Elämä on vain ollut päämäärätöntä surffailua ja löysäilyä. Kaikki yritykseni tähän mennessä muuttaa itseäni ovat menneet pieleen. Ei ole järkeä elää tällaisessa valheessa. Kohta 30 kilahtaa mittariin ja ainoa ulospääsy on itsemurha. Minkä helvetin takia minun täytyy kitua ja jaksaa tätä paskaa; Ei kavereita, ei sukulaiset soita enää, ei tyttöystävää, ei ketään. Vaikka eihän sitä eletä muita ihmisä varten, ei nautintoa, ei rahaa, ei valtaa, ei edes siksi että elämä olisi jotenkin hauskaa. Ne on vain onnettomia välitavoitteita tuoden vain hetkellistä nautintoa, hedoismia joka ei itsessään ole tavoiteltava asia. Ei tässä ole vitunkaan järkeä. Minun PITÄÄ tappaa itseni. Syksyyn mennessä olen poissa ja tämä saatanan paska loppuu lopultakin.
Minun PITÄÄ tappaa itseni
Tuhon tiellä
112
9404
Vastaukset
- älä tapa
itseäsi vaan muuta pois tästä paskasta maasta, elämään voi löytyä sisältöä jossain muualla
- ajattele itseäsi nyt
Toinen ihminen ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu, ei kannata tappaa itseään, koska ethän sinä voi tietää mihin joudut sitten kun sen olet tehnyt, eikä takaisin voi enää palata. Onko sinulla mahdollisuutta vaihtaa paikkakuntaa, tai kertoa terveyskeskuksessa tilanteestasi? Heillä on koulutusta sitä varten, että heidän ainakin pitäisi osata neuvoa sinulle miten tästä eteenpäin. Ei kannata jäädä sinne yksinäisyyteen, pois muuttaminen on ensimmäinen ja tärkeä asia, joka kannattaa tehdä. Toiselta paikkakunnalta saattaa löytyä uusi tyttöystävä, kun pidät itsestäsi huolta. Jos olet sosiaalinen luonne, löydät uusia tuttavia vaikka toisen paikkakunnan työharjoittelun tai harrastuksen parista, se riippuu mitä haluat tehdä.
Minä olen itse uskovainen ja turvasin Jeesukseen, enkä ole katunut sitä päivääkään, kokeile sitäkin jos tuntuu että kaikki muut keinot ovat vähissä. - Anonyymi
Ei ainakaan multa löydy hyvää elämää mult löytyy paska elämä vaan.
- Anonyymi
ajattele itseäsi nyt kirjoitti:
Toinen ihminen ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu, ei kannata tappaa itseään, koska ethän sinä voi tietää mihin joudut sitten kun sen olet tehnyt, eikä takaisin voi enää palata. Onko sinulla mahdollisuutta vaihtaa paikkakuntaa, tai kertoa terveyskeskuksessa tilanteestasi? Heillä on koulutusta sitä varten, että heidän ainakin pitäisi osata neuvoa sinulle miten tästä eteenpäin. Ei kannata jäädä sinne yksinäisyyteen, pois muuttaminen on ensimmäinen ja tärkeä asia, joka kannattaa tehdä. Toiselta paikkakunnalta saattaa löytyä uusi tyttöystävä, kun pidät itsestäsi huolta. Jos olet sosiaalinen luonne, löydät uusia tuttavia vaikka toisen paikkakunnan työharjoittelun tai harrastuksen parista, se riippuu mitä haluat tehdä.
Minä olen itse uskovainen ja turvasin Jeesukseen, enkä ole katunut sitä päivääkään, kokeile sitäkin jos tuntuu että kaikki muut keinot ovat vähissä.Ätmi vastailee itselleen! Tapa vaan ja heti, saos elää rauhassa, et olis joka paikas häiritsemäs psykopaatti!
- 10+17
Jos sinulla ole enää mitään mitä menettäisitkään, niin eikö se tunnu mahtavalta? Ei tarvitse tehdä mitään toisia miellyttääkseen tai todistaakseen toisille jotain vaan voit katsella nauraen kuinka ihmiset juoksee ja stressaa ihanteidensa perässä.
Anna itsellesi rauha, ota rennosti ja katsele vaan kuinka elämä virtaa edessäsi sekunti sekunnilta, tunti tunnilta, päivä päivältä. Älä vaadi liikaa, sillä olet jo täydellinen!- aivovyöry
"elämä virtaa edessäsi sekunti sekunnilta, tunti tunnilta, päivä päivältä"
ja sitten se loppuu - faggot21564
aivovyöry kirjoitti:
"elämä virtaa edessäsi sekunti sekunnilta, tunti tunnilta, päivä päivältä"
ja sitten se loppuuthank you master yoda.
- Ehkä. Tai sitten...
Tuttu fiilis, mutta jotenkin haluan uskoa, että on vielä joskus parempaa ja siinä vaiheessa tällä kaikella paskalla on ollut vahvistava vaikutus. En kyllä todellakaan usko aina itse tuohon! 30 kilahti täyteen keväällä ja moni asia on näennäisesti hyvin, mutta sisältä olen tyhjä ja hermoraunio. Ei missään ole mitään vitun järkeä. Helpointa olisi, jos koko paska loppuisi tähän. Mutta olen kuitenkin ajatellut, että miksei sitä ennen yrittäisi vaihtaa oikeasti maisemaa, maanosaa. Tai tekisi jotain täysin erilaista kuin tähän asti. Mitä menetettävääkään siinä on, jos matkustaa pallon toiselle puolelle vaikka liftaten, jos toisena vaihtoehtona on vaan lopettaa oma elämä? Ehkä sitä pyörii vaan liikaa omissa pienissä ympyröissä ja ajatuksissa ja tarvii vaan ihan jotain muuta sisältöä elämään.
Olen myös ajatellut, että voisi tutustua buddhalaisuuteen, jossa pää tyhjennetään turhista ajatuksista ja elämän juttu löytyy askeettisuudesta. Karuudessaan siinä on jotain tosi kaunista!- 6+4=
että suurin osa ihmisistä elää ja tekee asioita muiden ihmisten hyväksi. yksinään ollessaan helposti masentuu, kun ei viitsi itseään varten esim. peseytyä, siivota, laittaa hyvää ruokaa. elämänsisältö tulee siis jostain muualta kuin itsestä. ainahan on sanottu, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. toki on sitten sellaisia erakkoluonteita, jotka hakeutuvat yksinäisyyteen ja jopa nauttivat siitä, mutta varmasti hekin joskus kaipaavat toisten ihmisten seuraa ja sitä, että voi tehdä jotain toisten hyväksi.
nykyään korostetaan hirveästi ihmisen oikeutta yksityisyyteen, omaan tilaan, omaan kotiin jne. ennen on asunut monta sukupolvea samassa talossa, eikä yksityisyyttä ollut, jollei lähtenyt talosta ulos luontoon.
oon myös tuon maagisen 30 vuoden ikärajan ylittänyt (viime vuonna jo tosin) ja kyllähän se rassaa, kun ei tunnu olevan näyttöä elämästään. ei kumppania, ei lapsia, ei työuraa (masennus lopetti opiskelun ja parannuttuaan ei oo vaan töitä löytynyt), ei mitään. en tiedä mikä ihme siinä on, että jos ei omasta olemassaolostaan oo mitään konkreettista jälkeä, niin sitä tuntee itsensä vähän nollaksi. pitäisi jaksaa käydä enemmän ulkona ja tehdä jotain mielekästä. ajautua tilanteisiin, jotka ei oo aina niin mukavia, mutta vois sitten ainakin muistella, että on elänyt ja tehnyt. masentuneelle tuo kaikki on niin äärettömän vaikeaa.
en tiedä miksi tätä kirjoitan, ehkä tämäkin on konkreettinen jälki siitä, että olen tänään netissä pyörinyt ja edes ajatellut asioita. tsemppiä, älä tapa ittees ainakaan tänään :) elä vielä vähän ja huomenna lisää. - onniononni
6+4= kirjoitti:
että suurin osa ihmisistä elää ja tekee asioita muiden ihmisten hyväksi. yksinään ollessaan helposti masentuu, kun ei viitsi itseään varten esim. peseytyä, siivota, laittaa hyvää ruokaa. elämänsisältö tulee siis jostain muualta kuin itsestä. ainahan on sanottu, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. toki on sitten sellaisia erakkoluonteita, jotka hakeutuvat yksinäisyyteen ja jopa nauttivat siitä, mutta varmasti hekin joskus kaipaavat toisten ihmisten seuraa ja sitä, että voi tehdä jotain toisten hyväksi.
nykyään korostetaan hirveästi ihmisen oikeutta yksityisyyteen, omaan tilaan, omaan kotiin jne. ennen on asunut monta sukupolvea samassa talossa, eikä yksityisyyttä ollut, jollei lähtenyt talosta ulos luontoon.
oon myös tuon maagisen 30 vuoden ikärajan ylittänyt (viime vuonna jo tosin) ja kyllähän se rassaa, kun ei tunnu olevan näyttöä elämästään. ei kumppania, ei lapsia, ei työuraa (masennus lopetti opiskelun ja parannuttuaan ei oo vaan töitä löytynyt), ei mitään. en tiedä mikä ihme siinä on, että jos ei omasta olemassaolostaan oo mitään konkreettista jälkeä, niin sitä tuntee itsensä vähän nollaksi. pitäisi jaksaa käydä enemmän ulkona ja tehdä jotain mielekästä. ajautua tilanteisiin, jotka ei oo aina niin mukavia, mutta vois sitten ainakin muistella, että on elänyt ja tehnyt. masentuneelle tuo kaikki on niin äärettömän vaikeaa.
en tiedä miksi tätä kirjoitan, ehkä tämäkin on konkreettinen jälki siitä, että olen tänään netissä pyörinyt ja edes ajatellut asioita. tsemppiä, älä tapa ittees ainakaan tänään :) elä vielä vähän ja huomenna lisää.Itse asiassa buddhalaisuudesta löytyy hyvinkin vastaus elämän onnellisuuteen. Karua se ei ole, mutta tavallaan lakkaa himoitsemasta, haluamasta ja vaatimasta. Ei sinun tarvitse vaihtaa maisemaa tullaksesi onnelliseksi. Ihmisten suurin virhe on juuri siinä, että he odottavat jotain toista, tulevaa, hetkeä tullakseen onnelliseksi. Totuus on, että tulevaa hetkeä ei ole, meillä on aina vain tämä hetki. Tuleva hetkikin, kun se on käsillä, on kuluva hetki. Pysäytä siis maailman menosi, ajatuksen virtasi ja lopeta samaistumasta mieleesi, joka kehottaa sinua tappamaan itsesi. Todellinen itsesi ei nimittäin kehota mitään tuollaista. Todellinen itsesi on havainnoitsija ajatusten yläpuolella. Mikäli buddhalaisuus tai tietoinen voima kiinnostaa sinua, etsi käteesi Eckhart Tollen kirja Läsnäolon voima. Periaatteessa kyse on samasta asiasta eli hetkessä elämisestä. Kyllä sä tuosta vielä nouset, tsemppiä!
- aamun kajo
sentään jotain hyvääkin, vaikka buddhismissa."Karuudessaan siinä on jotain tosi kaunista!" Sielläkin voi olla aikansa ja lähteä sitten vaikka eteenpäin, kun on saanut päästänsä kaikki negatiiviset asiat pois. Eräältä nuorelta mieheltä kysyttiin, eikö hänestä ollut saarella kovin yksinäistä. Mies sanoi: Ei toki. Koska olen ainoa ihminen täällä, on minulla paljon aikaa ajatella hyviä asioita ja kauniita ajatuksia.
