Suomen ja NL:n suhteet pysyivät hyvin kylminä talvisodan jälkeen vuonna 1940. Talvisodan rauhansopimuksen täytäntöönpanossa oli monta hiertävää kysymystä kuten Enso, Petsamo ja lisäksi vielä Ahvenmaan kysymys, Suomalais-nl:lainen ystävyysseura jne. NL ei antanut näissä tuumaakaan periksi. Rauhansopimukset ehdot koettiin jo muutenkin erittäin raskaina Suomessa. Suomessa kyti sen vuoksi revanssihenki. NL ei ymmärtänyt, että se ajoi itse Suomea politiikallaan tähän.
NL:ssa epäiltiin suomalaisia lähes vainoharhaisuuteen asti kytköksistä muihin suurvaltoihin. Suomen ja Ruotsin puolustushanke jäädytettiin kyseenalaisin perustein. Tilanne ei ollut kovin otollinen lämpimille ystävyyssuhteille vuonna 1940. NL:llahan oli vuoden lopulla jo pyrkimys miehittää Suomi.
Tilanne muuttui kuitenkin keväällä 1941. Tilanne ei muuttunut vain Suomessa vaan muissakin NL:n reunavaltioissa. Tilanne muuttui sen takia, että NL näytti muuttaneen politiikkaansa suhteessa Suomeen ja muihin reunavaltioihin. Mistään ystävyyden lisääntymisestä ei ollut kyse. NL vaihtoi mm. lähetteliinsä Suomessa ja uudeksi lähettelilääksi tuli Orlov, joka oli hyvin asiallinen ja ymmärsi Suomen näkökantoja. Hänkin oli tietysti sidottu Moskovan määräyksiin, mutta Orlovin nimitys oli osoitus leppeämmistä tuulista.
Miksi tällainen suhtautumisen muutos sitten koettiin? Miksi NL vähensi painettaan Suomea kohtaan? Syy on siinä, että NL:ssa alettiin tosissaan pelätä Saksan aikeita. Stalin tajusi, ettei ole järkeä ajaa Suomea ja muita raunavaltioita automaattisesti Saksan puolelle sodan syttyessä. Pohjalassa Stalin pyrkimys näytti ilmiselsvästi olleen se, että mitään pohjoista rintamaa ei syntyisi. NL halusi välttää sodan pohjoisessa, jotta joukot olisivat käytettävissä siellä, mistä Saksan päähyökkäys tulisi.
Myös sen jälkeen kun jatkosota oli syttynyt, NL oli eräistä tiedoista päätellen haluja päättää sota lyhyeen pohjoisessa. USAn apulaisulkoministeri Welles ilmoitti Suomen lähetteliläälle elokuussa 1941, että NL on valmis neuvottelemaan rauhasta Suomelle annettavien alueellisten myönnytysten ja rajankorjausten pohjalta.
Suomessa ei tartuttu näihin uusiin tuuliin. Paasikiven mielestä tämä oli hyvin valitettavaa ja jälleen kerran osoitus virheellisestä seikkailupolitiikasta. Suomen hallitus näki tilaisuuden revanssiin ja kun tällainen tilaisuus tuli, mikään järki ei enää sitä pidätellyt. Mentiin jopa vanhojen rajojen yli, mikä oli Paasikiven mielestä todella tyhmän rohkea teko Suomen tulevaisuutta ajatellen, sillä sodan lopputulos ei ollut mitenkään selvä.
NL:ssa epäiltiin suomalaisia lähes vainoharhaisuuteen asti kytköksistä muihin suurvaltoihin. Suomen ja Ruotsin puolustushanke jäädytettiin kyseenalaisin perustein. Tilanne ei ollut kovin otollinen lämpimille ystävyyssuhteille vuonna 1940. NL:llahan oli vuoden lopulla jo pyrkimys miehittää Suomi.
Tilanne muuttui kuitenkin keväällä 1941. Tilanne ei muuttunut vain Suomessa vaan muissakin NL:n reunavaltioissa. Tilanne muuttui sen takia, että NL näytti muuttaneen politiikkaansa suhteessa Suomeen ja muihin reunavaltioihin. Mistään ystävyyden lisääntymisestä ei ollut kyse. NL vaihtoi mm. lähetteliinsä Suomessa ja uudeksi lähettelilääksi tuli Orlov, joka oli hyvin asiallinen ja ymmärsi Suomen näkökantoja. Hänkin oli tietysti sidottu Moskovan määräyksiin, mutta Orlovin nimitys oli osoitus leppeämmistä tuulista.
