Koulunkäyntiavustajien (jatkossa koulunkäynnin ohjaajien) työhön kuuluu oppilaiden ohjausta ja kasvatusta. Työnkuva on muuttunut koulutuksen ja ajan vaatimusten myötä hyvin vaativaksi ja haasteelliseksi, ja alalle tarvitaan todellakin tämä Suomessa erinomainen koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto, jotta kykenee toimimaan kyseisissä tehtävissä. Kouluavustajat taas yleensä ovat kouluttamattomia monistustöitä tekeviä harjoittelijoita (tärkeitä hekin koululle, ehdottomasti), mutta heilläkin teetetään myös työtä oppilaitten parissa.
KELPOISUUS EI OLE YHDENTEKEVÄÄ!!! Allekirjoita asiasta vetoomus ja vaikuta:
http://www.adressit.com/koulunkayntiavustajat_koulunkaynninohjaajat
KELPOISUUS EI OLE YHDENTEKEVÄÄ!!! Allekirjoita asiasta vetoomus ja vaikuta:
http://www.adressit.com/koulunkayntiavustajat_koulunkaynninohjaajat
Vastaukset 10
Vanhimmat
työllistettyjä. Johonkin heidätkin täytyy laittaa. 15 vuotta sitten tein itse rakennustöitä, talkkarinhommia ja opetin yhdelle luokalle valokuvausta. Kaikki nimikkeellä kouluavustaja. Helppo nakki. Jos ihminen vähääkään osaa yhtään mitään ja vielä pärjää lasten kanssa, selviää hän kyllä. Mukulat usein tykkäävät kouluavustajista enemmän kuin opettajista, koska kouluavustajan ei tarvitse noudattaa kaikkia typeriä pykäliä, vaan hän voi esiintyä enemmän ihmisenä kuin byrokraattina. Minustakin muksut tykkäsivät kuin hullu puurosta. Olipa mikä tehtävä tahansa, pikku apulaisia riitti aina. Uskoisitko, että lapset kilpailivat siitä, kuka seuraavaksi pääsee sahaamaan, kittaamaan, maalaamaan tai lyömään nauloja? Oli kauhea hinku päästä tekemään jotain oikeaa, jonkun oikean ihmisen kanssa, joka ei näe lapsia hallinnoinnin kohteena, vaan pieninä ihmisinä. Opettaja ei nykyään voi enää esiintyä omana itsenään, vaan pykälät pakottavat hänet vetämään aina jotain roolia. Lapset haistavat tämän ja tuntevat olonsa epämukavaksi teennäisten opettajien seurassa. Ei lapsi tietenkään voi tajuta opettajan olevan pakotettu palvelemaan pykäliä ja budjettia ensin, sitten vasta lapsia. Oikeiden ihmisten tuominen suljettuun yhteisöön yksinkertaisesti piristää koko yhteisöä ja parhaassa tapauksessa estää sitä kuivumasta pystyyn, kuten byrokraattisille organisaatioille valitettavan usein tapahtuu. Kelpoisuuden vaatiminen kaikilta työllistetyiltä olisi lähinnä naurettava ajatus, ottaen huomioon heidän sekalaiset taustansa. Mikä tämä kelpoisuus ylipäätään olisi? Muutaman vuoden opettajakurssi tekisi heistä melkein opettajia, joten heille pitäisi maksaa melkein opettajan palkkaa. OAJ ei ikinä hyväksyisi tällaista uhkaa monopoliasemalleen. Kunnat eivät haluaisi maksaa TESsin mukaista palkkaa, joten mihin heitä voisi käyttää? Pyrkiessään takaisin omalle alalleen, joutuisivat he työnantajan epäluulon kohteeksi, sillä mitä koulutettu kouluavustaja tekee siivoamassa, raksalla tai korjaamolla?