Kyllä sinä sen omasi vielä löydät, olin minäkin 10 vuotta ilman vakiseuraa, nyt 20 v. naimisissa. - trivial_mist
aamun kajo kirjoitti:
sentään jotain hyvääkin, vaikka buddhismissa."Karuudessaan siinä on jotain tosi kaunista!" Sielläkin voi olla aikansa ja lähteä sitten vaikka eteenpäin, kun on saanut päästänsä kaikki negatiiviset asiat pois. Eräältä nuorelta mieheltä kysyttiin, eikö hänestä ollut saarella kovin yksinäistä. Mies sanoi: Ei toki. Koska olen ainoa ihminen täällä, on minulla paljon aikaa ajatella hyviä asioita ja kauniita ajatuksia.
Kyllä sinä sen omasi vielä löydät, olin minäkin 10 vuotta ilman vakiseuraa, nyt 20 v. naimisissa.olit 10-vuotiaasta ilman vakiseuraa?
- Anonyymi
6+4= kirjoitti:
että suurin osa ihmisistä elää ja tekee asioita muiden ihmisten hyväksi. yksinään ollessaan helposti masentuu, kun ei viitsi itseään varten esim. peseytyä, siivota, laittaa hyvää ruokaa. elämänsisältö tulee siis jostain muualta kuin itsestä. ainahan on sanottu, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. toki on sitten sellaisia erakkoluonteita, jotka hakeutuvat yksinäisyyteen ja jopa nauttivat siitä, mutta varmasti hekin joskus kaipaavat toisten ihmisten seuraa ja sitä, että voi tehdä jotain toisten hyväksi.
nykyään korostetaan hirveästi ihmisen oikeutta yksityisyyteen, omaan tilaan, omaan kotiin jne. ennen on asunut monta sukupolvea samassa talossa, eikä yksityisyyttä ollut, jollei lähtenyt talosta ulos luontoon.
oon myös tuon maagisen 30 vuoden ikärajan ylittänyt (viime vuonna jo tosin) ja kyllähän se rassaa, kun ei tunnu olevan näyttöä elämästään. ei kumppania, ei lapsia, ei työuraa (masennus lopetti opiskelun ja parannuttuaan ei oo vaan töitä löytynyt), ei mitään. en tiedä mikä ihme siinä on, että jos ei omasta olemassaolostaan oo mitään konkreettista jälkeä, niin sitä tuntee itsensä vähän nollaksi. pitäisi jaksaa käydä enemmän ulkona ja tehdä jotain mielekästä. ajautua tilanteisiin, jotka ei oo aina niin mukavia, mutta vois sitten ainakin muistella, että on elänyt ja tehnyt. masentuneelle tuo kaikki on niin äärettömän vaikeaa.
en tiedä miksi tätä kirjoitan, ehkä tämäkin on konkreettinen jälki siitä, että olen tänään netissä pyörinyt ja edes ajatellut asioita. tsemppiä, älä tapa ittees ainakaan tänään :) elä vielä vähän ja huomenna lisää.syö vielä kerran jotakin videolla niin leikkaan kurkkusi auki ja laulan lambadaa,
- Anonyymi
6+4= kirjoitti:
että suurin osa ihmisistä elää ja tekee asioita muiden ihmisten hyväksi. yksinään ollessaan helposti masentuu, kun ei viitsi itseään varten esim. peseytyä, siivota, laittaa hyvää ruokaa. elämänsisältö tulee siis jostain muualta kuin itsestä. ainahan on sanottu, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. toki on sitten sellaisia erakkoluonteita, jotka hakeutuvat yksinäisyyteen ja jopa nauttivat siitä, mutta varmasti hekin joskus kaipaavat toisten ihmisten seuraa ja sitä, että voi tehdä jotain toisten hyväksi.
nykyään korostetaan hirveästi ihmisen oikeutta yksityisyyteen, omaan tilaan, omaan kotiin jne. ennen on asunut monta sukupolvea samassa talossa, eikä yksityisyyttä ollut, jollei lähtenyt talosta ulos luontoon.
oon myös tuon maagisen 30 vuoden ikärajan ylittänyt (viime vuonna jo tosin) ja kyllähän se rassaa, kun ei tunnu olevan näyttöä elämästään. ei kumppania, ei lapsia, ei työuraa (masennus lopetti opiskelun ja parannuttuaan ei oo vaan töitä löytynyt), ei mitään. en tiedä mikä ihme siinä on, että jos ei omasta olemassaolostaan oo mitään konkreettista jälkeä, niin sitä tuntee itsensä vähän nollaksi. pitäisi jaksaa käydä enemmän ulkona ja tehdä jotain mielekästä. ajautua tilanteisiin, jotka ei oo aina niin mukavia, mutta vois sitten ainakin muistella, että on elänyt ja tehnyt. masentuneelle tuo kaikki on niin äärettömän vaikeaa.
en tiedä miksi tätä kirjoitan, ehkä tämäkin on konkreettinen jälki siitä, että olen tänään netissä pyörinyt ja edes ajatellut asioita. tsemppiä, älä tapa ittees ainakaan tänään :) elä vielä vähän ja huomenna lisää.Tämähän se myös on, että on edes tänne kirjoittanut, niin onhan sekin jo jotakin :)
Kiitos tuosta ajatuksesta! Se oikeasti paransi ainakin minun mielialaani.
- .............
Sinähän olet VAPAA!
Ehkä ymmärrät tämän joskus. (Tietenkään et, jos itsesäälisesti tapat itsesi. Ratkaisu on sinun.) - niityn kukka
Älä luovuta vielä. Kuolla ehtii myöhemminkin. Olet vielä nuori, eläisit. Tekisit parhaasi mitä voit OMAN elämäsi puolesta ja katsoisit asiaa vasta sen jälkeen. Joka tilanteessa ja asiassa on myös jotakin myönteistä. On ainakin halu muuttua tai muuttaa oma elämä johonkin suuntaan. Kannattaa kuunnella itseään ja tehdä vaikka pieniäkin muutoksia. Se on jo todella hieno asia, että olet yrittänyt muuttaa itseäsi. Kaikki eivät edes yritä. Tuntuu että tarvitsisit jonkun sysäyksen jatkaa tätä.
Muutos johtaa aina toiseen muutokseen ja ajan myötä meistä tulee toisenlaisia - emme kärsi enää niin paljon ja pystymme luomaan itsellemme uusia ihmissuhteita ja merkityksiä elämään. Toivon siis että harkitset vielä. Voimia ja iso halaus sinulle! - 21nainen
Tiedän mitä käyt läpi.
Jos tarvitset olkapäätä, ota yhteyttä.
Olen 21-vuotias nuori nainen, jolla on todettu epävakaa persoonallisuushäiriö ja vaikea masennus.
Olen itsekin itsemurhan partaalla.
Olen valmis tukemaan sinua, ystävänä.
[email protected]- yksjäbä
ite just napsin vahvoja lääkkeitä alkoholin kanssa....
tiiän etten delaa mut niistä tulee olo ku delais...
haluun kuolla, ei oo menetettävää,
mut voin silti sanoa, että älä tee sitä
ihmisellä on vaan yks elämä ja vaik se ei ois täydellinen, nii siitä pitää nauttia
nauti parhaas mukaan!!! ihmiset on pinnallisia, älä välitä siitä mitä muut sanoo!! - ///
yksjäbä kirjoitti:
ite just napsin vahvoja lääkkeitä alkoholin kanssa....
tiiän etten delaa mut niistä tulee olo ku delais...
haluun kuolla, ei oo menetettävää,
mut voin silti sanoa, että älä tee sitä
ihmisellä on vaan yks elämä ja vaik se ei ois täydellinen, nii siitä pitää nauttia
nauti parhaas mukaan!!! ihmiset on pinnallisia, älä välitä siitä mitä muut sanoo!!Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."
Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"
Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.
Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."
Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?
Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." - Romrom
/// kirjoitti:
Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."
Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"
Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.
Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."
Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?
Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."Pakko ärähtää. Viekää nyt ne Jumalat ja Jeesukset pois näistä keskusteluista ja tarjotkaa _oikeaa_ apua ja aitoa empatiaa (jos on kerran jotain pakko sanoa), sanat jotka tulevat teiltä itseltänne ovat moninkerroin tärkeämpiä kuin pölyiset raamatunjakeet. Usko ei myöskään ole ratkaisu ihmisen pahaan oloon joka lähtee syvältä itsestä. Usko jo itsessään voi olla sairasta ja sairaus eikä yhdellä sairaudella poisteta toista... Itse en usko Jumalaan, Jeesukseen ehkä historiallisena henkilönä, mutta en esim. kristinuskon määrittämällä tavalla ja ottaisin loukkauksena sen, että jos täällä kertoisin pahasta olostani ja joku heittäisi siihen pätkän raamatusta.
- ikfdjssfiosdfj
Romrom kirjoitti:
Pakko ärähtää. Viekää nyt ne Jumalat ja Jeesukset pois näistä keskusteluista ja tarjotkaa _oikeaa_ apua ja aitoa empatiaa (jos on kerran jotain pakko sanoa), sanat jotka tulevat teiltä itseltänne ovat moninkerroin tärkeämpiä kuin pölyiset raamatunjakeet. Usko ei myöskään ole ratkaisu ihmisen pahaan oloon joka lähtee syvältä itsestä. Usko jo itsessään voi olla sairasta ja sairaus eikä yhdellä sairaudella poisteta toista... Itse en usko Jumalaan, Jeesukseen ehkä historiallisena henkilönä, mutta en esim. kristinuskon määrittämällä tavalla ja ottaisin loukkauksena sen, että jos täällä kertoisin pahasta olostani ja joku heittäisi siihen pätkän raamatusta.
Älä nyt vittu keskeytä tota saarnaa. Kunhan paasataan jeesusa tarpeeksi lujaa itsemurhaaja jaksaa vielä niellä pari ylimääräistä pilleriä ja kurlata vodkapullon ihan viimeiseenkin tippaan silkasta vitutuksesta!
Mä tarkoitan, toihan on just parasta kirittämistä ja todistaa että elämä ei todellakaan kannata koska apu on tuota tasoa... :D - ..
Romrom kirjoitti:
Pakko ärähtää. Viekää nyt ne Jumalat ja Jeesukset pois näistä keskusteluista ja tarjotkaa _oikeaa_ apua ja aitoa empatiaa (jos on kerran jotain pakko sanoa), sanat jotka tulevat teiltä itseltänne ovat moninkerroin tärkeämpiä kuin pölyiset raamatunjakeet. Usko ei myöskään ole ratkaisu ihmisen pahaan oloon joka lähtee syvältä itsestä. Usko jo itsessään voi olla sairasta ja sairaus eikä yhdellä sairaudella poisteta toista... Itse en usko Jumalaan, Jeesukseen ehkä historiallisena henkilönä, mutta en esim. kristinuskon määrittämällä tavalla ja ottaisin loukkauksena sen, että jos täällä kertoisin pahasta olostani ja joku heittäisi siihen pätkän raamatusta.
Annoin viestillesi peukkua alas, vaikka oli tarkoitus antaa ylös!
/// kirjoitti:
Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."
Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"
Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.
Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."
Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?
Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."Hmm... hieman hämmentää tuo Jeesus tässä yhteydessä. Eikö juuri hän ole kaikkien itsemuhaa ajattelevien ihmisten esikuva omalla mallillaan? Vähän kuin Sokrates?
- ymmärrätkövammainen
Ime sinä vittu munaas saatana.
- Anonyymi
/// kirjoitti:
Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."
Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"
Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.
Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."
Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?
Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."Puhu vielä kerran Jeesuksesta ja Jumalasta niin mä tuun ja hirtän sut lähimpään koivuja sun lapset viereen
- Kylmät kädet
Kuin minä olisin kirjoittanut tuon viestisi. Oikeesti. Et ole ainoa.
