse nyt sellaiseen joutui!

Leskirouvasta tuntui ihan kuin hän olisi ollut helvetissä. Ja itse asiassa: tulenlieskat jo melkein nuoleskelivatkin leskirouvan polyesterihameen helmoja. Raskaat kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiaan ja hän huusi: Armahda minua Taivaallinen Isä, minä en tajunnut enkä tiennyt. Ainoa, mikä minut olisi tästä voinut pelastaa, olisi ollut armollisuus toisia kohtaan silloin!

Mutta veljien neuvosto pysyi armottomana: Ei tipu armoa sinulle, ei tipan tippaa, ei meiltä eikä muualtakaan. Sillä meillä on kaikki valta näihin asioihin! Ottaisimme omaan Saara-äidin vartoimaan taivaaseemme tuon puhujaveljen ja poikamiehen, mutta kun tämä homma on nyt vähän jumissa ja meidän pitää vähän miettiä, miten tämä ratkaistaan.

Veljien neuvosto piti taas neuvonpitoa, ja olikohan Veikko-veli, joka keksi: "Hei, eihän sen synninpäästön että Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, tartte olla missään tekemisissä syntien kanssa. Siinähän siirtyy vain meidän oma pyhä henki toiseen ihmiseen ja ihana Saara-äidin yhteys ja hoiva! Niihän se onkin! Sehän on salasanoma!

Eli jos kuulee nuo sanat, siinä onkin salasanoma, jossa siirtyy salainen yhteys ja meidän oma pyhä henkemme kuulijaan. Sehän voisikin olla se ainoa oikea usko. Mikään muu usko ei sitten enää kelpaa. Ei auta Jeesuksen vereen uskominen, ei rukouksessa Jeesukseen turvaaminen, ei Raamatun lukeminen, ei minkäänlainen uskonnollisuus tai kristillisyys auta mitään. Ainoastaan, jos kuulee tuon salasanoman, ja oikealla tavalla ottaa sen vastaan, niin se auttaa."

Oikeassa taivaassa Jumalan luona kovasti huokailtiin, mutta minkäs teet, kun oli tullut annetuksi kaikki valta näihin asioihin tälle yhdelle surkealle pikkuporukalle, jotka ovat kieroja kuin itse Saara-äiti.

Ruvetiin sitten uudestaan puntaroimaan sielujen tilaa, tällä kertaa ei synnin määrällä, mutta salasanoman kautta saadun ainoan oikean pyhän hengen määrän avulla.

Mutta tulikin taas tenkkapoo veljien neuvostolle. Paljastuikin, että sekä puhujaveli, poikamies että leskirouva olivat olleet aikoinaan mukana liikkeessä aivan muista syistä! Eihän sieltä mitään sen kummempaa ainoaa oikeaa pyhää henkeä löytynyt keneltäkään. Kaikilta löytyi kyllä muunlaista uskoa Jeesukeen jollakin tasolla, mutta eihän se kelvannut mihinkään. Sitähän voi olla vaikka Timbuktun syvissä metsissä nykyään, kun sinne asti ovat sanomaa vieneet nuo "omavanhurskaat".

Puhujaveli oli joskus nuorena ollut raikulipoika, ja liittymällä liikkeeseen oli saanut pahimmat ongelmansa hillittyä ainakin väliaikaisesti.

Poikamies oli käynyt pyhäkouluja, seuroja ja raamattuluokkia pienestä pitäen ja oli niin kannon alla kasvanut, että ei muusta edes tiennyt. Ilmankos hekumalliset ajatukset saivat verenpaineen niin nousemaan päässäkin (jos muuallakin).

Leskirouvan muut lapset kuuluivat rauhanyhdistykseen, ja siinä oli muutoinkin kiinni hänen koko elämänsä monellakin tasolla. Hän oli ajatellut, että antaapa mennä tällalailla loppuun asti, kunnian taivastakin kuin lupaavat ihan näin helpolla konstilla, meet vaan mukana.

Eli keneltäkään ei tuota juuri oikeaa henkeä löytynyt, ja helpottuneena enkelit noutivat sielut takaisin niiden oikealle omistajalle.

