Mihin Jumala tarvitsee ihmistä?
Puolustamaan itseään?
Kavereiksi(on niin yksinäistä)?
Kokeisiinsa?
Opjektiksi(jotta Itse olsi)?
Miksi olemme täällä, jos
Jumala ei meitä tarvitse?
Puolustamaan itseään?
Kavereiksi(on niin yksinäistä)?
Kokeisiinsa?
Opjektiksi(jotta Itse olsi)?
Miksi olemme täällä, jos
Jumala ei meitä tarvitse?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jumalalla oli yksinäistä ja hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Rakkautensa objektiksi, ystäväksi, juttukaveriksi, lähes jumalolennoksi tähtipölyn jämistä. Ensisuudelmasta ystävä heräsi henkiin kuin Ruusunen lasiarkusta.
Ei rakkaussuhteeseen tarvitse olla järkisyytä. Syy on suhde itsessään. On tärkeää olla yhteydessä, vuorovaikuksessa, lähellä, uskoutua, jakaa. Rakastaa. Olla rakastettu.
Huomaa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Toisinsanoen Jumala testaa meillä itseänsä, eli meissä on Jumalan instanssi. Eikös tuntuisi aika loogiselta?
Kuten itse sanoit...
Jumala loi itsensä todistaakseen omaa olemassaoloaan. Jos on olemassa vain yksi sen olemassaolon määritteleminen on mahdotonta vertailukohtien puutteen vuoksi.
Se miksi Jumalan tarvitsisi todistaa omaa olemassaoloaan on sitten vaikeampi kysymys.
Olet ehkä väärässä suunassa jos lähdet etsimään meidän olemassaolomme merkitystä Jumalan tarpeista. Voisit läteä ensin siitä että mietit kuka itse olet. Oman itsensä määritteleminen on mielestäni perusta sille, miten oman tarpeellisuutensa määrittelee.
Eikö aurinko lämmitä,jos ei ole auringon katsojaa (subjekti/objekti)?
Tai, niin mistä sinäkään sitä tiedät?
lämmittäminen vaatiin jonkin mitä lämmitetään... mutta ymmärrän kyllä pointtisi vaikka esimerkki olikin huono. Eihän sitä tiedä ainakaan varmasti, mutta koska tietäminen varmasti on niin vaikeaa on vain luotava paras mahdollinen selitys, ja itse pystyn selittämään oman "Jumalani" luonteen ja olemassaolon. Sen minä tiedän että minulla on oma subjektiivinen kuva "Jumalasta" ja pystyn sen jotenkuten loogisesti perustelemaan. Mutta kuten sanoin jonkin asian merkityksen määrittäminen vaatii kyseisen asian ominaisuuksien ja luenteen määrittelemisen.
Niin, se käsitys, että aistihavainto on ainoa osoitus asian todellisuudesta, että "olio" voi vaikuttaa toiseen, kun jokin aistittava "voima" lähtee edellisestä ja "tarttuu" jälkinmmäiseen, vanha fysiikka oletti, että kappaleista virtaa erittäin hienoa ainetta, joka aistielimiemme kautta tunkeutuu sieluumme(tajuntaamme). Jumala joka ilmenee vain ajatukselle jää naiville tietoisuudelle vain ajatteluksi Jumalasta, Jumalan täytyy ilmestyä konkreettisesti, ajattelun todistelu ei merkitse mitään, ainoastaan se että jumaluus tulee osoitetuksi jollain kongreettisella havainnolla.Jakautuminen havaintoon ja ajatteluun tapahtuu sillä hetkellä, jolloin ihminen-tarkastelijana kohtaa ilmiöt.Maailman kokonaisuudesta erillään olevia "olioita" ei ole olemassa, jonkin "olion","ilmiön" selittäminen ymmärrettäväksi on, että se jäsennetään siihen ykseyteen, mistä inhimillinen rakenteemme on sen erottanut.
Ilmeisesti halusit tuoda oman Jumal kuvasi esille. Voin kertoa sen verran, että minun kuvani Jumalasta on juuri sellainen, että Jumala ei ole mikään fyysinen aistein havaittava olio. Jumala on mieluummin ajatus siitä miten meidän on täällä elettävä jotta eläisimme. Jumala on myös selitys siitä mistä kaikki on saanut alkunsa. Eli Minun Jumalani on ainakin 1.ajatus ja 2.selitys
Olet ajatellut oikein(mielestäni), tuota yritin selittää esimerkin kautta.
"Naivi jumal-usko" erottaa Jumalan olioksi, mutta Kaikki on kokonaisuus ja Jumala on energiaa ja ajatusta ja tästä lähtee selitys olemassaololle.
Hyviä jatkoja sulle.
Mahdollisesti avaamaan purkkeja ja noukkimaan tavaroita ylähyllystä...
Ja aina kannattaa pitää mielessä http://www.boneyourmother.com/uploads/arguing1.jpg
Kuvan kallis sanoma..