Ohjuxia ja pommeja Israelissa? Tarvitsenko satenvarjo vai mitä jos käyn Israelissa?
PÄÄTOIMITTAJA Horovitz esittää artikkelissaan tarkempia lukuja potentiaalisten vihollisten kapasiteetista ja mihin ne todennäköisesti suunnattaisiin.
Artikkelissa todetaan, että muutamassa vuodessa ohjusten lukumäärä on moninkertaistunut siten, että Syyrian 330 ohjusta neljä vuotta sitten kasvoivat 1300:an viime vuonna ja tänä vuonna 2300 ohjusta. Hizbullahin kapasiteetti on samaan aikaan moninkertaistunut edellä kerrottuihin lukuihin. Lisäksi huomioidaan, etteivät Syyrian uudet kiinteää polttoainetta käyttävät ohjukset ole saman kaltaisia karkeatekoisia raketteja, joilla Saddam hätyytteli, vaan niissä on puolen tonnin räjähdyskärki ja niiden osumatarkkuus muutamissa sadoissa metreissä. Horovitz arvioi, ettei Syyrian tarvitse pelätä osuvansa Al-Aksa moskeijaan pommittaessaan Jerusalemia uusilla ohjuksillaan. Samaa voi sanoa Scud-ohjuksista.
Edellä kerrotun pitäisi vakuuttaa, arvioidaan artikkelissa, ettei kyse ollut vain harjoituksesta, vaan testistä, jolla kokeiltiin armeijan ja siviilihallinnon yhteistoimintaa kriittisissä olosuhteissa, joissa suuria ihmisjoukkoja jouduttaisiin siirtämään turvallisemmille alueille massiivisen tuhon keskellä. Tämä edellyttää aktiivista siviilipuolustusta, jonka täytyy olla valmis ja harjoitettu.
Horovitz toteaa artikkelissaan, että vaikka Israel on ohjustentorjuntajärjestelmien kehittelyn kärkimaita, sen kapasiteetti riittävän tehokkaan puolustuksen järjestämiseksi on sittenkin rajoitettu. Yksi torjuntaohjus maksaa kymmeniä tuhansia USD, eivätkä ne parhaalla tahdollakaan pystyisi täysin eliminoimaan satojen hyökkäysohjusten massaiskuja. Tuhot rannikkoseudun asutuskeskuksiin tulisivat olemaan järkyttävät, ja tämä voisi jatkua viikkoja tai jopa kuukausia, elleivät ulkopuoliset maat puutu tilanteeseen. Viholliset voivat suunnitellakin jatkavansa tuhoa, kunnes siviiliväestö vaatisi hallitusta alistumaan ja etsimään rauhanehtoja vihollisuuksien lopettamiseksi.
Israel tulisi tietenkin tekemään vastaiskuja omilla ohjuksillaan tarkoituksenaan saada vihollisen iskukyky pienennettyä mahdollisimman pitkälle, mutta konflikti vaatisi lopultakin maajoukkojen käytön ainakin Hizbullahia ja Hamasia vastaan.(JP)
PÄÄTOIMITTAJA Horovitz esittää artikkelissaan tarkempia lukuja potentiaalisten vihollisten kapasiteetista ja mihin ne todennäköisesti suunnattaisiin.
Artikkelissa todetaan, että muutamassa vuodessa ohjusten lukumäärä on moninkertaistunut siten, että Syyrian 330 ohjusta neljä vuotta sitten kasvoivat 1300:an viime vuonna ja tänä vuonna 2300 ohjusta. Hizbullahin kapasiteetti on samaan aikaan moninkertaistunut edellä kerrottuihin lukuihin. Lisäksi huomioidaan, etteivät Syyrian uudet kiinteää polttoainetta käyttävät ohjukset ole saman kaltaisia karkeatekoisia raketteja, joilla Saddam hätyytteli, vaan niissä on puolen tonnin räjähdyskärki ja niiden osumatarkkuus muutamissa sadoissa metreissä. Horovitz arvioi, ettei Syyrian tarvitse pelätä osuvansa Al-Aksa moskeijaan pommittaessaan Jerusalemia uusilla ohjuksillaan. Samaa voi sanoa Scud-ohjuksista.
Edellä kerrotun pitäisi vakuuttaa, arvioidaan artikkelissa, ettei kyse ollut vain harjoituksesta, vaan testistä, jolla kokeiltiin armeijan ja siviilihallinnon yhteistoimintaa kriittisissä olosuhteissa, joissa suuria ihmisjoukkoja jouduttaisiin siirtämään turvallisemmille alueille massiivisen tuhon keskellä. Tämä edellyttää aktiivista siviilipuolustusta, jonka täytyy olla valmis ja harjoitettu.
Horovitz toteaa artikkelissaan, että vaikka Israel on ohjustentorjuntajärjestelmien kehittelyn kärkimaita, sen kapasiteetti riittävän tehokkaan puolustuksen järjestämiseksi on sittenkin rajoitettu. Yksi torjuntaohjus maksaa kymmeniä tuhansia USD, eivätkä ne parhaalla tahdollakaan pystyisi täysin eliminoimaan satojen hyökkäysohjusten massaiskuja. Tuhot rannikkoseudun asutuskeskuksiin tulisivat olemaan järkyttävät, ja tämä voisi jatkua viikkoja tai jopa kuukausia, elleivät ulkopuoliset maat puutu tilanteeseen. Viholliset voivat suunnitellakin jatkavansa tuhoa, kunnes siviiliväestö vaatisi hallitusta alistumaan ja etsimään rauhanehtoja vihollisuuksien lopettamiseksi.
Israel tulisi tietenkin tekemään vastaiskuja omilla ohjuksillaan tarkoituksenaan saada vihollisen iskukyky pienennettyä mahdollisimman pitkälle, mutta konflikti vaatisi lopultakin maajoukkojen käytön ainakin Hizbullahia ja Hamasia vastaan.(JP)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.