Lue lisää

kerrottu pikkusieluisista ihmisistä, kuinka emme ymmärrä kaikkivaltiaan Jumalan armollista pelastussuunnitelmaa, joka ilmeni täydellisenä meidän puolesta tekona JEESUKSESSA KRISTUKSESSA! Haluan vielä toistaa: emme me, vaan JEESUS KRISTUS! YKSIN HÄN!

mansikkilehmä kirjoitti:

kerrottu pikkusieluisista ihmisistä, kuinka emme ymmärrä kaikkivaltiaan Jumalan armollista pelastussuunnitelmaa, joka ilmeni täydellisenä meidän puolesta tekona JEESUKSESSA KRISTUKSESSA! Haluan vielä toistaa: emme me, vaan JEESUS KRISTUS! YKSIN HÄN!

Lue lisää

Oikein kirjoitit, Mansikkalehmä. Haluan sanoa tämän:

Minä uskon Jeesukseen, Jumalan ainoaan poikaan, koko sydämestäni, sielustani ja mielestäni. Minä elän Hänestä, haluan kaiken aikaa ja aina kuulla Hänen sanaansa, olla Hänen yhteydessään ja rakkaudessaan. Hän on kaikkeni, Hän on tärkein, Hän on elämäni.

Ei ole mitään niin tärkeää kuin Hänen sanansa. Hän on Jumala, joka tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. Hän tuli tuomaan sanoman, aukottoman sanoman, täydellisen sanoman onnellisesta elämästä ja tiestä Rakastavan Isän luokse.

Hän kuoli ristillä julman kuoleman, jollaista tuskaa kukaan toinen ei olisi voinut kestää menettämättä uskoaan ja luottamustaan. Hän voitti kuolemallaan kuoleman, kukisti käärmeen vallan, jotta me saisimme elää vapaina ja onnellisina Hänen yhteydessään ja rakkaudessaan. Siten Hän on sovittanut meidän syntimme, eikä syyttäjän valta ulotu meihin.

Hän on totisesti noussut ylös kuolleista. Hän elää meissä, jotka uskomme Häneen. Hän on aina meidän kanssamme, eikä koskaan hylkää meitä. Hän johdattaa meidät ilon lähteille, lepoon ja rauhaan, onneen ja elämään. Me saamme löytää rikkaan, täydellisen elämän Hänessä.

Hän on perustanut tänne yhden ainoan seurakunnan, johon kuuluvat näkymättömin sitein kaikki häneen uskovat. Sitä ei voi nähdä eikä mitenkään tietää, missä se on. Mitään muuta seurakuntaa ei tarvita.

Me kuulemme Hänen äänensä, ja seuraamme Häntä. Ei maailma meitä tunne, mutta ei se tuntenut Häntäkään. Itse perkeleeksi he Hänet kutsuivat, itse Isännän, ja samaan tyytyköön myös talon väki.

Issahawwa kirjoitti:

Oikein kirjoitit, Mansikkalehmä. Haluan sanoa tämän:

Minä uskon Jeesukseen, Jumalan ainoaan poikaan, koko sydämestäni, sielustani ja mielestäni. Minä elän Hänestä, haluan kaiken aikaa ja aina kuulla Hänen sanaansa, olla Hänen yhteydessään ja rakkaudessaan. Hän on kaikkeni, Hän on tärkein, Hän on elämäni.

Ei ole mitään niin tärkeää kuin Hänen sanansa. Hän on Jumala, joka tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. Hän tuli tuomaan sanoman, aukottoman sanoman, täydellisen sanoman onnellisesta elämästä ja tiestä Rakastavan Isän luokse.

Hän kuoli ristillä julman kuoleman, jollaista tuskaa kukaan toinen ei olisi voinut kestää menettämättä uskoaan ja luottamustaan. Hän voitti kuolemallaan kuoleman, kukisti käärmeen vallan, jotta me saisimme elää vapaina ja onnellisina Hänen yhteydessään ja rakkaudessaan. Siten Hän on sovittanut meidän syntimme, eikä syyttäjän valta ulotu meihin.

Hän on totisesti noussut ylös kuolleista. Hän elää meissä, jotka uskomme Häneen. Hän on aina meidän kanssamme, eikä koskaan hylkää meitä. Hän johdattaa meidät ilon lähteille, lepoon ja rauhaan, onneen ja elämään. Me saamme löytää rikkaan, täydellisen elämän Hänessä.

