Olen yksinäinen nainen 43v ja viikon ainoa sosiaalinen hetki on kun käyn leipäjonossa, työttömänä olen ollut jo yli 15 vuotta ja olen sossun asiakas myös. Minulla ei ole kun pieni koira jolle puhelen päivisin, ja usein kuluu päiviä etten puhu tai tapaa ketään toisia ihmisiä. En jaksa enää tehdä mitään kotitöitä ja kaikki asiat vaan on rempallaan...aamulla heräilen ja keittelen kahvit, istuskelen pitkään jopa 1 tunnin omissa syvissä ajatuksissa...
En oikein jaksa edes peseytyä enää riittävän usein vaikka olen nainen...roskikset jää viemättä ja kerään niitä oven viereen ja vien kun jaksan....välttelen talon muita asukkaita ja häpeen itseäni kun olen aina päivisin kotona....
Olen miettinyt että olenko masentunut? pitäisikö minun kertoa asiasta mahdollisesti työkkärissä? koska olen myös miettinyt että voinko ottaa vastaan oikeastaan nyt töitä? minne menisin asiasta kertomaan ja miten asiointini työkkärissä sitten enää onnistuisi? olenko heti jotenki sitten leimaantunut?
Iltaisin on ikävää ja jos ei saa nukuttuakaan kun asiat huolettaa....päivällä on vähän helpompaa ja onneksi on toi koirakin tässä seurana...
En oikein jaksa edes peseytyä enää riittävän usein vaikka olen nainen...roskikset jää viemättä ja kerään niitä oven viereen ja vien kun jaksan....välttelen talon muita asukkaita ja häpeen itseäni kun olen aina päivisin kotona....
Olen miettinyt että olenko masentunut? pitäisikö minun kertoa asiasta mahdollisesti työkkärissä? koska olen myös miettinyt että voinko ottaa vastaan oikeastaan nyt töitä? minne menisin asiasta kertomaan ja miten asiointini työkkärissä sitten enää onnistuisi? olenko heti jotenki sitten leimaantunut?
Iltaisin on ikävää ja jos ei saa nukuttuakaan kun asiat huolettaa....päivällä on vähän helpompaa ja onneksi on toi koirakin tässä seurana...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni vaikutat masentuneelta jos et tahdo jaksaa peseytyä ja huolehtia itsestäsi yms. roskien viennistä. Valitettavasti nuo seikat ei sosiaalisen elämän rakentamisessa auta, päinvastoin. Kyllä tuosta asiasta mielestäni olisi hyvä puhua jossakin, terveyskeskuksessa? tai mikä taho se voisi olla? Laitan alle linkkejä, katso jos löydät niistä jotakin minne ottaa yhteyttä ja kertoa asiastasi ja ottaa selvää. Joku toinen mahdollisesti osaisi minua paremmin neuvoa mitä kannattaa tehdä. Jonkun tuntemattoman vaitiolovelvollisen ihmisen kanssa keskusteleminen voisi olla hyödyksi. Esim. palvelevat puhelimet, seurakuntien sielunhoitajat. Voimia sinulle.
https://www.tukinet.net/
http://www.mielenterveys-taimi.fi/kirjeet/kaikki/2010_05.htm
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html
http://www.eriparivanhemmat.net/puhelimet.html
http://www.kotisatama.net/fi/rukous/
http://www.tv7.fi/
http://www.radiodei.fi/
Ehdottaisin sellaista että otat yhteyttä mielenterveystoimistoon ajanvaraukseen ja sanot että olet masentunut koska noi mitä kirjoitit aloituksessa viittaa masennukseen.Työvoimatoimiston virkailijalle voit mainita asiasta ja joissakin työvoimatoimistoissa on terveydenhoitaja niin hänelle.Diakonityöntekijä voi myös auttaa sinua asiassa eteenpäin.Alku on hankalaa mutta kyllä sinun täytyy lähteä hakeen apua.