Ainuttakaan monistetta muuten en tehnyt koko pestin aikana. Haasteellisuudesta sen verran vielä, että eräs edeltäjäni vietti koko työllistämiskautensa lukien pornolehtiä pannuhuoneessa. Oli varmaan kuumat paikat, kiihkeä työtahti ja haasteellinen toimenkuva, vai mitä luulisit? Ei kuitenkaan erotettu, koska kunnille ja työkkärille tärkeintä on poistaa ihminen hetkeksi kortistosta, ei se mitä hän saa aikaiseksi. Loppujen lopuksi, oikeasti töitä tekevät ne, joilla luontaiset ominaisuudet siihen on, kuten minä. Mitään erityistä pakkoa ei ollut, mutta tein kun oli hauskaa. Että turhaan siinä hihkut.
Kouluavustajasta en puhu. Koulunkäyntiavustaja ja koulunkäynnin ohjaaja on eri asia. Ja heidän työtään ei voi kuka tahansa tehdä. Työnkuva on myös kouluavustajilla muuttunut paljon vuosien aikana.
Kerroit että 15 vuotta sitten tein itse rakennustöitä, talkkarinhommia ja opetin yhdelle luokalle valokuvausta. Kaikki nimikkeellä kouluavustaja. Helppo nakki. Ajattelepa jos olisit mokannut ja olisi paljastunut että et ole pätevä kolutukseltasi tehtävään? samalla tavallahan kärähti valelääkäreitä tässä talven mittaan, vasta mokailtuaan ja kun alettiin tutkia.
Mokannut millä tavalla? Miten niin epäpätevä? Tehtävään ei ole määritelty pätevyyttä. Koulutusta ei vaadita. Ne ovat työllistämispaikkoja, joihin ei ydinfyysikon papereita vaadita. Luitko ollenkaan koko juttuani? Ulkopuolisilla on ilmeisesti ihmeellisiä kuvitelmia tehtävän vaativuudesta. Oikeasti kouluavustajan päätehtävä on olla poissa kortistosta, jotta tilastot vähän kaunistuisivat. Enimmäkseen siellä voi pärjätä näyttämällä kiireiseltä ja pysyttelemällä poissa opettajien jaloista. Ylenpalttisen työintoiset ja monitaitoiset ihmiset, kuten minä, saattavat olla jopa oikeasti hyödyksi, jos haluavat. Olin muuten akateeminen työtön, joten viitsitkö täsmentää, millä tavalla olin koulutukseltani epäkelpo? Todennäköisesti olin kaikkien aikojen ylikoulutetuin kouluavustaja kyseisessä oppilaitoksessa. Varmuudella ainakin siihenastisista avustajista. Ja ihan totta, usko nyt jo, ettei se homma ole mitään aivokirurgiaa, missä joku puuttuva opintoviikko voi pilata koko uran. Lapset ihan oikeasti tykkäävät OIKEISTA ihmisistä, jotka eivät yritä esittää kaikkitietävää maailmannapaa, kuten opettajat joskus kun menee vähän överiksi.
Noissakin hommissa mukulille on tärkeintä, että toinen on IHMINEN. Tittelit tai opintoviikkojen määrä eivät merkitse mitään. Kuka tahansa oikea ihminen, joka oikeasti lapsista välittää, voi koulunkäyntiavustajana saavuttaa parempia tuloksia kuin täydellisillä papereilla sisään päässyt virkamiesmäisen ympäripyöreä, kalsea, etäinen ja asiallinen henkilö, joka ei elämästä mitään tiedä. Keskivertotyötön on luultavasti nähnyt jo jonkin verran elämää ja on realismissa taatusti vuosia edellä ns. asiantuntijoita. Asiantuntijalle lapsi on vain toimenpiteiden ja hallinnoinnin kohde, ei niinkään yksilö. Lapsi haistaa asiantuntijuuden jo kaukaa ja tuntee olonsa epämukavaksi. Työtön ei edes yritä hallinnoida lasta eikä katso olevansa oikeutettu mihinkään toimenpiteisiin. Lapsi haistaa tämänkin ja on iloinen, ettei taas joku ole kohdistamassa häneen toimenpiteitä. Työttömän ei tarvitse kuin olla läsnä ja heti hän saa lapseen kontaktin. Työtön ei yritä vetää mitään erityishyperkasvattajan roolia, joten hän on lapsen kanssa automaattisesti samalla tasolla. Käytännössäkin työtön on samalla tasolla, sillä kummallakaan ei ole sananvaltaa omiin asioihinsa ja molemmat ovat tottuneet olemaan toimenpiteiden tai pakotteiden avuttomina kohteina. Onko ihme, jos lapset tykkäävät työttömistä?
