oli jo päällä, vaikka Yhdysvallat oli virallisesti Neuvostoliiton puolella.
Yhdysvallat yritti saada Suomea rauhansopimuksen puolelle ja antanutkin siihen takuun, sillä pelkäsi jo silloin Neuvostoliiton selviävän ja jos mahdollisesti voittaa niin Bolsevismi leviää länsimaihin.
Ryti oli kuitenkin voiton ja suur-Suomen huumassa ja hylkäsi molemmat ehdotukset.
Yhdysvallat yritti saada Suomea rauhansopimuksen puolelle ja antanutkin siihen takuun, sillä pelkäsi jo silloin Neuvostoliiton selviävän ja jos mahdollisesti voittaa niin Bolsevismi leviää länsimaihin.
Ryti oli kuitenkin voiton ja suur-Suomen huumassa ja hylkäsi molemmat ehdotukset.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jopa demokratiasta.
Mannerheim heilui laidasta toiseen, milloin uhosi suur-Suomesta ja haukkui ministereitä ymmärtämättömyydestä Pietarin suoja-alue neuvotteluissa.
Suomen kansa oli koulutettu ryssävihaan 1920 luvulta saakka, vaikka saivat Leniniltä itsenäisyystunnustuksen jota länsimaatkin ensin vaati. Saksan kuuntelu ja käskyoppilaana kyllä kunnostauduttiin.
Historia puhuu, mutta ei kuunnella ja se on Suomalaisuus pelkäämistä.
"Mannerheim heilui laidasta toiseen, milloin uhosi suur-Suomesta ja haukkui ministereitä ymmärtämättömyydestä Pietarin suoja-alue neuvotteluissa."
Mannerheim uskoi v. 1941 Suur-Suomen olevan mahdollinen, mutta ei sitä ennen eikä sen jälkeen. Hän pelasi v. 1941 uhkapeliä muun Suomen tavoin ja hävisi, mutta kunniakseen teki myös paljon tuon häviön seurausten lieventämiseksi. Kunniaksi Mannerheimille sen sijaan ei ollut se, että hän pyrki muistelmissaan vääristämään totuuden kohtalokkaista ratkaisuistaan v. 1941.
Syksyllä 1939 Mannerheim poliittisena realistina kannatti järkevää kompromissia Neuvostoliiton kanssa. Suomen hallituksen myöntyminen Mannerheimin kantaan olisikin ehkäissyt talvisodan tappion ja Moskovan pakkorauhan. Mannerheim oli Paasikiven tavoin vanha Venäjän tuntija ja ymmärsi suurvallan legitiimejä turvallisuusintressejä. Mutta ulkoministeri Erkon linja voitti. Erkko oli se sotarikollinen jota ei koskaan tuomittu, vaikka hän kantoi Karjalan menetyksestä päävastuun suomalaisella puolella.
"Suomen kansa oli koulutettu ryssävihaan 1920 luvulta saakka, vaikka saivat Leniniltä itsenäisyystunnustuksen jota länsimaatkin ensin vaati."
Ryssäviha oli 1920- ja 1930-lukujen Suomessa lähestulkoon yhtä kuin suomalainen kansallistunne. Kaikki Suomen historian pahat asiat luettiin venäläisten syyksi. Heistä tehtiin syntypukkeja ennen kaikkea suomalaisten keskenään käymään sisällissotaan, jossa venäläisillä oli ollut lähinnä sivustakatsojien rooli - kun taas Saksa oli sodan ratkaissut. Venäläiset samaistettiin yhteen bolševikkien ja venäläisyys bolševismin kanssa. Suomalaiset unohtivat, miten Nikolai II:n ja v:n 1917 väliaikaisen hallituksen aikana suomalaiset separistit - sekä sosialistit että porvarit - olivat olleet samalla puolella laillista hallitusvaltaa vastaan. Sekä Leninin että Svinhufvudin hallitukset olivat olleet Saksan liittolaisia. Tätä mielenkiintoista kolmioasetelmaa kieltäydytään Suomessa yhä ymmärtämästä.
"Saksan kuuntelu ja käskyoppilaana kyllä kunnostauduttiin."
Suomalainen - erityisesti suomenkielinen - sivistyneistö oli jo 1800-luvulta saakka suuntautunut Saksaan. Natsien valtaannousu v. 1933 ei vähentänyt näiden akateemisten piirien saksalaismielisyyttä. Mutta joukkoterrorin aloittamisessa suomalaiset olivat saksalaisia (ja jossain määrin myöskin Venäjän bolševikkeja) edellä: Suomi kokeili ihmisten järjestelmällistä näännyttämistä ja tappamista keskitysleireillä jo v. 1918, saksalaiset vasta vuosia myöhemmin. Suomalaisten keskitysleirit Venäjän Karjalassa vv. 1941-1944 olivat vain jatkoa v:n 1918 valkoiselle terrorille ja venäläisten etniselle puhdistukselle. Suomessa venäläiset oli julistettu ali-ihmisiksi jo kauan ennen kuin Stalin kääntyi Neuvostoliiton suomalaisia vastaan.
"Historia puhuu, mutta ei kuunnella ja se on Suomalaisuus pelkäämistä."
Suomessa ei käsitetä nykyisyyttä, koska Suomessa ei ymmärretä menneisyyttä. Suomalainen kulttuuri on historiaton, kirjaton ja karjaton. Venäjällä on ihan toista. Siellä keskustelu oman maan historiasta kuuluu asioiden keskiöön. Mielipiteiden ja tulkintojen kirjo on valtava. Suomessa sen sijaan on virallinen totuus, jonka kyseenalaistajat joutuvat helposti mielipidevainon kohteeksi.
Suomalaisuus on pelkäämistä: koska pelätään Venäjää, nöyristellään länsimaita, joihin Suomi tosiasiassa ei edes kuulu samassa määrin kuin muut Pohjoismaat. Suomi on myös osa Itä-Eurooppaa, idän kulttuuripiiriä ja geopoliittista suurtilaa (Großraum), osa sitä suomalaisten vihaamaa toiseutta, jota suomalainen ei kuitenkaan pysty itsestään hävittämään.
käytiin natsi hengessä, kun pääministerinkin austaja-sihteeri veti luentoa jossa majuri julisti Hitlerin käyneen puolustussotaa, Järvenpäässä !
, jos Hitleri ei olisi aloittanut Euroopassa.
Neuvostoliittoa se ei ainakaan kiinnostanut, koska talous oli ensikerran ennätys nousussa ja Suomikin olisi
jäänyt ilman aluevaihto neuvotteluja. Virokin puolueettomana tehdä pirtukauppaa.
eturintamassa sooloilee vielä nytkin Stubin johdolla ja saamassa yhteiset viholliset.
Länsi toivoi Venäjän apua Afkanistaniin hädän hetkellä, kun ei enää saanut niin on uhiteltava ohjuksilla, Puolasta.
Miten puolustusohjuksilla voi uhitella?
Jos minä kaivan korsun Kiteelle, käsittääkö Venäjä että minä aion hyökätä Venäjälle? Onko korsun teko uhittelua vai pelkoa Venäjän aikeita kohtaan?
-mista, näin Rulof Holstikin käsitti Tarton rauhansopimuksen ,vaikka Suomi ylimääräisistä aluevaatimuksista oli luopunut Itä -karjalasta.
Piti vaan avustaa ja aseistaakin hyökkääjiä rajanyli vielä 1920-22.