Hän on perustanut tänne yhden ainoan seurakunnan, johon kuuluvat näkymättömin sitein kaikki häneen uskovat. Sitä ei voi nähdä eikä mitenkään tietää, missä se on. Mitään muuta seurakuntaa ei tarvita.

Me kuulemme Hänen äänensä, ja seuraamme Häntä. Ei maailma meitä tunne, mutta ei se tuntenut Häntäkään. Itse perkeleeksi he Hänet kutsuivat, itse Isännän, ja samaan tyytyköön myös talon väki.

Lue lisää

Hyvin kirjoitit! Amen!

mansikkilehmä kirjoitti:

taas puolestaan sinun omaa kerrontaasi.

fiksu, että alkuperäinen ajatus olisi ollut minun aivoista lähtöisin. Eksegeetit ympäri maailmaa tutkivat Raamatun kirjoitusten historiallista alkuperää ja he ovat päätyneet ko. tulkintaan. Tiedäthän, että Matteus kirjoitti juutalaiskristityille ja sen vuoksi Matteuksen evankeliumi on lakihenkisempi kuin esim. Luukkaan, joka puolestaan kirjoitettiin hellenistikristityille.

Evankeliumeissa tulee luonnollisesti myös kirjoittajan persoonallisuus ja uskon laatu esiin. Luukas korosti lähimmäisen rakkautta ja sitähän esim. Laupias samarialainen -vertaus ilmentää. Matteuksen, Markuksen ja Luukkan teksteistä noin 30% sisältää Jeesuksen aitoja lausumia, tutkijat väittävät. Mitä ne ovat, voi katsoa Jeesus-seminaarin tutkimustuloksista ja pohtia, millainen Jeesus oikeasti oli.

Johanneksen evankeliumi on kokonaan hänen omaa teologista tulkintaansa Jeesuksen sanomasta. Jeesuksen omia lausumia siinä arvellaan olevan vain 0,5%.

Tänä aikana kristityt voisivat aivan hyvin alkaa kirjoittaa omia evankeliumejaan ja näin ilmentää omaa ymmärrystään kristinuskosta . Siitähän evankeliumeissa on kysymys.

vaan niin vaikea käsittää, mikä Jumalan on. Sen tähden on tärkeää rukoilla ja pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan sitä, mikä Jumalan on. Pyhä Henki nimenomaan kirkastaa Kristusta ja kun me löydämme Kristuksen, sen mukana saamme kaiken, sillä Jumalan sana lupaa:

"6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ( KRISTUSTA )ja HÄNEN vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

mansikkilehmä kirjoitti:

vaan niin vaikea käsittää, mikä Jumalan on. Sen tähden on tärkeää rukoilla ja pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan sitä, mikä Jumalan on. Pyhä Henki nimenomaan kirkastaa Kristusta ja kun me löydämme Kristuksen, sen mukana saamme kaiken, sillä Jumalan sana lupaa:

"6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ( KRISTUSTA )ja HÄNEN vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Lue lisää

Miksi Jumala on tehnyt tahtonsa niin vaikeasti ymmärrettäväksi, että sitä täytyy yrittää etsiä ja tulkita raamatun kertomusten takaa? Onko se Jumalan haluttomuutta vai kyvyttömyyttä asettua ihmisen asemaan ja auttaa ihmistä pelastumaan?

Jokainen uskovainen katsoo, että juuri hänellä itsellään on Pyhä Henki. Minkä takia Pyhä Henki neuvoo kaikkia erilailla? Ja lisäksi Pyhä Henki näyttää "kirkastavan Kristusta" jokaiselle uskovaiselle tämän oman korvasyyhyn mukaan.

Jeesus Kristus on kuollut parituhatta vuotta sitten. Jeesuksen vanhurskaudesta löytyy enää vain uskovaisten ristiriitaisia höpinöitä.

? kirjoitti:

Miksi Jumala on tehnyt tahtonsa niin vaikeasti ymmärrettäväksi, että sitä täytyy yrittää etsiä ja tulkita raamatun kertomusten takaa? Onko se Jumalan haluttomuutta vai kyvyttömyyttä asettua ihmisen asemaan ja auttaa ihmistä pelastumaan?

Jokainen uskovainen katsoo, että juuri hänellä itsellään on Pyhä Henki. Minkä takia Pyhä Henki neuvoo kaikkia erilailla? Ja lisäksi Pyhä Henki näyttää "kirkastavan Kristusta" jokaiselle uskovaiselle tämän oman korvasyyhyn mukaan.