- 10 + 20
'Kylmät kädet', olet aika aktiivinen ollut viimeaikoina näissä keskusteluissa. Mikä on sinun tarinasi?
- Dumplate
10 + 20 kirjoitti:
'Kylmät kädet', olet aika aktiivinen ollut viimeaikoina näissä keskusteluissa. Mikä on sinun tarinasi?
niin.. Löytyy yllättäen: Tell Me Where It Hurts :)
http://www.youtube.com/watch?v=ZnKt8i_ppRs - tuoksuu tammipuut
10 + 20 kirjoitti:
'Kylmät kädet', olet aika aktiivinen ollut viimeaikoina näissä keskusteluissa. Mikä on sinun tarinasi?
sori mua rupes naurattaa noi kommentit tohon Jeesus-kirjoitukseen, vaikka asia haudanvakava. "Älä vittu keskeytä tota saarnaa".
Minäkin olen itsarin partaalla, enkä tiedä mitä tehdä ja kuinka kestän? Minulle tultiin pe iltana haastamaan riitaa juna-asemalla, ja se tuntui viimeiseltä niitiltä. Tosi paska olo ollut sen jälkeen. Olen helppo uhri koska liikun aina yksin, ei ole kavereita. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Käytän Mirtatzapin 15 mg ja ahdistukseen Risolidia ja Anksilonia, joista jälkimmäinen hemmetin kallis. Missäpäin asutte? Voitaisko järjestää joku tapaaminen? Vai onko ihan paska idea? Tiedän että monille on korkea kynnys tavata vieraita ihmisiä. - Dumplate
tuoksuu tammipuut kirjoitti:
sori mua rupes naurattaa noi kommentit tohon Jeesus-kirjoitukseen, vaikka asia haudanvakava. "Älä vittu keskeytä tota saarnaa".
Minäkin olen itsarin partaalla, enkä tiedä mitä tehdä ja kuinka kestän? Minulle tultiin pe iltana haastamaan riitaa juna-asemalla, ja se tuntui viimeiseltä niitiltä. Tosi paska olo ollut sen jälkeen. Olen helppo uhri koska liikun aina yksin, ei ole kavereita. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Käytän Mirtatzapin 15 mg ja ahdistukseen Risolidia ja Anksilonia, joista jälkimmäinen hemmetin kallis. Missäpäin asutte? Voitaisko järjestää joku tapaaminen? Vai onko ihan paska idea? Tiedän että monille on korkea kynnys tavata vieraita ihmisiä.ikänä tavannu ketään.. Tai siis näissä merkeissä :)
Vai juna-asemalla. Sepä oli yllätys, tänään haastoin riitaa juna-asemmalla :D
Kärsin mielialan vaihtelusta. Harmi vaan etten pääse tuonne manian puollelle... tai joo, en muista tulla tänne tai mennä sinne .. Minäkin noita Jeesus juttuja..:::DD, paitsi että pidän sitä tietty hyvänä - Kylmät kädet
10 + 20 kirjoitti:
'Kylmät kädet', olet aika aktiivinen ollut viimeaikoina näissä keskusteluissa. Mikä on sinun tarinasi?
Helppo kysymys.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9073774 - 10 + 20
Kylmät kädet kirjoitti:
Helppo kysymys.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9073774Oli sinun kirjoituksesi. Et kertonut tuossa kirjoituksessasi syitä miksi koet olosi pahaksi, vaikka ymmärrän kuinka voi ärsyttää jos aina vain viedään Peltsille eikä asialle muuta tehdä.
Kaipaatko juttukaveria?
- Amm.
vaihtaisit varmuudella huonompaan, ikuiseen vaivaan?
Miksi et eläisi sitä aikaa, mikä tuleekin elää? Ja antaisit auringon tulla.- EI Kannata
Valittaminen ja surkuttelu julkiseti ei kannata , ikäänkuin sääliä kerjäisit . Omat johtopäätökset
elämänsuhteen ja muutosten tarpeellisuus on omassa kädessäsi. Joten ryhdistäydy tai muuten
luuserin leima säilyy , jokaisella on mahdollisuudet JOS niitä haluaa käyttää , Älä kerjää
sääliä se on raukkamaista .
- kerty
Kesä heiäkuunvaihteessa. Ota vastaan uusi syntuyminen ja jätä tämä maailma taaksesi! Eli hyppää tuolleen tästä maailmasta Jumaln Valtakuntaan!
- Tuhon tiellä
Ensinnäkin kiitokset kaikille rohkaisusta, mutta mutta eipä taida auttaa.
Eli täällä tarjotutu yleisimmät ratkaisut tähän ongelmaan ovat:
1)uskonto eli osittainen illusio ja harha ja teeskentely ongelman olemattomuudesta, vaikka uskon kyllä itsekin ja olen kristitty mutta yritän välttyä ylilyönneiltä. Lisättäköön vielä että buddhalainen meditaatio on erittäin hyvä tapa rentoutua jos sen tekee oikein.
2)napit/mielenterveyspalvelut(ongelmien turruttaminen muuttamalla tajunnan tasoa, tai ongelmien sysääminen jollekin toiselle)
3)paikkakunnan vaihtaminen (ei ne asiat vaihtamalla parane, vaikka tämä kylä paska paikka onkin).
Silti mikään näistä ei poista elämäni perusongelmia; sisällöttömyyttä , tunnottomuutta(mikään ei tunnu miltään) ja päämäärättömyyttä. Kaikkea on jo tähän mennessä kokeiltu; kiipeilyä, himotreenaamista, urheiluautoa, amerikan road trippiä, juopottelua. Kaikki tyynni samaa paskaa. Suomalainen yhteiskunta opettaa tyytymään keskivertoon tasapaksuun , tunneköyhään paskaelämään, farmarivolvoon labradorinnoutajaan ja omakotitaloon. Kaikki tämä maksetaan elinikäisellä lainalla ja tätä varten sinun tulee käydä töissä. Elät käytännössä orjana koska tavarat on orjuuttaneet sinut(alkaa kuullostaa Fight Clubilta). Jos protestoit etkä suostu, kaikki sanoo vain tee niinkuin muutkin tai menetät senkin vähän mitä sinulla on. Menettäskin vittu, aloittaisin mielelläni tynnyri päällä jostain ojan pohjalta, jolloin elämän sisältö olisi jokapäiväinen selviäminen. Koko perkeleen yhteiskunta pelkää epäonnea, kun pitäisi toivoa onnistumista. Mikä järki oli hankkia tutkintoa ja koulutusta jos koko homma on vesitetty tällaiseksi tasapaksuksi paskaksi? Osa täällä sanoo; ei kannata tappaa itseään on parempi olla elossa kuin kuollut? Mistä te sen tiedätte? Harvalla täällä on kokemusta itsensä tappamisesta, ja jos on niin kertokaa minullekin miten sen voi tehdä kaksi kertaa? Jos oleminen tuottaa niin paljon tuskaa eikö ole parempi jos lakkaa olemasta? En usko että ihminen tietää olevansa kuollut, ihminen voi tietää kuolevansa, mutta kun kuollaan en usko että silloin ollaan enää tietoisia mistään. Mitä järkeä elää, jos ei tunne elävänsä? Vaikutan varmaan hirveältä kusipäältä/elitistipelleltä/narsistilta sanoessani nämä sanat ja kommentit(ja luultavasti olenkin), mutta nämä ovat vain minun ajatuksiani. Syksyä odotellessa, sitten asiat on kunnossa siten että kun lakkaan olemasta ei muille tule siitä mitään ylimääräisiä kustannuksia/haittaa.- onniononni
Minusta kirjoituksesi oli hieno ja olet jo niin lähellä perimmäistä totuutta, ettet taida ymmärtää itsekään. Sisällöttömyys, tunnottomuus ja päämäärättömyys johtuvat siitä, ettet ole vielä löytänyt elämäntehtävääsi. Meidän kaikkien olemassaololla on jokin tarkoitus. Et ole syntynyt tänne turhaan- et siksi, että saisit kuvaamasi farmarivolvon, koiran ja talon. Oikeastaan mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinulla on menetettävää. Ihmiset menevät metsään juuri siinä, että he kokevat edellä mainitut omistavina olevansa "jotain" ja että heidän tehtävänsä täällä on suoritettu, kun ne on saavutettu. Miksi sitten ne eivät kuitenkaan riitä? Siksi, ettet voi lopulta omistaa mitään elollista. Mikään ei ole oikeasti sinun. Edes lapsesi tai mahdollinen kumppanisi eivät ole "sinun". Elämän onnellisuus ja tasapaino eivät synny tilapäisestä egon tarpeiden tyydyttämisestä. Sinä tiedät tämän jo. Eikö olisi aika hankkia lisää tietoa?
Olet hakenut merkitystä elämääsi himotreenaamisella, kiipeilyllä jne. Ne ovat antaneet sinulle hetkittäisiä välähdyksiä siitä, että tunnet olevasi elossa. Mutta ne tunteet katoavat yhtä nopeasti kuin ne ovat tulleetkin. Egosi haluaa lisää tunnetta. Mitä enemmän tavoittelet sitä noista asioista, sen kauemmas se karkaa.
Sinä et ole ollenkaan kusipää. Sinä olet ymmärtämässä elämän syvällistä merkitystä, joka ei löydy omistamisesta, koulutuksesta, eikä tasapaksusta hutusta, jota luulemme "oikeaksi " elämäksi. Perimmäinen onnellisuus löytyy itsestä, kuluvan hetken kokemisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Et sinä tule tappamaan itseäsi syksyllä. Tiedät sen itsekin. Minun tekisi mieli kalauttaa sinua leikkisästi vasaralla päähän, jotta havahtuisit. Olet lähempänä "valaistumista", kuin yksikään kirjoittaja, jonka tekstejä täällä olen lukenut. Sinä olet kärsinyt tarpeeksi havahtuaksesi. Kaikkea hyvää elämänmatkallesi, ehkä jonain päivänä autat muita ulos samanlaisesta tilanteesta, missä olet nyt! - xym
onniononni kirjoitti:
Minusta kirjoituksesi oli hieno ja olet jo niin lähellä perimmäistä totuutta, ettet taida ymmärtää itsekään. Sisällöttömyys, tunnottomuus ja päämäärättömyys johtuvat siitä, ettet ole vielä löytänyt elämäntehtävääsi. Meidän kaikkien olemassaololla on jokin tarkoitus. Et ole syntynyt tänne turhaan- et siksi, että saisit kuvaamasi farmarivolvon, koiran ja talon. Oikeastaan mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinulla on menetettävää. Ihmiset menevät metsään juuri siinä, että he kokevat edellä mainitut omistavina olevansa "jotain" ja että heidän tehtävänsä täällä on suoritettu, kun ne on saavutettu. Miksi sitten ne eivät kuitenkaan riitä? Siksi, ettet voi lopulta omistaa mitään elollista. Mikään ei ole oikeasti sinun. Edes lapsesi tai mahdollinen kumppanisi eivät ole "sinun". Elämän onnellisuus ja tasapaino eivät synny tilapäisestä egon tarpeiden tyydyttämisestä. Sinä tiedät tämän jo. Eikö olisi aika hankkia lisää tietoa?
Olet hakenut merkitystä elämääsi himotreenaamisella, kiipeilyllä jne. Ne ovat antaneet sinulle hetkittäisiä välähdyksiä siitä, että tunnet olevasi elossa. Mutta ne tunteet katoavat yhtä nopeasti kuin ne ovat tulleetkin. Egosi haluaa lisää tunnetta. Mitä enemmän tavoittelet sitä noista asioista, sen kauemmas se karkaa.
