Mä tässä olen miettinyt miten elämä ja elämänkokemukset voivat laittaa ihmisen sellaiseen tilanteeseen, että rupee ajattelemaan itsemurhaa, onko se hetki, kuin menee huonosti, vai jollain se on aina.
Itse olen miettinyt tässä jo useamman kuukauden, että olen elänyt tarpeeksi tässä elämässä, ja nähnyt kaiken, ja että en pääse ex rakkaastani yli, olen yrittänyt ihan kaiken, uudet suhteet, alkoholi, uudet ystävät, mahdollisemman paljon tehnyt duunia, siis kaiken, mutta jälleen olen samassa tilanteessa, rakastunut vain häneen ainoastaan, ja tätä on kestänyt 7v, silloin tapasin hänet ensimmäisen kerran! Ja nyt olen miettinyt, aika varma olen että rakastan häntä siihen asti kun hengitän, ja en halua elää rakkaudettomassa elämässä, joten ajatellut sen takia riistää hengen itseltäni,...tiedän olen itsekäs, tiedän että perheeni kärsii, mutta olen päättänyt, en tiedä koska , millain lähden mutta varmaan kohta. Aikaisemmin mietin, ja tuomitsin niitä ihmisiä, jotka tekivät itsemurhan...en ymmmärtänyt, mutta nyt ymmärrän todella hyvin, silloin ihminen joka tekee sen, ei vain jaksa, on heikompi kuin muut, olen ollut todella vahva ja kamppaillut ihan yksin, mutta en enää jaksa, olen kyllä hakenut apua, ja ystäviä, joita ei enää ole! Mutta rakkauden takia voi kuolla, ihan helposti, paitsi silloin jos on lapsi maailmassa, niin ei silloin eihän kukaan halua jättää sitä tähän maailmaan, mutta minulla ei ole ketään, isänikin on taivaassa ja sinne menossa myös. :) jos nyt vain ei tapahdu ihmettä pienessä ajassa, että mieleni muuttuu....
Life is not easy, life is hard... and the love is the battlefield... sometime you just lost the game and give up ... you just dont take this shit anymore... :(
Itse olen miettinyt tässä jo useamman kuukauden, että olen elänyt tarpeeksi tässä elämässä, ja nähnyt kaiken, ja että en pääse ex rakkaastani yli, olen yrittänyt ihan kaiken, uudet suhteet, alkoholi, uudet ystävät, mahdollisemman paljon tehnyt duunia, siis kaiken, mutta jälleen olen samassa tilanteessa, rakastunut vain häneen ainoastaan, ja tätä on kestänyt 7v, silloin tapasin hänet ensimmäisen kerran! Ja nyt olen miettinyt, aika varma olen että rakastan häntä siihen asti kun hengitän, ja en halua elää rakkaudettomassa elämässä, joten ajatellut sen takia riistää hengen itseltäni,...tiedän olen itsekäs, tiedän että perheeni kärsii, mutta olen päättänyt, en tiedä koska , millain lähden mutta varmaan kohta. Aikaisemmin mietin, ja tuomitsin niitä ihmisiä, jotka tekivät itsemurhan...en ymmmärtänyt, mutta nyt ymmärrän todella hyvin, silloin ihminen joka tekee sen, ei vain jaksa, on heikompi kuin muut, olen ollut todella vahva ja kamppaillut ihan yksin, mutta en enää jaksa, olen kyllä hakenut apua, ja ystäviä, joita ei enää ole! Mutta rakkauden takia voi kuolla, ihan helposti, paitsi silloin jos on lapsi maailmassa, niin ei silloin eihän kukaan halua jättää sitä tähän maailmaan, mutta minulla ei ole ketään, isänikin on taivaassa ja sinne menossa myös. :) jos nyt vain ei tapahdu ihmettä pienessä ajassa, että mieleni muuttuu....
Life is not easy, life is hard... and the love is the battlefield... sometime you just lost the game and give up ... you just dont take this shit anymore... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikein löydä sanoja. Jotenkin haluaisin helpottaa tuskaasi. Anna tulla pahat olot ulos, vaikka kirjoittamalla, sisälle niitä ei saa jättää. Omien kipuilujen kanssa tuntuu kuin olisi yksin ( n. 5 vuotta ) olen jotenkin selvinnyt.
En ole jättänyt sisälle, purannut ulospäin perheelleni..ne vain sanoo, uusia ihmisiä tulee elämään, ja löydät sen oikean! Mutta ei ne voi tietää koko tarinaa, joka on uskomaton, jossa oma järki ei pysy mukana! Rakkaus on omituinen juttu, sen pitäis kestää ihan mitä vain, mutta silloin on vaikeeta kun luottamuksen menettää, (mies petti luottamuksen,hylkäsi mut ja sitten halusi minut takaisin kun rupesi katumaan) ja silloin on myöhäistä, sitä rupeaa pelkäämään jos satuttaa itsensä uudestaan! Ajattelin aikaisemmin aika parantaa haavat, mutta mun haavat vuotavat jälleen kerran, olen pohjalla josta yritän päästä ylös, ja mikä tällä hetkellä näyttää toivottomalta...jospa jälleen kerran menen nukkumaan, saan olla rauhassa ajatuksieni kanssa,näen jotain kaunista unta...ja huomenna taas ajatushelvetti päälle..ja koska pääsen vapaaksi.....