Jeesus Kristus on kuollut parituhatta vuotta sitten. Jeesuksen vanhurskaudesta löytyy enää vain uskovaisten ristiriitaisia höpinöitä.

Lue lisää

Veljien neuvostoon oli jo pitkään kantautunut huhuja, että heidän oppiaan pidettiinkin vääränä ulkopuolisten keskuudessa. Puhuttiimpa jopa valheopeista ja opin mädännäisyydestä. Sitten sinne alkoi kantautua myös tietoja, että rivit alkoivat rakoilla omienkin joukossa. Saara-äiti hermostui veljille ja alkoi kirkua: "Voi omavanhuskas teidän kanssa! Ettekö pystyneet parempaan! Voi oma-ansioautuus teitä onnettomia tunareita!". Saara-äiti vetäytyi pimeyksiin miettimään seuraavaa siirtoaan ja jätti veljet keskenään.

Silloin tuli veljille hätä. Meinasi mennä Paavo-veljelläkin tupakinsavu väärään kurkkuun. He päättivät tehdä tutkimuksen, jolla osoittaisivat oppinsa oikeellisuuden. Tuonpuoleisessa nimittäin on puolueeton tutkimuskomissio, jonne tällaiset tapaukset voitaisiin viedä. Ehkä Saara-äiti leppyisi heille sen jälkeen.

Veljet suorittivat tutkimuksen. Osalla oli jopa teologista koulutusta, ja lopuille siitä oli alkeet opetettu veljien firmojen saunailloissa. He veivät asiansa puolueettomaan tutkintakomissioon.

"Tjaa", sanoi komission puheenjohtaja. "Ompas mielenkiintoinen tapaus. Miten te siis osoitatte, että oppinne on oikea, siis jopa ainoa oikea?"

"Me opetamme, että synnit ovat anteeksi annettu Kristuksen sovitustyön tähden", vastasivat veljet.

"Sehän on ollut tiedossa jo kyseisestä sovitustyöstä lähtien, levinnyt tämä ilosanoma alkaen Jerusalemista, levisi mm. Paavalin mukana Roomaan ja niin edelleen. Ja nykyäänhän se on tiedossa jopa Borneon syvissä sademetsissä. Oikein menee." tuumasi puheenjohtaja.

"Sitten me opetamme, että jos on elävä usko sydämessä, saa ikuisen elämän taivaassa eli toisin sanoen pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen", sanoivat veljet.

"Oikeinhan tämä menee Raamatun mukaan", totesi puheenjohtaja.

"Sitten me opetamme, että on olemassa vain yksi ainoa seurakunta, joka pääsee perille kunniaan", sanoivat veljet.

"Näinhän se taitaa olla. Seurakuntalaiset ovat Kristuksen ruumiin jäseniä kaikki tyynni." nyökytteli puheenjohtaja.

Veljet olivat tyytyväisinä lähdössä pois viemään Saara-äidille viestiä, että asia on korjattu. Saara-äitiä ei näkynyt kuitenkaan enää missään. Veljet tuumasivat, että kyllä se Saara-äiti sieltä tulee vielä, on leipomassa heille onnittelukakkua onnistuneen tutkimuksen johdosta. Veljet lähettivät viestinviejät viemään ilosanoman maan päälle myös Aippa-veljelle (lempinimi, virallinen nimi on Ainoa) ja Oikka-veljelle (lempinimi, virallinen nimi Oikea).

Veljien neuvosto jatkoi tyytyväisenä Saara-äidin suuren palkinnon odottelua. Ei ollut hätäpäivää enää. Alkoi sitten olla kovin hiljaista. Tupakkakaan ei enää maistunut yltäkylläisille veljille kuten ennen. Heikki-veli sanoi Erkki-veljelle, että vilkaistaampas tuonne maan päälle, mitä sinne kuuluu, alkaa tämä hiljaisuus vähän oudoksuttaa. Niin he tekivätkin.

"Voi armostaosattomien armostaosattomuus" kiljaisi Heikki-veli. Heidän oma ainoa oikea seurakuntansa oli sulautunut muuhun kristinuskoon. Veljet lähtivät matkaan etsimään kadonnutta seurakuntaansa. Salkut käsissä he kiertelevätkin sitä tekemässä aikojen loppuun asti.