Sinä et ole ollenkaan kusipää. Sinä olet ymmärtämässä elämän syvällistä merkitystä, joka ei löydy omistamisesta, koulutuksesta, eikä tasapaksusta hutusta, jota luulemme "oikeaksi " elämäksi. Perimmäinen onnellisuus löytyy itsestä, kuluvan hetken kokemisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Et sinä tule tappamaan itseäsi syksyllä. Tiedät sen itsekin. Minun tekisi mieli kalauttaa sinua leikkisästi vasaralla päähän, jotta havahtuisit. Olet lähempänä "valaistumista", kuin yksikään kirjoittaja, jonka tekstejä täällä olen lukenut. Sinä olet kärsinyt tarpeeksi havahtuaksesi. Kaikkea hyvää elämänmatkallesi, ehkä jonain päivänä autat muita ulos samanlaisesta tilanteesta, missä olet nyt!Aloittajalle vielä laihaa evästyksenrieskaa: olet kokeillut kaikkea omaa nautinnon- tai seikkailunhaluasi stimuloivaa, ja pettynyt, kun kaikki hauska loppuu aikanaan ja krapula alkaa. Luulet tietäväsi jo kaiken kaikesta: maailmasta, ihmisistä, onnesta, hyvinvoinnista. "But you ain`t seen nothing yet".
Omasta päästä aloittaen, marssipa ihan neutraalilla, asiallisella mielellä neurologille ja tutkituta itsesi lievän neurologisen NT:stä poikkeavan tilan varalta (huom. en käyttänyt sanaa sairaus, koska esim. lievä autismi ei ole sairaus vaan ominaisuus). Lähinnä ADHD tulee mieleen, paristakin kohdasta tekstiäsi. Voit itse arvuutella mistä kohdista..
ja sitten tietysti nuoren poikamiehen angstia, kesä kauneimmillaan, helluntaikin jo meni eikä heilaa kainalossa. Mahdatko motata virtuaalisesti jos kirjoitan että kuule mä ymmärrän sua, aattelin joskus hieman samaan tapaan. Sitten viisikymppisenä isänä ja isoisänä voit keinustuolissa myhäillen muistella aikaa, jolloin oli erityisen synkät fiilikset päällä pitkään.
Reseptissä määräisin rakkautta, ulkoliikuntaa, ruumiillista työtä vaikka perunapellolla, ja silmien avaamista kanssaihmisten kärsimykselle, auttamista. - Tuhon tiellä
xym kirjoitti:
Aloittajalle vielä laihaa evästyksenrieskaa: olet kokeillut kaikkea omaa nautinnon- tai seikkailunhaluasi stimuloivaa, ja pettynyt, kun kaikki hauska loppuu aikanaan ja krapula alkaa. Luulet tietäväsi jo kaiken kaikesta: maailmasta, ihmisistä, onnesta, hyvinvoinnista. "But you ain`t seen nothing yet".
Omasta päästä aloittaen, marssipa ihan neutraalilla, asiallisella mielellä neurologille ja tutkituta itsesi lievän neurologisen NT:stä poikkeavan tilan varalta (huom. en käyttänyt sanaa sairaus, koska esim. lievä autismi ei ole sairaus vaan ominaisuus). Lähinnä ADHD tulee mieleen, paristakin kohdasta tekstiäsi. Voit itse arvuutella mistä kohdista..
ja sitten tietysti nuoren poikamiehen angstia, kesä kauneimmillaan, helluntaikin jo meni eikä heilaa kainalossa. Mahdatko motata virtuaalisesti jos kirjoitan että kuule mä ymmärrän sua, aattelin joskus hieman samaan tapaan. Sitten viisikymppisenä isänä ja isoisänä voit keinustuolissa myhäillen muistella aikaa, jolloin oli erityisen synkät fiilikset päällä pitkään.
Reseptissä määräisin rakkautta, ulkoliikuntaa, ruumiillista työtä vaikka perunapellolla, ja silmien avaamista kanssaihmisten kärsimykselle, auttamista.Tämäkin on kokeiltu, ei löydy vikaa, vaikka olin onnettomuudessa jossa aivoihin tuli vauriota. Ja vaikka vikaa olisikin ollut niin mitä sitten? Miten se muuttaa tulevaisuuden näkymiä yhtään paremmaksi? Sitenkö että voin nojata johonkin sairauteen ja heittää hanskat tiskiin sillä perusteella kun olen vammautunut/sairas? Kerro minulle. Ja mitä vitun rakkautta? Mitä se on? Kerro minulle, äläkä syötä mitään satuja ja paskaa jostain ylemmästä tunteesta kuin rakkaus. Sitä ei ole kohdalleni sattunut joten sitä ei minulle ole olemassa. Piste.
- masistäti
Tuhon tiellä kirjoitti:
Tämäkin on kokeiltu, ei löydy vikaa, vaikka olin onnettomuudessa jossa aivoihin tuli vauriota. Ja vaikka vikaa olisikin ollut niin mitä sitten? Miten se muuttaa tulevaisuuden näkymiä yhtään paremmaksi? Sitenkö että voin nojata johonkin sairauteen ja heittää hanskat tiskiin sillä perusteella kun olen vammautunut/sairas? Kerro minulle. Ja mitä vitun rakkautta? Mitä se on? Kerro minulle, äläkä syötä mitään satuja ja paskaa jostain ylemmästä tunteesta kuin rakkaus. Sitä ei ole kohdalleni sattunut joten sitä ei minulle ole olemassa. Piste.
Kuulostaa ihan siltä, ettet kestä normaalia arkea, etkä osaa iloita pienistä asioita. Voi. voi...
Elämä kun ei ole sitä pelkkää postmodernia pintaliitobiletystä ja upioita tunnelmia.
Elämä on.
Hanki elämä.
nim. ei tavaran eikä muiden ihmisten odotusten orja- - nyt kiukuttaa
masistäti kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, ettet kestä normaalia arkea, etkä osaa iloita pienistä asioita. Voi. voi...
Elämä kun ei ole sitä pelkkää postmodernia pintaliitobiletystä ja upioita tunnelmia.
Elämä on.
Hanki elämä.
nim. ei tavaran eikä muiden ihmisten odotusten orja-kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA. - Sun Won't Shine
nyt kiukuttaa kirjoitti:
kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA.Nyt on pakko kommentoida. Tätäkin palstaa seuranneena voinen sanoa, että nuo "Hanki elämä"-tyypit auttavat, tavallaan. Kun tuntee itsensä täydellisen epäonnistuneeksi yksilöksi, tahtoo vaan pois täältä ja lopettaa kaiken, nämä vitun neroperseet tulevat kertomaan, että "Lopeta tuo itsesi sääliminen ja hanki elämä luuseri", niin kiitos! Kun tänne on kirjoittanut ja toivonut saavansa edes vertaistukea, tai edes yhden kannustavan kommentin, edes jotain millä jaksaa taas pari tuntia eteenpäin ja paskaa sataa, niin kiitos! Ratkaisu alkaa olla selvillä ja se tosiasia, ettei ketään todellakaan kiinnosta tämä yksi paska elämä tai sen päättyminen. Vittuilkaa vaan. Yllyttäkää vähän lisää ja vähätelkää vielä.
- haista itte
Sun Won't Shine kirjoitti:
Nyt on pakko kommentoida. Tätäkin palstaa seuranneena voinen sanoa, että nuo "Hanki elämä"-tyypit auttavat, tavallaan. Kun tuntee itsensä täydellisen epäonnistuneeksi yksilöksi, tahtoo vaan pois täältä ja lopettaa kaiken, nämä vitun neroperseet tulevat kertomaan, että "Lopeta tuo itsesi sääliminen ja hanki elämä luuseri", niin kiitos! Kun tänne on kirjoittanut ja toivonut saavansa edes vertaistukea, tai edes yhden kannustavan kommentin, edes jotain millä jaksaa taas pari tuntia eteenpäin ja paskaa sataa, niin kiitos! Ratkaisu alkaa olla selvillä ja se tosiasia, ettei ketään todellakaan kiinnosta tämä yksi paska elämä tai sen päättyminen. Vittuilkaa vaan. Yllyttäkää vähän lisää ja vähätelkää vielä.
Nimimerkki masistäti on todellakin säälittävää ihmisyyden haaskaamista. Hanki itse se kuuluisa elämä. Että pistää vituttamaan tuo täysin kulunut, lapsellinen fraasi.
- xym
Tuhon tiellä kirjoitti:
Tämäkin on kokeiltu, ei löydy vikaa, vaikka olin onnettomuudessa jossa aivoihin tuli vauriota. Ja vaikka vikaa olisikin ollut niin mitä sitten? Miten se muuttaa tulevaisuuden näkymiä yhtään paremmaksi? Sitenkö että voin nojata johonkin sairauteen ja heittää hanskat tiskiin sillä perusteella kun olen vammautunut/sairas? Kerro minulle. Ja mitä vitun rakkautta? Mitä se on? Kerro minulle, äläkä syötä mitään satuja ja paskaa jostain ylemmästä tunteesta kuin rakkaus. Sitä ei ole kohdalleni sattunut joten sitä ei minulle ole olemassa. Piste.
Sinulle ei rakkautta ole olemassa, koska käsittääksesi sitä ei koskaan ole kohdallesi sattunut. Huokaus, syvä sellainen. Lähetän virtuaalihalauksen. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Sinun synkkyytesi, ihan ikiomasi. Tänään kuljin keskisuomalaisilla kukkaniityillä, uskomaton määrä sinipunaisia kurjenpolvia. Ja lupiineja tienvarret täynnä, kuin monivärisiä kynttilöitä. Olen varmaan tosiaan liian epäsynkkä kirjoittelemaan yhtään mitään kenellekään, anteeksi kun häiritsin. Siinä vaiheessa kun on jo monia läheisiään kuolemalle menettänyt, niin jotenkin sitä vaan tykkää itse elää, ja jopa nauttia vaikkapa kukista.
- tuli mieleen
Oletko kokeillut muuta kuin noita ulospäin aktiivisia juttutuja, vaikka kirjoittamista?
- Tuhon tiellä
tuli mieleen kirjoitti:
Oletko kokeillut muuta kuin noita ulospäin aktiivisia juttutuja, vaikka kirjoittamista?
Edellä mainittujen lisäksi näyttelemistä, kitaransoittoa. Ehkä nämä kaksi viimeistä on tuonut jotain lisää, tuntee vähän elävänsä eikä ole samaa saatanan paskaa koko ajan. Masentaa vain tämä päämäärätön surffailu
- Tuhon tiellä
xym kirjoitti:
Sinulle ei rakkautta ole olemassa, koska käsittääksesi sitä ei koskaan ole kohdallesi sattunut. Huokaus, syvä sellainen. Lähetän virtuaalihalauksen. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Sinun synkkyytesi, ihan ikiomasi. Tänään kuljin keskisuomalaisilla kukkaniityillä, uskomaton määrä sinipunaisia kurjenpolvia. Ja lupiineja tienvarret täynnä, kuin monivärisiä kynttilöitä. Olen varmaan tosiaan liian epäsynkkä kirjoittelemaan yhtään mitään kenellekään, anteeksi kun häiritsin. Siinä vaiheessa kun on jo monia läheisiään kuolemalle menettänyt, niin jotenkin sitä vaan tykkää itse elää, ja jopa nauttia vaikkapa kukista.
Kaikki tätä niin ehdottelee, että on olemassa jotain mystistä kuin rakkaus(siis miehen ja naisen välisistä suhteista kysymys). Tässä minun oppimani näkemys asiassa,
On olemassa kolmea tunteiden lajia, ystävyyttä, yhteenkuuluvuutta ja kemiaa/seksuaalista jännitystä.
Suhde jossa on pelkkää ystävyyttä, no sehän on vain kaveri/ystävä.
Suhde jossa on yhteenkuuluvuutta ja kemiaa, on periaatteessa joku romanssi.
Suhde jossa on ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta, on periaatteessa jonkin todella vanhojen ihmisten suhde kun kemia on hormoonien vaikutuksesta(tai sen puutteesta) kuollut.