Itse olen ollut kanssa joskus kaupunkierakko ja tiedän minkälaista se on kun ei viitsi pahemmin näyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Tällä hetkellä olen eläkkeellä keskivaikeasta masennuksesta.Ennen eläkepäätöstä minulle tehtiin työkyvyn arviointi tutkimus yliopistollisessa sairaalassa työkkärin toimesta ja neuropsykologi oli heti sitä mieltä etten ole työkykyinen.
Ota puheeksi työkkärissä työkyvyn arviointi juttu ja mistäs tietää vaikka sinulle kirjoitettaisiin eläkepaperit ettei tarvi työkkärin listoilla olla työttömänä työhakijana.
Mielenterveys toimistoa nyt kuitenkin ensin ajattelin että ota yhteyttä ja sano suoraan että olet masentunut ja haluat psykiatrin juttusille.Mielenterveystoimistoissa on myös sosiaalityöntekijöitä ja hekin voivat auttaa sinua asiassa eteenpäin.
Koira tarpeensa parvekkeelle? No, vie koira muutaman kerran päivässä lenkille ja siinä samalla roskapussit pois ennenkuin ne rupeaa haisemaan.
Ja jos lenkillä törmäät toisiin koiran taluttajiin, niin ala juttelemaan niitä näitä.
Ei pitäisi olla ylivoimaista..
Minulla ihan sama juttu kuin sinulla. Olen 50 vuotias nainen. Ansiopäiväraha loppui toukokuun puolivälissä, joten saan nyt työmarkkinatukea. Työpaikkaa ei ole edes tarjottu koko aikana, 2 vuotta. Toisaalta ei täällä ole edes työpaikkoja, johon otettaisiin vanha nainen. Toisaalta ihan pelottaa, jos joutuukin töihin, jossa pitää olla omissa vaateissa. Mitä laitan pääleni, kun ei ole mitään kunnollista. Kaikki vaatteet ostettu joskus 4 vuotta sitten ja jo haisevatkin vanhalle. Tuntuu ettei viitsi edes ulos päätänsä pistää, vaikka vielä olisi haluja lenkeilyyn ja muuhun. Vaikeaksi kaiken tekee se että olen omasta mielestäni epäsiistin näköinen. Vaateita ei ole lenkille kuin 5 vuotta vanha takki ja housut, nekin jotain halpa halli vaatetta, joissa hikoillee. Kengätkin jo irvistelevät. Parturissa en ole käynyt varmaakaan 10 vuoteen. Olenkin antanut hiukseni kasvaa, vaikkein ne minulle sovi. Pesulla nyt käyn ja kotini siivoan. Kissoitani myös kanssa huolehdin. Kaupassa käynti kanssa on vaikeaa. Ensinnäkin vaatetuksen takia ja toiseksi, mitä ostan kuin ne tavalliset ostokset, perunaa, jauhelihaa, lenkkiä, kissan ruuat, köyhän ruoka yksin kertaista.
Turha on tulla sanomaan, että kysy sossusta vaate rahaa, on kysytty, mutta ne kuuluvat perusosaan.
näin neuvoo vain ihminen, jolla ei ole kokemusta masennuksesta.
Masentuneelle tuokin on tosiaan ylivoimasta
edellinen oli siis tarkoitettu nimimerkille HurttaMartta
Minä voisin kyllä auttaa,ymmärrän hyvin tilanteesi. Josset halua hakea muilta tahoilta apua,voi toinen ihminen varmasti auttaa.
kehoittaisin lähtemään siivoomaan, siellä virikettä.
Sitä se laiskuus teettää.
Kuulostat masentuneelta, mutta ajattele niin että sinulla on ihan pieni koirakaveri joka tarvitsee ulkoilua 3 kertaa päivässä! Ulkona tapaat muita koiraihmisiä ja heidän kanssaan on helppo jutella niitä näitä kun koirat leikkivät keskenään.
Voit myös aloittaa koirasi kanssa jonkin harrastuksen jossa tapaisin toisia ihmisiä.
Ensimmäisenä mene kuitenkin terveyskeskukseen tapaamaan lääkäriä ja pyydä lähete terapeutille ja masennuslääkkeet. Siitä se alkaa, ota ensimmäinen askel ja soita huomenaamulla se lääkäri aika. Tee siitä soitosta huomisen päivän tärkein tehtävä!