Genesiksen muka luomispäivien muka 7 pv viikkoineen onkin babylonialaista tuontitavaraa. Sana sabbath oli alunperin babylonialainen sana, jonka juutalaiset ottivat käyttöön jne,
/G.J.Whitrow: Ajan historia, Art House, 1999 (alkuteos 1988)/
-juutalainen kalenteri kopsattu babylonialaisilta muuntaen
-seitsemän päivän viikko juontuukin kuun vaiheista
-ainoa nimetty päivä oli sapatti
(-meidän maanantai, tiistai.. on myöhempää, roomalais-keskiaikaista perua)
s.74:
"Sumerilaiset ja babylonialaiset vaikuttivat muillakin tavoin heprealaisiin.
Yksi näistä on ajan mittaus, joka heilläkin perustui kuun vaiheisiin. Kuten muutkin aikansa uudestakuusta uuteenkuuhun laskevat kansat, heprealaiset
aloittivat kuukautensa, kun kuun ohut sirppi oli ensimmäisen kerran nähtävissä iltataivaalla. Aina kuningas Saulin ajoista asti uudenkuun juhlaa vietettiin suurin juhlallisuuksin."
s.75-76:
"Joissakin Raamatun vanhemmissa osissa, erityisesti varhaisimpien profeettojen
kirjoissa, kuu mainitaan usein sapatin yhteydessä, jota taas vietettiin luomisen seitsemännen päivän, Luojan lepopäivän muistoksi. Hutton Webster
on kirjassaan Rest Days kiinnittänyt huomiota Toisessa Kuningasten kirjassa
esiintyvään kohtaan (4:23), jossa suunemilainen vaimo haluaa mennä profeetta
Elian luokse pyytämään poikansa eloon herättämistä ja hänen miehensä kysyy:
"Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti."
Webster muistuttaa, että kun nuolenpääkirjoitusten tutkimus osoitti, että
babylonialaisten shabbatum (täydenkuun päivä) osui aina kuukauden neljänneksitoista (tai viidenneksitoista) päiväksi, löytyi uusi todiste siitä
mikä hebrealaisen termin shabbath alkumerkitys on ollut.
Vaikka heprealainen seitsenpäiväinen, sapattiin päättyvä viikko (sapatti
oli muuten ainoa erikseen nimetty päivä) muistuttaa babylonialaista "pahaan päivään" päättyvää seitsemän päivän jaksoa, niissä on tärkeitä eroja. Jälkimmäinen jakso liittyi aina suoranaisesti Kuuhun, kun taas heprealaiset
viikkojaksot eivät liittyneet siihen vaan jatkuivat kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuun vaiheista riippumatta. Lisäksi babylonialaista "pahaa päivää" viettivät vain kuningas, papit ja lääkärit, kun taas hebrealaisten sapattia
vietti koko kansa. Kuten Webster huomauttaa: "Viikon irrottaminen kuukaudesta,
sen käyttäminen tunnustettuna kalendaarisena yksikkönä ja yhden viikonpäivän erottaminen uskonnonharjoitusta varten olivat painavia uudistuksia, jotka
on luettava hebrealaisten tiliin, ellei näyttöä jostain muusta ilmaannu."
s.91
-7pv viikkomme on roomalaisilta, joskin alkujuuret vie sumerilaisiin ja babylonialaisiin. Kreikkalaisilla sensijaan kk jakautui 3:een 10pv jaksoon.
"Keisariaikana tuli yleiseksi tavaksi, lähinnä astrologian vaikutuksesta,
nimetä seitsemän vuorokauden jaksojen päivät taivaankappaleiden mukaan. Pompejista on löydetty piirtokirjoituksia, joissa nämä eri jumalten päivät on lueteltu: Saturnus, Aurinko, Kuu, Mars, Merkurius, Jupiter ja Venus."
-vrt engl SATURday SUNday, MONday,.. romaanisissa kielissä vielä paremmin täsmää, kuten latinassa
Martis =tiistai, Mercurii=keskiviikko jne.
(germaanisissa kielissä torstai, torsdag, thursday, viittaa skandinaaviseen Thor-jumalaan).
s.92
"Koska kristittyjen uskonto oli lähtöisin juutalaisuudesta, he noudattivat
aluksi juutalaisten seitsenpäiväitä viikkoa, jossa päivät sapattia lukuun ottamatta oli numeroitu. Vähitellen he kuitenkin saivat vaikutteita
käännynnäisten astrologisista uskomuksista ja omaksuivat viikonpäiville planeettojen nimet. Mithralaisuuden vaikutus oli johtanut pakanat aloittamaan
viikon Auringon päivästä Saturnuksen päivän sijasta, mikä taas vetosi
kristittyihin, jotka olivat jo pitkään pitäneet ylösnousemuksen päivää sunnuntaita, Herran päivää (Dies Dominica), viikon alkupäivänä juutalaisten sapatin sijasta."