Sehän tässä ilmeisesti pohjimmiltaan niin paljon pelottaakin, vai mitä? Siis, että lapset eivät oppisikaan halveksimaan yhteiskunnan pohjasakkaa, kuten vanhempansa. Jos lapset oppivat näkemään työllistetyt ihmisinä, ehkä he haluavatkin ryhtyä isona työkkärin eläteiksi, mikä tietenkin olisi vanhemmille suuri häpeä. Parempi lakaista työttömät maton alle, vai mitä? Perustelujen typeryydellähän ei ole ennenkään ollut väliä, joten eiköhän syitä löydy.
joa vaatimassa koulutusta joka alalle, et taida osata kuvitellakkaan kuinka laadutonta Suomen koulutuksen taso on. Menet esim rakennusalalle opettelemaan talonrakentajaksi niin sinulle opetetaan siellä ruotsiakin? Järkevääkö?
Ehkäpä aloittaja tarkoitti sitä että koulunkäyntiavustajilla yritetään teettää töitä joilla ratkaistaan esim. lapsen erityisavun tai erityisopetuksen tarve. Eli vaikka lapsi tarvitsisi perusteellisempaa tilanteen selvitystä ongelma ratkaistaan koulunkäyntiavustajalla. Koulutus olisi sikäli paikallaan että monet avustajaa tarvitsevat lapset tarvitsevat myös jatkuvaa tilanteen arvioimista.
Silloin kun minä olin nuori mentiin 7-vuotiaana kansakouluun, jonka neljännellä luokalla oli oppikouluun pääsykoe jos et päässyt suoraan todistuksen perusteella. Ei ollut erityisopetusta eikä liioin erityislapsia. Oppikoulua käytiin siis 5.-9.-luokat. Jos ei mennyt oppikouluun, jatkoi vitosen ja kutosen kansakoulussa ja 7.-9-luokat Kansalaiskoulussa. Sitten olikin oppivelvollisuus kaikilta suomalaisilta suoritettu. Ei ollut, EIKÄ TARVITTU erityisopetusta. Jos ei pärjännyt, jäi luokallensa, niin monta kertaa kun lopulta oli koulut käyty. Tai sitten lopetti kesken kun oppivelvollisuusikä tuli täyteen.
Jatkoon mentiin sitten Kansalaiskoulun käyneet ammattikouluihin ja Oppikoulun käyneet Lukioon ja sieltä yliopistoihin.
Ne jotka olivat oikeasti kehareita menivät heti alusta apukouluun, tai jolleivat pärjänneet kansakoulun puolella.
Koulussamme oli ainakin 1400 lasta (=kansakoulu, oppikoulu ja kansalaiskoulu), ja apukoulun puolella ehkä kahdeksan oppilasta!!! Kysynpä vaan asiantuntijat (joita tällä palstalla riittää), että MINKÄ TÄHREN NYKYAIKANA ON JO PUOLET LAPSISTA JOTAKIN "ERTTYISLAPSIA"??? VAIKKA VASTA 35-VUOTTA SITTEN PÄRJÄTTIIN EDELLÄKUVATULLA MALLILLA HELEVETIN HYVIN.
Tai sitten ei pärjätty. Ei vaan ollut sellasia apuja, joita nyt on käytössä. Kasvatushommat on nykyään heikommassa jamassa kuin aiemmin. Oliskohan osasyy siinä?
Nykyisin ei ilman kouluja pääse töihin, tuohon aikaa taisi saada jotain hommia ilman koulutustakin. :) Jos nykylapsi jättää peruskoulu kesken on se melkoinen este tulevaisuuden rakentamiselle.