Paras kait olisi näiden yhdistelmä, ja se nyt tulkitaan rakkaudeksi. Varmaan ihan vitun hyvä paska-analyysi taas. Joten en allekirjoita rakkauden olemassaoloa. - olet oivaltanut
Tuhon tiellä kirjoitti:
Kaikki tätä niin ehdottelee, että on olemassa jotain mystistä kuin rakkaus(siis miehen ja naisen välisistä suhteista kysymys). Tässä minun oppimani näkemys asiassa,
On olemassa kolmea tunteiden lajia, ystävyyttä, yhteenkuuluvuutta ja kemiaa/seksuaalista jännitystä.
Suhde jossa on pelkkää ystävyyttä, no sehän on vain kaveri/ystävä.
Suhde jossa on yhteenkuuluvuutta ja kemiaa, on periaatteessa joku romanssi.
Suhde jossa on ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta, on periaatteessa jonkin todella vanhojen ihmisten suhde kun kemia on hormoonien vaikutuksesta(tai sen puutteesta) kuollut.
Paras kait olisi näiden yhdistelmä, ja se nyt tulkitaan rakkaudeksi. Varmaan ihan vitun hyvä paska-analyysi taas. Joten en allekirjoita rakkauden olemassaoloa.Romanttinen rakkaus on ihmisen mielikuvituksen tuote ja aika tuore keksintö. Rakkauden alin muoto on seksi, sen jälkeen tulee rakkaus itse ja kolmantena eli korkeimpana on myötätunto. Ihmisten väliset suhteet silloin, kun ihminen on ns. tiedostamaton ja tavoittelee asioita egonsa näkökulmasta, ovat aina suhteita, jotka perustuvat hyödyn tavoitteluun. Myös biologiselta perustaltaan ihmislajin väliset suhteet ovat perustuneet tarvitsemiseen, nainen on tarvinnut miestä, koska mies on vahvempi sukupuoli jne. Tietenkin myös suvunjatkamisvietti näyttelee osaa tässä pariutumisprosessissa. Tämä, mitä nykyihminen luulee rakkaudeksi, on oikeasti vain sitä, että ihminen toivoo toisen ihmisen tekevän hänet onnelliseksi, nauttii siitä huomiosta, jonka kumppani hänelle antaa ja miten ihminen itse voi kokea olevansa merkityksellinen toiselle. Sitten, kun huomion saanti loppuu, toinen ei enää teekään sinua onnelliseksi (koska vain itse voit tehdä itsesi onnelliseksi) luulet, että et enää rakasta kumppaniasi. Se on suurin harha, sillä mitään rakkautta ei koskaan ollutkaan.
Ihmisillä, jotka eivät enää tavoittele itselleen mitään toisesta tai odota toisen tekevän itsestään onnellista , "rakkaussuhteet" perustuvat kunnioittamiseen, hyväksymiseen ja myötätuntoon. Rakkautta toki voi olla esim. lapsia kohtaan, kanssaihmisiä kohtaan ja universaali rakkaus maailmaa kohtaan, siis muillakin kuin tiedostavilla ihmisillä. Mutta romanttinen rakkaus on oikeastaan vain narsistinen harha, jonka puuttuminen elämästä tekee ihmisistä onnettomia. - av.
...että monelle työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle omakotitalot ja koirat lapsineen on kaukainen haave. Eläkkeet kun ovat pienet. Moni tuskallisessa elämäntilanteessa voi kaivatakin tuota tasapaksua elämää, joka antaa turvaa. Esim. alkoperheen lapset...
- lesotho
masistäti kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, ettet kestä normaalia arkea, etkä osaa iloita pienistä asioita. Voi. voi...
Elämä kun ei ole sitä pelkkää postmodernia pintaliitobiletystä ja upioita tunnelmia.
Elämä on.
Hanki elämä.
nim. ei tavaran eikä muiden ihmisten odotusten orja-Ansaitsisit kommentistasi 50 raipaniskua...
Nämä sylliistäjät ja ihmishirviöt...yksi lisäsyy siihen, miksi ihmiset ajautuvat tappamaan itsensä: sairas, pimeä, myötätunnoton kulttuuri. Jossain päin maailmaa on itsestään selvää, että kukaan ei kuvittele tietävänsä, mikä on syynä toisen tilaan. Kuvottovat besserwisserit eivät tule sörkkimään toisen haavoja ja kehuskelemaan sillä, miten omassa elämässä onni (muka) hymyilee ja latelemaan latteuksiaan, jotka asianomainen ymmärtää aivan liian hyvin aina itsekin.
Kuka sitä on toinen on sanomaan, mikä jonkun ajaa tilanteeseen, ettei mitään elämää ole? - lesotho
Sun Won't Shine kirjoitti:
Nyt on pakko kommentoida. Tätäkin palstaa seuranneena voinen sanoa, että nuo "Hanki elämä"-tyypit auttavat, tavallaan. Kun tuntee itsensä täydellisen epäonnistuneeksi yksilöksi, tahtoo vaan pois täältä ja lopettaa kaiken, nämä vitun neroperseet tulevat kertomaan, että "Lopeta tuo itsesi sääliminen ja hanki elämä luuseri", niin kiitos! Kun tänne on kirjoittanut ja toivonut saavansa edes vertaistukea, tai edes yhden kannustavan kommentin, edes jotain millä jaksaa taas pari tuntia eteenpäin ja paskaa sataa, niin kiitos! Ratkaisu alkaa olla selvillä ja se tosiasia, ettei ketään todellakaan kiinnosta tämä yksi paska elämä tai sen päättyminen. Vittuilkaa vaan. Yllyttäkää vähän lisää ja vähätelkää vielä.
Tiedän muuten millaisia tyyppejä nämä ääliöt ovat: joko täysin itsetietoisia natsikusipäitä tai sitten itsekin masennuksesta kärsiviä tai kärsineitä, jotka ovat joillain selfhelpmetodeillaan saaneet omaan tilaansa jotain helpotusta ja nyt kuvittelevat olevansa vähän normaaliruikuttajaa parempia ja sankarillisempia, koska uskaltavat muka kantaa oman vastuunsa. Kyse on vain halvasta oman paremmuutensa osoittamisesta, josta puuttuu kaikki empatia ja ymmärtää toisen tilanteen vaikeutta eli sitä, ettei sitä voi toinen ymmärtää.
Se kyllä on totta, että lopulta masennuksesta voi parantua vain omien valintojensa kautta, mutta vaikeus on juuri siinä, miten helvetissä tyhjän päältä voi ponnistaa? - masistäti
nyt kiukuttaa kirjoitti:
kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA.Sitä paitsi jokainen on ihan itse vastuussa elämästään. Ei kukaan muu voi elää toisen elämää. Masennus on sairaus, mutta masentuneilla ja muillakin on tapana työntää vastuu muille. Ja siitä syntyy uusavuttomuuden kierre. Kaikessa todellisensa auttamisen pitää välttää asiakkaan vastuun ottamista.
Ei jeesustelu auta. Aloittaja itse kertoo elävänsä pintaelämää, hedonismia. Hän ei kerro masennuksestaan, vain tyhjyydestä.
Kyllä minä tiedän mitä on masennus ja mitä on kun haluaa tappaa itsensä. - masistäti
masistäti kirjoitti:
Sitä paitsi jokainen on ihan itse vastuussa elämästään. Ei kukaan muu voi elää toisen elämää. Masennus on sairaus, mutta masentuneilla ja muillakin on tapana työntää vastuu muille. Ja siitä syntyy uusavuttomuuden kierre. Kaikessa todellisensa auttamisen pitää välttää asiakkaan vastuun ottamista.
Ei jeesustelu auta. Aloittaja itse kertoo elävänsä pintaelämää, hedonismia. Hän ei kerro masennuksestaan, vain tyhjyydestä.
Kyllä minä tiedän mitä on masennus ja mitä on kun haluaa tappaa itsensä.Joo ja siellä saa ihan meediona lukea minun ajatuksiani ja analysoida tilaani. EVVK.
- Anonyymi
nyt kiukuttaa kirjoitti:
kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA.No anteeksi me Kakoomuksessa vedetään huumeita vitusti koko ajan niin siksi me ollaan aivovammaisia.
- Anonyymi
Puhu täyttä asiaa Se menee juuri noin moni vain ei uskalla sanoa tuota ääneen tai että edes ajatella Liian kivuliasta ajatella että elämä vain loppuu kun niin paljon uskotaan että on olemassa joku jumala tai muuta ei ole kun kuolee niin kuolee Se on siinä
- Anonyymi
onniononni kirjoitti:
Minusta kirjoituksesi oli hieno ja olet jo niin lähellä perimmäistä totuutta, ettet taida ymmärtää itsekään. Sisällöttömyys, tunnottomuus ja päämäärättömyys johtuvat siitä, ettet ole vielä löytänyt elämäntehtävääsi. Meidän kaikkien olemassaololla on jokin tarkoitus. Et ole syntynyt tänne turhaan- et siksi, että saisit kuvaamasi farmarivolvon, koiran ja talon. Oikeastaan mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinulla on menetettävää. Ihmiset menevät metsään juuri siinä, että he kokevat edellä mainitut omistavina olevansa "jotain" ja että heidän tehtävänsä täällä on suoritettu, kun ne on saavutettu. Miksi sitten ne eivät kuitenkaan riitä? Siksi, ettet voi lopulta omistaa mitään elollista. Mikään ei ole oikeasti sinun. Edes lapsesi tai mahdollinen kumppanisi eivät ole "sinun". Elämän onnellisuus ja tasapaino eivät synny tilapäisestä egon tarpeiden tyydyttämisestä. Sinä tiedät tämän jo. Eikö olisi aika hankkia lisää tietoa?
Olet hakenut merkitystä elämääsi himotreenaamisella, kiipeilyllä jne. Ne ovat antaneet sinulle hetkittäisiä välähdyksiä siitä, että tunnet olevasi elossa. Mutta ne tunteet katoavat yhtä nopeasti kuin ne ovat tulleetkin. Egosi haluaa lisää tunnetta. Mitä enemmän tavoittelet sitä noista asioista, sen kauemmas se karkaa.
Sinä et ole ollenkaan kusipää. Sinä olet ymmärtämässä elämän syvällistä merkitystä, joka ei löydy omistamisesta, koulutuksesta, eikä tasapaksusta hutusta, jota luulemme "oikeaksi " elämäksi. Perimmäinen onnellisuus löytyy itsestä, kuluvan hetken kokemisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Et sinä tule tappamaan itseäsi syksyllä. Tiedät sen itsekin. Minun tekisi mieli kalauttaa sinua leikkisästi vasaralla päähän, jotta havahtuisit. Olet lähempänä "valaistumista", kuin yksikään kirjoittaja, jonka tekstejä täällä olen lukenut. Sinä olet kärsinyt tarpeeksi havahtuaksesi. Kaikkea hyvää elämänmatkallesi, ehkä jonain päivänä autat muita ulos samanlaisesta tilanteesta, missä olet nyt!Kiitos kirjoituksestasi todella hyvin sanottu
- Anonyymi
nyt kiukuttaa kirjoitti:
kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA.Ei meitä oikeastaan se kiinnosta vittuakaan ihmisten masennukset meitä kiinnostaa raha Petteri on Jumalamme
- Anonyymi
xym kirjoitti:
Sinulle ei rakkautta ole olemassa, koska käsittääksesi sitä ei koskaan ole kohdallesi sattunut. Huokaus, syvä sellainen. Lähetän virtuaalihalauksen. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Sinun synkkyytesi, ihan ikiomasi. Tänään kuljin keskisuomalaisilla kukkaniityillä, uskomaton määrä sinipunaisia kurjenpolvia. Ja lupiineja tienvarret täynnä, kuin monivärisiä kynttilöitä. Olen varmaan tosiaan liian epäsynkkä kirjoittelemaan yhtään mitään kenellekään, anteeksi kun häiritsin. Siinä vaiheessa kun on jo monia läheisiään kuolemalle menettänyt, niin jotenkin sitä vaan tykkää itse elää, ja jopa nauttia vaikkapa kukista.