"Sunnuntai" on siis mithralais-uskonnon vaikutusta kristinuskossa. Sun=aurinko ja Mithra oli mahdollisesti alunperin auringonjumala.
(Vai miksei kirkossa käyntipäivä ole "Diestai" tai "Domitai"?).
/G.J.Whitrow: Ajan historia, Art House, 1999 (alkuteos 1988)/
-juutalainen kalenteri kopsattu babylonialaisilta muuntaen
-seitsemän päivän viikko juontuukin kuun vaiheista
-ainoa nimetty päivä oli sapatti
(-meidän maanantai, tiistai.. on myöhempää, roomalais-keskiaikaista perua)
s.74:
"Sumerilaiset ja babylonialaiset vaikuttivat muillakin tavoin heprealaisiin.
Yksi näistä on ajan mittaus, joka heilläkin perustui kuun vaiheisiin. Kuten muutkin aikansa uudestakuusta uuteenkuuhun laskevat kansat, heprealaiset
aloittivat kuukautensa, kun kuun ohut sirppi oli ensimmäisen kerran nähtävissä iltataivaalla. Aina kuningas Saulin ajoista asti uudenkuun juhlaa vietettiin suurin juhlallisuuksin."
s.75-76:
"Joissakin Raamatun vanhemmissa osissa, erityisesti varhaisimpien profeettojen
kirjoissa, kuu mainitaan usein sapatin yhteydessä, jota taas vietettiin luomisen seitsemännen päivän, Luojan lepopäivän muistoksi. Hutton Webster
on kirjassaan Rest Days kiinnittänyt huomiota Toisessa Kuningasten kirjassa
esiintyvään kohtaan (4:23), jossa suunemilainen vaimo haluaa mennä profeetta
Elian luokse pyytämään poikansa eloon herättämistä ja hänen miehensä kysyy:
"Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti."
Webster muistuttaa, että kun nuolenpääkirjoitusten tutkimus osoitti, että
babylonialaisten shabbatum (täydenkuun päivä) osui aina kuukauden neljänneksitoista (tai viidenneksitoista) päiväksi, löytyi uusi todiste siitä
mikä hebrealaisen termin shabbath alkumerkitys on ollut.
Vaikka heprealainen seitsenpäiväinen, sapattiin päättyvä viikko (sapatti
oli muuten ainoa erikseen nimetty päivä) muistuttaa babylonialaista "pahaan päivään" päättyvää seitsemän päivän jaksoa, niissä on tärkeitä eroja. Jälkimmäinen jakso liittyi aina suoranaisesti Kuuhun, kun taas heprealaiset
viikkojaksot eivät liittyneet siihen vaan jatkuivat kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuun vaiheista riippumatta. Lisäksi babylonialaista "pahaa päivää" viettivät vain kuningas, papit ja lääkärit, kun taas hebrealaisten sapattia
vietti koko kansa. Kuten Webster huomauttaa: "Viikon irrottaminen kuukaudesta,
sen käyttäminen tunnustettuna kalendaarisena yksikkönä ja yhden viikonpäivän erottaminen uskonnonharjoitusta varten olivat painavia uudistuksia, jotka
on luettava hebrealaisten tiliin, ellei näyttöä jostain muusta ilmaannu."
s.91
-7pv viikkomme on roomalaisilta, joskin alkujuuret vie sumerilaisiin ja babylonialaisiin. Kreikkalaisilla sensijaan kk jakautui 3:een 10pv jaksoon.
"Keisariaikana tuli yleiseksi tavaksi, lähinnä astrologian vaikutuksesta,
nimetä seitsemän vuorokauden jaksojen päivät taivaankappaleiden mukaan. Pompejista on löydetty piirtokirjoituksia, joissa nämä eri jumalten päivät on lueteltu: Saturnus, Aurinko, Kuu, Mars, Merkurius, Jupiter ja Venus."
-vrt engl SATURday SUNday, MONday,.. romaanisissa kielissä vielä paremmin täsmää, kuten latinassa
Martis =tiistai, Mercurii=keskiviikko jne.
(germaanisissa kielissä torstai, torsdag, thursday, viittaa skandinaaviseen Thor-jumalaan).
s.92
"Koska kristittyjen uskonto oli lähtöisin juutalaisuudesta, he noudattivat
aluksi juutalaisten seitsenpäiväitä viikkoa, jossa päivät sapattia lukuun ottamatta oli numeroitu. Vähitellen he kuitenkin saivat vaikutteita
käännynnäisten astrologisista uskomuksista ja omaksuivat viikonpäiville planeettojen nimet. Mithralaisuuden vaikutus oli johtanut pakanat aloittamaan
viikon Auringon päivästä Saturnuksen päivän sijasta, mikä taas vetosi
kristittyihin, jotka olivat jo pitkään pitäneet ylösnousemuksen päivää sunnuntaita, Herran päivää (Dies Dominica), viikon alkupäivänä juutalaisten sapatin sijasta."
