Saddam ei ollut erityisen uskonnollinen henkilö ja joutui ehkä osittain pitämään kapinointia kurissa juuri sen vuoksi, että hän rajoitti esim. enemmistön, shiamuslimien uskonnollisten menojen harjoittamista. Länsimaisen, saati sitten vielä USA:n tyylisen valtiorakenteen haaveilu Irakiin on haihattelua, jota ei harjoita muut kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät lainkaan tunne lähi-idän historiaa, kulttuuria, perinteitä ja tapoja, saati sitten islamin uskoa. Sen kuvitteleminen, että noita edellämainittuja kyettäisiin kitkemään kansasta, on täydellistä ymmärtämättömyyttä. Se ei onnistu kuin tappamalla kansa.
Iranin kaltainen pappisvalta soveltuu tällä hetkellä hyvin Iraniin ja samoin kävisi myös Irakiin. Vaikka länsimaalaisittain ajatellen järjestelmän oikeellisuutta ei voi mitata sillä, kuinka onnellisia ihmiset ovat, pitää kuitenkin sekin pitää mielessä realistisia vaihtoehtoja arvioidessa. Ihmiset Iranissa ovat yleisesti ottaen onnellisia, eivätkä länsimaisen demokratian kautta tulisi onnellisemmiksi, koska törmäys uskonnollisen yhteiskunnan ja perinteiden kanssa toisi aikaan kaaoksen, anarkia ja pahimmoillaan sisällissodan.
Tuossa kulttuurin ja uskonnon vaikutuksen tilassa paras ratkaisu on nimenomaan Iranin kaltainen järjestelmä. Se ylläpitää järjestystä ja yhteiskuntarauhaa nykytilassa. Vaikka siinä on länsimaalaisittain epätasa-arvoisia ja barbaarisiakin piirteitä, on meidän hyvä muistaa, että ne ovat myös osa meidän lähihistoriaamme, olemmehan kasvaneet niistä ulos vasta muutamassa sadassa vuodessa, osin vasta muutamassa kymmenessä.
Islamilaisten maiden tulee saada kasvaa myös niistä ulos omalla aikataulullaan. Länsimaiset ihmisoikeuskäsitykset ja demokratian arvot ja periaatteet leviävät väistämättä hitaasti ja saavat kannatusta kansalaisten keskuudessa lähi-idässä uusien sukupolvien myötä. Mutta emme voi pakolla repiä ihmisistä heidän uskoaan ja perinteitään edes yhdessä sukupolvessa. Olennaista on, että islamilaisissa maissa on yhteiskuntajärjestelmä, jossa on järjestys ja ihmiset voivat elää kohtuullisen hyvin ja työskennellä. Näin on esim. Iranissa.
Jos haluamme välttää anarkian, verilöylyn ja kaaoksen noissa maissa, annamme niiden itse kasvaa ulos fanattisen uskonnollisesta yhteiskuntajärjestyksestä kohti meidän kaltaistamme systeemiä. Se tapahtuisi luultavasti muutaman sukupolven aikana, jos emme aiheuta kaaosta sotkemalla näiden maiden asioita. Sukupolvi toisensa jälkeen "maallistuisi" lisää ja lopulta se olisi kypsä siihen, että demokraattinen järjestelmä ilman vahvaa kytköstä uskontoon voisi syntyä. Ja syntyisikin. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun uskonto olisi islamilaisissakin maissa muuttunut samankaltaiseksi ei-kirjaimelliseksi tulkinnaksi, enemmänkin osaksi yksilön itse kokemaa Jumalalsuhdetta ja perinteitä, kuten meillä maallistuneissa kristityissä maissa on asianlaita.