Anteeksi vaan mut Miten helvetissä se on oma päätös että ei osannut rakkautta selitän Nyt ihan oikeasti Mitä vittua tarkoitat tuolla
- Anonyymi
lesotho kirjoitti:
Ansaitsisit kommentistasi 50 raipaniskua...
Nämä sylliistäjät ja ihmishirviöt...yksi lisäsyy siihen, miksi ihmiset ajautuvat tappamaan itsensä: sairas, pimeä, myötätunnoton kulttuuri. Jossain päin maailmaa on itsestään selvää, että kukaan ei kuvittele tietävänsä, mikä on syynä toisen tilaan. Kuvottovat besserwisserit eivät tule sörkkimään toisen haavoja ja kehuskelemaan sillä, miten omassa elämässä onni (muka) hymyilee ja latelemaan latteuksiaan, jotka asianomainen ymmärtää aivan liian hyvin aina itsekin.
Kuka sitä on toinen on sanomaan, mikä jonkun ajaa tilanteeseen, ettei mitään elämää ole?Jos ei tää lohduttaa niin tuo ihminen Kelle vastasit on joku itse säälinen juoppo Pena 50v jolla elämä on mennyt alamäkeä pitkä mutta pitää tulla ulisemaan Suomi24 kun ei muutakaan keksi
- Anonyymi
nyt kiukuttaa kirjoitti:
kamalaa luettavaa noi "yrität saada sääliä", "et kestä normaalia arkea, lopeta valittaminen".
Ymmärrättekö ihmiset, että masennus ON SAIRAUS?! Miksi edes tulette tänne marmattamaan jos asenteenne on "leuka pystyy, ryhdistäydy"? Tämä on MASENNUSpalsta. Pistää vihaksi noiden puolesta jotka on itsemurhan partaalla ja oikeasti tarvitsee APUA.Anteeksi me sanoma oyssa Emme ymmärrä empatiaa Anteeksi kovasti
- abcd.
kuules nyt. ainoa ihminen, joka voi muuttaa elämääsi on SINÄ. olet oman elämäsi pomo ja päätät, millaisen elämän elät. meillä on yksi elämä ja se mahdollisuus tulisi käyttää. oot saanut elämän lahjan, joten hyödynnä se. itsemurha ei ole vastaus mihinkään, eikä apukeino. sä elät ja kuolet sinuna ja jäät ihmisten mieleen just sellaiseksi, kuka olet.
Suomi ei tietenkään ole vastaus kaikkeen: muuta ihmeessä, kierrä maailmaa, tapaa uusia ihmisiä. täällä on yleisilmapiiri ankea, joten astu värikkääseen maahan ja rakenna itsellesi loppuelämä! olet elänyt vasta hetken ja paljon on jäljellä.
t. tyttö 16v.- Tuhon tiellä
Meidät erottaa iän ja sukupuolen lisäksi se, että minä olen jo kerinnyt luultavasti kokea maailmaa enemmän kuin sinä. Eli vaikka minkälaista matkailua yms shittiä on jo koetettu.
- ei kavereita voi ei
mä haluan hirttää itseni kun minusta ei välitetä haluan kuolla pois se on mun juttuni ei elämä kivaa oo mua on kiusattu pari kertaa ja mä olen miettinyt onko oikeesti ystäviä olemassa kun et en usko siihen kun mä en vittu kauan elä olen vasta 19 v täytän 20 vuotta haluan kuolla mä haluan kuolla pois mulla on paha olo masentaa
- lesotho
Tuhon tiellä kirjoitti:
Meidät erottaa iän ja sukupuolen lisäksi se, että minä olen jo kerinnyt luultavasti kokea maailmaa enemmän kuin sinä. Eli vaikka minkälaista matkailua yms shittiä on jo koetettu.
romaaneissa on ollut kuvauksia siitä, miten ihminen kokee vapauttavan tunteen päätettyään tappaa itsensä eikä koe enää tekoa tarpeelliiseksi: koska millään ei ole mitään merkitystä, mitä helvetin merkitystätä on myöskään sillä, ettei mitään merkitystä ole? miksi tappaa sen takia itsensä? minulla tämä ajatus on joskus toiminut, mutta valitettavasti asiat eivät mene todellisuudessa, kuten romaaneissa. lopuutulos voi todellisuudessa olla, että henkilö nimenomaan vain tapaa itsensä hyvillä mielin.
nämä neuvojat eivät kykene ymmrätämään, että ihminen kuljettaa oman helvettinsä aina mukanaan, minne meneekin. jos elämä on tyhjentynyt merkityksestä, ei ympäristön vaihdos merkitse mitään. neuvominen ylipäätänsä on aika mautonta.
oma elämäni on suistunut pikkuhiljaa kasvavaan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen ja jos minulla ei olisi jonkinlaista uskoa elämän yleensä merkittävyyteen ja siihen, ettei kuolema ehkä ole kaiken loppu, olisin jo tappanut itseni, koska elämäni on muuttunut pelkäksi onnettomuuksien kasaumaksi. olen niin ikään kolmekymppinen ja ongelmani ovat hyvin konkreettisia: en todellakaan tiedä, mitä tehdä, ei mitään päämäärää, johon uskoa, kaikki tiet näyttävät tyhjiltä tai umpikujilta. olen vieraantunut ihmisistä ja elän erakoitunutta elämää, jossa pakenen yksinäisiin harrastuksiini, jotka tuottava jotain tyydytystä.
periaatteessa olen suhteellisen lahjakas ja älykäs ja saanut käteeni tässä mielessä hyvät kortit. ulospäin näyttelen hyvinvoivaa.
elämän mielekkyyden ongelmaa on tullut pohdittua ja harjoitan meditaatiotakin, joka todellakin auttaa ahdistukseen ja masennukseen, mutta sosiaalisia ongelmia, jotka minulla ovat päällimmäisiä, se ei ratkaise. pohjimmiltaan elämän mielekkyys kai on sitä, että onnistuu olemaan iloinen vain elämästä itsestään, jokaisesta hetkestä ja havainnosta, ei riippuvuuutta nautinnoista ja "elämyksistä". se taas, miten tähän pääsee, on helpommin sanottu, kuin tehty. tämähän on klisee ja todellisuudessa ihmisillä ei näitä aidon onnen hetkiä niin valtavasti yleensä, ehkä varsinkaan tässä kulttuurissa, ole.
rehellisempää olisi minusta sanoa, kun pohtii ihmisen todellista tilannetta, että elämän merkitys syntyy ennenkaikkea toisista ihmisistä. yhtä lailla suurin osa ihmisten normaaleista iloista kuin suruistakin ja ahdistuksista on toisten ihmisten, joko "todellisina" tai mielen sisäisinä "virtuaalisina malleina", laukaisemia. kun ihmiset väittävät, ettei heitä kiinnosta, mitä toiset ajattelevat, se on 99.9% tapauksissa pelkkä vale, jolla itse asiassa kontrolloidaan sitä, mitä toiset itsestä ajattelavat (tai mitä "virtuaaliset" toiset ihmiset ajattelevat oman pään sisällä). nämä jeesustelijat voivat minun puolestani suksia vittuun.
ehkä pitäisi muokata sitä tapaa, jolla on riippuvainen toisista, koska joka tapauksessa ihminen on sosiaalinen eläin, toisista riippuvainen, ja vain joku harvinainen erakkopyhimys on ehkä tämän määrittelyn ulkopuolella. olen siis itsekin jo alkanut jeesustella, vaikka minulla ei siihen mitään oikeutta ole, koska olen täysin hajalla ja epätoivoinen omien ongelmieni kanssa...yhtä kaikki, jos asia on niin, että syyllistävä toinen (joka on tällekin palstalle kirjoittanut kusipääpuhettaan eräissä nimimerkeissä inkarnoituneena) juuri haluaa ajaa itsemurhaan, että juuri se on padonnut ihmisen aivoissa olevat mahdollisuuden tuottaa onnellisuuden kokemuksia, niin jos asia on niin, että tuo syyllistäjä tai "piru" on aina samanlainen, kuin ihmisen oma tapa suhtautua toisiin ihmisiin, voisi siitä vapautua siten, että kehittää "myötätuntoa" tai "lähimmäisen rakkautta".
ei niin, kuin nykyään usein sanotaan "rakasta itseäsi, jotta voit rakastaa muita", vaan päinvastoin.
haluan painottaa, etten halua neuvoa tai jeesustella, vaan toin vain esille tällaisen filosofisen ajatuksen.
lääkäristä ja lääkkeistä voi olla jotain apua, mutta se, joka kuvittelee, että niiden avulla voisi ratkaista masennuksen ongelman, joka on pohjimmiltaan eksistentiaalinen kysymys, jonka eteen todellisuus on ihmisen heittänyt inhoittavalla tavalla, ei tajua koko kysymystä tai pettää itseään.
jos joku haluaa kirjoittaa, niin spostiosoitteeni on: [email protected] - Anonyymi
lesotho kirjoitti:
romaaneissa on ollut kuvauksia siitä, miten ihminen kokee vapauttavan tunteen päätettyään tappaa itsensä eikä koe enää tekoa tarpeelliiseksi: koska millään ei ole mitään merkitystä, mitä helvetin merkitystätä on myöskään sillä, ettei mitään merkitystä ole? miksi tappaa sen takia itsensä? minulla tämä ajatus on joskus toiminut, mutta valitettavasti asiat eivät mene todellisuudessa, kuten romaaneissa. lopuutulos voi todellisuudessa olla, että henkilö nimenomaan vain tapaa itsensä hyvillä mielin.
nämä neuvojat eivät kykene ymmrätämään, että ihminen kuljettaa oman helvettinsä aina mukanaan, minne meneekin. jos elämä on tyhjentynyt merkityksestä, ei ympäristön vaihdos merkitse mitään. neuvominen ylipäätänsä on aika mautonta.
oma elämäni on suistunut pikkuhiljaa kasvavaan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen ja jos minulla ei olisi jonkinlaista uskoa elämän yleensä merkittävyyteen ja siihen, ettei kuolema ehkä ole kaiken loppu, olisin jo tappanut itseni, koska elämäni on muuttunut pelkäksi onnettomuuksien kasaumaksi. olen niin ikään kolmekymppinen ja ongelmani ovat hyvin konkreettisia: en todellakaan tiedä, mitä tehdä, ei mitään päämäärää, johon uskoa, kaikki tiet näyttävät tyhjiltä tai umpikujilta. olen vieraantunut ihmisistä ja elän erakoitunutta elämää, jossa pakenen yksinäisiin harrastuksiini, jotka tuottava jotain tyydytystä.
periaatteessa olen suhteellisen lahjakas ja älykäs ja saanut käteeni tässä mielessä hyvät kortit. ulospäin näyttelen hyvinvoivaa.
elämän mielekkyyden ongelmaa on tullut pohdittua ja harjoitan meditaatiotakin, joka todellakin auttaa ahdistukseen ja masennukseen, mutta sosiaalisia ongelmia, jotka minulla ovat päällimmäisiä, se ei ratkaise. pohjimmiltaan elämän mielekkyys kai on sitä, että onnistuu olemaan iloinen vain elämästä itsestään, jokaisesta hetkestä ja havainnosta, ei riippuvuuutta nautinnoista ja "elämyksistä". se taas, miten tähän pääsee, on helpommin sanottu, kuin tehty. tämähän on klisee ja todellisuudessa ihmisillä ei näitä aidon onnen hetkiä niin valtavasti yleensä, ehkä varsinkaan tässä kulttuurissa, ole.