"Sunnuntai" on siis mithralais-uskonnon vaikutusta kristinuskossa. Sun=aurinko ja Mithra oli mahdollisesti alunperin auringonjumala.
(Vai miksei kirkossa käyntipäivä ole "Diestai" tai "Domitai"?).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kristinuskolla on yhtäläisyyksiä myös hindulaisuuden kanssa. Yhtäläisyyden ymmärtämiseksi ei edes tarvitse kovin paljon mielikuvitusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atman
"Tämä tietoisuus myös ymmärtää ja kokee että tämä atman on sama asia kuin brahman."
"Hindulaisuuden mukaan käsite atman tarkoittaa ihmisessä elävää sielua. Atman on kuitenkin eri asia kuin ihmisen henkilökohtainen persoona tai yksilöllisyys, jotka esimerkiksi monissa kristinuskon kansanomaisissa käsityksissä ajatellaan samaksi asiaksi kuin sielu tai henki."
Atman voisi vaikkapa olla Brahmanin ainokainen poika.
näitä höpinoistä.
Israelilaisten ajanlasku perustui luonnolisiin kuunkiertokuukausiin ja siksi he eivät tarvinneet kelloa ranteeseensa tietääkseen n. 15 min. tarkkuudella ja jopa tarkemmin että mitä "kello" milloinkin oli. Riitti kun tiesi sijaintinsa ja katsoi aurinkoa ja kuuta. Hieno osoitus älyllisestä luomisesta tämäkin luomukello.
Nyt ymmärtämättömät tohelot matemaatikot ovat pilanneet tämän kalenterointitavan ja siksi meillä pitää olla rannekello aina mukana.
Niin että kyllä hebrealaisbeduiinit osasivat.
Ja mitähän suunemilaisen vaimon mies mahtoikaan oikeastaan tarkoittaa, kun ihmetteli vaimonsa halua juuri tuona päivänä haluavan hengen miehen juttusille? Etkö tosiaan ymmärräettämistä oli kyse?
No en ihmettele, enemmän ihmettelisin sitä että jollakulla evokilla olisi edes jonkilaista taustatietoa israelilaisten tuponaikaisesta elämästä. '
Kysehän oli yksinkertaisesti vain siitä että sapatti ja uudenkuun juhlat yms. olivat aikoja jolloin ei tehty työtä vaan keskityttiin perheen parissa uskonnollisiin asioihin ja yhdessäoloon ja lepäilemiseen yms.
Arkipäivänä tehtiin työtä eikä silloin lähdetty profeettoja tapaamaan.
Stodt?
..tiedä aikaa 15min tarkkuudella, varsinkin jos on pilvistä (EU ja pohjoismaat)
Aurinkoa "katsomalla" ei riitä, pitää olla mittatikku tai asteikko edes muutaman asteen tarkkuudella (mieluiten aurinkokello) ja sittenkin heittää 30 minuuttia vaikka olisi pilkuntarkka asteikko.
Kuusta ei juuri ole apua päivänhetkien ajoittamisessa, se on siihen liian liikkuva ja epäsäännöllinen.
Ko kirjassa kerrottiin miten
ennen modernejakelloja keskiajalla oikeudenkäyntiä varten koko aamu kului sen jahkaamisessa pähkäilyssä ja monessa miehin miettimisessä että paljonko kello on.
sumuisena päivänä oli tietenkin vaikeampaa tajuta ajan kuluminen. Ja voisi olettaa että varsinkin puolen tunnin tarkkuus oli vaikea tavoittaa.
Toisaalta on niinkin että valoisuutta osattiin arvioida melkoisen hyvin vaikka oli pilvistäkin, koskapa oli totuttu arvioimaan valoisuuden määriä tiettyjen aurinkoisten päivien rinnalla.
Emme me tänä päivänä kykenisi ilman kelloa likimainkaan yhtä hyviin pilvipäivien kellonaikojen arviointiin kuin muinaiset ystävämme Israelissa.
asiahan voi olla tiedollissesti niinkin päin että sumerilaiset perivät ajanlaskutapansa samasta lähteestä kuin hebrealaisetkin. Muistutan tässä että Aabraham oli kotoisin babyloniasta, Uurin kaupungista.
Tosin myöhemmin erämaavaelluksen aikanaajanlaskuun tuli uudet säännöt suoraan taivaasta, ei Babyloniasta.