Miksi tällainen suhtautumisen muutos sitten koettiin? Miksi NL vähensi painettaan Suomea kohtaan? Syy on siinä, että NL:ssa alettiin tosissaan pelätä Saksan aikeita. Stalin tajusi, ettei ole järkeä ajaa Suomea ja muita raunavaltioita automaattisesti Saksan puolelle sodan syttyessä. Pohjalassa Stalin pyrkimys näytti ilmiselsvästi olleen se, että mitään pohjoista rintamaa ei syntyisi. NL halusi välttää sodan pohjoisessa, jotta joukot olisivat käytettävissä siellä, mistä Saksan päähyökkäys tulisi.
Myös sen jälkeen kun jatkosota oli syttynyt, NL oli eräistä tiedoista päätellen haluja päättää sota lyhyeen pohjoisessa. USAn apulaisulkoministeri Welles ilmoitti Suomen lähetteliläälle elokuussa 1941, että NL on valmis neuvottelemaan rauhasta Suomelle annettavien alueellisten myönnytysten ja rajankorjausten pohjalta.
Suomessa ei tartuttu näihin uusiin tuuliin. Paasikiven mielestä tämä oli hyvin valitettavaa ja jälleen kerran osoitus virheellisestä seikkailupolitiikasta. Suomen hallitus näki tilaisuuden revanssiin ja kun tällainen tilaisuus tuli, mikään järki ei enää sitä pidätellyt. Mentiin jopa vanhojen rajojen yli, mikä oli Paasikiven mielestä todella tyhmän rohkea teko Suomen tulevaisuutta ajatellen, sillä sodan lopputulos ei ollut mitenkään selvä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisiko Neuvostoliitto tosiaankin ollut valmis antamaan valtaamansa alueet takaisin suomelle, vaiko tekemään muutamia myönnytyksiä vain Enson ja Petsamon osalta. Vanhojen rajojen ylittäminen oli aika pientä, jos todella olisi menty yli niin olisihan se vallattu saman tien vienan merelle asti, puhumattakaan siittä kuin paljon Neuvostoliitto meni omien rajojen ulkopuolelle.
Mahdollisten myönnytysten tarkempi laatu ei ole selvillä, koska suomalaiset eivät siitä lähteneet ottamaan selvää. Juuri se, ettei selvyyttä otettu, on paasikiviläisittäin ajateltuna suuri virhe, kun ulkopolitiikan kiviä jätetään kääntämättä.
Vanhojen rajojen ylittäminen jäi onneksi aika vähäiseksi. Kohtalokasta Suomelle olisi ollut luultavasti Pietarin piirityksen osallistuminen. Sitä Stalin ei ehkä olisi voinut antaa anteeksi.
että suomella ja saksalla oli tiiviitä yhteyksiä koko välirauhan ajan.Loppujen lopuksihan puolet suomesta oli saksalaisten joukkojen hallussa.Ehkäpä siinä naapurilla on syytäkin jo jotain epäillä,tuskin saksalaiset olivat vain Lapin maisemia katselemassa.
Suomi oli antanut saksalaisille joukoille läpikulkuoikeuden Norjaan. Venäläisille oli myönnetty samanalainen rauhansopimukseen perustumaton läpikulkuoikeus Hankoon. NL:lla ei ollut suurempaa huomauttamista tähän Saksan läpikulkuoikeuteen. Tietysti he olivat sen suhteen varuillaan, mutta siitä ei tehty mitään suurta kysymystä saati riidan aihetta. NL:lle näytti olevan suurimpi tarve estää Suomen ja Ruotsin suunniteltu puolustusliitto kuin Saksan joukkojen läpikulku. Saksan joukot olivat siis välirauhan aikana vain läpikulkureissulla Suomen halki.
Toinen asia on sitten se, että Suomi oikeastaan solmi Saksan kanssa väljän liiton jo maaliskuussa 1940, kun Suomi teki Saksan toivomuksesta rauhan Moskovassa 13.3.1940. Saksahan oli luvannut Suomelle hyvityksen korkojen kera, jos rauha vaan tehdään. Tässä vaiheessa Saksan tuki oli vain muutaman kärkipoliitikon (Ryti ja Tanner) tiedossa. NL ei asiasta tiennyt ja juuri sen takia Saksan lupaus haluttiinkin pitää mahdollisimman pienen joukon tietona, etteivät venäläiset saisi asiasta vihiä.
Suomessa onkin mielenkiintoinen aihe.Ja suomalaisten aktiivisuus hyökkäyksen suunnittelussa.Koitan palata asiaan vielä tänään.
antoi 1941 alussa ilmoituksen NL:ään, jossa saksa ei hyväksy uutta sotaa pohjoisessa. Sekin hillitsi R:ien intoa.