rehellisempää olisi minusta sanoa, kun pohtii ihmisen todellista tilannetta, että elämän merkitys syntyy ennenkaikkea toisista ihmisistä. yhtä lailla suurin osa ihmisten normaaleista iloista kuin suruistakin ja ahdistuksista on toisten ihmisten, joko "todellisina" tai mielen sisäisinä "virtuaalisina malleina", laukaisemia. kun ihmiset väittävät, ettei heitä kiinnosta, mitä toiset ajattelevat, se on 99.9% tapauksissa pelkkä vale, jolla itse asiassa kontrolloidaan sitä, mitä toiset itsestä ajattelavat (tai mitä "virtuaaliset" toiset ihmiset ajattelevat oman pään sisällä). nämä jeesustelijat voivat minun puolestani suksia vittuun.
ehkä pitäisi muokata sitä tapaa, jolla on riippuvainen toisista, koska joka tapauksessa ihminen on sosiaalinen eläin, toisista riippuvainen, ja vain joku harvinainen erakkopyhimys on ehkä tämän määrittelyn ulkopuolella. olen siis itsekin jo alkanut jeesustella, vaikka minulla ei siihen mitään oikeutta ole, koska olen täysin hajalla ja epätoivoinen omien ongelmieni kanssa...yhtä kaikki, jos asia on niin, että syyllistävä toinen (joka on tällekin palstalle kirjoittanut kusipääpuhettaan eräissä nimimerkeissä inkarnoituneena) juuri haluaa ajaa itsemurhaan, että juuri se on padonnut ihmisen aivoissa olevat mahdollisuuden tuottaa onnellisuuden kokemuksia, niin jos asia on niin, että tuo syyllistäjä tai "piru" on aina samanlainen, kuin ihmisen oma tapa suhtautua toisiin ihmisiin, voisi siitä vapautua siten, että kehittää "myötätuntoa" tai "lähimmäisen rakkautta".
ei niin, kuin nykyään usein sanotaan "rakasta itseäsi, jotta voit rakastaa muita", vaan päinvastoin.
haluan painottaa, etten halua neuvoa tai jeesustella, vaan toin vain esille tällaisen filosofisen ajatuksen.
lääkäristä ja lääkkeistä voi olla jotain apua, mutta se, joka kuvittelee, että niiden avulla voisi ratkaista masennuksen ongelman, joka on pohjimmiltaan eksistentiaalinen kysymys, jonka eteen todellisuus on ihmisen heittänyt inhoittavalla tavalla, ei tajua koko kysymystä tai pettää itseään.
jos joku haluaa kirjoittaa, niin spostiosoitteeni on: [email protected]Mainio kommentti. Tällä palstalla kun ollaan niin toivottavasti olet vielä hengissä...
- Dumplate
tänään?.. Tai siis nyt?
- Tuhon tiellä
Ympäri Suomea milloin missäkin.
- (){
Hyvä kun tajuat. Tee se.
- paskakasaihminen81
Eihän tässä elämässä olekaan mitään järkeä. Elämän kuuluisi olla leikkisää ja hauskaa nautinnollista sitähän tämä ei todellakaan aina ole. itse olen 29vuotias mies. Sairastan harvinaista sairautta jonka vuoksi olen syrjäytynyt pääosin sosiaalisesti ja taloudellisesti. Yksinäisyys on pahinta. Jopa jeesus sanoi ettei ihmisen ole hyvä olla yksin hän oli varsin oikeassa. Oma suurin ongelmani on tyystin kadonnut luottamus kanssa ihmisiin tai uusiin ihmisiin on vaikea tutustua varsinkin täällä suomessa kun ihmiset tuntuvat ainakin täällä pääkaupunki seudulla olevan todella kylmiä ja tylyjä. Hyvin monet nuoret ja vanhatkin yrittävät olla jotain suurempaa kuin ovat ja odottavat sitä myös muilta. Itsekkyys ja kaikenlainen pahuus tuntuu vallitsevan henkistä ilmapiiriä.
Nykyään vaaditaan ihmisiltä liikaa. Monen herkän ja ajattelevan yksilön sielun terveys romahtaa.
Itseltäni on kuollut nyt vähintään yksi tai kaksi hyvää ystävää vuodessa itsemurhiin ja alkoholismiin. Nuoria miehiä kaikki. alle 30.vuotiaita. Alkaa tässä olla oikeasti orpo olo kun on itsekin syrjäytynyt ja ei niitä uusia tosi kavereita ole joka nurkan takana odottamassa.
Olen monesti itsekin ollut aikeissa lopettaa maallisen taivallukseni mutta uskon että elämä on lahja tästä kaikesta huolimatta. Katson tämän näytelmän loppuun syöden popcornia enkä ota elämää tosissani. Tuli mitä tuli.
Hyviä ystäviä ei korvaa mikään. Kun on sama historia samat arvot, huumori ja vuosien saatossa kasvanut yhteisymmärrys ja sävel.- Anonyymi
Men sinäkin vaan hopi hopi
- SH
Toivottavasti olet hakenut ja saanut apua tuohon tähän mennessä.
- PLATON_2011
Luin mielenkiinnolla keskusteluanne. Varsinkin ja . Olen pohtinut samoja aiheita. Kiitoksia molemmille.
Olen itse tullut siihen päätökseen että täytyy löytää se sisäinen halu johonkin joka vie eteenpäin. Ja silloin kun on päättänyt että millään ei ole enää mitään merkitystä tekee juuri sellaisia asioita joita on aina halunnut mutta joita ei ole uskaltanut tai saanut tehtyä.
Mikäli joku lukee vielä tätä tai Tuhon tiellä olet vielä mukana, vinkkini on seuraava:
- Kun tunnet että millään ei ole enää mitään merkitystä ja kaikki tuli nähtyä. Tee juuri niin kuin olet aina haaveillut..... Lopeta työsi ja siirry Lontooseen tarjoilijaksi tai kysy treffeille sitä kaikkein kauneinta naista, jota olet aina ihaillut tai tilaa netistä thaimaalainen tai ukrainalainen vaimo tai yksin kertaisesti huudat vaan jossain normaalisti hiljaisessa paikassa niin paljon kuin jaksat.
Tämä taisi olla pientä terapiaa minullekin, lähdenkin tästä kysymään sitä kauneinta naista treffeille... Ensin täytyy tuntea olonsa tosikurjaksi ja todeta että mitään menetettävää ei ole, nostaa hymy huulille ja kysyä kömpelösti ja odottaa vastausta.- PLATON_2011
.... Varsinkin -Onniononni- ja -Tuhon tiellä-. ...
- näkökulma
joo, tosi hienoa olla tosikaunis nainen. ihmisten täytyy käydä ensin elämänsä pohjalla ennenkun mulle tulee treffikutsuja vertaisiltani. kaiken aikaa kaikki muut naiset esittävät kuin heillä olisi kysyntää koko ajan ja kenties heillä onkin. olenko vahva ja odotan kaikki vuodet?
- PLATON_2011
näkökulma kirjoitti:
joo, tosi hienoa olla tosikaunis nainen. ihmisten täytyy käydä ensin elämänsä pohjalla ennenkun mulle tulee treffikutsuja vertaisiltani. kaiken aikaa kaikki muut naiset esittävät kuin heillä olisi kysyntää koko ajan ja kenties heillä onkin. olenko vahva ja odotan kaikki vuodet?
Vastaus näkökulmalle: Toki siihen liittyy montaa muutakin. Olen usein ujona tyyppinä saanut vain ylimielisiä katseita. Mutta jos on ystävällinen eikä mitenkään provosoivasti pukeutunut saatat löytää aivan erityylistä seuraa. Millaisia ihmisiä tarkoitat "vertaisillasi" ?
minäkin ajon tappaa itseni keskiviikkona ja vannon
- huhuu?
Ootteko elossa vielä?
- kuolema1
tapan itteni tänään
- 17+9
Minulla oli tilaisuuteni saada tyttöystävä joskus 17-vuotiaana mutta siinä taisikin mennä minun elämäni ainut tilaisuus. Olen nyt pian 25-vuotias työtön ja kouluttamaton luuseri. En ole kyennyt lukion jälkeen käymään kouluja enkä hakemaan töitä koska olen ollut pahasti masentunut jo monta vuotta.
Lisäksi kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä minkä takia useimpien asioiden hoitaminen on erittäin vaikeaa. Minun elämällä ei suoraan sanoen ole ollut vuosiin mitään tarkoitusta. Ei työttömänä ja etenkään naisettomana ikisinkkuna elämällä ole mitään tarkoitusta. Järkevää olis tappaa itsensä jos vain siihen kykenisi.
Taas kerran olen ajatellut että voisin syksyllä tai talvella päättää päiväni mutta en tee sitä tälläkään kertaa. Tiedän sen jo nyt. Avun hakeminen on osoittautunut turhaksi. Joka tapauksessa on varmaa ettei kukaan nainen huoli tällaista luuseria enkä varmaan edes kykenisi seurustelemaan ongelmieni takia. Omaisuutta minulla on kyllä ihan kohtalaisen hyvin mutta se ei paljon lohduta. - mitä se odottaa
Pelkästään tän lukeminen anto susta niin vastemielisen kuvan ,et aloin toivoo et onnistut =D
- 17+9
Minuako tarkoitat? Oletko kenties niitä samoja kiusaajia?
Itse pidän löysäilystä. Taidanpa jopa lukea oikein kunnolla ja opiskella että sitten varmasti pääsen oikein kunnolla löysäilemään ja olemaan nolla. Me olemme ihmiset niin erilaisia, toiset mokoman takia itsensä tappaisivat ja toiset kiltisti odottelevat noutajaa.
- elonkorjuu1
Jos sinun täytyy tappaa itsesi, niin se on sinun henkilökohtainen päätöksesi, ei täällä kenenkään ole pakko elää. Itse asiassa, tekisit maailmalle suuren palveluksen päättäessäsi elämäsi noinkin nuorena, silloin hiilijalanjälkesi jää suhteellisen pieneksi verrattuna siihen että eläisit 80-vuotiaaksi, mutta toisaalta, jos koet että elämässä SAATTAISI olla vielä jotain kokemisen arvoista, mieti esimerkiksi muuttamista joksikin aikaa erämaahan, jossa voit riisua kaiken turhan henkisen taakan ja elää vapaana kaikista odotuksista, olla vain osa luontoa ja rakentaa itsesi ja ajatusmaailmasi uudestaan, merkityksellisellä tavalla, vähän niinkuin avaisit uuden, tyhjän sivun elämässä ja päättäisit mitä haluat sille sivulle lisätä, etkä lisää siihen mitään mikä ei ole olennaisen tärkeää. Kommenttina siihen että sanoit ´Kaikki yritykseni tähän mennessä muuttaa itseäni ovat menneet pieleen. Ei ole järkeä elää tällaisessa valheessa...´ sinun tulisi määrittää ensin mikä on se valhe jossa elät, ja sen jälkeen muuttua, jos sinun nyt ylipäätään tarvitsee muuttua, sillä todellisuudessa haluat tappaa vain sen ´false egon´ joka yrittää huijata sinua väittämällä että sinulla ei ole mitään minkä vuoksi elää. Joku mainitsi Eckhart Tollen "Läsnäolon Voima" -kirjan, se on hyvä kirja, joka saattaa avata jotain näkökulmia asioihin. Toinen on Viktor E. Franklin "Tarkoituksellinen Elämä", jossa hän pohtii mm. kokemuksiaan keskitysleirillä. On aivan turha etsiä vastauksia ulkopuolisesta maailmasta, kun kaikki elämä ja kokemus tapahtuu kuitenkin meissä itsessämme, ja voimme valita millaisin silmin maailmaa katsomme. Mene luontoon, istu kivelle ja itke pois kaikki, olet kerännyt ihan liikaa henkistä taakkaa itsellesi, et sinä sitä tarvitse, heitä se pois, ja jatka matkaa kevyin askelin. Hyvää matkaa, toveri!