Iranin kaltainen pappisvalta soveltuu tällä hetkellä hyvin Iraniin ja samoin kävisi myös Irakiin. Vaikka länsimaalaisittain ajatellen järjestelmän oikeellisuutta ei voi mitata sillä, kuinka onnellisia ihmiset ovat, pitää kuitenkin sekin pitää mielessä realistisia vaihtoehtoja arvioidessa. Ihmiset Iranissa ovat yleisesti ottaen onnellisia, eivätkä länsimaisen demokratian kautta tulisi onnellisemmiksi, koska törmäys uskonnollisen yhteiskunnan ja perinteiden kanssa toisi aikaan kaaoksen, anarkia ja pahimmoillaan sisällissodan.
Tuossa kulttuurin ja uskonnon vaikutuksen tilassa paras ratkaisu on nimenomaan Iranin kaltainen järjestelmä. Se ylläpitää järjestystä ja yhteiskuntarauhaa nykytilassa. Vaikka siinä on länsimaalaisittain epätasa-arvoisia ja barbaarisiakin piirteitä, on meidän hyvä muistaa, että ne ovat myös osa meidän lähihistoriaamme, olemmehan kasvaneet niistä ulos vasta muutamassa sadassa vuodessa, osin vasta muutamassa kymmenessä.
Islamilaisten maiden tulee saada kasvaa myös niistä ulos omalla aikataulullaan. Länsimaiset ihmisoikeuskäsitykset ja demokratian arvot ja periaatteet leviävät väistämättä hitaasti ja saavat kannatusta kansalaisten keskuudessa lähi-idässä uusien sukupolvien myötä. Mutta emme voi pakolla repiä ihmisistä heidän uskoaan ja perinteitään edes yhdessä sukupolvessa. Olennaista on, että islamilaisissa maissa on yhteiskuntajärjestelmä, jossa on järjestys ja ihmiset voivat elää kohtuullisen hyvin ja työskennellä. Näin on esim. Iranissa.
Jos haluamme välttää anarkian, verilöylyn ja kaaoksen noissa maissa, annamme niiden itse kasvaa ulos fanattisen uskonnollisesta yhteiskuntajärjestyksestä kohti meidän kaltaistamme systeemiä. Se tapahtuisi luultavasti muutaman sukupolven aikana, jos emme aiheuta kaaosta sotkemalla näiden maiden asioita. Sukupolvi toisensa jälkeen "maallistuisi" lisää ja lopulta se olisi kypsä siihen, että demokraattinen järjestelmä ilman vahvaa kytköstä uskontoon voisi syntyä. Ja syntyisikin. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun uskonto olisi islamilaisissakin maissa muuttunut samankaltaiseksi ei-kirjaimelliseksi tulkinnaksi, enemmänkin osaksi yksilön itse kokemaa Jumalalsuhdetta ja perinteitä, kuten meillä maallistuneissa kristityissä maissa on asianlaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joopa joo! Mitäs jos kysyisit niiltä 6 milj. jotka ovat joutuneet pakenemaan Iranin mullojen
tappokoneistoa länteen.Ja eihän niitä jätetä rauhaan täällä lännessäkään.Iranin valtionagentit
operoivat vapaasti ainakin Euroopassa ja kartoittavat toisinajattelevia ja jopa murhaavatkin heitä.
Päivän Helsingin Sanomien mielipideosastossa oli Olli Vahteriston kirjoitus "Irak ei ole vielä kypsä demokratiaan". Siinä hän järkeenkäyvästi perusteli "kansakuntien tarpeita" Maslowin tarvehierarkialla (joka luonnehtii yksilön tarpeiden hierarkiaa). Kirjoittaja sijoitti hierarkian alimmalle tasolle fysiologiset tarpeet ja turvallisuuden. Kolmas taso olisi oikeusvaltio, demokratia neljäs taso ja hyvinvointivaltio viides taso.
Kirjoittaja mainitsee, että CNN ja Time olivat kyselyssään todenneet, että 87 prosenttia amerikkalaisista arvelee demokratian saamisen Irakiin olevan lähes mahdotonta.