- Masentunutlapsi
Olen 13 vuotta ja sairastan vaikeaa masennusta ja anoreksiaa. Vastaan myöhässä vuosia, ja toivon todella että olisit jo löytänyt itsesi aloillesi ja olisit kunnossa. En voi kuitenkaan koskaan tietää, oletko ehtinyt luovuttamaan. Mutta ehkä joku kenellä on yhtä huono olla, lukee tämän ajatuksella. On käynyt mielessä itelläkin luovuttaa, mut oon monesti tajunnut että vielä on mulla aikaa elää. Oon vielä nuori. Eikä se iästä oo kiinni, vaikka olisi 90-vuotias, ei pitäisi itse tappaa itseään. Jos lähellä on yhtään ystäviä, sukulaisia, perhettä tai vastaavaa, itsemurha on itsekkäin tapa lähteä. Jätät heidät kärsimään, ja se tekosi, joka saattoi olla vain laukaus, jättäisi suuren merkityksen. Se tekisi arven jokaiseen läheiseen. Se olisi hankalin asia käsitellä jokaisella. Siihen ei kukaan tottuisi, ja joka kerta kun joku tuttusi näkee jotain mikä liittyy suhun, haistaa sun tuoksun tai kuulee jotain mikä muistuttaa sua tai yhteisiä hetkijänne, sillon se joku itkee. Tulevaisuudesta ei voi tietää, ehkä muutaman vuoden päästä olet presidentti? Ehkä näin monien vuosien jälkeen kun laitoit tekstin, ehkä sinulla on nyt perhe, työ ja muutenkin onnellinen elämä. En tiedä. Saattaa olla ettet edes muista tuota tekstiä minkä kirjoitit. Ja jokainen jolla on huono olla, lähtee hakemaan itselleen apua. Ei auta sanoo "im fine" ja sisäl tuntuu silt et jotain kamalaa tapahtuu. Tuntuu toivottomalt ja yksinäiseltä. Lähin ala-asteen viimeisen viikon maanantaina pois koulusta. Yhtäkkiä oli matikan tunnilla iskeny paha olo. Olin monesti 6-luokan varrella karannu pois koulusta, joten kukaan ei enään huomannut et ois tapahtunu jotai. Kotona itkin lattialla huusin äidille puhelimes et "täst olost ei oo ulospääsyä". Olin 4 tuntia lääkärissä ja sieltä mulle ohjattiin psykiatri. Aikasemmi sossutki oli ehdottanut mulle nuorisopsykiatrille puhumaan masennuksesta. Puhumine auttoi ihmisen kanssa joka osaa työnsä. Vähän tyhmältä tuntuu tälleen 2017 vuonna laittaa suomi24 jotain mutta kyllä on tää teksti sen arvonen, että jos joku masentunut itsetuhoinen henkilö lukee tämän, ja ymmärtää että tänään ei luovuteta, olen silloin saavuttanut haluamani. Ehkä moni miettii tätä lukiessa miten 13-vuotias voi tietää mistään näin syvällisestä, voin vain sanoa että se kuinka monta kertaa olet kiertänyt auringon, se kuinka monta päivää oot hengittänyt ei kerro sitä että voitko tajuta asioita. - Kiitos jos luitte & pitäkää pää pystyssä ja odottakaa parempaa huomista 💛
- kysyn_vaan
Miksei lapset ikinä osaa kappalejakoa?
- SariLänkisenmärkävittu
Huoran perseestä olen tänne syntynyt vain kärsimään henkisesti.
- RitterdesKreuzes
Minusta on tärkeää hyväksyä että elämä on kärsimistä , kaikille ihmisille, aina ja kaikkialla. Et ole millään tavalla ainutlaatuinen uhri, siksi kateus on ihan turhaa koska rikkaat kärsii yhtä paljon kuin köyhät. Ole ylpeä ja kanna ristisi suoraselkäisenä, urheile, huolehdi terveydestä ja sosiaalisesta elämästä, tee haastavia asioita.
Voit nähdä itsesi ristin ritarina. Kärsimysristin vapaaehtoisena urheana kantajana. Sitten kun olet tarpeeksi vanha ja jumala kokee että olet taakkasi kantanut saat luvan kuolla ja voit kuolla ylpeänä.
Ole soturi, ole vahva ja ylpeä! Jos elämä olisi helppoa se ei tarjoaisi tilaisuutta olla sankari. Juuri kärsiminen tarjoaa mahdollisuuden sankaruuteen jokaiselle. Onneksi elämä on kärsimistä, kiitos Jumala että annat minulle tilaisuuden urheuteen ja ylpeyteen!- Uskonto
Katolisessa opissa ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, pahimpia niistäkin luultavasti. Luterilaisessakin kirkossa ylpeys katsotaan huonoksi ominaisuudeksi ihmisessä. Sotimisen kanssakin on vähän niin ja näin, ei se ole toivottavaa. Oudolta siis kuulostaa, että Jumalaa sotketaan tällaisiin kehotuksiin olla joku ylpeä sotilas.
- Anonyymi
Uskonto kirjoitti:
Katolisessa opissa ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, pahimpia niistäkin luultavasti. Luterilaisessakin kirkossa ylpeys katsotaan huonoksi ominaisuudeksi ihmisessä. Sotimisen kanssakin on vähän niin ja näin, ei se ole toivottavaa. Oudolta siis kuulostaa, että Jumalaa sotketaan tällaisiin kehotuksiin olla joku ylpeä sotilas.
Hörhöt uskovaiset tunkee Jumalaa joka paikkaan vaikka ei ole mitään Jumalaa
- Anonyymi
Finnkinon asiakaspalvelija on seonnut lopullisesti. Ota ihan rauhassa, kyllä sinäkin opit vielä käytöstavat.
- Anonyymi
Elkääpä hätäilkö. Elämän kärsimys kuuluu huipentua vanhainkodissa kuolemaan yksin hylättynä nälässä paskat vaipassa.
- Anonyymi
4 vuotta jatkuvaa kiusaamista ei osaa tehdä mitään huono muisti ja näkö ei tyttöystävää ei kavereita taidan itsekkin tehdä itsemurhan
- Anonyymi
Meikäläinen teki sopparin itsensä kanssa, että jos ei viiden vuoden sisällä tietyt tavoitteet täyty niin sitte voin hyvillä mielin tappaa itseni. Vuosi on nyt menny ja hyvin alkanut edistys tavoitteen suhteen on alkanut junnaamaan paikoillaan. Lisäksi jos katsoo realistisesti eteenpäin niin esteitä riittää. Onneksi on tuo soppari allekirjoitettuna paperilla.
- Anonyymi
real
- Anonyymi
Voinko tappaa ittseni
- Anonyymi
Voinko tappaa ittseni
- Anonyymi
heko heko
- Anonyymi
https://www.youtube.com/watch?v=3pNpHZ1yv3I
Overcome Depression - Binaural Beats Music to Boost Serotonin, Dopamine and Endorphin, Healing Music
Greenred Productions - Relaxing Music - Anonyymi
Juuri tuolla tavalla itse ajattelen tällä hetkellä elämästä kuin aloittaja. Täytin juuri hiljattain 34 vuotta eikä itselläkään naista ole ja elämä pilalla kun olen mieleltäni täysin viallinen yksilö (synnynnäinen juttu) . Läheisiäkin jo kuollut ja suurin osa kavereista "hylännyt".
Olen itsekkin tajunnut viimeistään muutaman viime vuoden aikana että oikeastaan mikään ulkopuolinen asia esim raha tai ihmissuhteet ei voi tehdä mua enää onnelliseksi. Aloittaja lienee jo poistunut keskuudestamme kun aloitus on tehty jo vuonna 2010.- Anonyymi
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.Mitä helvettiä sä selität sano et sä oot huumeissa ainoa syyllinen on Petteri Orpo ja Kokoomus jotka itse ovat valinneet kiusata ihmisiä kuoleman portelee sen yli
- Anonyymi
kivipeli edistää sitä
- Anonyymi
Taidan minäkin päätyä tekemään lopullisen ratkaisun. Ei täällä ole mitään järkeä olla ja roikkua enää pidempään. Ja on ihan turha edes tulla ehdottamaan hoitoon hakeutumista. Koska niistä "palveluista" ei edes saa mitään kunnollista apua.
- Anonyymi
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, ironisesti olen paremmassa kunnossa kun en ole noihin puoskareihin yhteydessä. Minuakin täällä pidättelee vain joku paha sisu ja selviytymisvietti. Ja se kun ei ole kunnon elämänlopetus kamoja kuten vaikka pyssyä. Mutta sellainen tunne että joku kaunis päivä vielä napsahtaa viimeisen kerran ja sitten se on menoa, vaikka junan alle, ihan vittu sama.
- Anonyymi
Die Die Die My day it's good for you
- Anonyymi
Älä missään tapauksessa tapa itseäsi. Olet nuori ihminen ja elämä voi tarjota sinulle kaikkea ihanaa. Nyt sinulla on tosi vaikeaa. Ota kaikki apu vastaan, niin alat päästä ylös tuista tilasta.
Minä aioin tappaa itseni puolen vuoden ajan. Viime vuonna tähän aikaan ja viime kevään olin vakavasti masentunut. Olin keväällä osastolla kuukauden.
Nyt olen täysin parantunut. Lopetin masennuslääkkeet kesällä. Pari kuukautta sitten menin töihin. Elämä tuntuu ihanalta kaikin puolin. Harrastan liikuntaa, tapaan kavereita ja teen kaikkea kivaa.
Voin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jos uskallat ja pystyt käymään vaikeat tunteet läpi, niin koko elämäsi voi muuttua paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Elämä on ihanaa 😊😊 - Anonyymi
K-raudasta saa hirttököyttä Yritä edes oikeasti
- Anonyymi
OK vitun homo
- Anonyymi
Minun elaama muuttui taysin kun aloin auttamaan muita. Aloitin pyorailevan kirjaston vanhuksille, eli kun kylassa oli noin 30 vanhusta enimmakseen yksin taloissaan ja eivat olleet koskaan kayneet kirjastossa.
- Anonyymi
En uskalla kun pelkään helvettiä
- Anonyymi
En uskalla tappaa itseäni koska mulle opetettu että joutuu helvettiin jos tappaa itsensä. Muuten oisin ajat sitten täältä lähtenyt.
- Anonyymi
Kaikki joilla on samanlaisia ajatuksia kuin aloittajalla. Antakaa elämälle mahdollisuus. Jos tulee sietämätön paha olo, kannattaa soittaa 112 ja katsoa mitä tapahtuu. Antaa elämälle jatkoaikaa vielä edes sen kerran.
Vaikka ei nyt siltä tunnu mutta teon seuraukset ovat läheisille ja heidän kauttaan perheilleen traumaattiset. Varmasti jokainen olisi halunnut autaa parhaansa mukaan jos vain olisi tiennyt tilanteesta. Nykyaika on kovaa ja kiireistä eikä toisten hätää välttämättä huomaa eikä kukaan osaa ajatuksia lukea. Monet käyvät omaa selviytymistaistelua tässä kovassa ajassa ja siksi saattavat vaikutaa kovilta ja välinpitämättömiltä.
Vielä, jos joku on kertonut itsemurhayrityksestä se on vakava paikka. Itsemurhavaara on suuri sellaisen henkilön kohdalla. Asiaa ei kannata ohittaa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2722693En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e721452- 401433
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan301208Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change71154En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271153Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej451151- 91141
Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(431089- 101080